Meillä on pitkä suhde takana, ja toivoisin että myös loppuelämä mentäisiin yhdessä.Meillä on vain pieni ongelma, joka ajaa minua lähtemään pois.
Miehelläni on tapana huutaa, haukkua ja kaivella vanhoja (keksittyjä tai tosia asioita). Minä syyllistyin tähän samaan useita vuosia, kunne lopetin sen itseni ja muiden hyvinvoinnin takia. Olen koittanut ymmärtää miestäni, mutta ajan kanssa ymmärrys on vaihtunut väsymykseen ja siihen ettei oikein odota suhteelta enää mitää.
Mieheni ei ole koko ajan ääni kaakossa, vaan meillä on paljon hyviäkin hetkiä ja tasaista arkea, joka sitten alkaa luhistua mieheni vetäydyttyä yksinäisyyteen ja "olemattomaan" tilaan.Häneen ei saa kunnolla tuona aikana kontaktia ja jos saa, se yleensä päättyy yhteen väärään sanaan.Hän on hyvin hermostunut, ahdistunut ja itsepäinen.Pienikin asia voi olla rasite tai kimmoke huutamiselle.Jos jotain tärkeää pitäisi alkaa setvimään, kuten vaikka yhteisen tulevaisuuden suuntaa ja kummankin omia toiveita ja haluja, ei mies koskaan kommentoi niitä selkeästi.Parhaimmillaan hän käskee minun päättämään nekin asiat.Minusta tämä ei ole kivaa, eikä rakentavaa.Ja usein havahdunkin miettimään onko muilla suhteessa näin vaikeaa puhua.
Nyt miehellä on taas huuto päällä ja hermot kireällä.Lopultakin sain sanottua hänelle, että en voi olla suhteessa jossa toinen ei osaa puhua asiallisesti asiaansa tai ei edes pysty sanomaan asiaansa.Mies syytti minua kaikin voimin ja ihan ihme jutuilla.Pysyin päätöksessäni.
Olen kasvanu kasvattiperheessä ja siellä tädilläni oli tapana olla ääni korkealla joka ikinen päivä.Ei ollut asiaa miksi ei olisi kannattanut huutaa ja haukkua.En ole kokenut lapsuuttani kovinkaan mukavana, enkä lapsuutena.Ja nyt aikuisena ollessani, en todellakaan jaksaisi mieheltäni tätini roolia.
Miehestäni olen rotta ja hyväksikäyttäjä, koska jotkut suunnitelmat tässä menee mönkään, jos ero tulee.Olen asiasta erimieltä.Sanoin hänelle ihan tunti sitten, että voidaanko keskustellan niin että kumpikin saa sanoa sanottavansa ilman huutamista ja haukkumista.Miestä asia ei miellyttänyt ja olinkin kohta itsenimyyjä.
Tiedän sen että jokin asia tässä on, vieras nainenko (mut olisiko näin monta vuotta toinen jaksanut pettää),halua erota (kyvytön kertomaan),mielenterveysongelma (eikä itse tajua) vai onko niin että hänen luonne vain on tässä kohti näin ja se ei ole yhteensopiva minun kanssani.
Olen omasta mielestäni tehnyt voitavana, sanonut että välitän,kunnioitan ja rakastan häntä, mutta turhan huutamisen ja haukkumisen on loputtava.
Onko kukaan törmännyt vastavaan?
Miehelläni on tapana huutaa, haukkua ja kaivella vanhoja (keksittyjä tai tosia asioita). Minä syyllistyin tähän samaan useita vuosia, kunne lopetin sen itseni ja muiden hyvinvoinnin takia. Olen koittanut ymmärtää miestäni, mutta ajan kanssa ymmärrys on vaihtunut väsymykseen ja siihen ettei oikein odota suhteelta enää mitää.
Mieheni ei ole koko ajan ääni kaakossa, vaan meillä on paljon hyviäkin hetkiä ja tasaista arkea, joka sitten alkaa luhistua mieheni vetäydyttyä yksinäisyyteen ja "olemattomaan" tilaan.Häneen ei saa kunnolla tuona aikana kontaktia ja jos saa, se yleensä päättyy yhteen väärään sanaan.Hän on hyvin hermostunut, ahdistunut ja itsepäinen.Pienikin asia voi olla rasite tai kimmoke huutamiselle.Jos jotain tärkeää pitäisi alkaa setvimään, kuten vaikka yhteisen tulevaisuuden suuntaa ja kummankin omia toiveita ja haluja, ei mies koskaan kommentoi niitä selkeästi.Parhaimmillaan hän käskee minun päättämään nekin asiat.Minusta tämä ei ole kivaa, eikä rakentavaa.Ja usein havahdunkin miettimään onko muilla suhteessa näin vaikeaa puhua.
Nyt miehellä on taas huuto päällä ja hermot kireällä.Lopultakin sain sanottua hänelle, että en voi olla suhteessa jossa toinen ei osaa puhua asiallisesti asiaansa tai ei edes pysty sanomaan asiaansa.Mies syytti minua kaikin voimin ja ihan ihme jutuilla.Pysyin päätöksessäni.
Olen kasvanu kasvattiperheessä ja siellä tädilläni oli tapana olla ääni korkealla joka ikinen päivä.Ei ollut asiaa miksi ei olisi kannattanut huutaa ja haukkua.En ole kokenut lapsuuttani kovinkaan mukavana, enkä lapsuutena.Ja nyt aikuisena ollessani, en todellakaan jaksaisi mieheltäni tätini roolia.
Miehestäni olen rotta ja hyväksikäyttäjä, koska jotkut suunnitelmat tässä menee mönkään, jos ero tulee.Olen asiasta erimieltä.Sanoin hänelle ihan tunti sitten, että voidaanko keskustellan niin että kumpikin saa sanoa sanottavansa ilman huutamista ja haukkumista.Miestä asia ei miellyttänyt ja olinkin kohta itsenimyyjä.
Tiedän sen että jokin asia tässä on, vieras nainenko (mut olisiko näin monta vuotta toinen jaksanut pettää),halua erota (kyvytön kertomaan),mielenterveysongelma (eikä itse tajua) vai onko niin että hänen luonne vain on tässä kohti näin ja se ei ole yhteensopiva minun kanssani.
Olen omasta mielestäni tehnyt voitavana, sanonut että välitän,kunnioitan ja rakastan häntä, mutta turhan huutamisen ja haukkumisen on loputtava.
Onko kukaan törmännyt vastavaan?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllä tuo minusta kuullostaa siltä että ainakin osittain taustalla voi olla mielenterveyden ongelmia. Ei tuo ihan normaaliltakaan kuullosta. Huutaminen voi olla joidenkin kiivaaseen temperamenttiin liittyvä asia, mutta nuo hermostuneisuus, vetäytyminen, kontaktin välttäminen yms. saattavat kyllä kertoa vakavammastakin.
Joka tapauksessa on ihan selvää että suhteessa täytyy voida olla ilman että saa jatkuvasti vastaansa huutamista ja haukkumista. Sitä ei jatkuvasti tarvitse kenenkään kuunnella.
Jos miehesi ei näe asiaa mitenkään ongelmana, hänen käsityksensä parisuhteesta ja omasta käytöksestään on myös aika lailla vääristynyt. Jos muutosta ei ole luvassa, kehottaisin kyllä eroamaan ihan sinun oman hyvinvointisi takia.
Siis miehelläsi nämä synkät jaksot eivät ole päivittäisiä ja jatkuvia? Ymmärsinkö oikein? En sitten oikein ymmärrä, että miksi juuri sellaisessa tilanteessa täytyy alkaa pohtia isoja asioita. Miksi et malttaisi odottaa, että menette taas sitä hyvää arkea? Ei kai ne asiat ole niin tulenpalavia, että juuri sillä sekunnilla, jolloin ajatus tulee mieleesi, sinun täytyy saada se sanottua? Järkevät ihmiset ylipäätään sopivat etukäteen, milloin puhutaan isoista asioista, kuten suhteen tulevaisuudesta. Toiselle täytyy antaa myös mahdollisuus valmistautua keskusteluun, sillä on epäreilua jos toinen on pyöritellyt ajatuksia päivä tai viikkotolkulla, niin toisen pitäisi pystyä samaan ihan kylmiltään. Keskustelulle on myös hyvä varata aikaa, varmistaa, että lapset eivät pyöri jaloissa ja ruoka kiehu kattilassa pohjaan. Lasi viiniä ei ole pahitteeksi. Jos ulkoiset olosuhteet viestivät rauhaa, niin ihmisetkin pysyvät rauhallisempana, ja ovat paremmin virittäyttyneitä keskustelemaan.
Osa ihmisistä tarvitsee enemmän kuitenkin rauhaa ja itsekseen oloa. Erityisesti miehistä. urbaani ympäristö ei vain oikein suo siihen mahdollisuuksia. Aiemmin miehet kävivät metsätöissä, metsästämässä, kalastamassa ym jolloin olivat yksin omien ajatustensa kanssa. Ehkä sinulle on vain sattunut tälläinen "metsästäjä-kalastaja" tyyppi, joka ahdistuu kun ei saa välillä vetäytyä rauhaan.
Se, mikä on ilmeistä, on kyllä huonot kommunikaatiotaidot. Puolison vähättely ja haukkuminen on Väestöliiton sivujen mukaan yksi neljästä eroa ennakoivasta merkistä. sen ymmärtämiseen tuskin tarvitaan edes tutkimuksia. Joskus haukkuva koira ei kuitenkaan kuule itse haukuntaansa.
Jotain teidän täytyy tehdä. Se on selvä. Erolle on kuitenkin monta vaihtoehtoa.