paska suku

Älä luovu omasta elämästä,vaan elä elämääsi täysillä. Älä anna miehen sukulaisten määrätä sinua vaan ole itsekäs oman elämäsi suhteen.Pidä omat juttusi,harrastuksesi ja ystäväsi,älä luovu niistä.
Pidä etäisyyttä miehen sukulaisiin.

Minut on vasta toistamiseen vihitty ja niin ollen olen saanut kosolti uusia sukulaisiakin...! Päätin nyt etten tee samoja virheitä mieheni suvun kanssa, kuten tein ensimmäisellä kertaa.

Ensimmäiseksi katsoin peiliin ja mietin millainen sukulainen minä mahdankaan ITSE olla???

Seuraavaksi aloin systemaattisesti jutella YSTÄVÄLLISESTI tulevien sukulaisteni kanssa! Varsinkin keskityin erityisen huolella anoppini ja appeni kanssa seurustelemiseen. Kutsuin heitä kotiini, vaikka oli pitkä matka, he tulivat. Menin heille käymään kuin omaan kotiini ja näytin myös pitäväni vierailusta. Opettelin tuntemaan sukulaiset nimeltä ja ulkonäöltä, vähintään. Kerroin avoimesti itsestäni, kuka olen ja mitä teen. Suljin silmäni heidän alkuaikojen mahdollisilta arvostelemisilta ja annoin niiden mennä ohi huomioimatta mitenkään sitä. Tässä välissä tein miehelleni selväksi, etten siedä minkäänlaista kaltoin kohtelua hänen sukulaisiltaan, kuten katsoin myös omien sukulaisteni käyttäytymistä miestäni kohtaan. Seuraavaksi mieheni sisko alkoi käyttäytyä ylimielisesti minua kohtaan, mutta otin mieheni kanssa heti puheeksi kokevani sellaista ja sitten sisko saikin kovat moitteet mieheltäni, asiasta. Kysyin siskolta syytä moiseen suoraan kasvokkain ja hän pyysi nolona anteeksi. Meistä tuli sittemmin hyvät ystävät, kuin siskokset konsanaan!! Nyt anoppi ja appi kunnioittavat minua ja pitävät kuin omana tyttärenään. Luottavat minuun ja minä heihin. Kutsukaa sukulaisenne kylään, tehkää miehen sukulaisillekin koti omaan kotiinne ja kunnioittakaa pitkän päivätyön tehneitä vanhoja ihmisiä ja arvostakaa heitä miehenne sukulaisina, niin saatte anopistanne ja apestanne omien vanhempienne veroiset sukulaiset itsellenne!!!

Kokemuksesta voin sanoa, että kyllä miehennekin kärsii silloin, jos rakkaan vaimon pitää tapella omien sukulaistensa kanssa. Valitsin mieheni rakkaudesta ja siksi heidän kotinsa on myös minun kotini.

Perheessä lapsetkin aistivat jo imeväisiässä, millaiset suhteet vanhemmilla on isovanhempiin. Kunnioittava ja arvostava käyttäytyminen omia ja toisen vanhempia kohtaan kantaa yli sukupolvien ja antaa jokaiselle suvun jäsenelle itsetunnon juuret. Näin tiedetään, kuka mihinkin sukuun kuuluu. Rakentaen ne ihmissuhteet syntyvät ja niitä pitää ylläpitää, aivan kuten parisuhdettakin.

rouva kirjoitti:

Minut on vasta toistamiseen vihitty ja niin ollen olen saanut kosolti uusia sukulaisiakin...! Päätin nyt etten tee samoja virheitä mieheni suvun kanssa, kuten tein ensimmäisellä kertaa.

Ensimmäiseksi katsoin peiliin ja mietin millainen sukulainen minä mahdankaan ITSE olla???

Seuraavaksi aloin systemaattisesti jutella YSTÄVÄLLISESTI tulevien sukulaisteni kanssa! Varsinkin keskityin erityisen huolella anoppini ja appeni kanssa seurustelemiseen. Kutsuin heitä kotiini, vaikka oli pitkä matka, he tulivat. Menin heille käymään kuin omaan kotiini ja näytin myös pitäväni vierailusta. Opettelin tuntemaan sukulaiset nimeltä ja ulkonäöltä, vähintään. Kerroin avoimesti itsestäni, kuka olen ja mitä teen. Suljin silmäni heidän alkuaikojen mahdollisilta arvostelemisilta ja annoin niiden mennä ohi huomioimatta mitenkään sitä. Tässä välissä tein miehelleni selväksi, etten siedä minkäänlaista kaltoin kohtelua hänen sukulaisiltaan, kuten katsoin myös omien sukulaisteni käyttäytymistä miestäni kohtaan. Seuraavaksi mieheni sisko alkoi käyttäytyä ylimielisesti minua kohtaan, mutta otin mieheni kanssa heti puheeksi kokevani sellaista ja sitten sisko saikin kovat moitteet mieheltäni, asiasta. Kysyin siskolta syytä moiseen suoraan kasvokkain ja hän pyysi nolona anteeksi. Meistä tuli sittemmin hyvät ystävät, kuin siskokset konsanaan!! Nyt anoppi ja appi kunnioittavat minua ja pitävät kuin omana tyttärenään. Luottavat minuun ja minä heihin. Kutsukaa sukulaisenne kylään, tehkää miehen sukulaisillekin koti omaan kotiinne ja kunnioittakaa pitkän päivätyön tehneitä vanhoja ihmisiä ja arvostakaa heitä miehenne sukulaisina, niin saatte anopistanne ja apestanne omien vanhempienne veroiset sukulaiset itsellenne!!!

Kokemuksesta voin sanoa, että kyllä miehennekin kärsii silloin, jos rakkaan vaimon pitää tapella omien sukulaistensa kanssa. Valitsin mieheni rakkaudesta ja siksi heidän kotinsa on myös minun kotini.

Perheessä lapsetkin aistivat jo imeväisiässä, millaiset suhteet vanhemmilla on isovanhempiin. Kunnioittava ja arvostava käyttäytyminen omia ja toisen vanhempia kohtaan kantaa yli sukupolvien ja antaa jokaiselle suvun jäsenelle itsetunnon juuret. Näin tiedetään, kuka mihinkin sukuun kuuluu. Rakentaen ne ihmissuhteet syntyvät ja niitä pitää ylläpitää, aivan kuten parisuhdettakin.

Lue lisää

Moi,

Olipas hieno kirjoitus =) On mielestäni hienoa, että jotkut ihmiset ymmärtävät, että sukulais-suhteet eivät onnistu ilman omaa panostusta.

rouva kirjoitti:

Minut on vasta toistamiseen vihitty ja niin ollen olen saanut kosolti uusia sukulaisiakin...! Päätin nyt etten tee samoja virheitä mieheni suvun kanssa, kuten tein ensimmäisellä kertaa.

Ensimmäiseksi katsoin peiliin ja mietin millainen sukulainen minä mahdankaan ITSE olla???

Seuraavaksi aloin systemaattisesti jutella YSTÄVÄLLISESTI tulevien sukulaisteni kanssa! Varsinkin keskityin erityisen huolella anoppini ja appeni kanssa seurustelemiseen. Kutsuin heitä kotiini, vaikka oli pitkä matka, he tulivat. Menin heille käymään kuin omaan kotiini ja näytin myös pitäväni vierailusta. Opettelin tuntemaan sukulaiset nimeltä ja ulkonäöltä, vähintään. Kerroin avoimesti itsestäni, kuka olen ja mitä teen. Suljin silmäni heidän alkuaikojen mahdollisilta arvostelemisilta ja annoin niiden mennä ohi huomioimatta mitenkään sitä. Tässä välissä tein miehelleni selväksi, etten siedä minkäänlaista kaltoin kohtelua hänen sukulaisiltaan, kuten katsoin myös omien sukulaisteni käyttäytymistä miestäni kohtaan. Seuraavaksi mieheni sisko alkoi käyttäytyä ylimielisesti minua kohtaan, mutta otin mieheni kanssa heti puheeksi kokevani sellaista ja sitten sisko saikin kovat moitteet mieheltäni, asiasta. Kysyin siskolta syytä moiseen suoraan kasvokkain ja hän pyysi nolona anteeksi. Meistä tuli sittemmin hyvät ystävät, kuin siskokset konsanaan!! Nyt anoppi ja appi kunnioittavat minua ja pitävät kuin omana tyttärenään. Luottavat minuun ja minä heihin. Kutsukaa sukulaisenne kylään, tehkää miehen sukulaisillekin koti omaan kotiinne ja kunnioittakaa pitkän päivätyön tehneitä vanhoja ihmisiä ja arvostakaa heitä miehenne sukulaisina, niin saatte anopistanne ja apestanne omien vanhempienne veroiset sukulaiset itsellenne!!!

Kokemuksesta voin sanoa, että kyllä miehennekin kärsii silloin, jos rakkaan vaimon pitää tapella omien sukulaistensa kanssa. Valitsin mieheni rakkaudesta ja siksi heidän kotinsa on myös minun kotini.

Perheessä lapsetkin aistivat jo imeväisiässä, millaiset suhteet vanhemmilla on isovanhempiin. Kunnioittava ja arvostava käyttäytyminen omia ja toisen vanhempia kohtaan kantaa yli sukupolvien ja antaa jokaiselle suvun jäsenelle itsetunnon juuret. Näin tiedetään, kuka mihinkin sukuun kuuluu. Rakentaen ne ihmissuhteet syntyvät ja niitä pitää ylläpitää, aivan kuten parisuhdettakin.

Lue lisää

No onhan se hyvä että olet niin fiksu ja ymmärtäväinen.Vahinko vaan että sama resepti ei päde kaikkien kohdalla!!