Miksi en masennu vaikka elämä potkii päähän? Juuri äsken minut jätti lyhyen suhteen jälkeen nainen johon olin tosi ihastunut. Tuntui, että nyt löysin elämäni naisen- ihanan, älykkään, teräväkielisien ja kauniinkin- , mutta tunne oliksin yksipuolinen. Toinen halusikin vain seksiä. Yleensä en pääse edes suhteeseen asti. Vittuttaa kyllä..mutta ei masenna (siis lamauta). Olen miettinyt onko aivokemiassani jotain joka suojaa masennukselta. Toiset tuntuvat masentuvat pienistä vastoinkäymisistä. Itseäni ei tunnut lamaannuttavan isotkaan "potkut päin nivusia". Olen kyllä muuten hyvin itseriittoinen ihminen eikä elämä tunnut koskaan tylsältä. Mikään yltiöpositivistinen en ole, pikemminkin skeptinen ja vähän kyyninenkin.
Miksi en masennu?
Miehenkuvatus-
21328
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
ole iloinen ettei masennus iske helposti. ei mullakaan ja joskus kyselen samaa itseltäni. olen kokenut paljon henkilökohtaisia vastoinkäymisiä ja sairautta ja näköjään ne ovat vain vahvistaneet minua eikä lannistaneet.
mielestäni monet muut ihmiset valittavat pienestä, stressaannutaan heti kun jotain lisätyötä pitäs tehdä ja sit mennään seinään... miksi toiset jaksaa enemmän ja toiset ei, se on arvoitus. niinhän se on itkunkin kanssa jotkut itkee pienestäkin... toiset ani harvoin.
Jos on tasaisen tyhmä, ei välttämättä tajua todellisuutta kovin hyvin eikä siksi tajua myöskään mistä masentua. Yllä esimerkki.
Nimenomaan masentuminen on tyhmyyttä. Sama kuin repisi rahansa. Yksi elämä, ja käyttää sen alavireisesti.
mahda mitään sille jos se masentuu. Pirisymisen toivotukset on yhtä tyhjän kanssa. Tarvitaan lääkehoitoa. Kyseessä on aivosairaus.
Mahtaa ihminen paljonkin, kuten just hankkimalla ne lääkkeet ja ottamalla ne. Ei niitä kukaan muu tunge kurkusta alas.
on kyllä viimeaikoina ryhdytty epäilemään:
http://news.bbc.co.uk/2/hi/health/7263494.stm
ainakaan ole sitäkään vähää apua
potias ei itse halua parantua
haloo ! vai pitäs sitä sinun mielestä tajuta masentua ??? kuka semmoista vapaaehtoisesti valitsee ? ei varmaan muu kuin sinä itse !
mulla on vahvasti jalat maanpäällä ja ongelmien tullessa taistelen ne läpi enkä pakoile ja kun ne ei jää aivoihin kaivertaan mieltä on se tepsinyt minuun.
vastoinkäymiset vahvistaa tai sit jää jalkoihin. ei kaikki ihmiset jaksa yhtä paljon henkisesti ja yksilöä on kunnioitetava. joskus lääkitys on pakko jo ettei potilas vahinkoita itseään tai muita.
aivot ja sielunelämä on arvoitus...ja tulee myös olemaan. harvoin kuitenkaan lääkitys on parannus se vain poistaa oireet tai lieventää.
nimenomaan esimerkki mut se tuntuu olevan evoluution tärkeimpiä ominaisuuksia ainakin ihmiskunnan räpistelyssä olemassaolon suossa.
Kerran elämässäni olen kokenut lamaannuttavaa surua, jollaista en tiennyt olevan olemassakaan kuin ohimenevinä hetkinä. Viikon sitä kesti ja sitten olin taas oma itseni.
naiselta pillua. pillu on paras mahdollinen ennaltaehkäisevä lääke masennukseen. Moni mies ei saa koskaa pillua ja siksi masentuu.
lääke on, siitä nauttikaamme. ATM-raukan kuntohon aamuksi jo saamme
En oikein usko, että mikään muu voisi minua masentaa pitkäksi aikaa kuin oman terveyden menettäminen. Uskoisin, että toipuisin aika nopeasti myös läheisten kuolemasta, itseasiassa uskoisin siinä pahinta olevan muiden lähimmäisten surun katsominen.
Niin kauan kuin elää terveenä, on mahdollisuuksia. Mielestäni on aivan järjetöntä jäädä rypemään yhtään mihinkään. Jos kaikki menee perseelleen, voi muuttaa pois ja aloittaa uudestaan. Kyllä maailmassa tuntemattomia ihmisiä riittää, joiden kanssa voi aloittaa kaiken uudestaan.
Et masennu, koska et kykene tuntemaan tunteita.
Itsekään en koskaan masennu, vaikka koen maailmaa hyvin vahvasti. En vain jää kiinni kielteisiin tunteisiin vaan annan niiden tulla ja mennä. Ehkä sillä, että olen harrastanut Joogaa ja meditaatiota jo monta vuotta on osuutta asiaan.
Tuossa on ideaa. Antais pahistunteiden vain tulla ja mennä, olis talo, jonka ovet ja ikkunat ovat auki. Toisaalta masennuksen aiheet ovat hyvin erilaisia, muttei tämäkään selitä kaikkea, sillä jos on isoja masennuksen aiheita niin ei välttämättä jaksa niin piitata pienemmistä masennuksen aiheista.
No jaa.
En usko että tuollaisesta asiasta ylipäätään voi kukaan ihan kliinisesti masentua, väliaikaisesti toki.
On vähän hoopoa ajatella että osa ihmisistä masentuu helposti pienistä ja tämä kattaisi ehkä sitten paljon niitä jotka ovat "masentuneita".
Itse koen kärsiväni eksestentiaalisesta ahdistuskesta sekä tietynlaisesta masennuksesta noin ylipäätään vaikkei minulla mitään ole diagnosoitu.
Se itseasiassa tarkoittaa ettei tuollaiset pienet kolhut juuri tunnu missään. Tosin erän pitempiaikainen ihastus ja vahvin elämässäni jonka koin päättyi hiljattain koska suhteesta ei tullut mitään (katkesi kuin kananlento alkuunsa) niin kyllähän se laittoi mielen matalalle mutta sitä nyt ei voi "masennukseksi" sanoa.
Masennusta tunnen enemmäön maailman tilasta sekä asioista joita on tapahtunut tuntemilleni ihmisille sekä ihmiskohtaloille. Jos keskityn vain itseeni niin tottakai masennus vähenee.
Olisiko niin että sinäkin olet niin itseriittoinen, kyyninen sekä omaa itseäsi lähinnä ajatteleva tietyllä tavoin "etäiosesti" joten oikeastaan monikaan asia ei tunnu miltään?
Jos taas ajattelee enemmän syvempiä tuntojaan, sekä muita ihmisiä ja miten maailma petaa niin en yhtään ihmettele että joku oikeasti masentuu.
Kaikille niille jotka täällä höpöttää "pahistunteista" niin nykyaika on sellainen jsosa korostetaan positiivisuutta ja mitään negatiivista ei saisi kokea tai on välittömästi negatiivinen ihminen.
Nykyaikaina ihmisten tietyt syvemmät tuntemukset jotka voivat olla voimakastakin pahaa oloa täytyy vain häiyvyttää mielestä ja laittaa se kesto-pepsodet-hymy naamalle että varmasti näyt ä"masentunteelta"
Tai sitten pitää olla "trendikkään ahdistunut".
Ainut asia joka meitä pitää yleensä hengissä on puhdas selviytymisvietti ja tietoisuus joka yrittää löytää ratkaisuja. Osa näistä ratkaisuista vain on sellaisia jotka voivat jo itsessään luoda pahaa oloa tai esimerkiksi toistoa elämään ja lopputuloksena on noidankierre.
Olen vakuuttunut ettei kaikki asiat elämässä ole "aivokemian" tuotetta vaan sitä miten sisäisesti käsittelemme informaatiota kuin tietokone ikään. Niitä tapoja on monia ja lähes jokaisella on oma mallinsa miten selvitä eteenpäin vastoinkäymisistä.
Huomattavaa kuitenkin on esimerkiksi ihastumistapauksessa että henkilö eli sinä itse luot odotusarvot ja petyt niihin jos ne eivät toteudu. Hyvin luonnollista ihastua toki ja pettyä, mutta samalla kannattaa muistaa kuka oli se joka odotti "hyvää" lopputulosta. Jopa niissäkin tilanteissa kun ihastus ei ole ykispuolista saattaa törmätä samaan lopputulokseen kun huomaa ettei se ihastuksen kohde ollutkaan niiden odotusarvojen mukainen.
aikuinen mies ei saa koskaan seksiä masentaa. Tuntee, että ei ole hyväksytty miehenä.
antaa sen masentaa (ja jos on niin tyhmä, että ei ole mitään muuta ajateltavaa)
"eikä elämä tunnut koskaan tylsältä. Mikään yltiöpositivistinen en ole, pikemminkin skeptinen"
Eiköhän se tuohon liity. Olet sen verran realiteeteissa, että et odota heti kuuta taivaalta, mutta sulla on ns. elämää muutenkin kuin naisen kanssa.