On niin paljon syitä miksi suhde loppuu.
Mikä voisi saada suhteen kestämään? Suhteessa ongelmia tulee varmasti, suhteen jonkinasteinen 'kriisiytyminen' toimii suhteen 'moottorina' se asettaa parisuhteen tilanteeseen jossa sen täytyy kehittyä, tai sitten suhe kääntyy tielle, joka johtaa sen loppumiseen.
On lukematon määrä 'miinoja' johon suhde voi upota. Ehkä elämä on tarkoitettu tällaiseksi, jotta elämä ja parisuhteet ja parisuhdetaidot voisivat kehittyä.
Oletteko löytäneet hyviä toimintatapoja, jolla olette saaneet suhdetta rakennettua eteenpäin?
Minkälaisia toimintatapoja olette löytäneet?
Mikä voisi saada suhteen kestämään? Suhteessa ongelmia tulee varmasti, suhteen jonkinasteinen 'kriisiytyminen' toimii suhteen 'moottorina' se asettaa parisuhteen tilanteeseen jossa sen täytyy kehittyä, tai sitten suhe kääntyy tielle, joka johtaa sen loppumiseen.
On lukematon määrä 'miinoja' johon suhde voi upota. Ehkä elämä on tarkoitettu tällaiseksi, jotta elämä ja parisuhteet ja parisuhdetaidot voisivat kehittyä.
Oletteko löytäneet hyviä toimintatapoja, jolla olette saaneet suhdetta rakennettua eteenpäin?
Minkälaisia toimintatapoja olette löytäneet?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Selkeästi aloittaja on oikealla tiellä ja tulee tod.näk. onnistumaan urakassaan.
Ensimmäinen kulmakivi onnistuneelle suhteelle on kaksi (2) kpl sitoutumiskykyisiä ja -haluisia ihmisyksilöitä. Sama homma kuin lemmikkiä valitessa, kun ennakoi ja valitsee järkevästi itselle yksilönä parhaiten sopivan, asiat yleensä sujuvat,jos eivät omalla painollaan niin ainakin yhdessä yrittäen ja pitkäjänteisesti ponnistellen.
Käänteisesti, vaikka olisit pyhimys niin jos toinen osapuoli sattuu olemaan esimerkiksi persoonallisuudeltaan häiriöinen, niin mitä kovemmin ponnistelet, sitä enemmän kakkaa sataa niskaan.
Googleta "kiintymyssuhdeteoria parisuhteessa", kiinnostavaa faktaa tarjolla ihan suomalaisestakin perheterapia-aineistosta.
Miehiähän yleisesti ihmissuhdehöpinät ei kiinnosta, koneet ovat paljon kiinnostavampia? Toimintavarmempia ainakin kuin puoliso tunteineen.
Varmaan ainakin viidesosa liitoista kaipaisi terapiaa parina, mutta suurin osa avun tarpeessa olevista ei sitä hae tai huoli.
Minä olen mies ja minua kiinnostaa parisuhdehöpinät todella paljon, vaikka olenkin teknisellä alalla, niin toinen ihminen kiinnostaa silti enemmän kuin hienot koneet ja laitteet. Sen takia mietin näitä juttuja.
Hei kiva! Täällä on vissin joku niin viksu, että osaa neuvoa? Kun itse olisin hyvinkin valmis yli nelikymppisenä ihmissuhteeseen, mutta tyyppi joka väittää pitävänsä minusta, käyttäytyy lähinnä kuten Uuno t.puro, ja en saa mitään selvää... Joitain kertoja nähty.
Väittääristiriitaisesti vuoroon että olen liian, sitätaitätätaituota, ulkopuolisille jotka tuntevat minut, koittaa syöttää omiaan minusta. Ja yksityisesti pitää kuin kukkasta, varoen.
Pelänneekö keski-ikäinen mies aitoa parisuhdetta? Jossa kukaan ei edes halua kenenkään elämää paketoida. Vai mikä?
Oli, yksi viimeinen yö, siihen asti, kun jotenkin ymmärrän näitä miehisiä... Tunsin itseni niin lyödyksi, kuin kaikki hyvä mitä tarkoitan, ois särjetty.
Jäi? Työ. Puurtamalla tämä ihminen ei päästäni katoa- kuitenkaan. Kun ensikerran tulee vastaan, on yritettävä kai olla kuten en olisi, muistettava, etten liiku missä oletan hänen liikkkuvan...
Eienää, ristiriitaisuuksia.
Mulla ei tosiaan ole mitään parinkymmenen vuoden pituista parisuhdetta takanani, mutta jaanpa täällä hyväksi havaittuja vinkkejäni silti :) Oikeastaan nekin vinkit on aika itsestäänselvyyksiä ja yksinkertaisia...
Parisuhdetta ylläpitäviä toimintatapoja on paljon, mutta omalla kohdallani parhaiksi on todettu kosketukset ja puhuminen, puhuminen ja puhuminen. Itselleni kosketukset merkitsevät välittämistä, ja silloin kun kosketukset loppuvat niin mun näkökulmasta myös suhde voi huonosti. Kosketusten ei tarvitse olla mitään monen minuutin pyllynpuristeluja (vaikka ajoittain nekin ihan kivoja on :) ), vaan vaikkapa ohimeneviä hipaisuja, silittelyjä, nopeita halauksia ja pusuja yms.
Ja puhumisen tärkeyttä en voi kylliksi korostaa, niin klisheeltä kuin se kuulostaakin. Olen aina ollut huono keskustelemaan asioista, mieluummin sulkeudun ja mökötän riitatilanteessa. Nykyisessä suhteessa oon kuitenkin oppinut, että puhuminen todellakin kannattaa.
Minulla on mieheni kanssa se ongelma, että hän suuttuu jos yritän puhua parisuhdeasioista. Hänen mielestään se on riidan haastamista ja minun pitäisi pysyä hiljaa. Haluaisin, että hän koskettelisi enemmän, mutta yleensä se on enempi silloin, kun häntä haluttaisi. Lempeästi hän koskettaa vain harvoin, vain silloin, jos alistuu lohduttamaan minua. Itse en oikein uskalla koskea häntä, ellei hän tee aloitetta. En osaa sanoa, miksi en uskalla. Ehkä siksi, että epäilen hänen tunteitaan minua kohtaan. En usko olevani riittävän kaunis jne. Monesti tekisi mieli koskea mutta pelon vuoksi hillitsen itseni. Joskus kyllä menen syliin istumaan tai paijaan häntä kun hän nukkuu. Ulkona liikkuessamme ei kukaan voisi kuvitellakaan meitä pariksi, niin etäällä hän aina pitää itsensä minusta eikä vahingossakaan kosketa. Surullisena vain nielen tämän etäisyyden. Lisäksi huomasin, että hän koskettaa enempi mieskaveriaan esim pitää kättä reidellä mitä ei koskaan tee minun kanssani :(. En tiedä, onko hän kiinnostunut miehistä. Ainakaan naiskauneudella ei ole hänelle niin hirveän suurta merkitystä.
Teillä tuntuu olevan paljon ongelmia. hyvä kun rehellisesti tiedostat asiat. Menkää pariterapiaan tai esim. seurakunnan avioliittoleirille tai erotkaa. Jos toinen aina suuttuu parisuhdeasioista puhuttaessa ja toinen pelkää koskettaa hellästi, on parempi joko saada asiat kuntoon tavalla tai toisella tai sitten erota ajoissa, paremman kaverin toivossa. Et kai halua vielä kuuskymppisenä valittaa samoista asioista?
Noh, tosiaan kommunikointitaitoa pitää löytyä. Pitää osata sanoa jos jokin asia vaivaa ja miksi, myös jos haluaa ja toivoo jtn. Ei pidä olettaa, että toinen on ajatustenlukija; "Se tuntee mut kyllä niin hyvin et sen pitäis tietää kysymättäkin". Pitää myös olla sen verran ymmärrystä, ettei vaadi toiselta kohtuuttomia, esim. vaikka toivoisikin kumppanilta yhteistä aikaa ja läheisyyttä, niin se ei tarkoita etteikö kummallakin olisi oikeus myös harrastuksiin ja ystäviin. Toisen kaulassa ei tarvitse roikkua 24/7. Kommunikoinnissa pitäisi muistaa myös asiallisuus ja selkeys. Sillä miten asian ilmaisee on suuri merkitys. Jos tunnekuohuissaan huutaa pää punaisena toiselle vaatimuksia, niin tämä myrkyttää ilmapiiriä pitkäksi aikaa. Yksinkertaisesti: vihaisena ei voi keskustella. Riitely ei ole kehittävää kommunikointia.
Luottamuksen vaaliminen on tärkeää. Ylenmaallinen flirttailu tai tiivis yhteydenpito exiin tai vastakkaisen sukupuolen edustajiin jotka ovat ilmaisseet kiinnostustaan ei tee kuin hallaa. Luottamusasiaan auttaa mahdollisimman avoin keskustelu aiheen tiimoilta ja kumppanin huomiointi, se että osoitat hänen olevan sinulle tärkeä. Tämä toimii erityisen hyvin jos olette esim. viettämässä yhdessä iltaa ulkona. Jos huomioit tällöin kumppaniasi lämpimästä ja väistät selkeästi ulkopuolisten lähestymisyritykset, niin se lupaa varsin hyvää luottamuksen ja läheisten tunteiden syvenemiselle.
Toisen arvostaminen ja kunnioitus näkyy pienissä asioissa. Kohtele toista kuten toivoisit itseäsi kohdeltavan. On ihanaa, kun kumppani tekee pieniä eleitä, pyyteettömiä tekoja ilahduttaakseen toista, esim. hieroo hartioita tai vie yllätyksenä elokuviin. Asioissa pitäisi näkyä tasa-arvoisuus, koskien mm. kotitöitä ja raha-asioita. Kummankin pitäisi tasapuolisesti osallistua arjen pyörittämiseen. Empatia on olennaista. Jos toinen on tehnyt rankan työpäivän, kertoo kuinka päätä särkee ja kurkku tuntuu karhealta, niin mitä kertoo se jos kumppani sivuuttaa tämän ja tivaa koska toinen tiskaa ja laittaa hänelle ruokaa vaikka olisi itse ollut jo monta tuntia kotona, näin esimerkkinä.
Läheisyys ja hellyys kuuluvat parisuhteeseen. Pienet eleet, katseet, kosketukset, teot, sanat. Se ei usein vaadi paljon, että saa toisen hyvälle tuulelle ja tuntemaan olonsa hyväksi, halutuksi, rakastetuksi. Kun suhteessa on lämpöä ja tunnepuoli kunnossa, niin erotiikan osaltakin voisi odottaa kuumaa menoa. Parisuhteen ei tule tuntua kaverisuhteelta.
Tuossa nyt joitain asioita joita oman suhteen tarkastelun kautta tuli mieleen näin nopeasti iltasella kirjoitettuna.
Olennaistahan kuitenkin on se, haluaako kumpikin panostaa näillä osa-alueilla yhtä paljon, tunteeko kumpikin yhtä vahvasti ja tavoitteleeko samoja asioita. Jos toinen antaa suhteelle 100%, mutta toinen vain 45% ei juttu tule toimimaan, koska yksi ei voi tehdä kahden edestä, minä tai sinä ei ole yksinään me.
Aivan loistava kirjoitus täällä!
Kunnioita ja arvosta toista.
Sekä miehelle, että naiselle on äärimmäisen tärkeää kuulla kiitos tehdystä työstä päivittäin. Vaikka on itsestäänselvää, että kotityöt pyritään jakamaan fifty-fifty ja että sadekelin sattuessa saa toiselta kyydin tai että kaupasta tuodaan ruokia, joista kummatkin tykkää ja kun ostetaan herkkuja, ostetaan molemmille ... niin tärkeää on, että kiitetään. Kiitetään pienistä ja isoista asioista. Molemmat kiittää. Joka alvarin kerta, vaikka tuntuisi hölmöltä sanoa: "hienosti tiskattu, kulta!" 15 vuoden ajan.
Kun toinen on kipeä, häntä tulee hoivata, kuin paras äiti. Tulee hoivata, vaikka olisi krapula. Kyllä sitä krapulainen itsekin toimintaansa katuu. Jos on aihetta sanoa pahasti, sanotaan vasta sitten, kun toinen on tolpillaan.
Samoin riidellessä ei lyödä vyön alle. Riidellään aiheesta. Riita ei ole mikään yleinen sotatila, jolloin saa kaveria lyödä, kuin vierasta sikaa. Ei myöskään tarvitse kaivaa kaikkia mahdollisia viim. 20 vuoden takaisia asioita esille jokaikisen erimielisyyden sattuessa.
Toista ei voi muuttaa, eikä kouluttaa. Jos toinen on sottapytty ja toinen pedantti nipottaja, täytyy molempien yrittää parhaansa mukaan tulla puoliväliin vastaan - ei vain sen sottapytyn. Puoliso ei ole mikään projekti, josta jonain kauniina päivänä "tulee ihan hyvä". Jos puolison tavat ovat aivan mahdottomia kestää, on parempi erota ja etsiä sitten se toinen samanlainen sottapytty tai neuroottinen lattialistojen jynssääjä, jonka kanssa on parempi olla. Ei voi olettaa, että toinen elää sikolätissä taikka armeijassa koko loppuelämänsä toisen herkän hipiän tähden. Etenkin nämä siisteyskäsitysjutut ovat sellaisia, jotka tuskin tulevat muuttumaan. Sama on rahankäytön kanssa.
Parisuhteeseen kuuluu myös huonoja kausia. Silloin kannattaa pitää pää kylmänä. Tylsyyttä tulee jonkinverran sietää. Puoliso ja kodin viihdekeskus ovat kaksi eri asiaa. Parempi luoda jonkinlainen rutiini asioista, jotka tehdään yhdessä, kuin keksiä hampaat irvessä jotain ekstraa kivaa.
Eroamisesta kannattaa tehdä käytännössä vaikeata, koska silloin jo käytännön vekslaaminen estää ovet paukkuen lähtemisen ja äkkinäiset liikkeet. Suhde, jossa joutuu jäähylle ihan käytännön syistä johtuen, kestää kriisit. Jos lähteminen kestää kauemmin, kuin riidan aiheuttama adrenaliiniryöppy, ollaan vahvoilla. Aika ikävää, mutta totta.
Väkivaltaa jos esiintyy, hanskat tulee lätkäistä tiskiin heti ensimmäisestä kerrasta. Samoin kannattaa tarkkaan syynätä, onko puolisolla päihdeongelmaa tai vastaavaa addiktiota. Sellaisen kanssa ei kannata ruveta alkuunsakaan. Alkoholi ja puoliso kun ottavat matsia, niin alkoholi voittaa aina. Etenkin jos perhettä perustaa niin omia parisuhdetaitoja tärkeämpää on se, että valitsee kaveriksi alunalkaenkin raittiin, rehdin, työteliään ja kiltin tyypin.
Parisuhde ei tarvitse mitään erityistaitoja tai -ponnistuksia. Suosittelen, että kumpikin on rennosti oma itsensä alusta asti. Jos sittenkin pariskunta viihtyy keskenään, suhde on hyvällä pohjalla.
Valitettavasti alkuvuosina puolisot jaksavat tsempata, ottaa vastaan iskuja ja elää toivossa, lopulta -- viimeistään lasten synnyttyä -- voimat ehtyvät, ja oikeat ihmiset kuoriutuvat esiin. Sitten huomataan, ettei kaveri olekaan kivaa seuraa ja rikotaan perhe.
maailmassa monta on ihmeellista asiaa....jotka hämmystyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.
No niinpä onkin...