Onkoeron yritys turha, jos on jatkuva ikävä molemmilla toisen luo? Eikö ero olisi silloin vasta aiheellinen, jos ei toista todellakaan haluaisi nahdä?
Jos jatkuva ikävä toisen luo?
Mitä mieltä?
10464
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Voisi miettiä miksi pitäisi erota ja miksi se ikävä on.
Vaikka tuntee ikävöivänsä toista, niin voi ikävöidäkin tosiasiassa jotain aivan muuta. Menetettyä yhteistä tulevaisuutta, yksinäisyyttä...
Samaa mieltä olen. Listaan lisäisin, että jostain taustalta nousevat kenties vanhat hyvät muistotkin pintaan ajan myötä, vaikka paljon ikävää olisikin tapahtunut.
Se, mikä tuntuu ikävöinniltä, voikin olla vain yksinäisyyden pelkoa. Ja entäs, jos toinen osapuoli ei ikävöikään sinua?
Omasta erosta on reilu pari vuotta enkä ole hetkeäkään ajatellut exästäni, etten ikinä halua nähdä häntä. Tietysti yhteinen lapsikin vaikuttaa asiaan, mutta ei minulla ole muutenkaan syytä toivoa hänen katoavan maan alle. En ikävöi yhteistä menneisyyttämme. Eron jälkeen moni asia "kirkastui" ja olemme exän kanssa hyviä kavereita, ihmisiä ihmiselle ilman seksuaalista viritystä.
Jos molemmat rakastavat toisiaan syvästi ja haluavat olla jatkuvasti yhdessä, niin silloin ei ehkä kannata erota.
Tässä on sellainen tunnistamisongelma, että onko tämä vaan jotakin menneisyyden ikävää, kuten joku jo sanoikin, vai onko sellaista ikävää, jonka perusteella voisi vielä jatkaakin yhdessä.
Kuitenkin kun nähdään, niin ei siinä mitään erikoisia vibroja tule. Sitten kun lähdetään taas suunnilleni, niin tulee heti haikea mieli. Erostamme ei ole vielä kuin vähän aikaa.
Kuinka kauan teillä meni, että pääsitte tällaisesta ikävästä eroon ja aloitte nähdä asiat realistisemmin?
VAIN JA AINOSTAAN JOS MOLEMMAT TODELLA RAKASTAVAT TOISIAAN OIKEESTI SYDÄNTÄPALAVAN KAIPAAVAN PALJON NIIN SILLOIN ON VIRHE EROTA. Älä sekota tätä seksiin.
Kyllä toista kaipaa silti pitkän suhteen jälkeen jonkin aikaa, menee ohi.Jos välillänne ei ole tapahtunut jotakin eriittäin inhottavaa kuten PETTÄMINEN, niin silloin jää vielä kunnioitus toista kohtaan sekä samalla tietty kaipuu.
Minulla kesti siihen saakka kunnes tiesin että mies on nainut toista, silloin tiesin että se on loppu. Siihen meni noin 1 vuosi, silti vielä kaipasin n.3 vuotta. Se johtui siitä että elin lapsille ja oimme paljon yhteydessä lasten vuoksi.
NYt on kulunut 6 vuotta, ja täytyy sanoa että joskus pieni häivähdys ja kivat muistot hyvistä ajoista tulee mieleen. Olemme ystäviä, mutta yhteen emm ikinä palaa. Ero oli oikea teko.
Olin hänen eka nainen, ja me olimme toisillemme syvä rakkaus, siksi varmaan.
hyvä aihe koska mulla on samanlaisia tunteita. Olen kyllä onnellinen näinkin ja tiedän, että toinen ei kaipaa minua/ajattele, on onnellinen omassa elämässään. Meillä ei siis ole yhteistä tulevaisuutta. Ikävöin perhettä ja yhteisiä keskusteluita ja iloja lapsista. Emme kuitenkaan olleet kumppaneita sillä tavalla kuin itse tarvitsisin. Ei ollut yhteistä huumoria niin kuin hän haluaisi eikä keskusteltu paljoakaan loppu aikoina. En ollut hänelle enää nainen vaan lasten äiti en kumppani vaan joku josta pitää päästä eroon.
Kulmesta liitosta olen eronnut ja joka kerta toipuminen on ottanut noin vuoden. Silloin ikävän tunteita ei enää tule ja vihakin on laantunut. En todellakaan ole koskaan haikaillut takaisin yhteen, mutta siitä huolimatta ikävä vaivaa ajoittain. Silloin on hyvä miettiä eron syitä.
Uskaltaisin väittää että jos molemmat vielä kaipaavat toisen läheisyyttä, ero ei ole ollut oikea ratkaisu.
Erolla on koetettu ratkaista jotain ongelmaa mutta ero ei ole ollut se ratkaisu. On koetettu mennä vähän siitä mistä aita on matalin.
Hyvä ero on sitä, että ei jää enää mitään sellaista kaunaa, etteikö toista voisi nähdä tai hänen kanssaan jutella. Voidaan tavata ystävinä tai ainakin niin, että arvostetaan ja osataan kunnioittaa toisiaan. Asiat on sovittu.
Jos erossa jää voimakkaita tunteita, kuten vihaa tai katkeruutta, se vain kertoo siitä että tunteita on jällellä. Sillä voimalla millä rakastaa, sillä myös vihaa. Avioeroa ei koskaan tulisi ottaa voimakkaiden tunteiden alaisena. Varsinainen eropäätös pitäisi osata tehdä vasta sitten, kun tunteet eivät vello voimakkaina.
On aina puhe seksistä ja "antamisesta" sekin on mielestäni inhottavaa. Rakkaus pitää ihmiset yhdessä ja jos ei molemmat kunnioita toisiaan ihmisinä niin tulee uskottomuutta.