Kyllästyin tuossa keväällä nettideittailuun ja pidin profiilin piilossa kesän. Aktivoin tuon profiilin eilen ja ihmettelin, että kaikki "suosikit" olivat edelleen linjoilla ja viestilaatikossa oli monta täppää "punaisena", eli henkilöt olivat online.
Selailin järjestelmässä olvia nisprofiileja, eikä siellä ollut juuri yhtään muutosta kesvääseen. Sinne ei ilmeisesti tule yhtään uutta profiilia, eivätkä vanhat profiilit poistu sieltä.
Puhun siis uudenmaan 30-40 v hoikista lapsettomista naisista.
Selailin järjestelmässä olvia nisprofiileja, eikä siellä ollut juuri yhtään muutosta kesvääseen. Sinne ei ilmeisesti tule yhtään uutta profiilia, eivätkä vanhat profiilit poistu sieltä.
Puhun siis uudenmaan 30-40 v hoikista lapsettomista naisista.
Vastaukset 73
Vanhimmat
Saattaa vilkastua, kun tulee syksyn sateet pimeine iltoineen.
Elikkä tuo uusia profiileja, mutta samat henkilöt ne roikkuu vuodesta toiseen, oli
sitten mistä päin suomea tahansa.
Tuo "hoikka ja lapseton" on kyllä niin rajaava, että taidat jäädä lehdellä soitteleen.
Samoin, kuin muut, ketkä rajaa pituuden/painon millin tarkkudella.
Tuo on ilmeisesti se jäljelle jäänyt joukko jolle ei kelpaa mikään. Kaikki normaalit naiset on jo kuukauden sisällä poistattaneet profiilin ja löytäneet etsimänsä miehen.
Kysynkin ylläpidolta, että miksi Haussa ei ole vaihtoehtoa löytää alle kuukauden vanhoja profiileita?
"Tuo on ilmeisesti se jäljelle jäänyt joukko jolle ei kelpaa mikään. Kaikki normaalit naiset on jo kuukauden sisällä poistattaneet profiilin ja löytäneet etsimänsä miehen"
Missäköhän satumaailmassa sinä oikein elät. HYVIN HARVAT löytävät täältä etsimänsä, kyse on ainoastaan siitä, että se oikea ei osu kohdalle. Tiedän todella monta suomi24:ssä roikkuvaa (miehiä ja naisia), mutta jolle ei ole vain se oikea osunut kohdalle. Itsekin ex-mieheni tapasin tanssipaikalla...jos en sinne olisi sattunut menemään...kukaties olisin sinkku itsekin.
Sattuma, kohtalo, onni...siitä on kiinni, että kumppanin itselleen löytäisi. Jos et ole sattunut lehtiä lukemaan, sinkkuja on 1.040.000 suomalaisista.
Se oikea on vain pään sisällä, jos kerran on sellainen ihminen jolle ei kelpaa mikään niin sitten sitä oikeaa ei koskaan satu kohdalle.
"Jos et ole sattunut lehtiä lukemaan, sinkkuja on 1.040.000 suomalaisista."
Johtuen siitä koska ihmiset ei kelpaa toiselle.
Kumpikohan meistä elää siinä satumaassa että joku prinssi jollain uljaalla ratsulla tulee ja pelastaa neidon hädästä? Kannattaisi katsoa peiliin.
Oma profiili keikkui täällä kuukauden, sitten löytyi mies, jonka kanssa aloin seurustelemaan. Viimeksi (vuosia sitten) mies löytyi parin kuukauden jälkeen. Kaverit myös löysi nykyiset avomiehensä muutamassa viikossa.
Niin no, naisille nettideittailu on joka tapauksessa paljon helpompaa kuin miehillä. Se riitää, kun laittaa ilmoituksen ja odottaa yhteydenottoja pasiivisena. Miehellä sama juttu vain ei toimi, koska naiset tunnetusti eivät tee harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta aloitteita. Minä poistin oman profiilini, kun kyllästyin tähän passiivisuuteen ja siihen, kun aloitteita sai olla aina itse tekemässä.
Kyllä niitä aloitteita miehetkin saa. Ei tosin välttämättä täällä S24:ssa, jossa homma vaan ei tunnu toimivan. On olemassa muitakin palstoja. Aloitteiden teko naisten puolelta on oman kokemuksen mukaan paljon parempaa esim. Cityn Deitti.netissä. Tässä jokin aika sitten laitoin sinne edellisen kerran ilmoituksen ja olin jopa itsekin todella yllättynyt kun sain alle vuorokauden sisään kuudelta eri naiselta viestiä ja vielä parin päivän päästä seitsemännen. Olen aikaisemminkin saanut aina useamman viestin, mutta en sentään näin lyhyen ajan sisään. Viikon sisään kuitenkin. Näin montaa aloitusta ei ole tullut koko vuonna S24:ssa. Naisten aloitukset ovat Cityssä olleet yleensä aina hyviä hieman pidempiä viestejä. Toki ei silti ole tae, että sieltäkään mitään löytyisi, mutta ihan tavallisen tuntuisia naisia tälläkin kertaa tuntui olevan liikkeellä. Nettideittailun perinteiden mukaan osa tosin lopettaa kuitenkin viestitelyn, mutta yleensä aina vähintään yhden naisen olen tavannut per ilmoituskerta. Vielä harmiksi on löytymättä nainen jonka kanssa asiat menisivät yksiin, mutta halusin silti kertoa, että aloituksia voi miehenäkin saada. Niin ja minulla on siis kummassakin palvelussa ollut kuvaton ilmoitus.
Sopivalla profiililla olen kyllä saanut useita aloitusviestejä naisilta jopa täältä. Mutta jos kuvan aikoo laittaa, sen naamataulun on parasta olla todella hyvä, muuten ne viestit tyrehtyvät siihen. Keskinkertaisuudet eivät kelpaa. Muuten ulkonäkö on selvästi tärkein asia myös naisille.
Jep, tuo naisten passiivisuus, vastaamattomuus ja tietynlainen ylimielisyys alkoi myös nyppiä minua. Asiallista naisseuraa ei nyt vaan yksinkertaisesti löydy mistään nettideittipalstoilta (esim. tämä Suomi24).
Kaikki tollaset "Klikkaa mua" sarjat jätän väliin 100:lla, nehän on naisten näkökulmasta tehtyjä juttuja ja jotenkin yliromantisoituja.
Yhtä todellista kuin 50-luvun sotaelokuvat :) Sankari ei koskaan kuole ja pokaa iltalomilla ne parhaat mimmit :)
Totta mooses täälläkin miehet naisilta viestejä saa. Jos on tylsän totinen profiili ja huono kuva, sitten varmaan ei. Profiilin pitää mielellään olla persoonallisen hauska ja kuvan tosiaan hyvä. Kuvaan kannattaa satsata ja napsia niin monta erilaista että joukossa on varmasti yksi edustava. Vähemmän komeastakin äijästä saa kyllä otettua kelpo kuvan jostain vinkkelistä ja jollain ilmeellä. Kuvattomuus voidaan pahimmillaan tulkita epäkelvoksi habitukseksi, joten suosittelen sen hyvän kuvan totista metsästämistä, kun filmikulutkaan eivät ole esteenä.
Ylensä nuo "hoikat" profiilit ovat just niitä ylimielisiä, jotka pönkittää omaa itsetuntoaan täällä netissä. Neidit tuntevat itsensä halutuiksi kun saavat mehiltä viestejä. Todellisuudessa yksikään normaali mies ei katso näitä nirppanokkia yhtä viikonlopua kauempaa.
Harva täällä oikeasti on edes tosissaan. Tämä on ajanvietettä ja tylsien työpäivien täytettä.
Veikkaan, että varmaan puolet profiileista on tehty hupimielessä.
Tällä en tarkoita sitä, että ne olis jotenkin feikkejä, mutta nykyään
sinkut on niin itsenäisiä ja nauttivat vapaudestaan, että se ihminen,
jonka kelpuuttavat kumppanikseen pitää olla jotain todella spesiaalia,
että kukaan luopuu siitä vapaudestaan ja mukavista sinkunpäivistään.
Huonoja ei huolita ja erittäin hyviä on harvassa.
Ajanvietettä ja flirttailun tarpeen tyydyttämistähän nettideittailu on
varmasti monille. Ihmisillä kun on tarve tuntea itsensä halutuksi,
vaikka eivät sitten loppupeleissä haluaisikaan ketään tai mitään
kovin tiiviiseen suhteeseen.
Jos itse tekisin profiilin, niin totta hemmetissä hakisin jotain spesiaalia. Kuka itseään terveesti arvostava ihminen ryhtyy suhteeseen kenen tahansa kanssa?
Alkaa oikeasti ärsyttämään nämä tämän tyyppiset viestit, vaikka ihan asiallisesti kirjoitettuja olisivatkin.
Se että hakee jotain erityistä, ei tarkoita että deittailu on pelkkää hupia tai ajanvietettä, tai jotain itsetunnon tai egon boostausta. Ennemmin se on jopa päinvastoin.
Kyllähän täällä kaikenlaista porukkaa tietysti liikkuu, mutta en usko että peräti puolet olisi tehty jotenkin hupimielessä.
"jotain spesiaalia" sekään ei riitä vaan sen pitää olla jotain todella
very very specialia, että kelpuutetaan kumppaniksi nykyään.
Totta :) Kyllähän Hänen täytyy olla very very specialia sorttia juuri minulle, voi olla että toinen ei sitä erityispiirrettä huomaakaan. Kysehän ei sitten ole lainkaan ulkonäöstä vaan ihan jostain muusta!
Sama tilanne Keski-Suomessa miesten suhteen. Kokeilin nettideittailua muutama vuosi sitten, ja kun olen silloin tällöin käynyt katsomassa tarjontaa, samat miehet ovat yhä siellä profiileineen. Eikö heille kelpaa mikään?
Ihmettelenpä, mitä ne viikoissa netistä kumppanin löytävät hakevat, kun se on heille niin helppoa.
Itselleni sopivan kumppanin löytäminen ei olisi helppoa, vaikka kysyntää olisi kovastikin enemmän (nykyisellään taitaa olla paljon mieheksi nettideitissä, mutta ei silti paljoa).
Itse selitän tämän niin, että nettideitissä tarjolla olevien naisten joukko ei ole tasavahva otos kaikista sinkkunaisista, vaan jotain puuttuu ja jotain korostuu. Sitä, mikä tarkalleen puuttuu ja mikä korostuu, en tiedä tarkalleen.
Itse olen kuitenkin vahvasti intuitiivinen ihminen, ja samansuuntaisilla kiinnostuksenkohteilla varustetun intuitikon löytäminen on aivan yhtä hankalaa niin nettideitissä kuin livenäkin.
Profiilia olen pitänyt reilun vuoden. Siinä ajassa olen kirjoitellut tosissani ehkä kymmenen kanssa ja tavannut viisi. Kolmasosa kirjoittelukumppaneista ja yksi tavattu oli sellaisia, että nainen teki aloitteen. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole jäänyt käteen muuta kuin hyviä yrityksiä.
"Ihmettelenpä, mitä ne viikoissa netistä kumppanin löytävät hakevat, kun se on heille niin helppoa."
Samaa minäkin ihmettelen. Olisi ihan mukavaa, jos joku antaisi tähän jotain konkreettisia vastauksia. Tai edes oletuksia tai arvailuja. Vai onko kaikilla kyse vain ilmiömäisestä tuurista tai kohtalon johdatuksesta? :)
Samoin olisi kiva tietää, mihin perustuu ylipäätään sellainen ajattelu, että deittailulla olisi jokin aikaraja. Tai että jos pitää profiilia pidempään, niin jotain täytyy olla jossakin vialla. Itselleni tällainen ajattelu on aika käsittämätöntä. Eikä kukaan ei ole tainnut antaa tuolle päätelmälle yhtään järkevää perustelua tai selitystä missään ketjussa, vaikka asiasta on ollut useinkin puhetta.
"Samoin olisi kiva tietää, mihin perustuu ylipäätään sellainen ajattelu, että deittailulla olisi jokin aikaraja. Tai että jos pitää profiilia pidempään, niin jotain täytyy olla jossakin vialla."
Tämä liittynee juuri siihen oletukseen, että jokaisen normaalin pitäisi löytää netin "laajasta" valikoimasta jotain kelvollista kohtuullisessa ajassa. Tämäkin vaan perustuu moneen monituiseen oletukseen. Mielestäni on aika pinnallista väittää, että netissä olisi jatkuvasti tarjolla seuraa kaikenlaisille erilaisille ihmisille. Tietysti jos mikä tahansa kelpaa, niin tilanne helpottunee olennaisesti.
Oma lähtökohtani on se, että profiilini on ensisijaisesti verkkona pyynnissä ja odottamassa, että oikea nainen huomaa sen. Vuosi on jo vierinyt ja sinä aikana olen käynyt treffeillä niin netin kautta kuin livenäkin löytyneiden naisten kanssa, mutta mitään aikarajaa en pidä nettideittailulle. Verkko saa olla vedessä kunnes löydän kaipaamani tavalla tai toisella.
Itse sain ensimäisenä parina päivänä 7 vastausta naisilta ja kahden kanssa kävin treffeillä viikon sisällä. Nyt seurustelen toisen kanssa. Minulle ei ole ollut ongelma saada seuraa myöskään baarista, mutta kiireisen työntakia ei sinne jaksa usein vääntäytyä..siksi netti oli hyvä tapa.
Mulla menee niin, että noin vuosi oli profiili ja sitten laitoin toiseksi vuodeks
piiloon. Alkaa väkisin maistua puulta ja tympäisemään.
On ihan mukava keskittyä ihan kaikkeen muuhun välillä.
Tänään lähti profiili poistoon, eikä sieltä löytynyt yhtään mitään. Profiili oli netissä 1.5 vuotta ja treffejä takana varmaan 20. Jotenkin vain naiset ovat erilaisia tuolla netissä, kuin livenä. Ja kaikilla naisilla on on aina useita muita virityksiä menossa, kuten oli myös minulla....ja siksi tämä ei oikeasti toimi.
Seurustelin n. 6kk edellisen nettideitin kanssa, sitä edellisen kanssa n.3kk. Molempien kanssa sama juttu. Loikkasivat uuteen suhteeseen. Sitä ennen elin avoliitossa 7 vuotta ja on ollu muutama pitkä suhde. Ehkä näissä nettideiteissä on se juttu, että voi pitää varastossa useampia ja siten vaatimukset korkeammalla.
Porukka jää koukkuun tähän nettideittailuun. Se on niin mukava selailla muiden profiileja (kuvia) ja sitten kun komea mies kirjoittaa, niin heti ollaan vastaamassa ja sopimassa uusia treffejä. Ahneella on kuitenkin AINA paskanen loppu!
Helppoa on joillekkin, olin vuoden nettideittissä tapaaman kanssa, ja hän alkoi hankalaksi, paljastu, et haki jo uutta deitin kautta, eli jotkin jää koukkuun, mutta empä harmittele, hyvä kun niin helpolla pääsin.
Itseasiassa en löydä. Näin itä-suomalaisen naisen näkökulmasta katsottuna ja koettuna voin sanoa. Ei tullut yhdenkään tapaamani treffiseuralaisen kanssa sitä kerran kokemaani -sukat pyörivät jalassa- tunnetta, kun toinen heti kolahtaa ja mahanpohjasta nipistää niin hyvän tuntoisesti, että on kerraassaan ihan myyty.
On suorastaan ikävä tuota tunnetilaa, jonka olen vain kerran kokenut :(
"On suorastaan ikävä tuota tunnetilaa, jonka olen vain kerran kokenut :("
Ehkäpä se on tarkoitus kokea vain kerran.. Itse en enää moista haikaile, kerran sen olen kokenut ja siipeni sen takia polttanut. Ehkä mieli ei vain enää anna näin tapahtua ettei satu niin kovin JOS meneekin suhde karille.
Enkä nyt tarkoita ettei toista voisi rakastaa.
hyvin sanottu :)
Rakastuminen on kärsimystä, en sitä tahdo enää vaan aikuisten oikeasti rakastaa.
Kyllä minä haluan vielä tuntea samoin. Sinkkuna en halua olla lopun elämääni. Olen tietenkin valikoiva ja miesmakuni erilainen, kuin mitä tarjonta on suomi24:ssä ollut.
Alan uskoa enemmäkin siihen, että mua varmaankin onnistaa jälleen live-elämässä miesten suhteen. Ei tästä ole kuin pari viikkoa, kun sain huomiota iltaa ollessani viettämässä ja se tunne oli kyllä pitkästä aikaa niin ihana.
no ainakin minä löysin, vaikkakin elämänsuunnitelmat oli sitten liian erilaiset pidempään jatkaa... mutta kun tosissaan hakee ja pystyy yhteen ihmiseen keskittymään (ei mitään monen tyypin pyöritystä) niin kyllä luulisi ihmisten pariutuvan suomi24:kin :)
Ehkä toiset ei edes hae tositarkoituksella seuraa, tai sitten sinne on jäänyt joitain poistamattomia profiileita... ja kuka tietää, monenko profiilin takana on varattu ihminen!
Se minua eniten pelottaa, ja toisaalta helpoin vastaus siihen, miksi samat naamat jatkuvasti ovat seuraa etsimässä - koska haluavat aina vain jotain säpinää vaikka suhteessa ovatkin :/
"Ihmettelenpä, mitä ne viikoissa netistä kumppanin löytävät hakevat, kun se on heille niin helppoa."
Itse hain miestä, jolla on samanlaiset mielenkiinnon kohteet kuin minulla, joka tulee juttuun lemmikkieni kanssa, joka kohtelee minua hyvin ja jonka kanssa synkkaa livenäkin.
Treffailemalla potentiaalisia miehiä livenä parin viestin jälkeen näkee nopeasti kannattaako jatkaa vai ei. Liekö sitten tuuria ollut mukana kun nopeasti on varteen otettava elämänkumppani löytynyt, puhutaan enemmän viikoista kuin kuukausista.
En näe kuitenkaan, että nettideittailussa on jotain aikarajaa, jonka aikana "se oikea" pitäisi jo löytyä, siihen vaaditaan se sopiva puolisko, joka saattaa luoda profiilin vasta paljon itseä myöhemmin.
Onnea kaikille, koska toivoa on! :)
Mitä ovat nuo samankaltaiset mielenkiinnonkohteet tarkemmin?
Yritän tällä haarukoida sitä, kuinka "tavallinen" pitää olla löytääkseen seuraa netistä helposti.
Nuo sukanpyörittäjän etsijät jäävät jäljelle kun taas realistisesti seuraa hakevat poistuvat palvelusta aika pian löydettyään hakemansa. Kannattaa keskittyä tuoreisiin profiileihin, jos on oikeasti kumppania hakemassa.
Jos on Kaisa tai Kalle Keskiverto, niin varmaan täältä on mahdollista löytää kumppani nopeastikin. Mutta poikkeapa jotenkin valtavirrasta, niin tilanne on hieman toinen. Ihan sama oletko realisti vai sukanpyörittäjää hakemassa.
Joo, tuota epäilen minäkin.
Ja poikkean siitä valtavirrasta aika monellakin tavalla...
Olen kyllä käynyt nettideitin kautta viidet treffit vuodessa, se on kai mieheksi aika hyvin, mutta eipä ole seurannut mitään niistä.
En minäkään keskiverto ole, kaukana siitä. Olin hakemassa aivan tietyntyyppistä kumppania, joihin en baarissa törmää. Aika pian nappasi, vaikka emme sitä kummatkaan aluksi uskoneet. Viidet treffit kävin minäkin, mutta eka oli se oikea. Meillä kummalakin oli se fiilis, mutta aluksi nettitreffien tarkoitushakuisuus ja tehokkuus johti harhaan. Molemmilla oli monta rautaa tulessa. Siitä seurasi aika mielenkiintoinen tutustumisvaihe. Ehkä ystäviä... mailailua ... vois vielä tavata ... ystävinä ...kuinkas tässä näin kävi, ei me kuitenkaan ... ystäviä ollaan kuitenkin ei muuta ... tavataan taas ystävinä kun mulla oli jo toinen ... ei me voida olla vaan ystäviä ... jos vähän sitoumuksetonta seksiä ... kun kuitenkin toinen pyörii molemmilla mielessä koko ajan ... eiköhän heitetä hiiteen kaikki muut....vasta monen kuukauden kuluttua oli pakko tunnustaa, että rakastamme toisiamme. Että sellainen tarina.
Olen ollut jonkin aikaa kahden vaiheilla teenkö tänne profiilin vai en.
Nyt muutaman illan aikana olen käynyt läpi oman alueeni "miestarjontaa", ainoana hakukriteerinä maakunnan lisäksi ikä (-5/ 7). Osumia yhteensä n. 850, joista olen nyt kahlannut läpi pyöreästi 600.
Tulos: Ei yhtään profiilia, joka innostaisi vastaamaan. Yksi eräänlainen "rajatapaus". Jotta kiinnostusta yhteydenottoon olisi, pitäisi seuraavien kriteerien täyttyä:
-samanhenkisyys ja vähintään yksi sama harrastus tai mielenkiinnon kohde kuin minulla itselläni
- muutama sellainen luonteenpiirre, jota arvostan miehessä (joko itse mainittuna tai rivien välistä luettuna), siis joku muukin kuin esim. luotettavuus tai huumorintaju (luotettavuus on itsestäänselvyys, huumorintajua on monenlaista)
-profiilin perusteella mies hakee suurinpiirtein minun tyyppistäni naista sekä kriteerilistan että muun tekstin perusteella
-jos profiilissa on kuva, miehen ulkonäkö on miellyttävä tai neutraali (kuva on kuitenkin vain kuva, joten ei tarvitse olla hirveän hyvännäköinen, kunhan ei ole selkeästi luotaantyöntävän oloinen)
En siis mielestäni edellytä mitään mahdottomia. Mutta ei helppoa näyttäisi olevan....
Jos ei 600 profiilin joukosta löydä yhtään kiinnostavaa niin on pakko todeta että kuulostat aikamoiselta nirppanokalta.
Sitäpaitsi, profiilien kanssako sitä seurustellaan, kyllä sieltä profiilin takaa löytyy se "oikea" ihminenkin, joka on paljon muutakin kuin ne muutamat raapustetut rivit.
Ei ihme ettei tuollaisella "prinsessa" asenteella ketään löydäkään.
Höpö höpö, jos sinulla on vadillinen vadelmia ja etsit sieltä mustikkaa, niin ei niistä vadelmista muutu yksikään mustikaksi sillä että niitä vadelmia lisätään siihen kuppiin niin että niitä on lopulta helvetillinen määrä.
Ymmärrätkö mitä tarkoitan? Jos ei vaan ole sitä tiettyä omaa itseä miellyttävää kumppaniehdokasta jonkun tietyn deittisaitin listoilla, niin EI vaan ole ja minkäs teet.
Itselläni esim. on intressejä ns. henkiseen kehitykseen, mutta eihän sellainen "huuhaa" ketään kiinnosta. Ja jos joskus harvoin osuu vastaan joku jota kiinnostaa, niin hän saattaa olla ikävän vanha tai muuten vaan epämiellyttävä tapaus, koska eihän se yhteinen mielenkiinnon kohde vielä aiheuta sitä että romanttis-eroottis-tunteellisella rintamalla osuu ja uppoaa.
Omissa etsinnöissäni tarjolla on sopivan ikäisiä ja sopivalta alueelta olevia miehiä ollut ehkä jotain 100 kpl ja niistä ei sitä himoitsemaani vastinkappaletta ole löytynyt ja tuskinpa tulee löytymäänkään. "Arpa" on kumminkin jatkuvasti heitettynä eli ilmoitus esillä, todennäköisesti turhaan.
Olen "nirppanokka" ihan syystä. Tiedän kokemuksenkin perusteella, että suhde ei voi toimia, jos arvot ja elämänasenne ovat ihan erilaiset. Ja koska en ole hakemassa mitään pinnallista hauskanpitoa, vaan ihan oikeaa, syvää ihmissuhdetta.
Ei ole myöskään mitään järkeä vastata miehille, joiden ihannekumppani on aivan toisenlainen kuin minä. Muutaman profiilin löysin, jotka olivat jossain mielessä puhuttelevia, sellaisia että olisin voinut ainakin kokeeksi lähestyä. Mutta en sopinut yhdenkään heistä hakukriteereihin, esim. yhdelle miehelle olin aivan liian vanha, vaikka hän oli minua kaksi vuotta vanhempi.
Ja profiilit ovat usein kaikessa niukkuudessaankin varsin paljastavia - ainakin jos tietää mitä etsii ja mitä ei ainakaan etsi. Luulisi tosiaan, että 600 joukossa olisi monenlaista miestä, mutta aika lailla homogeenistä porukkaa tuli vastaan, siis enimmäkseen.
Hööpö hööpö vaan sullekin.
Mää taas etsin lakkoja, mutta löytyy vain mustikoita ja vadelmia :(
Ei vaan MILLÄÄÄN löydy SOPIVAA naista EI EI EI...
On se kumma kun ei löydy naista joka olisi;
- Kiinnostunut autoista ja erityisesti FIAT-merkkisistä (juu oli pari mimmiä, jotka harrastivat autoja , mutta merkki oli väärä:( )
- Olisi fiksu ja nuori ja harrastaisi tähtien katselua, erityisesti RENGASGALAKSEJA vaan eipä löydy ei.
- omaisi SUURET rinnat, joissa olisi sellaisia söpöjä pieniä pisamia, vaan eipä löydy
- tykkäisi matkustella e-koreassa (juu en käy koskaan lomalla muualla)
Siinäpä muutamia mielstäni ei niin kohtuuttomia vaatimuksia , mutta hankalaa tuntuu olevan. Olen kahlannut tuhansia naisten profiilleja mutta ei millään tunnu natsaavan. "Arpa" on kumminkin jatkuvasti heitettynä eli ilmoitus esillä, todennäköisesti turhaan :(:(:(
Vertaus vadelmiin ja mustikkaan on hyvin osuva. :) Ja jännä että mainitsit tuon henkisen kasvun, koska olen itse siitä kiinnostunut myös. Ja nimenomaan sen tyyppistä miestä olen ensisijaisesti etsimässä. Tosin en välttämättä edellytä ihan samanlaista kiinnostusta kuin itselläni, tai esim. mitään siihen liittyvää harrastusta, mutta vähintään jonkinlaista avoimmuutta ja ymmärrystä niitä asioita kohtaan tulisi olla. Ja ylipäätään syvällinen, ei-materialistinen arvomaailma. Muuten ei hommasta tule mitään.
Ja monista profiileista jo heti näkee, että ei mitään toivoa...ja että etsitään jotain ihan muuta kuin itse olen, riippumatta edes niistä vuosista, senteistä tai kiloista. Ja sitten kun pitäisi tosiaan löytyä sitä molemminpuolista vetovoimaa yhteisen arvomaailman lisäksi...ja suurin piirtein samanlaiset toiveet tulevaisuuden suhteen....
Mutta ehkä minäkin sen profiilin teen tässä jonain päivänä. Jos vaikka sellainen ihme tapahtuisi, että se mustikka löytyisi. :)
Heh heh. Jos nyt kumminkin otetaan järki käteen, vaikka leikki toki aina sijansa saakoon, niin alkaako joku ateisti-materialisti seurustelemaan naisen kanssa joka harrastaa esim. astrologiaa? Ei ala. Eli se on ihan sama vaikka naisena laskisi sen niin sanotun riman lattiaan asti; ensin mies saattaa leperrellä kaikenlaista jotta pääsee sänkyyn, mutta sitten myöhemmin häntä alkaa kumminkin hiertämään että miksi minulla "järkevällä" materialistilla on tuollainen ämmä joka harrastaa kaikenlaista huuhaata...
Eli ihan turha se on alkaa änkemään itseään väkisin yhteen sellaisen miehen kanssa jolla on ihan eri intressit.
Jos taas ajatellaan asiaa naisen kannalta, niin jos omaa itseä yli 10 - 20 v vanhempi mies ei vaan nappaa ajatuksenakaan, niin sängyssä pääsee lopulta itku kun pitää olla moisen muumion pantavana. Eli taaskaan ei auttanut se että tyytyi ihan kehen tahansa että vaan saisi edes jonkun. Harva mieskään ilahtuu ajatuksesta että pitäisi olla parisuhtessa jonkun MUMMON kanssa.
Niin, henkiseen kasvuus pyrkiminen - sitä minäkin miehessä kaipaan. Ehkä kannattaa etsiä ihmisiä, jotka ovat kokeneet jonkinlaisen trauman, esimerkiksi loppuunpalamisen, vararikon, vakavan sairauden tms, koska usein vasta silloin alamme ajatella elämää syvemmin.
En sano, että itse olisin saavuttanut mitään sillä saralla, eli en siis ole vielä tasapainoisen onnellinen. Suutun liian helposti, pahastun, reagoin ilkeyksiin ilkein sanoin, egoni on yhtä iso kuin muillakin. Silti olen jollain polulla, ihan sen alussa. Haluaisin kulkea sitä rakkaan ihmisen kanssa sen sijaan, että hän huutelee perääni, ettei usko mokomia polkuja olevan olemassakaan: "Tule vaan takaisin tänne häkkiin, niinkuin muutkin 99% ihmisistä. Mikä oikein luulet olevasi, neroko?"
Vaikea asia. Materialisti versus ihminen, joka uskoo/arvelee/tietää, että materiakin on lopulta vain energiaa ja illuusio. Siinä voi oppia toisiltaan tai molemmat voivat kärsiä. Kumpi oppisi enemmän? En tiedä. Yksinkin voi olla. Ihmiskontakteja voi luoda vaikka netissä tai vaikka kirjoittamalla kirjoja, kommunikoiden lukijoiden kanssa. Niin, eihän se ole aivan sama asia. Lukijalta ei saa halauksia eikä hänen kanssaan voi kujeilla ja hullutella ja itkeä ja nauraa.
Ohhoh, meitä on siis heti kolme tässä samalla asialla... Kun olin jotain 20 - 30-vuotias eräs mies väitti minulle että henkisiä naisia on todella vaikea löytää, ja sitten me yritimme seurustella puoliväkisin keskenämme kun sattui olemaan samanlaisehko maailmankuva. Eihän se pelkkä katsomuskaan riitä aina yhdistäväksi tekijäksi, että mönkään meni. Mutta toisaalta tämän jälkeen onnistuin olemaan yli vuosikymmenen sellaisen miehen kanssa jolla oli täsmälleen sama katsomus kuin itselläni, ja se tuntui todella hyvältä kun saattoi puhua mistä tahansa ilman että toinen nauraa päin naamaa, tai suuttuu.
Nyt nelikymppisenä tuntuu että henkisiä miehiä on todella vaikea löytää. En tiedä missä liikkuvat, tai ehkä ovat kaikki varattuna, kun ei netissä ainakaan kukaan ilmoittele itsestään. Jotain 3 - 4 olen 1,5 v sisällä havainnut, mutta ei niistä sitten yksikään sattunut olemaan muulla tavalla kiintoisa yksilö.
Mt-ongelmaisetkin kävin läpi sillä ajatuksella että löytyy sitä suvaitsevaisuutta sillä taholla enemmän, mutta masentuneet miehet eivät ole sopivaa seurustelumateriaalia. Pari sanoo suoraan ettei jaksa ajatellakaan ketään, muutamalla on aika hm... kaheleita ajatuksia, ja yksi mikä tuli jopa tavattua olisi ollut kaikinpuolin ok tyyppi, mutta selvästi niin apea ja masentunut etten uskaltanut alkaa yrittämään seurustelusuhdetta kun olen ennenkin ollut suhteissa joissa jompikumpi on pahassa jamassa henkisesti, ja sen pari kertaa kokeneena ei oikein jaksa sitäkään enää. Masennuksen jo sairastanut ja siitä parantunut kyllä vielä kävisi kumppanina.
Jos tuo nyt kuulosti armottomalta ettei ala masentuneen kanssa seurustelemaan, niin se nyt vaan on niin että masentunuthan ei itsekään välttämättä tietäisi että onko hän toisen kanssa koska oikeasti rakastaa, vai koska kuvittelee ettei häntä kukaan muukaan huoli. Voi olla tunnepuoli niin sotkussa että ei siihen oikein sellainen haaste kuin seurustelun aloittaminen ja toiseen tutustuminen sovi sekaan.
Niin, minäkin tapasin masentumisen läpikäyneen miehen. Oli vielä jonkinlaisella lääkityksellä, jonka sitten taisi jättää pois, ja olikohan sekin osasyynä siihen, että mielialansa pongahteli laidasta laitaan. Yhtenä päivänä olin 'hyvä ihminen', toisena joku paholaisen kätyri, ja samalla hän syytti minua juuri niistä asenteista, joita hänellä oli ja käyttäytymisestä, jota itse osoitti; suvaitsemattomuus, pikkumaisuus, yliherkkyys, suorasukaisuus. Vaa'assa oli toisaalta minun pinttyneet tapani ja pikkumaisuuteni, toisaalta hänen mielenterveysongelmansa, varattomuutensa, velkaisuutensa ja työttömyytensä.
En usko, että kumpikaan meistä kelpaisi ns. keskivertokumppaniehdokkaalle, jolla ei sen kummempia ongelmia ole. Luonteemme ja taipumuksemme muuten sopivat todella hyvin yhteen. Minun mielestäni olisimme voineet kasvaa yhdessä, toisiamme auttaen, mutta hän näki vain minun vikani, omiaan ei.
Oli kuin olisimme seisoneet peilin edessä vierekkäin. Minä näin kakasi hyvin samanlaista ihmistä ja tunsin vetoa häntä kohtaan. Hän näki kaksi täysin toisistaan poikkeavaa ihmistä, joista toisen olisi pitänyt anella anteeksi tekojaan ja pyytää apua ja neuvoja, mutta hyväksyä hänet täysin sellaisenaan. Ulkopuolisen silmissä siinä varmaan oli kaksi lapsellista kiukkuista ehkä autistiseen vivahtavaa ihmistä, joiden käyttäytyminen oli huvittavaa ja jotka toisaalta olivat hyvä pari samanlaisuudessaan.
Eli ajattelin löytäneeni täydellisen puoliskoni. Jotenkin se ei siltä vaikuttanut siitä toisesta.
Ranttu miesimmeinen, mä olisin ollut ainakin susta kiinnostunut kun noin kivasti kirjoitat. No en kaikissa vaateissasi ole kartalla, mutta eti vaikka sitten miestä, niitä löytyy enemmän jotka tykkää Fiateista :) Muista että vastakohdat täydentävät toisiaan.
Tjaah!
Ehkä pinnallisuus kuuluu nuorille?
tai sitten toiset vain ovat pinnallisia?
En ole MIEHENÄ vielä löytänyt henkistä/hengellistä ei-pinnallista naista
En välitä kiloista, anoreksiasta, köyhyydestä, rikkaudesta, silmien väristä
vaan jos löytäisin sopivan
onko mustesientä
marjat ei kiinnosta ;-)
nimimerkki
"minäkin vähän ronkeli"
(tai saa se etunimi kuitenkin olla se Marja)
No tuolla asenteella ei tule löytymäänkään.
Itse olen löytänyt useitakin todella miellyttäviä naisia, tosin en deittipalstoilta vaan keskusteluista. Vielä enemmän sellaisia jotka kävisivät laatuun.
Kaikkia vaivasi tämä naisten deittikuume, yrittivät pyörittää monta miestä yhtä aikaa vaikka yksikin riittäisi. Joskus oli naurussa pidättelemistä kun nainen sekoitti henkilötiedot ja luuli minua joksikin yövuorossa olevaksi valvomohemmoksi. Korjasin kohteliaasti.
Suomi24 on mielestäni tavisten deittipaikka. En sieltä erilaisena ja valtavirrasta eroavana persoonana löydä kaltaisiani miesehdokkaista.
Onko kaikki taiteelliset/taiteesta kiinnostuneet miehet 35 varattuja!?
jos äkkiä varaat viimeisen, niin ovat ;-)
Naiset ei vastaa miesten viesteihin jollei mies ole miljonääri ja omista hienoa autoa. Vaikka nainen olis itse köyhä, ruma ja läski niin ne siltin haluaa komean miehen jolla on rahaa. Mulla kolme vuotta ilmoitus ollut ja olen saanut 0 vastausta vaikk aolen kirjoitellut yli sadalle naiselle.
Nubä etsin tosissani ja realistisin mielin. En etsi rikasta miestä, jopa ihastuin tyhjätaskuun, jolla oli vielä velkaakin. Ei pidä yleistää. Ja olen laittanut lyhyen vastauksen niille, jotka ovat ottaneet yhteyttä, paitsi liian nuorille, jotka ehdottavat seksiä.
Siis piti ensimmäisen sanan olla minä. En näe mitään tässä hämärässä.
Seksiinhän se (toivottavasti) myös johtaa jos kerran naimisiin mennään
Hassua tuo kriteerijuttu
minä en valita ollenkaan jos ei kiinnosta - eihän yksipuolinen suhde toimi
ja jos jos henkilö on harkitsemattomasti tai traumaattisesti hylännyt "sopivan"
niin sittenhän ei saanut harlitsematonta jne
Iloinen pitäisi olla nirsoista kun katselee avioerotilastoja
Et vaikuttanut pinnalliselta, joten kirjoita
Olen ihmetellyt, että mistä oikein löytäisi naisen aitoon suhteeseen. Arkielämässä lähes kaikki kohtaamani oman ikäluokan naiset tuntuvat olevan varattuja ja/tai jopa valmiita heittämään nykyisen heilansa ulos. Omalla kohdallani kysymys ei ole epätoivoisesta etsimisestä. Nettideitit taitaa olla se viimeisin paikka löytää järkevä, vapaa ja ihana nainen. Profiileja lukiessa törmää lähinnä käsivarren mittaisiin vaatimuslistoihin. En usko löytäväni seuraa S24, mutta eihän sitä koskaan tiedä.
Tällaisia keskustelupalstoja lukiessa tulee kuva, että sellaiset vapaat, mukavat, perusfiksut tytöt istuvat yksin kotona uskaltautumatta edes nettitreffeille. Kuinka sellaisia voi siis kohdata ja erityisesti tunnistaa, kun tuntuu, että ne tekevät kaikkensa piiloutuakseen miehiltä samalla kun ihmettelevät, mikseivät löydä ketään?
Osaavat miehetkin olla hankalia. Jos itse esiintyy kuvan kanssa ja sitten pyytää mieheltä kuvaa, niin sitä jotenkin kuvittelisi että oikeudenmukaista on että saa sen miehenkin nähdä (etukäteen). Varsinkin kun tämä on ehdottanut tapaamista. Mutta katinkontit, kuvapyynnön kuultuaan mies alkaa voivottelemaan että koira söi kameran, tietokone on nyt juuri sillä tavalla hajalla ettei pysty laittamaan, ei ole mukamas kuvaa missään mitenkään laitettavissa (kaikilla nykyään jonkinlainen kamera on!!!)... Tai sitten puolustus on hyökkäys eli mies suuttuu että oletpas pinnallinen ja minä en mihinkään treffeille sitten lähdekään kun vaadit kuvaa.
Tai sitten miehestä ei vaan kuulu enää mitään.
Luulevatko miehet tosiaan että sen ulkonäköseikan pystyy jotenkin kiertämään pelleilemällä tai kiukuttelemalla? Suhteessahan toisen naamavärkkiä joutuu katselemaan tuon tuostakin, että pakkohan se on olla jotenkuten siedettävä. Epäilen myös että miehet kuvittelevat että naiset suostuvat sokkotreffeille ja mies hurmaa naisen puheillaan, vaikka olisi millainen törkuturpa. Tai vetoaa naisen säälintunteisiin tai syyllistää tämän jollain tavalla jos ei vähintään kerran irtoa seksiä kun on kerta tavattukin, vaikka mies olisi miten ruma hyvänsä.
Siksi EN lähde sokkona tapaamaan yhtään ketään.
En minäkään lähde sokkotreffeile, jos ei minkäänlaista kuvaa naisesta. Tämän pitäisi olla itsestään selvyys.
Ei vaan ne miehet kuvittelevat olevansa niin hurmaavia tavattaessa, että nainen ei edes huomaa miehen Frankestainimaista ulkonäköä. Mikäs siinä jos mies on valloittava persoona, mutta eipä niitä ole juuri vastaan tullut....
Tähän täytyy nyt vastata. Olen nelikymppinen nainen ja minulla ei ole ollut kameraa lähes kymmeneen vuoteen. Ei ole myöskään yhtään kuvaa koneella, jonka voisin lähettää jollekin s-postilla. Tuorein kuva itsestäni, mikä minulla on, on runsaan kolmen vuoden takaa ja se on jossain laatikon pohjalla kirjekuoressa....en edes tarkkaan tiedä missä. :D
Tosin jos lähtisin nettideittailemaan, niin pyytäisin jotakuta ystävistäni ottamaan sitä varten kuvan itsestäni. Mutta ehkä joillakin ei ole ketään, joka ottaisi kuvan, tai sitten ei halua kertoa nettideiteistä kellekään tai keksiä jotain muuta syytä...
Voi tietysti olla tekosyykin, mutta halusin vain kertoa, että ei välttämättä ole. Ei kannata olettaa niin paljon, että kaikilla sitä ja kaikilla tätä. :) Ja voisin kuvitella, että miehissä on enemmän kaltaisiani poikkeuksia kuin naisissa, varsinkin jos puhutaan omasta ikäluokastani tai sitä vanhemmista.
Tämä oli siis vastaus edellä olevaan viestiin, nimimerkille ............... :)
Tässä on nyt tämmöinen tapaus juuri taannoin että mies kovasti kehui vaikka miksi ja sitten sanoi haluavansa tavata. Kun pyysin kuvaa, ei ole miehestä kuulunut enää mitään. Satun tietämään että hänellä on kyllä ihmisiä joilta varmasti löytyy kyky pidellä kameraa sen verran että saa sen kuvan aikaiseksi. Ja saahan niitä kuvia itsekin otettua, sen kuin ottaa peilikuvastaan kuvan. Minun puolestani kuva saa olla vaikka kuinka onneton, kunhan jotain osviittaa antaisi. Sitä tuntee itsensä ihan ääliöksi kun tököttää jossain kahvilassa odottaen jotakuta josta ei edes tiedä että kuka mahtaa sisään tulevista ihmisistä ollakaan. Jos joku lähestyy minua tai pöytää jossa olen, saatan alkaa kyselemään että oletko sinä se NN, ja sitten kun tämä vastaa että ei ole, niin tulee sellainen tunne kuin pitäisi siellä tyrkyttää itseään kaikille mahdollisile miehille.
Ja sitten loppujen lopuksi se mieshän voi jättää vaikka tulemattakin, on minulle kerran niinkin käynyt että mieheltä tulee tekstareita että hän lähti tulemaan, ja 3 t päästä tulen siihen tulokseen että tulematta jäi...
(Tai olisi nyt ainakin vastannut että ei ole kuvaa. Mutta kun katoaa tykkänään. Vaikka ITSE halusi tavata.)
Mulla ihan oikeesti ei oo digikameraa
paitsi hukassa oleva VGA-tasoinen
toinen kamerakänny ei saa kuvaa kuin suorassa auringinvalossa
ja pääkoneeni hajosi vast'ikään
Onneksi läppäriltä löytyi pari siedettävää kuvaa
Siis aina ei ole tekosyitä
tuo kaveri-idea on hyvä
Haluaako joku neidoista kuvan?
Miksi muuten kuva on tärkeä?
ja vielä sellainen josta jotenkin tunnistaa
No, jotta treffeiillä edes löytäisi sen kaverin!
Kylläpä vaan löytävät. Tänäaamuna tuli tv.1 aamusydmellä ja siinä priskunta
jopa meni 2 kuukauden tuttavuusen jälkeen naimisiin. (niin onkin eriasia, että
kauvanko se kestää) ??
Jos kolahtaa ja on päästänyt entisestä ns. irti,,,niin siltikin, siis minä lähtis tähä
rumbaan näin aikaisin.
Kyllä pitää tuntea toinen kunnolla..
Minä myönnän, että nettideittailusta on tullut minulle lähinnä harrastus. Käyn usein nettitreffeillä, mutta toivon löytäväni tulevan kumamppanini jostain muualta.
Profiilien selailukin on lähinnä ajanvietettä, mikäli telkkarista ei tule mitään katsottavaa, tai jos työpäivänä on tylsää.
Välillä en edes muista, että kenelle olen kirjoittanut tai mitä olen kenelle sanonut.
Rehellisesti sanottuna, en usko löytäväni netistä yhtään mitään, tai niin ainakin toivon.
Ihan näin. Tämä on vähän kuin huvipuisto, missä on kiva käydä
silloin kun kaipaa vähän jännitystä, hupia, hattaraa ja perhosia
vatsanpohjaan. Ja joskus on kiva vaihtaa muutama lause sellaistenkin
ihmisten kanssa, joille ei muualla olisi juuri mitään sanottavaa.
Paremman tekemisen puutteessa on kiva lukea ja selailla
profiileja, eräänlaista tirkistelynhalun tarvettahan se on, vähän kuin
seiskalehteä tai jotain muuta vastaavaa hömppää lukisi.
Mulle tämä on myös pelkkää hupia, enkä edes tahdo löytää täältä sitä "oikeaa".
Tämä nettideittailu on jo NIIIIIN nähty. Keksikään jotain muuta tekemistä.
No kun mä oon niin kaunis ja täydellinen nainen ja kaikki miehet on ihan urpoi!!!
Naiset on pirun valikoivia ja tuolla on ns. mallipoikaa photoshopattuine kuvineen, eli ei siinä tavallinen pulliainen paljon kiinnosta. Ihmettelen myös, että tahtovatko naiset oikeasti pitkiä viestejä miehiltä ja kuka ne oikeasti lukee? Jos joku kirjoittaa pitkän tarinan, niin se on hyvin todennäköisesti copy paste viesti.
Kyllä täällä pitää olla vähintään jolu BB-julkkis, että saa viestiinsä vastauksen.
mallipoika pitäis olla?
Hmmm....
Lyönpä vetoa että juuri tämän viestiketjun neidoista joku ottaa minuun yhteyttä
vaikka en ole frankenstein (se hullu tiedemies) enkä mallipoju
JA että itse pidän ko. persoonasta vaikkei kyseessä olisikaan sadun prinsessa
Tämä vastaus nirppanokkiin suuttuneille
Rohkeutta!
Toivoa!
Kyllä se päivä paistaa vielä risupartaankin!
Niin ja ettei tulisi väärinkäsitystä
niin ymmärrän ns. "nirppanokkia"
jos todella haluaa tietynlaisen niin miksi ei saisi haluta?
Kun ei muu kiinnosta kuin tietyntyyppinen niin sehän on juuri oikein
Jokaiselle löytyköön juuri se "oikea" tai ainakin sopiva
loput on sitten opettelua...