Jumalasta on todisteita ...vai ...miten se nyt meni ..

Aivan, enkä ymmärrä, miksi uskova tarvitsisi mitään todisteita. Ainakin minulle riittää oma sisäinen tunne ja varmuus. Uskon, että se on lahja Korkeimmalta, ja että saan sen kautta elää Hänen yhteydessään. Tämä on pelkkää uskoa, eikä sen tarvitse muuta ollakaan.

eräs uskova kirjoitti:

Aivan, enkä ymmärrä, miksi uskova tarvitsisi mitään todisteita. Ainakin minulle riittää oma sisäinen tunne ja varmuus. Uskon, että se on lahja Korkeimmalta, ja että saan sen kautta elää Hänen yhteydessään. Tämä on pelkkää uskoa, eikä sen tarvitse muuta ollakaan.

Lue lisää

Sanonpa vielä, että aivoillani ajatellen tiedän Jumalan voivan olla yhtä lailla olemassa kuin olematta. Se ei vaikuta uskooni. Uskoni kun asuu sydämessä, ei aivoissa.

eräs uskova kirjoitti:

Sanonpa vielä, että aivoillani ajatellen tiedän Jumalan voivan olla yhtä lailla olemassa kuin olematta. Se ei vaikuta uskooni. Uskoni kun asuu sydämessä, ei aivoissa.

Minun sydämeni on lihas, joka pumppaa verta elimistööni. Eikä siellä
sydämessä voi asua mitään eikä ketään, kun siellä vain virtaa verta.

Aivoja käyttävä kirjoitti:

Minun sydämeni on lihas, joka pumppaa verta elimistööni. Eikä siellä
sydämessä voi asua mitään eikä ketään, kun siellä vain virtaa verta.

Heheh, arvasin, että joku tulisi sanomaan noin.:)

Et tunne faktoja mitä Israelin Jumala sanassaan puhuu. Siellä on kerrottu (Vanha Testamentti) juutalaisen kansan vaiheista se, mitä ns. maallinen historiankirjoituskin kertoo.

Vanhassa Testamentissa se on tosin ollut kirjoitettuna etukäteen.

Haluan lisätä, että olen 99% varma ettet nöyrry toteamaan tätä. Asia on toteamisen paikka, uskoa ei enää tarvitse silloin kun voi nähdä.
Mutta 99% ateistiksi itseään väittävistä
-ei lue Raamattua huolella ja avoimesti
-hokee samoja "tarvitsen tieteellisen kovia faktoja"-sloganeita myöntämättä, että sellainen asia kuin Jumalan olemassaolo ei kuulu empiirisesti selitettävän tieteen piiriin. Siihen kuuluu että jokin asia voidaan toistaa, luomista kun ei tulla tässä tuntemassamme ajassa toistamaan niin teidänkaltaisille ajattelijoille kelpaavia todisteita ei tule.

-määrittelee päivästä toiseen ja hetkestä hetkeen alkuliemimytologiaan uskomattomat ihmiset fantasiaan uskoviksi/ todellisuuden kieltäjiksi/ ajatteluun kykenemättömiksi ...
-ei tunne juutalaisen kansan historiaa
-ei halua tuntea sitä
-ei halua missään nimessä kuulla Jeesukseen paluusta kertovia, toteutumistaan odottavia profetioita.

Sanasta ne kaikki löytyy, joten älkää vaihtako sitä pornolehtiin vaan piilottakaa talteen ja lukekaa sitten, kun Jeesus on toteuttanut seurakunnan ylösoton ja mietitte, mistä voi tietää mitä vielä tulee tapahtumaan.

Onhan tuolla minulta pari kommenttia, ja olen Jumalaan uskova luterilainen.

eräs uskova kirjoitti:

Onhan tuolla minulta pari kommenttia, ja olen Jumalaan uskova luterilainen.

Arvoisa eräs uskova.
Minusta sinun kommenttisi nyt syövät toisensa, enkä oikein ymmärrä mihin sinä pyrit. Käytännössä tosin luulen arvailevani mihin pyrit. :)

No sanot edelleen, ettei Jumalasta ole mitään todisteita. Ja että kuitenkin uskot sinäkin, koska sinulla on joku tunne siitä ja omilla aivoillasi ajattelt Jumalan olevan.
No tuota tuota. Jos sinulla on joku tunne. Mistäs se tämä tunne on sitten tullut. Eikö tunteenkin tulemiseen tarvita joku todiste jostakin. Tai sitten tunne voi olla aivan kuviteltu. Tunne voi jopa johtaa harhaan.
Jos sinä taas aivan aivoillasi ja järjelläsi olet tähän uskoon päätynyt, niin siihenhän sitten vasta kovasti todisteita pitäisikin olla esittää :)

Anteeksi. Myönnän suoraan, että hiukan härnään sinua tahallani. Mutta joskus asioissa vain on sellaisia hauskoja ristiriitoja, että onhan niihin pakko puuttua.

whiikari kirjoitti:

Arvoisa eräs uskova.
Minusta sinun kommenttisi nyt syövät toisensa, enkä oikein ymmärrä mihin sinä pyrit. Käytännössä tosin luulen arvailevani mihin pyrit. :)

No sanot edelleen, ettei Jumalasta ole mitään todisteita. Ja että kuitenkin uskot sinäkin, koska sinulla on joku tunne siitä ja omilla aivoillasi ajattelt Jumalan olevan.
No tuota tuota. Jos sinulla on joku tunne. Mistäs se tämä tunne on sitten tullut. Eikö tunteenkin tulemiseen tarvita joku todiste jostakin. Tai sitten tunne voi olla aivan kuviteltu. Tunne voi jopa johtaa harhaan.
Jos sinä taas aivan aivoillasi ja järjelläsi olet tähän uskoon päätynyt, niin siihenhän sitten vasta kovasti todisteita pitäisikin olla esittää :)

Anteeksi. Myönnän suoraan, että hiukan härnään sinua tahallani. Mutta joskus asioissa vain on sellaisia hauskoja ristiriitoja, että onhan niihin pakko puuttua.

Lue lisää

Hei! Puheissani ei ole mitään ristiriitaa. Et ilmeisesti vain ymmärtänyt, mitä sanoin, ja sen lisäksi luit huolimattomasti. Sanoin nimittäin, että aivoillani en suinkaan ajattele Jumalan olevan olemassa, vaan että Hän voi joko olla olemassa tai sitten ei.
Toisin sanoen, aivoni ovat agnostiset, mutta sydämeni uskoo, ja sen uskon rinnalla aivojen mielipide on toisarvoinen. Usko on sitä voimakkaampi.

Kerroin myös, mistä uskon tunteen Jumalan olemassaolosta tulleen. Sanoin, että se on lahja Korkeimmalta. Sanoin myös, että kaikki on pelkkää uskoa. Siis sekin, että uskoo Jumalan vaikuttavan uskon, on pelkkää uskoa, eikä se ole todiste mistään muusta kuin että ihminen uskoo noin. Jos ei uskoisi Jumalaan, voisi uskoa sen tunteen tulleen jostain muusta syystä.

Tuntuu vähän tyhmältä yrittää selittää uudelleen asia, jonka jo sanoin. Jos et kykyne ymmärtämään tuota, en mahda mitään.
Ihmettelen vain, miksi sinulle pitäisi olla todisteita. Miksei usko riitä?

Ihmettelen myös, miten tämä ajattelutapani on sinulle ilmeisesti vieras. Käsittääkseni se ei ole mitenkään harvinainen uskovilla.
Ja miksi vihjailet minun "pyrkivän" johonkin? Tuota voisi pitää loukkaavana. Kirjoitin niin suoraan sydämestäni kuin kirjoittaa voi.

eräs uskova kirjoitti:

Hei! Puheissani ei ole mitään ristiriitaa. Et ilmeisesti vain ymmärtänyt, mitä sanoin, ja sen lisäksi luit huolimattomasti. Sanoin nimittäin, että aivoillani en suinkaan ajattele Jumalan olevan olemassa, vaan että Hän voi joko olla olemassa tai sitten ei.
Toisin sanoen, aivoni ovat agnostiset, mutta sydämeni uskoo, ja sen uskon rinnalla aivojen mielipide on toisarvoinen. Usko on sitä voimakkaampi.

Kerroin myös, mistä uskon tunteen Jumalan olemassaolosta tulleen. Sanoin, että se on lahja Korkeimmalta. Sanoin myös, että kaikki on pelkkää uskoa. Siis sekin, että uskoo Jumalan vaikuttavan uskon, on pelkkää uskoa, eikä se ole todiste mistään muusta kuin että ihminen uskoo noin. Jos ei uskoisi Jumalaan, voisi uskoa sen tunteen tulleen jostain muusta syystä.

Tuntuu vähän tyhmältä yrittää selittää uudelleen asia, jonka jo sanoin. Jos et kykyne ymmärtämään tuota, en mahda mitään.
Ihmettelen vain, miksi sinulle pitäisi olla todisteita. Miksei usko riitä?

Ihmettelen myös, miten tämä ajattelutapani on sinulle ilmeisesti vieras. Käsittääkseni se ei ole mitenkään harvinainen uskovilla.
Ja miksi vihjailet minun "pyrkivän" johonkin? Tuota voisi pitää loukkaavana. Kirjoitin niin suoraan sydämestäni kuin kirjoittaa voi.

Lue lisää

Ok. Anteeksi jos loukkasin. Saatoin jopa sekoittaa sinut johonkin toiseen kirjoittajaan.
No en tenttaa sinua enempää. Pääasia jos uskot Jumalaan.
Aivan sitten millä mekanismilla vain.

Ihmiskunnan enemmistö uskoo ja on aina uskonut jumaliin. Se on ihmisen luontainen reaktio elämään ja olemassaoloon. Minusta suggestion tai "psykoosin" vallassa ovat ennemminkin ne, jotka eivät usko.

Et tunnu oikein ymmärtävän, että tässä on kysymys uskonasioista. Vähän sama kuin rakkauden kohdalla. Rakastat, vaikka siinä ei olisi mitään "järkeä".

eräs uskova kirjoitti:

Ihmiskunnan enemmistö uskoo ja on aina uskonut jumaliin. Se on ihmisen luontainen reaktio elämään ja olemassaoloon. Minusta suggestion tai "psykoosin" vallassa ovat ennemminkin ne, jotka eivät usko.

Et tunnu oikein ymmärtävän, että tässä on kysymys uskonasioista. Vähän sama kuin rakkauden kohdalla. Rakastat, vaikka siinä ei olisi mitään "järkeä".

Lue lisää

Mihin sinä sitten eräs uskova oikein uskot. Kerrotko hiukan omasta henkilökohtaisesta uskostasi.
Miksi sinulle on niin tärkeää, ettei Jumalasta olisi mitään todistetta, vaikka haluatkin lukeutua Jumalaan uskoviin.

Millä perustelet Jumalan olemassolon, ellei sinulla ole mitään todistetta.

whiikari kirjoitti:

Mihin sinä sitten eräs uskova oikein uskot. Kerrotko hiukan omasta henkilökohtaisesta uskostasi.
Miksi sinulle on niin tärkeää, ettei Jumalasta olisi mitään todistetta, vaikka haluatkin lukeutua Jumalaan uskoviin.

Millä perustelet Jumalan olemassolon, ellei sinulla ole mitään todistetta.

Lue lisää

Jos alkaisin kertoa henkilökohtaisesta uskostani yksityiskohtaisemmin, siihen menisi ainakin puoli sivua. Olen mielestäni kertonut siitä tarpeeksi tämän keskustelun aiheeseen liittyen tuolla ylempänä.

Ei minulle suinkaan ole tärkeää, ettei Jumalasta olisi mitään todisteita, vaan niitä ei yksinkertaisesti vain ole. Kaikki lepää pelkän uskon varassa.
Enkä "halua lukeutua Jumalaan uskoviin", vaan lukeudun, koska uskon.

En perustele Jumalan olemassaoloa. Miksi pitäisi yrittää perustella sellaista, mitä ei voi perustella? "Perustelut" olisivat uskomuksia tai uskoa.
Olet kuin Tuomas, joka ei uskonut, ennenkuin näki naulojen jäljet Jeesuksen käsissä.

eräs uskova kirjoitti:

Jos alkaisin kertoa henkilökohtaisesta uskostani yksityiskohtaisemmin, siihen menisi ainakin puoli sivua. Olen mielestäni kertonut siitä tarpeeksi tämän keskustelun aiheeseen liittyen tuolla ylempänä.

Ei minulle suinkaan ole tärkeää, ettei Jumalasta olisi mitään todisteita, vaan niitä ei yksinkertaisesti vain ole. Kaikki lepää pelkän uskon varassa.
Enkä "halua lukeutua Jumalaan uskoviin", vaan lukeudun, koska uskon.

En perustele Jumalan olemassaoloa. Miksi pitäisi yrittää perustella sellaista, mitä ei voi perustella? "Perustelut" olisivat uskomuksia tai uskoa.
Olet kuin Tuomas, joka ei uskonut, ennenkuin näki naulojen jäljet Jeesuksen käsissä.

Lue lisää

Ajamme nyt hiukan eri asiaa.
Tokihan Jumalaan saa uskoa aivan miten vain. Olen aivan samaa mieltä, että uskoa on hyvin vaikea perustella ja todistaa.
Mutta ajatukseni nyt lähti liikkeelle oikeastaan aivan vastakkaisesta lähtökohdasta.
Palstalla on joitakuita tai jokunen Jumalaan uskovaksi ilmoittautuva kirjoittaja, joka tuntuu aivankuin pitävän vääränä sitä, että jollakulla Jumalaan uskovalla onkin jokin todiste kerrottavanaan. Tämä asenne häiritsee tai ihmetyttää.
Kuinka henkilö, joka sanoo uskovansa Jumalan olevan, samaan aikaan tuntuu pääasiallisesti taistelevan niitä vastaan, joilla on jokin kokemusperäinen todiste Jumalasta kerrottavanaan.

Ja itse koen hyvin vahvasti uskon nimenomaan itsessään olevan todiste. Koen sen Jumalan synnyttämäksi ja ylläpitämäksi.
En omassa kokemusmaailmassani löydä itseäni uskomasta ja toimimasta kuten toimin, ellei se olisi jostakin muualta minuun tullut.

Joten omalla kohdallani diaknoosi itsestäni on.
- Joko on olemassa Jumala, joka tämän on alkuunpannut ja vaikuttaa tämän edelleen
- Tai sitten olen psyykkisellä tasolla harhainen, jonkinlaisen psykoosin vallassa.

whiikari kirjoitti:

Ajamme nyt hiukan eri asiaa.
Tokihan Jumalaan saa uskoa aivan miten vain. Olen aivan samaa mieltä, että uskoa on hyvin vaikea perustella ja todistaa.
Mutta ajatukseni nyt lähti liikkeelle oikeastaan aivan vastakkaisesta lähtökohdasta.
Palstalla on joitakuita tai jokunen Jumalaan uskovaksi ilmoittautuva kirjoittaja, joka tuntuu aivankuin pitävän vääränä sitä, että jollakulla Jumalaan uskovalla onkin jokin todiste kerrottavanaan. Tämä asenne häiritsee tai ihmetyttää.
Kuinka henkilö, joka sanoo uskovansa Jumalan olevan, samaan aikaan tuntuu pääasiallisesti taistelevan niitä vastaan, joilla on jokin kokemusperäinen todiste Jumalasta kerrottavanaan.

Ja itse koen hyvin vahvasti uskon nimenomaan itsessään olevan todiste. Koen sen Jumalan synnyttämäksi ja ylläpitämäksi.
En omassa kokemusmaailmassani löydä itseäni uskomasta ja toimimasta kuten toimin, ellei se olisi jostakin muualta minuun tullut.

Joten omalla kohdallani diaknoosi itsestäni on.
- Joko on olemassa Jumala, joka tämän on alkuunpannut ja vaikuttaa tämän edelleen
- Tai sitten olen psyykkisellä tasolla harhainen, jonkinlaisen psykoosin vallassa.

Lue lisää

"pitävän vääränä sitä, että jollakulla Jumalaan uskovalla onkin jokin todiste kerrottavanaan"

Minä en ole huomannut tuollaista. Todisteiden perään on kyselty, mutta niitä ei ole kenelläkään ollut esittää. Jos jollakulla todella olisi jokin todiste, sitä tuskin pidettäisiin vääränä ja se varmaan ylittäisi maailmanlaajuisen uutiskynnyksen. Mutta kun...

"kokemusperäinen todiste Jumalasta kerrottavanaan"

Tässä lähestyt ongelman ydintä. Kenenkään yksilön kokemusperäinen todiste ei ole todiste siinä mielessä, että sitä voitaisiin objektiivisesti arvioida ja todeta oikeaksi tai vääräksi, riittäväksi tai riittämättömäksi. Se on lopultakin vain uskoa, kuten "eräs uskova" erinomaisesti yrittää sinulle esittääkin.

"koen hyvin vahvasti uskon nimenomaan itsessään olevan todiste"

Sinun kokemuksenasi tuo on ihan hyvä. Mutta se ei ole todiste siten kuin todiste yleisemmin ymmärretään. Tai sitten myös Allah on olemassa, kuten "vankka usko" sanoo tuolla ylempänä. Miten on, onko Allah mielestäsi olemassa?

Tiedän, ettet aio vastata muille kuin uskoviksi tunnustautuville, mutta tämän halusin todeta siitäkin huolimatta, etten aio luokitella itseäni keskustelun vuoksi mitenkään. Mutta silti minua ihmetyttää sama, mikä "erästä uskovaa" eli "Ihmettelen vain, miksi sinulle pitäisi olla todisteita. Miksei usko riitä?". Miksi uskovien on tarvis löytää todisteita uskonsa kohteista, eihän se enää olisi silloin uskoa vaan tietoa. Eikö siis usko riitäkään uskoville, jotka väittävät asioiden olevan todistettavissa?

whiikari kirjoitti:

Ajamme nyt hiukan eri asiaa.
Tokihan Jumalaan saa uskoa aivan miten vain. Olen aivan samaa mieltä, että uskoa on hyvin vaikea perustella ja todistaa.
Mutta ajatukseni nyt lähti liikkeelle oikeastaan aivan vastakkaisesta lähtökohdasta.
Palstalla on joitakuita tai jokunen Jumalaan uskovaksi ilmoittautuva kirjoittaja, joka tuntuu aivankuin pitävän vääränä sitä, että jollakulla Jumalaan uskovalla onkin jokin todiste kerrottavanaan. Tämä asenne häiritsee tai ihmetyttää.
Kuinka henkilö, joka sanoo uskovansa Jumalan olevan, samaan aikaan tuntuu pääasiallisesti taistelevan niitä vastaan, joilla on jokin kokemusperäinen todiste Jumalasta kerrottavanaan.

Ja itse koen hyvin vahvasti uskon nimenomaan itsessään olevan todiste. Koen sen Jumalan synnyttämäksi ja ylläpitämäksi.
En omassa kokemusmaailmassani löydä itseäni uskomasta ja toimimasta kuten toimin, ellei se olisi jostakin muualta minuun tullut.

Joten omalla kohdallani diaknoosi itsestäni on.
- Joko on olemassa Jumala, joka tämän on alkuunpannut ja vaikuttaa tämän edelleen
- Tai sitten olen psyykkisellä tasolla harhainen, jonkinlaisen psykoosin vallassa.

Lue lisää

Ok.

"Ja itse koen hyvin vahvasti uskon nimenomaan itsessään olevan todiste. Koen sen Jumalan synnyttämäksi ja ylläpitämäksi.
En omassa kokemusmaailmassani löydä itseäni uskomasta ja toimimasta kuten toimin, ellei se olisi jostakin muualta minuun tullut."

Tuo on myös minun kokemukseni. En pidä sitä kuitenkaan objektiivisena todisteena Jumalan olemassaolosta, vaan subjektiivisena kokemuksena ja tulkintana. Usko on väistämättä subjektiivista.

vänkyrä... kirjoitti:

"pitävän vääränä sitä, että jollakulla Jumalaan uskovalla onkin jokin todiste kerrottavanaan"

Minä en ole huomannut tuollaista. Todisteiden perään on kyselty, mutta niitä ei ole kenelläkään ollut esittää. Jos jollakulla todella olisi jokin todiste, sitä tuskin pidettäisiin vääränä ja se varmaan ylittäisi maailmanlaajuisen uutiskynnyksen. Mutta kun...

"kokemusperäinen todiste Jumalasta kerrottavanaan"

Tässä lähestyt ongelman ydintä. Kenenkään yksilön kokemusperäinen todiste ei ole todiste siinä mielessä, että sitä voitaisiin objektiivisesti arvioida ja todeta oikeaksi tai vääräksi, riittäväksi tai riittämättömäksi. Se on lopultakin vain uskoa, kuten "eräs uskova" erinomaisesti yrittää sinulle esittääkin.

"koen hyvin vahvasti uskon nimenomaan itsessään olevan todiste"

Sinun kokemuksenasi tuo on ihan hyvä. Mutta se ei ole todiste siten kuin todiste yleisemmin ymmärretään. Tai sitten myös Allah on olemassa, kuten "vankka usko" sanoo tuolla ylempänä. Miten on, onko Allah mielestäsi olemassa?

Tiedän, ettet aio vastata muille kuin uskoviksi tunnustautuville, mutta tämän halusin todeta siitäkin huolimatta, etten aio luokitella itseäni keskustelun vuoksi mitenkään. Mutta silti minua ihmetyttää sama, mikä "erästä uskovaa" eli "Ihmettelen vain, miksi sinulle pitäisi olla todisteita. Miksei usko riitä?". Miksi uskovien on tarvis löytää todisteita uskonsa kohteista, eihän se enää olisi silloin uskoa vaan tietoa. Eikö siis usko riitäkään uskoville, jotka väittävät asioiden olevan todistettavissa?

Lue lisää

Haluan määritellä uskoa.
Mutta nyt palaan asiaan tauon jälkeen.
Ehkä avaan huomenna toisen ketjun, missä sitten vastaan ateisteille ja muille määrittelemättömillekkin tapauksille :D

eräs uskova kirjoitti:

Ihmiskunnan enemmistö uskoo ja on aina uskonut jumaliin. Se on ihmisen luontainen reaktio elämään ja olemassaoloon. Minusta suggestion tai "psykoosin" vallassa ovat ennemminkin ne, jotka eivät usko.

Et tunnu oikein ymmärtävän, että tässä on kysymys uskonasioista. Vähän sama kuin rakkauden kohdalla. Rakastat, vaikka siinä ei olisi mitään "järkeä".

Lue lisää

Ihmiskunnan enemmistö ei ole koskaan uskonut raamatun Jumalaan.

Miljardit ihmiset ovat kylläkin uskoneet Zeukseen, Anubikseen, Thoriin, Apolloniin,
Mithraan, Viracochaan, Svarogiin, Belenokseen, Shivaan, Brahmaan ja Allahiin.

Ovatko nämä kaikki miljardit ihmiset siis olleet luontaisesti viisaita ja valaistuneita ja oikean totuuden vallassa? Vaiko kenties mahdollisesti valheiden, itsesuggestion, harhojen ja taikauskoisten luulojen vallassa? Ovatko ne ihmiset jotka eivät ole uskoneet edellä mainittuihin, miljardien ihmisten täytenä totena pitämiin asioihin siis olleet "psykoosin" vallassa? Vai kenties oikeassa ja viisaita, eivätkä harhoihin sokeasti uskoneita taikauskoisia typeryksiä?

Enemmistöt kirjoitti:

Ihmiskunnan enemmistö ei ole koskaan uskonut raamatun Jumalaan.

Miljardit ihmiset ovat kylläkin uskoneet Zeukseen, Anubikseen, Thoriin, Apolloniin,
Mithraan, Viracochaan, Svarogiin, Belenokseen, Shivaan, Brahmaan ja Allahiin.

Ovatko nämä kaikki miljardit ihmiset siis olleet luontaisesti viisaita ja valaistuneita ja oikean totuuden vallassa? Vaiko kenties mahdollisesti valheiden, itsesuggestion, harhojen ja taikauskoisten luulojen vallassa? Ovatko ne ihmiset jotka eivät ole uskoneet edellä mainittuihin, miljardien ihmisten täytenä totena pitämiin asioihin siis olleet "psykoosin" vallassa? Vai kenties oikeassa ja viisaita, eivätkä harhoihin sokeasti uskoneita taikauskoisia typeryksiä?

Lue lisää

Ihmiset ovat toteuttaneet ihmisyyttään uskoessaan jumaliin. Se, joka ei usko, kieltää osan ihmisluonnostaan, mutta tämä on vain minun mielipiteeni.

eräs uskova kirjoitti:

Ihmiset ovat toteuttaneet ihmisyyttään uskoessaan jumaliin. Se, joka ei usko, kieltää osan ihmisluonnostaan, mutta tämä on vain minun mielipiteeni.

Ihmiset ovat uskoneet maailmanselityksenä myös sotkanmunaan, haltijoihin ja palvoneet karhuja, muutamia mainitakseni. Enemmänkin kuin usko jumaliin, ihmiselle on tyypillistä pyrkimys selittää maailmaa.

Kaikki ihmiset kaikkina aikoina eivät ole tarvinneet mitään erityisiä jumalia osaksi maailmanselitystään, eivätkä missään tapauksessa ole uskoneet pelkästään luojajumaliin. Nykypäivänä aika monet selittävät maailmaa luonnontieteellisinä ilmiöinä eivätkä tarvitse minkäänlaisia jumalia maailmanselitykseensä. Eivät välttämättä edes henkilökohtaisen pelastusopin vartijoiksi.

Siksi on aika erikoista ajatella, että uskomatta jättämisellä kieltäisi jotain ihmisluonnostaan. Se, ettei joku usko jumaliin, on vain toisenlainen tapa selittää maailmaa eikä erityisesti ihmisluonnon vastainen tapa.

oho! kirjoitti:

Ihmiset ovat uskoneet maailmanselityksenä myös sotkanmunaan, haltijoihin ja palvoneet karhuja, muutamia mainitakseni. Enemmänkin kuin usko jumaliin, ihmiselle on tyypillistä pyrkimys selittää maailmaa.

Kaikki ihmiset kaikkina aikoina eivät ole tarvinneet mitään erityisiä jumalia osaksi maailmanselitystään, eivätkä missään tapauksessa ole uskoneet pelkästään luojajumaliin. Nykypäivänä aika monet selittävät maailmaa luonnontieteellisinä ilmiöinä eivätkä tarvitse minkäänlaisia jumalia maailmanselitykseensä. Eivät välttämättä edes henkilökohtaisen pelastusopin vartijoiksi.

Siksi on aika erikoista ajatella, että uskomatta jättämisellä kieltäisi jotain ihmisluonnostaan. Se, ettei joku usko jumaliin, on vain toisenlainen tapa selittää maailmaa eikä erityisesti ihmisluonnon vastainen tapa.

Lue lisää

Maailman selittäminen on uskontojen toissijainen tehtävä. Ensisijaisesti ne selittävät ihmistä itseään, antavat hänelle identiteetin ja turvallisuudentunnetta arvaamattoman elämän keskellä.

Ihmiset ovat tajunneet jo varhain elävänsä itseään suurempien voimien armoilla. Heillä on ollut tarve identifioida jotenkin nuo voimat ja toimia niin, että hyvät voimat olisivat heille suosiollisia eivätkä pahat voimat pääsisi vahingoittamaan.

Ihmisestä itsestään ja hänen "pelastuksestaan" on uskonnoissa kysymys.
Jos kääntää katseensa pois ihmisestä ja näkee uskonnot vain maailmanselityksinä, kieltää sen osan itseään, joka tarvitsee uskontoa.

eräs uskova kirjoitti:

Maailman selittäminen on uskontojen toissijainen tehtävä. Ensisijaisesti ne selittävät ihmistä itseään, antavat hänelle identiteetin ja turvallisuudentunnetta arvaamattoman elämän keskellä.

Ihmiset ovat tajunneet jo varhain elävänsä itseään suurempien voimien armoilla. Heillä on ollut tarve identifioida jotenkin nuo voimat ja toimia niin, että hyvät voimat olisivat heille suosiollisia eivätkä pahat voimat pääsisi vahingoittamaan.

Ihmisestä itsestään ja hänen "pelastuksestaan" on uskonnoissa kysymys.
Jos kääntää katseensa pois ihmisestä ja näkee uskonnot vain maailmanselityksinä, kieltää sen osan itseään, joka tarvitsee uskontoa.

Lue lisää

En sanoisi, että ensisijaisesti ihmisestä itsestään on kyse, jos pohditaan, että homma taisi saada alkunsa sotkanmunasta tai luomisella tomusta ja kylkiluusta. Minusta se kertoo ihmisen halusta ymmärtää, mikä tämä juttu on. Ja siinä sivussa ymmärtää omaa paikkaansa jutussa. Kaikkihan eivät, kuten sanoin, tarvitse uskoa maailmanselitykseensä.

Ihmisestä on tosiaan kyse useimmissa uskonnoissa. Mutta aiemmin puhuit uskosta, siis siitä niin oleellisesti eri asiasta. Uskonnot ovat järjestelmiä ja niiden täytyy toimiakseen pystyä osoittamaan ihmiselle jokin paikka systeemissä, kuka niitä muuten kannattaisi?

Jos ihminen katsoo, että maailmankaikkeus näyttää syntyneen alkuräjähdyksestä ja etenee siitä hissukseen, tai että maailmankaikkeus on ikuisessa syklissä, niin mihin siinä tarvitsisi jumaluskoa. Jos ei siis omaan henkilökohtaiseen pelastukseensa.

Ei ihmisessä ole mitään koloa, joka täyttyy vain uskolla tai uskonnolla. On ihmisiä, jotka pääsevät vaelluksensa läpi ihan ilman tarvetta uskoon, ja voivat silti olla varsin syvällisesti pohtivia ihmisiä. He vain eivät usko jumaliin, ei siinä sen kummempaa, eivät he jää jostain oleellisesta paitsi. Mutta on myös niitä ihmisiä, jotka tarvitsevat jonkun suuremman, auktoriteetin, jumalhahmon maailmanselitykseensä. Se ei tarkoita, että he saisivat jotain enemmän kuin ensinmainitut. He saavat ja kokevat erilaisia asioita ja ajatuksia, mutta eivät enemmän tai vähemmän kuin ei-uskovatkaan. Sehän tässä on ongelma, että moni ajattelee, että jos joku toinen uskoo/ei usko, niin se toinen jää jotenkin vähemmälle. Mutta ei sen niin tarvitse olla, sen toisen maailmankuva on erilainen, ei enemmän eikä vähemmän. Erilaisuuden hyväksyminen vaan on monille vaikeaa, kun on helpompi ajatella, että jokin on paremmin tai heikommin.

oho! kirjoitti:

En sanoisi, että ensisijaisesti ihmisestä itsestään on kyse, jos pohditaan, että homma taisi saada alkunsa sotkanmunasta tai luomisella tomusta ja kylkiluusta. Minusta se kertoo ihmisen halusta ymmärtää, mikä tämä juttu on. Ja siinä sivussa ymmärtää omaa paikkaansa jutussa. Kaikkihan eivät, kuten sanoin, tarvitse uskoa maailmanselitykseensä.

Ihmisestä on tosiaan kyse useimmissa uskonnoissa. Mutta aiemmin puhuit uskosta, siis siitä niin oleellisesti eri asiasta. Uskonnot ovat järjestelmiä ja niiden täytyy toimiakseen pystyä osoittamaan ihmiselle jokin paikka systeemissä, kuka niitä muuten kannattaisi?

Jos ihminen katsoo, että maailmankaikkeus näyttää syntyneen alkuräjähdyksestä ja etenee siitä hissukseen, tai että maailmankaikkeus on ikuisessa syklissä, niin mihin siinä tarvitsisi jumaluskoa. Jos ei siis omaan henkilökohtaiseen pelastukseensa.

Ei ihmisessä ole mitään koloa, joka täyttyy vain uskolla tai uskonnolla. On ihmisiä, jotka pääsevät vaelluksensa läpi ihan ilman tarvetta uskoon, ja voivat silti olla varsin syvällisesti pohtivia ihmisiä. He vain eivät usko jumaliin, ei siinä sen kummempaa, eivät he jää jostain oleellisesta paitsi. Mutta on myös niitä ihmisiä, jotka tarvitsevat jonkun suuremman, auktoriteetin, jumalhahmon maailmanselitykseensä. Se ei tarkoita, että he saisivat jotain enemmän kuin ensinmainitut. He saavat ja kokevat erilaisia asioita ja ajatuksia, mutta eivät enemmän tai vähemmän kuin ei-uskovatkaan. Sehän tässä on ongelma, että moni ajattelee, että jos joku toinen uskoo/ei usko, niin se toinen jää jotenkin vähemmälle. Mutta ei sen niin tarvitse olla, sen toisen maailmankuva on erilainen, ei enemmän eikä vähemmän. Erilaisuuden hyväksyminen vaan on monille vaikeaa, kun on helpompi ajatella, että jokin on paremmin tai heikommin.

Lue lisää

Sanoin tuossa aiemmin, että "tämä on vain minun mielipiteeni". En siis väittänyt sen olevan mikään objektiivinen totuus. Objektiivista totuutta tästä asiasta tuskin kukaan edes tietää.

Mielestäni ihmisessä on luontainen tarve uskonnollisuuteen, mutta hän voi kieltää tuon tarpeen itsessään ja voida silti ihan hyvin. Samalla tavalla kuin ihmisessä on luontainen tarve toteuttaa seksuaalisuuttaan, mutta hän voi kieltää sen ja korvata sen jollakin muulla, ja voida silti ihan hyvin, vrt. monet munkit ja nunnat.

eräs uskova kirjoitti:

Sanoin tuossa aiemmin, että "tämä on vain minun mielipiteeni". En siis väittänyt sen olevan mikään objektiivinen totuus. Objektiivista totuutta tästä asiasta tuskin kukaan edes tietää.

Mielestäni ihmisessä on luontainen tarve uskonnollisuuteen, mutta hän voi kieltää tuon tarpeen itsessään ja voida silti ihan hyvin. Samalla tavalla kuin ihmisessä on luontainen tarve toteuttaa seksuaalisuuttaan, mutta hän voi kieltää sen ja korvata sen jollakin muulla, ja voida silti ihan hyvin, vrt. monet munkit ja nunnat.

Lue lisää

Tiedän, että sanoit sen mielipiteeksesi. Kommentoin asiaa silti, koska se oli mielestäni kommentoinnin väärti. Ja olen siis eri mieltä kanssasi, että ei ole olemassa mitään kaikki ihmiset kattavaa uskonlokeroa tai uskontolokeroa, jonka täyttämättömyys olisi jotenkin ihmisyyden kieltämistä.

Kuten muuten ei ole kaikki ihmiset kattavaa seksuaalisuustarvettakaan, on olemassa myös aseksuaaleiksi kutsuttuja ihmisiä http://fi.wikipedia.org/wiki/Aseksuaalisuus, "Monien aseksuaaleiksi itsensä määrittelevien mielestä kyse on vain seksuaalisesta suuntautumisesta, koska seksuaalisen halun puuttuminen ei aiheuta heille mitään ongelmia". Kyse ei ole seksuaalisuuden kieltämisestä eikä jotenkin vähemmyydestä suhteessa niihin, jotka seksuaalisuuttaan toteuttavat perinteisemmin ymmärretyllä tavalla. Kyse on vain erilaisuudesta ja esimerkkisi seksuaalisuudestakin osoittaa sen, mitä aiemmin sanoin, eli toisenlaisuus on monille merkki heikommuudesta/paremmuudesta, kun se todennäköisesti on vain erilaisuutta. Siihen ei tarvitsisi liittää määreitä "luontaisuudesta" tai "luontaisuuden kieltämisestä", mutta niin me monesti haluamme tehdä, koska se helpottaa todellisuuden jäsentämistä.

Sama pätee uskonnollisuuteen tai tarpeeseen uskoa. Ei sellaista yleismaailmallisesti ole, puhumattakaan kaikkia koskevaa tarvetta jumaluskontoihin, eikä jumaliin uskomattomuus ole siis minkään kieltämistä itsessään.

oho! kirjoitti:

Tiedän, että sanoit sen mielipiteeksesi. Kommentoin asiaa silti, koska se oli mielestäni kommentoinnin väärti. Ja olen siis eri mieltä kanssasi, että ei ole olemassa mitään kaikki ihmiset kattavaa uskonlokeroa tai uskontolokeroa, jonka täyttämättömyys olisi jotenkin ihmisyyden kieltämistä.

Kuten muuten ei ole kaikki ihmiset kattavaa seksuaalisuustarvettakaan, on olemassa myös aseksuaaleiksi kutsuttuja ihmisiä http://fi.wikipedia.org/wiki/Aseksuaalisuus, "Monien aseksuaaleiksi itsensä määrittelevien mielestä kyse on vain seksuaalisesta suuntautumisesta, koska seksuaalisen halun puuttuminen ei aiheuta heille mitään ongelmia". Kyse ei ole seksuaalisuuden kieltämisestä eikä jotenkin vähemmyydestä suhteessa niihin, jotka seksuaalisuuttaan toteuttavat perinteisemmin ymmärretyllä tavalla. Kyse on vain erilaisuudesta ja esimerkkisi seksuaalisuudestakin osoittaa sen, mitä aiemmin sanoin, eli toisenlaisuus on monille merkki heikommuudesta/paremmuudesta, kun se todennäköisesti on vain erilaisuutta. Siihen ei tarvitsisi liittää määreitä "luontaisuudesta" tai "luontaisuuden kieltämisestä", mutta niin me monesti haluamme tehdä, koska se helpottaa todellisuuden jäsentämistä.

Sama pätee uskonnollisuuteen tai tarpeeseen uskoa. Ei sellaista yleismaailmallisesti ole, puhumattakaan kaikkia koskevaa tarvetta jumaluskontoihin, eikä jumaliin uskomattomuus ole siis minkään kieltämistä itsessään.

Lue lisää

En saa selvää, onko tuo mielestäsi vain sinun mielipiteesi vaiko objektiivinen totuus.

Jos pidät sitä vain omana mielipiteenäsi, sitten olemme yhtä mieltä siitä, että kummallakin on mielipiteensä mutta kumpikaan ei tiedä totuutta asiasta.

eräs uskova kirjoitti:

En saa selvää, onko tuo mielestäsi vain sinun mielipiteesi vaiko objektiivinen totuus.

Jos pidät sitä vain omana mielipiteenäsi, sitten olemme yhtä mieltä siitä, että kummallakin on mielipiteensä mutta kumpikaan ei tiedä totuutta asiasta.

Lue lisää

Yritin sanoa, että se on mielipiteeni, kas näin "olen siis eri mieltä kanssasi, että". Perustan kuitenkin mielipiteeni siihen, että kuten esimerkkisi seksuaalisuudestakin itse asiassa osoittaa, toisenlaisuus ei ole vähemmyyttä, eikä paremmuutta.

Perustan mielipiteeni myös siihen, että jos olettamasi ihmiselle luonteenomainen uskonnollisuus (ja kääntöpuolena sen puute itsensä kieltämisenä) olisi jotain todistettavaa ja kaikille ominaista, sen puuttumista esim. ateisteilta pidettäisiin varmasti laajasti ongelmana. Näin ei kuitenkaan ihmisen tutkimiseen keskittyvässä tieteessä asiaa nähdä. Uskonnollisen viitekehyksen omaavat tutkijat tietysti saattavat sitä mieltä ollakin, mutta yleisemmin ei taida olla olemassa näkökulmaa, joka pitäisi uskonnollisuuden tai jumaluskon puuttumista ihmisessä itsensä kieltämisenä. Mihin sinä perustat oman mielipiteesi?

Niinkuin jo kirjoitin, aloitin tämän ketjun ns. teoriatasolta. Olisi niin mielenkiintoista, kun näihin todella osallistuisi kirkon virallinenkin edustus, mutta ehkä sitä ei kannata niin suuresti toivoa.
Halusin siis pääasiassa näpäyttää kirkon virallisella opetuksella " Jumala synnyttää uskon ihmisessä, Ihminen ei itse siihen voi vaikuttaa "
Mikäli tämän allekirjoittaa, silloin ei voi samaan aikaan pyrkiä vakuuttamaan muita siitä, ettei Jumalasta ole todisteita. Muutoinhan kumoaa tuon kirkon virallisen opin.
Tämä oli siis näpäytys siihen suuntaan.

Todisteista Jumalasta käytännössä.
Ehkä pitäisi aloittaa sitä varten toinen ketju.
Ehkä aloitan sellaisen vaikka huomenissa.
Nyt on pian poistuttava loppupäiväksi kauemmaksi koneesta.

Parahin mono,

Haluaisin käsitellä hieman tarkemmin noita jumalatodisteita.

"Minulle konkreettisena todisteena Jumalan olemassa olosta ovat Hänen tekonsa."

- Mitkä ovat noita Jumalan tekoja? Mistä ne tunnistaa nimenomaan Jumalan teoksi, eikä esimerkiksi luonnonilmiöiksi tai jonkun toisen jumalan teoksi?

"Esimerkiksi ihmisen ja luonnon luominen ja kehittyminen jatkuu edelleen. "

- Tarkoitatko tuolla evoluutiolla? Miten se liittyy Jumalaan?

juutas. kirjoitti:

Parahin mono,

Haluaisin käsitellä hieman tarkemmin noita jumalatodisteita.

"Minulle konkreettisena todisteena Jumalan olemassa olosta ovat Hänen tekonsa."

- Mitkä ovat noita Jumalan tekoja? Mistä ne tunnistaa nimenomaan Jumalan teoksi, eikä esimerkiksi luonnonilmiöiksi tai jonkun toisen jumalan teoksi?

"Esimerkiksi ihmisen ja luonnon luominen ja kehittyminen jatkuu edelleen. "

- Tarkoitatko tuolla evoluutiolla? Miten se liittyy Jumalaan?

Lue lisää

Hyvä juutas.

Hienoa, että haluat käsitellä asiaa tarkemmin.

Kysyt: ” Mistä ne tunnistaa nimenomaan Jumalan teoksi, eikä esimerkiksi luonnonilmiöiksi tai jonkun toisen jumalan teoksi? Tarkoitatko tuolla evoluutiolla? Miten se liittyy Jumalaan?”

Maailmassa tapahtuu edelleen asioita, joita tiede ei voi selittää. En myöskään näe evoluutiota ja Jumalan tekoja toisistaan erillisinä.

Oletko koskaan ajatellut, että evoluutio voisi olla Jumalan tapa toimia?

Elämässä tapahtuu aika ajoin asioita jotka tunnistan Jumalan teoksi. Joku toinen voi puhua kohtalosta, sallimuksesta tmv. Kerron esimerkin tältä viikolta.

Minulle tuli vahva tunne siitä, että pitäisi soittaa henkilölle, johon en ole ollut yhteydessä kesän jälkeen. Hän vastasi itkuisena puheluuni ja kertoi, että oli hyvä kun soitin, sillä hänellä itsellään ei ollut voimia ottaa yhteyttä kehenkään.

Mistä ajattelet, että syntyi tuo vanha tunne, tarve soittaa ko. henkilölle, vaikka en tiennyt hänen tilanteestaan yhtään mitään?


mono kuoppala
nuorisotyönohjaaja

Jos uskot maailmankaikkeuden olevan todiste Jumalasta, seuraavaksi sinun pitää todistaa, miksi oletat sen olevan juuri Raamatun Jumala. Sinulla on yhtä paljon todisteita kuin heillä, jotka väittivät maailman olevan Zeuksen tai Poseidonin luoma. Tämä ei ole kovinkaan otollinen keskustelun lähtökohdaksi, vielä vähemmän väittelyn.

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Hyvä juutas.

Hienoa, että haluat käsitellä asiaa tarkemmin.

Kysyt: ” Mistä ne tunnistaa nimenomaan Jumalan teoksi, eikä esimerkiksi luonnonilmiöiksi tai jonkun toisen jumalan teoksi? Tarkoitatko tuolla evoluutiolla? Miten se liittyy Jumalaan?”

Maailmassa tapahtuu edelleen asioita, joita tiede ei voi selittää. En myöskään näe evoluutiota ja Jumalan tekoja toisistaan erillisinä.

Oletko koskaan ajatellut, että evoluutio voisi olla Jumalan tapa toimia?

Elämässä tapahtuu aika ajoin asioita jotka tunnistan Jumalan teoksi. Joku toinen voi puhua kohtalosta, sallimuksesta tmv. Kerron esimerkin tältä viikolta.

Minulle tuli vahva tunne siitä, että pitäisi soittaa henkilölle, johon en ole ollut yhteydessä kesän jälkeen. Hän vastasi itkuisena puheluuni ja kertoi, että oli hyvä kun soitin, sillä hänellä itsellään ei ollut voimia ottaa yhteyttä kehenkään.

Mistä ajattelet, että syntyi tuo vanha tunne, tarve soittaa ko. henkilölle, vaikka en tiennyt hänen tilanteestaan yhtään mitään?


mono kuoppala
nuorisotyönohjaaja

Lue lisää

Parahin mono,

Aihehan on mitä mielenkiintoisin. Keskustelua siitä kuitenkin on valitettavan harvoin.

"Maailmassa tapahtuu edelleen asioita, joita tiede ei voi selittää"

- Tarkoitatko, että ne asiat, joita tiede ei voi vielä selittää, ovat Jumalan tekoja. Esimerkiksi kun joskus ennen ei osattu selittää salamoiden syntyä tai maanjäristyksiä, niitä pidettiin jumalan tekoina. Tosin ei enää, yleisesti ainakaan. Lähinnä esität, että tietämättömyys jostain ilmiöstä on todiste jumalasta.

Onhan sinulle varmaan käsite "aukkojen jumala" tuttu? http://fi.wikipedia.org/wiki/Aukkojen_jumala

"Minulle tuli vahva tunne siitä, että pitäisi soittaa henkilölle, johon en ole ollut yhteydessä kesän jälkeen"

- Siis kun tulee tunne, että pitäisi olla yhteydessä henkilöön, johon ei ole vähään aikaan yhteydessä, kyseessä on Jumalan teko? Ja nimenomaan kristinuskon Jumalan? Sattuman mahdollisuus on ilmeisesti pois suljettu?

Sen sijaan, että Jumala olisi vaikka antanut voimia tuolle henkilölle, hän ajatteli, että pannaanpas Mono soittamaan?

Entä ne kaikki voimattomat, joihin ei tule tarvetta ottaa yhteyttä, vaikka hätä olisi? Onko se puolestaan Jumalan olemattomuudesta, tai laiminlyönneistä.

Jotenkin nuo nuo kerrotut jumalakokemukset eivät minua vielä vakuuta Jahven olemassaolosta.

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Hyvä juutas.

Hienoa, että haluat käsitellä asiaa tarkemmin.

Kysyt: ” Mistä ne tunnistaa nimenomaan Jumalan teoksi, eikä esimerkiksi luonnonilmiöiksi tai jonkun toisen jumalan teoksi? Tarkoitatko tuolla evoluutiolla? Miten se liittyy Jumalaan?”

Maailmassa tapahtuu edelleen asioita, joita tiede ei voi selittää. En myöskään näe evoluutiota ja Jumalan tekoja toisistaan erillisinä.

Oletko koskaan ajatellut, että evoluutio voisi olla Jumalan tapa toimia?

Elämässä tapahtuu aika ajoin asioita jotka tunnistan Jumalan teoksi. Joku toinen voi puhua kohtalosta, sallimuksesta tmv. Kerron esimerkin tältä viikolta.

Minulle tuli vahva tunne siitä, että pitäisi soittaa henkilölle, johon en ole ollut yhteydessä kesän jälkeen. Hän vastasi itkuisena puheluuni ja kertoi, että oli hyvä kun soitin, sillä hänellä itsellään ei ollut voimia ottaa yhteyttä kehenkään.

Mistä ajattelet, että syntyi tuo vanha tunne, tarve soittaa ko. henkilölle, vaikka en tiennyt hänen tilanteestaan yhtään mitään?


mono kuoppala
nuorisotyönohjaaja

Lue lisää

mono kuoppala

:)

Hyvä että soitit :)

Jatka samaa rataa.

juutas. kirjoitti:

Parahin mono,

Aihehan on mitä mielenkiintoisin. Keskustelua siitä kuitenkin on valitettavan harvoin.

"Maailmassa tapahtuu edelleen asioita, joita tiede ei voi selittää"

- Tarkoitatko, että ne asiat, joita tiede ei voi vielä selittää, ovat Jumalan tekoja. Esimerkiksi kun joskus ennen ei osattu selittää salamoiden syntyä tai maanjäristyksiä, niitä pidettiin jumalan tekoina. Tosin ei enää, yleisesti ainakaan. Lähinnä esität, että tietämättömyys jostain ilmiöstä on todiste jumalasta.

Onhan sinulle varmaan käsite "aukkojen jumala" tuttu? http://fi.wikipedia.org/wiki/Aukkojen_jumala

"Minulle tuli vahva tunne siitä, että pitäisi soittaa henkilölle, johon en ole ollut yhteydessä kesän jälkeen"

- Siis kun tulee tunne, että pitäisi olla yhteydessä henkilöön, johon ei ole vähään aikaan yhteydessä, kyseessä on Jumalan teko? Ja nimenomaan kristinuskon Jumalan? Sattuman mahdollisuus on ilmeisesti pois suljettu?

Sen sijaan, että Jumala olisi vaikka antanut voimia tuolle henkilölle, hän ajatteli, että pannaanpas Mono soittamaan?

Entä ne kaikki voimattomat, joihin ei tule tarvetta ottaa yhteyttä, vaikka hätä olisi? Onko se puolestaan Jumalan olemattomuudesta, tai laiminlyönneistä.

Jotenkin nuo nuo kerrotut jumalakokemukset eivät minua vielä vakuuta Jahven olemassaolosta.

Lue lisää

Vastauksesta seuraa mielenkiintoisia lisäkysymyksiä, johon toivon Mono Kuoppalan vastaavan.

Pidät todisteena Jumalan eksistenssistä tunnetta, että pitäisi soittaa kaverillesi, jolla ei ole voimia tehdä sitä itse?? Mietihän hetki mitä sanoit, niin huomat väitteesi onttouden; Jumalasi todistaa hyvyytensä ja olemassaolonsa laittamalla SINUT soittamaan kaverillesi? Eikö hän samalla vaivalla olisi voinut auttaa ystävääsi suoraan? Samalla kun hän laittoi sinut soittamaan ilmeisesti masentuneelle ystävällesi, hän antaa lapsien kuolla lastenklinikalla, vaikka siellä jos jossain rukoillaan Jumalasi apua.

Jahvella täytyy olla prioriteetit pahasti hukassa tai sitten hän on todella pikkumainen sadisti joka tyytyy kiusaamaan ja härnäämään ihmisiä lapsellisella piiloisilla ololla ja jakamalla epämääräisiä vinkkejä; "Huhuu, täälläköhän se Jahve, mörkö tai Paavo Lipponen tänään luuraa?"- retoriikalla?

Samalla, kun tsunami pyyhkäisee muutaman satatuhatta ihmistä kuolemaan, Jumalasi näkee paremmaksi olla tekemättä mitään, mutta päättää kuitenkin ilmestyä:

http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/jeesuksen-kasvot-ilmestyivat-pistaasipahkinaan---katso-kuvat/art-1288358455914.html


Tai, kun lento-onnettomuudessa kuolee 154 hmistä ja YKSI pelastuu, se on todiste Jumalan olemassaolosta? Ilmeisesti Jahvelle oli taas kerran tärkeämpää ilmestyä ja antaa todiste itsestään (tällä kertaa IHAN oikeaan paikkaan. God luettuna väärinpäin on Dog):

http://media.photobucket.com/image/dog ass jesus /o0mel0o/Inutil/jesus-jesus-dog-ass-demotivational-.jpg