Asun mieheni kanssa, hänen kotitalossaan. Perheeseeni kuuluu appivanhempani ja kohta syntyvä esikoisemme :) Onko muita, jotka asuvat useamman sukupolven taloudessa?
Me asuimme jonkin aikaa, mutta sitten appeni kuoli. Nyt meitä on täällä 7 henkeä, joista yksi on kotivävymme. Kohta taas asutaan kenties kolmen sukupolven taloudessa, jos nuoripari saa lapsia. Hyvin menee, välillä vähän ruuhkaa (esim. ruokapöydässä), mutta sopu sijaa antaa.
Otan osaa appesi vuoksi. Mukava kuitenkin kuulla, että homma toimii myös muualla! Meillä "vasta" neljä henkeä, mutta lisää siis tulossa. Aluksi tuntui ahtaalta, vaikka tilaa riittää reippaasti kaikille. Sanoisin, että olin aluksi mustasukkainen omasta "reviiristäni". Onneksi appivanhempani osoittautuivat joustaviksi ja kaiken lisäksi huumorintajuisiksi aikuisiksi ihmisiksi :) Pakko myöntää, että olin saanut heistä väärän kuvan, silloin kun asuimme omassa huushollissamme. Joidenkin ystävien on ollut aluksi NIIIIN vaikea käsittää miten tämä tapa asua voi toimia niin hienosti. Siihen on täytynyt vain todeta, että meillä se toimii, kaikilla ei varmaankaan toimisi. On niin paljon kiinni ihmisten luonteista ja samoista mieltymyksistä. Joustamista ja jakamista olen oppinut paljon. Onnellinen olen siitä tulevasta tuesta mitä varmasti saamme, kun vauva syntyy maailmaan. Ei tarvitse jäädä yksin kotiin, kun mies menee takaisin töihin. Tästä asiasta olen jo valmiiksi kiitollinen.
0Äänestä
Sopeutumista
Kyllä se yhdessä asuminen voi olla hyvinkin rikasta, sillä luultavasti teillä kuitenkin on sitä omaakin tilaa ja joskus paljon enmmän, sillä isossa sakissa löytyy aina keskusteluapua ja lastenhoitoapua, ei ole niin kiinni itse kaikissa asioissa, joten vapaallekin pääsee.
0Äänestä
eipä kestä
pakko sanoa että itselle tämä olisi kaikkien painajaisten täyttymys. En voisi sopeutua anoppini kanssa samaan talouteen ikinä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ei olel
Me asuimme jonkin aikaa, mutta sitten appeni kuoli. Nyt meitä on täällä 7 henkeä, joista yksi on kotivävymme. Kohta taas asutaan kenties kolmen sukupolven taloudessa, jos nuoripari saa lapsia. Hyvin menee, välillä vähän ruuhkaa (esim. ruokapöydässä), mutta sopu sijaa antaa.
Otan osaa appesi vuoksi. Mukava kuitenkin kuulla, että homma toimii myös muualla! Meillä "vasta" neljä henkeä, mutta lisää siis tulossa. Aluksi tuntui ahtaalta, vaikka tilaa riittää reippaasti kaikille. Sanoisin, että olin aluksi mustasukkainen omasta "reviiristäni". Onneksi appivanhempani osoittautuivat joustaviksi ja kaiken lisäksi huumorintajuisiksi aikuisiksi ihmisiksi :) Pakko myöntää, että olin saanut heistä väärän kuvan, silloin kun asuimme omassa huushollissamme. Joidenkin ystävien on ollut aluksi NIIIIN vaikea käsittää miten tämä tapa asua voi toimia niin hienosti. Siihen on täytynyt vain todeta, että meillä se toimii, kaikilla ei varmaankaan toimisi. On niin paljon kiinni ihmisten luonteista ja samoista mieltymyksistä. Joustamista ja jakamista olen oppinut paljon. Onnellinen olen siitä tulevasta tuesta mitä varmasti saamme, kun vauva syntyy maailmaan. Ei tarvitse jäädä yksin kotiin, kun mies menee takaisin töihin. Tästä asiasta olen jo valmiiksi kiitollinen.
Kyllä se yhdessä asuminen voi olla hyvinkin rikasta, sillä luultavasti teillä kuitenkin on sitä omaakin tilaa ja joskus paljon enmmän, sillä isossa sakissa löytyy aina keskusteluapua ja lastenhoitoapua, ei ole niin kiinni itse kaikissa asioissa, joten vapaallekin pääsee.
pakko sanoa että itselle tämä olisi kaikkien painajaisten täyttymys. En voisi sopeutua anoppini kanssa samaan talouteen ikinä.