Joka paikassa puhutaan että liian itsevarma nainen on pelottava, kaunista naista ei uskalleta lähestyä, pitkä nainen (ja vieläpä korot jalassa) on jotain sellaista kenelle ei haluta tulla puhumaan jne.
Entä jos nyt sattuu olemaan tällainen pelottava, itsevarma (ei itsekeskeinen!), pitkä ja kohtuu kaunis? Miten muuttua helpommin lähestyttäväksi, jos ystävällinen perusilme ei riitä? Miten ihan normaali nainen, joka nyt sattuu näyttämään miltä näyttää, saisi vedettyä miespuolisia ihan jutteluasteelle asti, kun monesti pienet suloiset taskuvenukset lopulta vievät miesten huomion...?
Voin itse kyllä allekirjoittaa tuon mitä sanotaan pitkistä tai kauniista naisista, melko yksinäistä on jos ei itse aloitetta tee. Sitten taas kuulen kavereiltani että "tänään kuulin taas pojilta susta ylistävää kommenttia" tms, mutta kukaan ei koskaan itse tule sellaista sanomaan. Mie olen ihan normaali nuori nainen, itsevarma kyllä mutta itsetuntemus ei ehkä ole mitä luulisi (pidän itseäni täysin taviksena/sievänä, vaikka minua pyydellään nykyisin entistä useammin mallilistoille tai kauneuskilpailuihin.. joihin en siis ole mennyt :D).
Itellä on hyvä olo itteni kanssa, mutta yksinäisyys vaivaa. Naisista on todella vaikeaa saada ystäviä, oikeastaan kunnon naisYSTÄVIÄ minulla ei edes ole, kavereita muutamia. Olen ujo, enkä oikein uskalla lähestyä miehiä kun en baareiluakaan harrasta. Ja veikkaan etten ole ainoa laatuani.. :/
Entä jos nyt sattuu olemaan tällainen pelottava, itsevarma (ei itsekeskeinen!), pitkä ja kohtuu kaunis? Miten muuttua helpommin lähestyttäväksi, jos ystävällinen perusilme ei riitä? Miten ihan normaali nainen, joka nyt sattuu näyttämään miltä näyttää, saisi vedettyä miespuolisia ihan jutteluasteelle asti, kun monesti pienet suloiset taskuvenukset lopulta vievät miesten huomion...?
Voin itse kyllä allekirjoittaa tuon mitä sanotaan pitkistä tai kauniista naisista, melko yksinäistä on jos ei itse aloitetta tee. Sitten taas kuulen kavereiltani että "tänään kuulin taas pojilta susta ylistävää kommenttia" tms, mutta kukaan ei koskaan itse tule sellaista sanomaan. Mie olen ihan normaali nuori nainen, itsevarma kyllä mutta itsetuntemus ei ehkä ole mitä luulisi (pidän itseäni täysin taviksena/sievänä, vaikka minua pyydellään nykyisin entistä useammin mallilistoille tai kauneuskilpailuihin.. joihin en siis ole mennyt :D).
Itellä on hyvä olo itteni kanssa, mutta yksinäisyys vaivaa. Naisista on todella vaikeaa saada ystäviä, oikeastaan kunnon naisYSTÄVIÄ minulla ei edes ole, kavereita muutamia. Olen ujo, enkä oikein uskalla lähestyä miehiä kun en baareiluakaan harrasta. Ja veikkaan etten ole ainoa laatuani.. :/
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos miehellä on itsetunto kunnossa (ja muunlaista et kai kaipaakaan, kun painit jo itsekin ujouden ja estyneisyyden parissa) hän kyllä lähestyy ketä tahansa kiinnostavaa, vaikka vähän jännittäisikin.
Ehkä yksinäisyytesi haisee kauas, etkä siksi ole kiinnostava?
Ja vaikka pojat kehuvat ulkonäköäsi ystävillesi,
se ei valitettavasti vielä tarkoita, että olisit millään tavalla kiinnostava.
Ulkonäön ihailu kun ei aina tarkoita, että kiinnostaisi tutustua yhtään paremmin :)
Jos ilmeesi on perusystävällinen, etkä itse uskalla mennä jutulle, en osaa neuvoa, mitä kannattaisi tehdä.
terv. tavallisen nätti taskuvenus
Suomessa nämä joilla on "itsetunto kunnossa" ovat lähes poikkeuksetta ällöttäviä limanuljaskamiehiä tai ulkomaalaisia. Normaalit suomalaiset miehet ovat _ujoja_ ja siksi lähestyvät juuri niitä tavallisen nättejä, helpostilähestyttäviä naisia. Pitkät ja kauniit ujot jäävät usein yksin. Huipulla tuulee ja siksi aloittajan onkin otettava ohjat omiin käsiinsä ja rohkaistuttava lähestymään kiinnostavia miehiä itse, jos mukavaa seuraa haluaa.
Miten voit olla ujo ja itsevarma samaan aikaan?
Helposti :)
Olen itsevarma, koska tykkään itsestäni juuri sellaisena kuin olen, pidän itseäni sopivana ja kauniina eikä minulla ole koskaan ollut mitään kompleksia itteni tai ulkonäköni kanssa. Olen tavallinen, tyytyväinen tyttö siis. :) Elämäni on kaikin puolin kondiksessa ja se on ihanaa!
Mutta luonteeltani olen vieraiden ihmisten parissa ujo, enkä ystävysty kovin helposti (ts. en uskalla mennä juttelemaan vaikkapa vieraalle miehelle jos ei tilanne ole jotenkin helppo ja looginen, niinku vaikka jossain ruokajonossa tms). :)
Mie oon kanssa tyttö jota ei koskaan, ikinä lähestytä eikä kysytä kahville/ulos/treffeille/mihinkään.
MIKSI!! :D
Mie oon sievä ja mukava tyttö mutta kukaan ei silti ikinä tuu miun luokse! Siispä miun pitää mennä muiden luokse :D Mutta on se silti kummaa... olen kyllä seurustellut aiemmin, mutta ne on aina olleet kavereita ennestään joiden kanssa on vaan synkannut ilman sen kummempia treffeilyjä ja ollaan vaan liimauduttu yhteen...
Vissiin tuollanen kahvittelu/treffeilläkäynti on jotain mitä harrastetaan vaan ulkomailla tai jotain.. :D
Teitä ei pyydetä mihinkään kun te näytätte varatuilta. Itsellä olisi ainakin melko korkea kynnys lähteä missään kadulla juttelemaan vieraalle naiselle, varsinkaan hyvännäköiselle kun ne on yleensä varattuja.
Niin ja olemuksesta aika usein näkee että "tuo tyttö tykkää bilettää" ja itse kun en ole mittän yökerho tyyppiä niin ei viitsi vaivautua.
Yleensä mua ollaan luultu varatuksi, mutta sinkku olen.
Kahville ja treffeille siispä saan kutsuja melkein aina, mutta en mene koskaan :D
Ei kannata ehkä uskoa kaikkea mitä puhutaan. Itsevarma nainen tuskin ajaa pois juuri ketään muita kuin pelkän pillun perässä olevia. Olettaen, että nainen etsii seurustelusuhdetta eikä suostu pikasuhteisiin, ja pitää mielensä.
Pitkät naiset eivät ole kovin haluttuja lyhyempien miesten joukossa, koska miehetkin haluavat usein itseään lyhyemmän naisen. Isommatkin miehet saattavat pitää lyhyemmistä naisista, eikä 180cm paikkeilla olevista, varsinkin jos pitkän naisen kroppa on muutenkin roteva.
Ulkonäkö ei juurikaan riitä jos positiivisuus ei näy ulospäin. Kukaan tuskin viitsii lähtestyä naista, josta näkee jo kaukaa, että hän on masentavaa seuraa.