Olen tosi ymmälläni eräästä tilanteesta, ja pakko purkautua tänne nettiin vaikka kun en muille oikein pysty. Olen 25-vuotias nainen ja seurustellut pari vuotta nykyisen poikaystäväni kanssa. Jo alusta lähtien minulla ja poikaystäväni veljien emännillä ja muilla läheisillä on ollut erittäin tiiviit ja lämpimät välit. Järjestämme illanviettoja ja baari-iltoja yhdessä silloin kun miehemme ovat jossain keskenään. Kun tapasimme poikaystäväni kanssa, muut tytöt olivat seurustelleet veljien kanssa jo vuosia, jotkut jopa 10 vuotta. Minä uutena tulokkaana olin aluksi vähän arka, mutta minut otettiin heti tosi hyvin vastaan, ja kerrottiin, että odotahan, kun tapaat, sanotaan nyt vaikka Jennin, yhden veljesten emännistä. Että Jenni on tosi mukava, ihan kaikkia kohtaan ja tulette varmasti tosi hyvin juttuun.
No, tapasin sitten vähän ajan kuluttua tämän Jennin yhteisessä illanvietossa. Menin juttelemaan ja esittäytymään ja naureskelin että hassua kun meillä on sama nimikin. Hän katsoi minua vain kylmästi, sanoi että "just" ja meni juttelemaan muiden kanssa. Olin vähän pettynyt mutta ajattelin, että kai hän on hitaasti lämpeävä ihminen ja pitkän aikaa, kuukausia, koitin jutella niitä näitä ja saada jonkunlaista kaveruussuhdetta aikaiseksi, tuloksetta.
Hän on hirveän jäinen minua kohtaan. Nähdessämme aina arvostelee minun ulkonäköä ("kyllä kaikki miehet tykkää enemmän sellaisista naisista, joilla on tissiä ja persettä, niinkuin sun poikakaveriskin, joka aina tuijottaa mun muotoja") eli käyn kyllä salilla, olen hoikka mutta en nyt mikään kauhean lihaksikas, kaikkea mitä mä olen hankkinut, esim. uusi laukku, joka on vaalea ("pitää olla kyllä pöljä jos tollasen menee hankkimaan, eihän se pysy ton värisenä") tai puhelin ("siis eihän tollaista osaa kukaan käyttää, kyllä tommonen perusnokialainen on paras ja tommonen on vielä kaiken lisäksi ihan turhaa vouhottamista"), tai vaikka ihan jos kävelen korkokengillä, niin kävelen väärin, liian korkeat korot, ja niin edelleen, ja niin edelleen. Aina kaikesta mitä teen tulee vittuilua. Minä sitten istun hiljaa enkä vastaa mitään, kun en halua tappelemaan ruveta.
Tuntuu vaan tosi pahalle. Kaikkien muiden kanssa tulen tosi hyvin toimeen, päivittäin ollaan yhteyksissä. Tämän yhden kanssa ei olla vaihdettu edes puhelinnumeroita eikä olla facessakaan koskaan oltukaan kavereita. En jaksa edes yrittää olla ystävällinen, olen vain hiljaa jos ollaan yhdessä.
Sanoin yhdelle tytöistä, että minusta tuntuu, että tämä Jenni ei oikein tykkää minusta. Hän vastasi, että höpö höpö, Jennihän on tosi mukava kaikkia kohtaan, ja että ehkä olen käsittänyt jotain väärin. En ole! Kyllä minä tiedän jos minua sorsitaan! Ja hän lisäsi, että silloin täytyy olla ihmisessä vikaa itsessään, jos ei Jennin kanssa tule toimeen. Joten.. mikä minussa on vikana?
No, tapasin sitten vähän ajan kuluttua tämän Jennin yhteisessä illanvietossa. Menin juttelemaan ja esittäytymään ja naureskelin että hassua kun meillä on sama nimikin. Hän katsoi minua vain kylmästi, sanoi että "just" ja meni juttelemaan muiden kanssa. Olin vähän pettynyt mutta ajattelin, että kai hän on hitaasti lämpeävä ihminen ja pitkän aikaa, kuukausia, koitin jutella niitä näitä ja saada jonkunlaista kaveruussuhdetta aikaiseksi, tuloksetta.
Hän on hirveän jäinen minua kohtaan. Nähdessämme aina arvostelee minun ulkonäköä ("kyllä kaikki miehet tykkää enemmän sellaisista naisista, joilla on tissiä ja persettä, niinkuin sun poikakaveriskin, joka aina tuijottaa mun muotoja") eli käyn kyllä salilla, olen hoikka mutta en nyt mikään kauhean lihaksikas, kaikkea mitä mä olen hankkinut, esim. uusi laukku, joka on vaalea ("pitää olla kyllä pöljä jos tollasen menee hankkimaan, eihän se pysy ton värisenä") tai puhelin ("siis eihän tollaista osaa kukaan käyttää, kyllä tommonen perusnokialainen on paras ja tommonen on vielä kaiken lisäksi ihan turhaa vouhottamista"), tai vaikka ihan jos kävelen korkokengillä, niin kävelen väärin, liian korkeat korot, ja niin edelleen, ja niin edelleen. Aina kaikesta mitä teen tulee vittuilua. Minä sitten istun hiljaa enkä vastaa mitään, kun en halua tappelemaan ruveta.
Tuntuu vaan tosi pahalle. Kaikkien muiden kanssa tulen tosi hyvin toimeen, päivittäin ollaan yhteyksissä. Tämän yhden kanssa ei olla vaihdettu edes puhelinnumeroita eikä olla facessakaan koskaan oltukaan kavereita. En jaksa edes yrittää olla ystävällinen, olen vain hiljaa jos ollaan yhdessä.
Sanoin yhdelle tytöistä, että minusta tuntuu, että tämä Jenni ei oikein tykkää minusta. Hän vastasi, että höpö höpö, Jennihän on tosi mukava kaikkia kohtaan, ja että ehkä olen käsittänyt jotain väärin. En ole! Kyllä minä tiedän jos minua sorsitaan! Ja hän lisäsi, että silloin täytyy olla ihmisessä vikaa itsessään, jos ei Jennin kanssa tule toimeen. Joten.. mikä minussa on vikana?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei sussa ole mitään vikaa....kai. Ei tunneta sua. Ehkä olet liian kiltti jonka pitäis opetella puolustamaan itseään. Tämä Jenni, ei ole mikään järjenjättiläinen, kuka tahansa osaa käyttää älypuhelinta, kävellä korkokengillä (niitä ei laiteta jalkaan jos ei osaa kävellä) Ja se mitä vaatteita ostat ja laukkuja esim. on täysin makuasia, eli sano sille dorkalle et hankkii oman elämän. Ilmeisesti oma äijä ei pane sitä, vittuile sille siitä.
Ilmeisetoi olet liian nuori ja nätti..ja hän kokee tulleensa uhatuksi jotenkin.Älä mene yhteisiin tilaisuuksiin tai jos menet-Pidä puolesi ja täräytä vastalause...Vaikka siihen vartalon arvosteluun että poikaystäväni kyllä saa katsella mutta minun kanssa se "touhuaa" ja tykkää vartalostani..miten on sun poikaystävsi laita tuntuu minuakin vilkuilevan vaan...?olethan kuitenkin aika pyöreä!..Noo pääasia ettet ole jonkun kateellsen ämmän sylkykuppi vaan pidät puolesi.Kaikkien kaveri ei voi olla-se vaan elämässä pitää hyväksyä..