Olen hyvätasoinen sinkku. Pahoittelen ärsyttävää ja tiedostavaa sanavalintaa, mutta muut ovat sen minulle kertoneet. En itse ollenkaan ymmärtänyt asian laitaa joskus kymmenen vuotta sitten. Nyt se on pakko uskoa. Olen kaunis, sporttinen, hyväsydäminen. Mutta, ujo miesten kanssa. Ehkä se on syy, miksi olen yksin.
Moni salaa haaveilee minusta, mutta ei uskalla tehdä mitään. He eivät käsitä miten ujo olen parisuhdeasioissa. Muuten olen avoin ja sosiaalinen kyllä. Kun olen sanonut olevani ujo, kukaan ei ole edes uskonut moista. Tuhahtavat, että sinä ujo. Älä nyt valehtele. No en valehtelekaan, niin se vaan on! Ja pahasti särkynyt sydän ei avaudu heti. Kukahan jaksaisi odottaa, että luottamus syntyy? Monella on niin kiire tänä päivänä...
Onko kohtaloni jäädä yksin? Kaipaan omaa ihmistäni.
Missä ihmeessä hän kulkee? Löytäisipä hän jo minut.
Moni salaa haaveilee minusta, mutta ei uskalla tehdä mitään. He eivät käsitä miten ujo olen parisuhdeasioissa. Muuten olen avoin ja sosiaalinen kyllä. Kun olen sanonut olevani ujo, kukaan ei ole edes uskonut moista. Tuhahtavat, että sinä ujo. Älä nyt valehtele. No en valehtelekaan, niin se vaan on! Ja pahasti särkynyt sydän ei avaudu heti. Kukahan jaksaisi odottaa, että luottamus syntyy? Monella on niin kiire tänä päivänä...
Onko kohtaloni jäädä yksin? Kaipaan omaa ihmistäni.
Missä ihmeessä hän kulkee? Löytäisipä hän jo minut.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Tylsä provo!
Tämä ei ole provo!
Älä yritä. Kirjoitit että monet miehet uneksivat salaa sinusta. Jos näin on, sinulla on sata keinoa vihjata että lähestyminen on toivottavaa. Normaali parisuhteettoman ongelma on, ettei ainakaan kiinnostavia ihailijoita kerta kaikkiaan löydy.
Salaa joo, koska näen miehistä miten he tuntevat. Mutta en ymmärrä, mitä itse teen että ilmaisen että lähestyminen on toivottavaa.
Voisiko joku kertoa/peilata mulle sen, miten ilmaisen kiinnostukseni niin ettei se ole väärinymmärrettävissä?
Kyllä, olen näin avuton!
Sinä vihjeetön, olet ilmeisesti minua taidokkaampi! Jaa tietosi:)
Jos saan ehdottaa, niin tässä muutamia klassisia keinoja:
- Pyydät mieheltä pientä apua (ja osoitat sitten kiitollisuuttasi esim. kahvit tarjoamalla)
- Mainitset sopivan keskustelunaiheen lomassa, että olet vapaa ("Tulisi varmasti enemmän käytyä elokuvissa/matkustettua/laitettua kotiruokaa/tms, jos en olisi sinkku")
- Osoitat ilahtuvasi miehen seurasta, teet tutustumishaluun viittaavia kysymyksiä (mitä hän harrastaa, mistä hän on kiinnostunut, missä hän asuu...)
- Tarjoat miehelle tilaisuutta ehdottaa yhteistä tekemistä ("Ensi viikonloppuna on ilotulitusilta - oletko menossa katsomaan? Itse en vielä ole päättänyt...")
Joillakin - kuten minulla - voi tosin olla pitkät piuhat tällaistenkin vinkkien suhteen, joten jos ensimmäinen ei heti herätä toivottua reaktiota, niin peli ei vielä ole silti pelattu. Ja toki viesti ainakin menee perille, jos kanttisi kestää sanoa suoraan, että pidät häntä kiinnostavana, mutta se taisi olla jo poissuljettu vaihtoehto.
'olen kaunis'. Voi kuinka kiinnostavaa. Mitä iloa siitä edes on, jos kukaan sinulle tärkeä ei sitä sinulle sano sylissäsi henki melkein salpautuneena?
Miksi ei saisi sanoa olevansa kaunis, kun sen tänä päivänä on oppinut tietämään? Toki kauneus on katsojan silmissä, mutta kauneus on myös sisäistä. Nuorempana luulin, että minussa on jotain vikaa kun miehet minua katsoivat. Helpolla ei tämä kauneuskäsitys ole minulle tullut. Ja voin kertoa, että olen aivan jotain muuta kuin pinnallinen ihminen. Mutta, koskaan ei voi miellyttää kaikkia ja nyt minä en miellyttänyt sinua:)
Kyllä "pinnallisesta" kauneudestani ovat minulle myös elämässäni rakkammat ihmiset sanoneet, ja henki salpautuneenakin. Olen niistä hetkistä onnellinen, mutta kaipaan tähän hetkeen omaa ihmistä. Menneet on menneitä ja nyt haluaisin löytää oman rakkaani. Jokin päivä hän tulee vastaan ja saan rakastua.
Varmasti moni muukin, joka etsii ihmistään, kokee yksinäisyyttä. Tuskin olen ainoa laatuaan. Ja jos olen, niin mitäpäs siitä. Sitten olen:)
Kuulostaa Tyttönen_82:lta. Vinkki: keskity ulkonäön sijaan muuhun, kuten persoonaa, arvoihin jne. Lue kirjoja älä Cosmopolitania.
Eipä ollut minun kirjoittama teksti, vaikka vähän samantyyppistä asiaa olen täällä joskus pohtinutkin. Kauniiksi en ole itseäni sanonut missään vaiheessa, tavallisen näköiseksi kylläkin. Ja koskapa miehet tekevät harvemmin aloitteita minun suhteen, olen alkanut tehdä aloitteita itse, eli ihan tolkuttoman ujokaan en ole.
Aloittaja leuhkii olevansa kaunis, mutta selvästi se syy miksi et kelpaa kenellekään miehelle on juuri tuo itserakkautesi joka hehkuu naisesta kauas.
Uskotko miltä tuntuu, kun tajuaa että olisi pitänyt arvostaa omaa kauneuttaan enemmän kuin mitä on tehnyt? Tuskin. Ja edelleen, kauneuteenhan luetaan myös sisäinen kauneus, eikös vaan? ;)
Tasan kolme vaihtoehtoa. Joko koko aloitus on provo tai sitten on harvinaisen omahyväisestä tyypistä kyse. Itse veikkaisin kolmatta vaihtoehtoa että aloittaja/aloitus on kumpaakin. "Minua on sanottu hyvätasoiseksi sinkuksi" HAH! "Olen kaunis ja monet miehet haaveilee minusta salaa" HUUTONAURUA!
Ei ole provo. En tunne olevani omahyväinen. Muut sanovat minua hyvätasoiseksi, en itse siis tee tätä luokitusta! Olen kaunis, tämän kuulen siis muilta (minun vaikea ollut/on uskoa). Kuulen myös, että miehet haaveilevat minusta. Minua pidetään tyhmänä ja typeränä, koska en ymmärrä arvostaa ulkonäköäni:(
Jos se on huutonaurun arvoista, että muut sanovat näin, niin en sitten tiedä. Ilmeisesti he pissaavat mua linssiin koko ajan? :O
Minkälaisessa tilanteessa ihmiset ovat tulleet sanoneeksi sinulle, että olet hyvätasoinen sinkku? Minä keksin vain semmoisen tilanteen, jossa sinä nyyhkit puolitutuille, että kun ketään ei löydy, ja puolitutut sitten yrittävät vähän lohduttaa.
Ja mistä kummasta sinä tiedät, että moni haaveilee sinusta? Ovatko sanoneet? Sinulle? Muille? Ovatko kirjoitelleet sinusta runoja vessan seinille? Facebookiin? Luoneet kiihkeitä, lutusia tai uteliaita syrjäsilmäyksiä sinuun?
Et ilmaise itseäsi kovin hyvin, kuten saamistasi vastauksista voit päätellä. Ihminen voi hyvinkin olla ujo, vaikkei näytä siltä normaalioloissa, mutta jos samaan hengenvetoon kuvailee itseään kauniiksi ja muiden haaveilun kohteeksi, herättää vain pahaa verta ja kerjää vihaisia kommentteja.
Ihan ensin: miksi asenne minua kohtaan on lähes tyrmäävä näissä viesteissä? Olenhan ihminen, joka etsii vastauksia omiin kipuihinsa... Missä on kanssaeläminen, ymmärrys, tuki? Osaammeko vaan arvostella toisia, ilman myötätuntoa?
Minä en ole nyyhkinyt kelleen. Enemmän olen suoriutuja joka ei muilta apuja kysele. Kuulen usein, että jos olet liian ronkeli, jäät vielä pian yksin. Mutta ehkä jäänkin, koska olen ujo... :(
Minulle on kerrottu rakkaudesta, ihailusta ym. minua kohtaan. Minulle on lähetetty runoja, kirjeitäkin. Kerrottu suoraan face to face. Itketty puhelimessa ja kasvotusten.
Et ilmaise itseäsi kovin hyvin (miten niin?), kuten saamistasi vastauksista voit päätellä. Ihminen voi hyvinkin olla ujo, vaikkei näytä siltä normaalioloissa, mutta jos samaan hengenvetoon kuvailee itseään kauniiksi ja muiden haaveilun kohteeksi, herättää vain pahaa verta ja kerjää vihaisia kommentteja. (Miten niin?)
RAKKAUS EI KATSO RIESAA. RAKKAUS KATSOO SEN LÄPI JA SYDÄMEEN ASTI.
Jos tiedän syvyyteni, voin varmaan sanoa, että tiedän myös ulkokuoreni. Sen että olen kaunis, ihana, suloinen nainen, joka odottaa ihanaa miestä omakseen.Ja mitä pahaa tuossakaan on? Arvostakaa ihmiset itseänne.
Älkää lohkoko kahteen tai mustavalkoiseen. Nähkää värit. Niitä on monenlaisia, niin olette onnellisia!
Ja palatakseni edelleen alkuperäiseen:missä kulkee se mies, joka on tarpeeksi rohkea nähdäkseen "kaiken esityksen tuolle puolelle"?
Millainen on sitten aikuisten maailma?
Ujo nainen minä nyt vain olen. Ehkäpä sitten minulle ei ole markkinoita. Harmi.
Jos sinulla on asiat paremmin, miten olisi lohduttaminen eikä heikommallesi päin naamaa nauraminen?
Taitaa kateeliset olla liikkeellä nuista vastauksista päätellen...
Luulen ymmärtäväni mitä ap. tarkoittaa.
Itselläni oli kauan todella huono itsetunto ja pidin itseäni rumana. Jossain vaiheessa aloin nähdä että se ei ole totta, vaan johtui kovasta lapsuudestani nuo ajatukset.
Oli tosi jännä sisäistää että on ihan nätti nainen ja ok tyyppi.
Mutta tuossa kysymyksessä en osaa neuvoa.
Itselläni miessuhteet on aina alkaneet jotenkin niin luonnollisesti.
Kiinnostus on ollut jotenkin niin selvästi ilmassa että on ollut helppo lähteä siitä eteenpäin.
Ihanaa! Kiitos sulle ajatuksistasi ja myötäelämisestä. :-)
t. ap.
Yhtä asiaa ihmettelen. Kun miehet kerran ovat tunnustelleet rakkauttaa sinulle, niin luulisi ujonkin pystyvän sanomaan "kiva, mennään treffeille". Vai ovatko kaikki sinua lähestyneet miehet olleet jotenkin "epäsopivia"? Jos ovat, millä perusteella? Ensivaikutelma saattaa joskus hämätä.
En ymmärrä ylipäänsä AP:n kirjoituksen tavoitetta (pahoittelen, jos olen vain tyhmä). Yritätkö saada vinkkejä siihen, missä miehiä voi tavata vai mistä tässä on kyse?
Hyvä! Kiitos, että kyseenalaistat.
Minulla oli pari kertaa se rakkain. Nyt ei ole tuntunut moneen vuoteen siltä, että voisi rakastua. Sydän särkyi nelisen vuotta sitten.
Et ole tyhmä:) Kiitos kun kysyt. Minulla ei ole muuta asiaa, kuin se että haluan jakaa tunteeni teidän kanssa; sen, että minuun koskee, se etten ole tavannut ihmistäni. Minulle on tärkeää, että kuulette tunteeni ja sen, että minun tilanteeni on tämä.
Kuulluksi tuleminen on tärkeää elämässä.
Puhuminen - tai tässä tapauksessa kirjoittaminen - ongelmista ja tunteista on terapeuttista, vaikka puhuisi kuuroille korville. Se ei kuitenkaan auta ratkaisemaan ongelmia.
Mikä sitten auttaa? Jätit sen kertomatta.
Monenko miehen nussima olet?
Mitä sillä on merkitystä?
Mielenkiintoista taas miten sinä tulkitset vastaustani ja paljastat kysymykselläsi oman arvomaailmasi.