Kirjoittelin tällaise pari päivää sitt, lyhentelin huonosti ku oli liian pitkä tänne.
Suhde alko nopeesti tavattii ekan kerran ja molemmat tunsi että oltais tunnettu jo vuosia. Tyttö oli arka, sen entinen mies oli hyväksikäyttänyt sitä 8kk ja tyty pelkäsi suorastaan miehiä. Kuitenki muutaman päivän jälkee pussailtiin ja olin jopa yötä sen luona. Aiheutin sille puhtaasti vahingossa muutaman paniikkikohtauksen, mutta osasin toimia vaistonvaraisesti niissä just oikein ettei tyttö ajanut mua pois. Mä olen tähän asti ollut sillee että en viitsi sitoutua ku tätä edeltävä rakkaus petti mua kaks kertaa. Kerran ihan suhteen alussa ku se oli ihan kusessa muhun (Ainaki siltä se vaikutti, varmaan ammattinäytteliä) ja sitte toiste ennen suhteen loppua. Mä en välttämättä edes tarvi seksiä, se unikaveri kainaloon ois kaikistaa tärkein ja on edelleenki.
Osasin vaistonvaraisesti toimia tän mieskammosen kanssa ja me harrastettiin seksiä suhteellisen alussa suhdetta (Ei todellakaan ollut mun päämäärä saada pimperoo siltä) Kaikki meni silleen niinku elokuvissa et aika täydellisesti yhteen täydennettiin toisiamme. Mut sit mä rupesin funtsimaan asioita ja mä olin niin sekaisin ja häkeltynyt että oikeesti pystyisin sitoutumaan ihmiseen ja rakastaa sitä koko sydämmestäni. Mä olin ihan sekaisin kaikesta mä en lopulta tiennyt mitä minä haluan. En tiennyt enään että olinko ihastunut, halusinko olla enään tytön kanssa, silloin tein sen mistä olisin ansainnut kuolemantuomion, mahdollisimman hitaan ja kivuliaan kuoleman (Kaikki arvaa jo tättärätättärää!)
Kyllä minä myönnän minä tunnustan, minä itse menin _PETTÄMÄÄN_. En muista kyseisestä tilanteesta kuin pätkiä, niinkuin jostai kauan sitte nähdystä elokuvasta. Kaiken tein silloin siksi kun halusin tietää mitä haluan. vitun tyhmä syy, ei mitää vähimmäistäkään syytä 110% puhdas tekosyy jolla suojella itseään. Aikaa kului sydämmeni muuttui mustaksi ja raskaaksi joka kerta kun näin rakkaani hymyilevän tuntui kuin sisuskaluni revittäisiin irti. Silti mitään en sanonut. Salaisuus kuolkoon mukanani, tämä menee ohi aikanaan. Ei mennyt kauaa kun tulin kipeäksi, hyvin hyvin kipeäksi. vikkotolkulla 40 astetta kuumetta mikään ei auttanut. Lopulta perhetuttava sanoi että minun on pakko mennä lääkäriin ja sinne minut vietiin. Kärsin vakavasta nestehukasta ja minulla oli 40,1 astetta kuumetta. siinä makaessani tunsin hyvin jännän tunteen kehossani, olin heikko ja tunsin vain kivun pettämisestäni. Siinä kohtaa ajattelin asioita mietin että onko ylhäällä jotain, onko tämä minun rangaistus? Silloin minä pelkäsin, minä todellakin pelkäsin. Aamulla heräsin siihen kun hoitaja sörkki neulaa käteeni. Silloin minullaa vielä oli neulakammo (vittu jee kova jätkä pelkää jotai vitun neuloja, lol, n00b) No päivät kuluivat, mutta tauti ei hellittänyt, silloin yhtenä hetkenä minä tajusin jotain; pettämisestä on jonkin aikaa jo, entä jos minä olen napannut HIV:n tai jotain? Pelästyin kovasti koska lääkärit puhuivat keskenään minun veriarvoista ja HIV testien tuloksia odotellessa. Myöskin myyräkuumetta tutkittiin hyvin monta kertaa mutta mitää ei löytynyt. Tilani paheni hiljalleen hoidosta huolimatta ja olin varma että tämä on rangaistus siitä että petin. Päätin ilmoittaa rakkaalleni koska mikä tahansa yö voisi olla viimeiseni. Lähetin tekstarin, koska en uskaltanut kohdata hänen puhettaan minussa ei ollut miestä edes kohdata häntä puhelimella. Tekstailimme hetken, hän ei uskonut minua minä jouduin vakuuttamaan hänet etten valehtele. Hän luotti minuun 110%. Minä petin hänen luottamuksensa. Hajosin sisältä vielä enemmän silloin. Samana yönä, itkin. Olin paha ihminen olin tehnyt sen mitä vannoin itselleni että en ikinä tekisi, koska itse olen joutunut kokemaan miltä tuntuu kun toinen pettää eikä itse voisi arvatakkaan että niin on käynnyt. Hän tuli seuraavana päivänä minua katsomaan sairaalaan. (Asuin Hämeenlinnassa hän helsingissä) Me keskustilimme ja olin varma että tämä oli tässä nyt. Hän jätti minulle kirjeen. Hän näki että olin pahoillani hän ei kuitenkaan voisi tietää että kuinka pahoillani olin. Hän tarvitsi aikaa asian käsittelyyn ja asiat vaikeutuivat noin kaksi kuukautta siitä eteenpäin.
Tauti hävisi saman illan aikana yhtä nopeasti kuin tulikin. Jouduin olemaan muutaman päivän vielä sairaalassa, mutta olin tervehtynyt. Lääkärit eivät löytäneet mitään virusta koskaan.
Siitä alkoi alamäki, oloni parani sydämmeltä pikkuhiljaa mutta sinne jäi arvet. Meidän suhteessamme alkoi "pitäisikö meidän erota." kierre ja se tappoi meidän suhteen. SItä kesti muutaman kuukauden ja nyt ollaan tässä. Eronneena, minä enemmän palasina kuin yleensä. Rikoin hänen sydämmensä, tuhosin luottamuksen, tuhosin suhteen jossa olisin halunnut olla loppuikäni, tuhosin jotain jonka uskoin olevan mahdollinen elämäni rakkaus. Sydämmeeni on jännyt tuntuvia arpia minun omasta tyhmyydestäni en voi koskaan unohtaa enkä antaa anteeksi itselleni mitä menin tekemään.
Olenko paha ihminen?
Suhde alko nopeesti tavattii ekan kerran ja molemmat tunsi että oltais tunnettu jo vuosia. Tyttö oli arka, sen entinen mies oli hyväksikäyttänyt sitä 8kk ja tyty pelkäsi suorastaan miehiä. Kuitenki muutaman päivän jälkee pussailtiin ja olin jopa yötä sen luona. Aiheutin sille puhtaasti vahingossa muutaman paniikkikohtauksen, mutta osasin toimia vaistonvaraisesti niissä just oikein ettei tyttö ajanut mua pois. Mä olen tähän asti ollut sillee että en viitsi sitoutua ku tätä edeltävä rakkaus petti mua kaks kertaa. Kerran ihan suhteen alussa ku se oli ihan kusessa muhun (Ainaki siltä se vaikutti, varmaan ammattinäytteliä) ja sitte toiste ennen suhteen loppua. Mä en välttämättä edes tarvi seksiä, se unikaveri kainaloon ois kaikistaa tärkein ja on edelleenki.
Osasin vaistonvaraisesti toimia tän mieskammosen kanssa ja me harrastettiin seksiä suhteellisen alussa suhdetta (Ei todellakaan ollut mun päämäärä saada pimperoo siltä) Kaikki meni silleen niinku elokuvissa et aika täydellisesti yhteen täydennettiin toisiamme. Mut sit mä rupesin funtsimaan asioita ja mä olin niin sekaisin ja häkeltynyt että oikeesti pystyisin sitoutumaan ihmiseen ja rakastaa sitä koko sydämmestäni. Mä olin ihan sekaisin kaikesta mä en lopulta tiennyt mitä minä haluan. En tiennyt enään että olinko ihastunut, halusinko olla enään tytön kanssa, silloin tein sen mistä olisin ansainnut kuolemantuomion, mahdollisimman hitaan ja kivuliaan kuoleman (Kaikki arvaa jo tättärätättärää!)
Kyllä minä myönnän minä tunnustan, minä itse menin _PETTÄMÄÄN_. En muista kyseisestä tilanteesta kuin pätkiä, niinkuin jostai kauan sitte nähdystä elokuvasta. Kaiken tein silloin siksi kun halusin tietää mitä haluan. vitun tyhmä syy, ei mitää vähimmäistäkään syytä 110% puhdas tekosyy jolla suojella itseään. Aikaa kului sydämmeni muuttui mustaksi ja raskaaksi joka kerta kun näin rakkaani hymyilevän tuntui kuin sisuskaluni revittäisiin irti. Silti mitään en sanonut. Salaisuus kuolkoon mukanani, tämä menee ohi aikanaan. Ei mennyt kauaa kun tulin kipeäksi, hyvin hyvin kipeäksi. vikkotolkulla 40 astetta kuumetta mikään ei auttanut. Lopulta perhetuttava sanoi että minun on pakko mennä lääkäriin ja sinne minut vietiin. Kärsin vakavasta nestehukasta ja minulla oli 40,1 astetta kuumetta. siinä makaessani tunsin hyvin jännän tunteen kehossani, olin heikko ja tunsin vain kivun pettämisestäni. Siinä kohtaa ajattelin asioita mietin että onko ylhäällä jotain, onko tämä minun rangaistus? Silloin minä pelkäsin, minä todellakin pelkäsin. Aamulla heräsin siihen kun hoitaja sörkki neulaa käteeni. Silloin minullaa vielä oli neulakammo (vittu jee kova jätkä pelkää jotai vitun neuloja, lol, n00b) No päivät kuluivat, mutta tauti ei hellittänyt, silloin yhtenä hetkenä minä tajusin jotain; pettämisestä on jonkin aikaa jo, entä jos minä olen napannut HIV:n tai jotain? Pelästyin kovasti koska lääkärit puhuivat keskenään minun veriarvoista ja HIV testien tuloksia odotellessa. Myöskin myyräkuumetta tutkittiin hyvin monta kertaa mutta mitää ei löytynyt. Tilani paheni hiljalleen hoidosta huolimatta ja olin varma että tämä on rangaistus siitä että petin. Päätin ilmoittaa rakkaalleni koska mikä tahansa yö voisi olla viimeiseni. Lähetin tekstarin, koska en uskaltanut kohdata hänen puhettaan minussa ei ollut miestä edes kohdata häntä puhelimella. Tekstailimme hetken, hän ei uskonut minua minä jouduin vakuuttamaan hänet etten valehtele. Hän luotti minuun 110%. Minä petin hänen luottamuksensa. Hajosin sisältä vielä enemmän silloin. Samana yönä, itkin. Olin paha ihminen olin tehnyt sen mitä vannoin itselleni että en ikinä tekisi, koska itse olen joutunut kokemaan miltä tuntuu kun toinen pettää eikä itse voisi arvatakkaan että niin on käynnyt. Hän tuli seuraavana päivänä minua katsomaan sairaalaan. (Asuin Hämeenlinnassa hän helsingissä) Me keskustilimme ja olin varma että tämä oli tässä nyt. Hän jätti minulle kirjeen. Hän näki että olin pahoillani hän ei kuitenkaan voisi tietää että kuinka pahoillani olin. Hän tarvitsi aikaa asian käsittelyyn ja asiat vaikeutuivat noin kaksi kuukautta siitä eteenpäin.
Tauti hävisi saman illan aikana yhtä nopeasti kuin tulikin. Jouduin olemaan muutaman päivän vielä sairaalassa, mutta olin tervehtynyt. Lääkärit eivät löytäneet mitään virusta koskaan.
Siitä alkoi alamäki, oloni parani sydämmeltä pikkuhiljaa mutta sinne jäi arvet. Meidän suhteessamme alkoi "pitäisikö meidän erota." kierre ja se tappoi meidän suhteen. SItä kesti muutaman kuukauden ja nyt ollaan tässä. Eronneena, minä enemmän palasina kuin yleensä. Rikoin hänen sydämmensä, tuhosin luottamuksen, tuhosin suhteen jossa olisin halunnut olla loppuikäni, tuhosin jotain jonka uskoin olevan mahdollinen elämäni rakkaus. Sydämmeeni on jännyt tuntuvia arpia minun omasta tyhmyydestäni en voi koskaan unohtaa enkä antaa anteeksi itselleni mitä menin tekemään.
Olenko paha ihminen?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Et kai ole paha, olet vaan ollut uskomattoman tyhmä. Nuo selitykset jälkeenpäin ja katuminen, omantunnontuskat jne. eivät auta enää mitään, ne eivät poista sitä tosiasiaa, että olet pettänyt rakkaasi luottamuksen ja särkenyt hänen sydämensä. Sun kuuluukin kärsiä. Se vaan todistaa, että et ole paha vaan ihminen virheineen kaikkineen. Nyt ehkä, ainakin toivottavasti, ymmärrät, mikä merkitys luottamuksella on. Tajuat mitä menetit sen pettämisen vuoksi, eli halvalla meni kaikki hyvä ja kaunis.
Hyvä että sulla on paha olla, sillä tämä varmasti kasvattaa sua olemaan luottamuksen arvoinen, etkä koskaan enää tee kenellekkään vastaavaa. Harmi vaan, että loukkasit ihmistä, joka oli arpia täynnä jo muutenkin..
Et ole paha ihminen, mutta teit väärin toista kohtaan. Koita antaa itsellesi anteeksi. Syyllisyydessä vatvominen ei auta sinua lainkaan. Eikä eksääsi. Mutta totta on että juttunne meni rikki. Eikä se niin olisi tehnyt jos te olisitte olleet tarkoitettu yhteen.
Kukaan ei joudu tuollaiseen tilanteeseen tahtomattaan. Kukaan ei petä valitsematta pettämistä. Kukaan ei vastoin tahtoaan tule pettäjäksi. Se on valinta ja olet halunnut niin aktiivisesti. Ne seuraukset mitä siitä on seurannut, ovat valintasi ja haluamisesi tulosta. Nyt voit vain kysyä itseltäsi, miksi halusit , sen jälkeen päätit niin ja vielä toimitkin asian mukaan. Ja teit sen tietäen, että rakkauteen se ei kuulu. Sinä teit sen ratkaisun, olit aktiivinen ratkaisussasi. Kukaan ei kanna vastuuta eikä seurauksia sinun puolestasi.
Tietoisesti halusit ratkaista suhteen näin, tiesit mitä teit, tiesit varmasti miten tulee käymään. Halusit pois suhteesta, mutta miksi teit sen noin rumasti, se on oma asiasi. Sen jälkeen elät asian kanssa aina.
Nyt kysyt oletko paha. Olet tehnyt päätöksen tietoisena sen seurauksista. Pahan ja hyvän määrittelet itse elämässäsi. Joku voi määritellä sen toisin. Jostain syystä asia oli sinulle sen arvoinen ja tavoittelit sillä jotakin tarkoitusta, minkä vain sinä tiedät. Eettinen pohdinta menisi liian syvälle. Lähinnä voi kysyä, oletko paha itsellesi? Koska tuollainen asia tehdään aina tietoisesti, haluamisen ja päätöksen kautta toimien. Jos olet aiheuttanut itsellesi tai muille pahaa, voit miettiä sitä itse.
mitäs uitit pippeliis oma vikas tauno ei silti on kyllä muija saanut monta orkkua nyt mun pippeliä vastaen ja hyvin sätkiikin
Kanna vastuusi ja pysy kaukana siitä naisesta. Hän on varmasti jo kärsinyt tarpeeksi.
http://www.youtube.com/watch?v=ldKzVSmI4pM&feature=related
synti johtaa aina tielle kärsimysten.......