Olen sosiaalisilta taidoiltani kömpelö. Syy on yksinäisyyden aiheuttama ihmiskontaktien vähyys. En ole ujo - viihdyn ihmisten kanssa, mutta en osaa keskustella. Useamman ihmisen keskustelut etenevät niin nopeasti etten ehdi mukaan tai keksi fiksua sanottavaa. Vaikutan tyhmältä ja tylsältä ja huumorintajuttomalta, vaikka en ole. Ei ihme että minua harvemmin kutsutaan minnekään. Monesti jutut ovat tyhjänpäiväistä läpänheittoa. Ihan hauskaa joo, mutta haluaisin käydä rauhallisia kahdenkeskisiä keskusteluja, joissa on jotain järkeä. Ei jaksa aina "se leffa oli sikasiisti jee, hei tehään jotain tosi hullua ja tyhmää".
En jaksa enää yrittää.
Sosiaalisesti kömpelö
comedman
18
7785
Vastaukset
Kuulostaa jotenkin tutulle. Etenkin uusien ihmisten kohdalla poden samaa ongelmaa osin koska en enää uskalla luottaa ihmisiin.
Oletko miettinyt oisko tuo kiinni enemmän sosiaalista jännitystä, koska podet yksinäisyyttä? Ehkä toivoisit heidän pitävän sinusta ja jännität/pelkäät sanovasi jotain väärää, jolloin koko tilanne aiheuttaa jännittämsen ja pahimmillaan et hakeudu niihin? Voisiko jostain tämänsuuntaisesta olla kyse?- comedman
Taas tänään kaupassa, myyjä kysyi vain vähän ostoksistani: yllättävä tilanne joka sai minut lukkoon ja pääni tyhjäksi, hyvä kun sain pari lausetta mumistua.
Jos olen tuttujen kanssa... he ovat sinänsä mukavia, mutta noista kaveripiireistä pudotetaan helposti pois ja minut on pudotettu monta kertaa, joten pelkään sitä ikäänkuin etukäteen enkä siksi uskalla luottaa uusiin tuttavuuksiin.
En osaa pitää yhteyttä: kuinka usein jonkun uuden kaverin kanssa sitten pitää jutella netissä tai pyytää jonnekin? Yksi suurin syy lienee se, ettei ääneni ole kuuluva: kyse ei ole pelkästään uskalluksesta, koen turhana avata suutani, koska muut eivät kuule jos olen vähänkin kauempana tai huoneessa on taustamelua.
Päivän aidot sosiaaliset kontaktit (ei nettichätit): pankkivirkailija, kaupan kassa, naapuri. (yleensä kaupan kanssa voi olla ainut joten tämä oli aika hyvä päivä hah).
Ja kaipaan ihmiskontakteja todella paljon... muutama luotettava vakioystävä, jonka kanssa hengailla usein tekisi minusta uuden ihmisen. - gkgfj457457
Mullakin vähän sama juttu. En vain pysty juttelemaan yhtä sujuvasti kuin useimmat ihmiset. Kai nuoruudessa on jossain 15-20v joku vaihe, jossa sosiaaliset taidot opitaan. Ylä-asteen aikoihin aloin vetäytyä omiin oloihini, kun muut alkoivat viettää aikaa pussikaljan merkeissä ja kotibileissä. Sen jälkeen olen ollut ilman kunnon kavereita. Ei se mikään ihmekään siis ole, jos sosiaaliset taidot ovat lähellä nollaa.
Osaan olla tavallaan sosiaalinen, mutta sosiaalisuus ei ole automaattinen osa minua. Joudun tekemään paljon tietoista työtä ollakseni sosiaalinen. Yksi tekijä on tosin juuri tuo, että monetkaan jutut eivät vain kiinnosta minua ja olisi mielestäni teennäistä alkaa puhumaan jostain sellaisesti (esim. tuo leffaesimerkikkisi).- :)
Sosiaalisia taitoja voi oppia kehdosta hautaan asti, joten ei hätää jos olet päässyt nuoruusvuosina putoamaan kelkasta. Täytyy vaan hyväksyä se, että koska muilla ikäisilläsi on ollut monta vuotta enemmän aikaa hioa aktiivisesti sosiaalisia taitojaan, etumatkan kiriminen umpeen vaatii aikansa. Ei saa masentua ja luovuttaa, jos kuukaudessa ei tapahdu merkittävää edistystä. Vuodessa oppii jo paljon, kahdessa vielä enemmän. :)
- kyynikko?
Myös minä tunnistin hyvin pitkälle itseni noista kirjoituksista. Olen aina ollut porukassa hiljainen ja miettinyt sanojani liian kauan. Sitten kun jonkun sanan olisin halunnut sanoa, ollaan jo aivan muissa jutuissa. Nuorempana olen melkoisesti ollut kuskina kavereille, niin siinä on näkökulmasta riipuen saanut tai joutunut seuraamaan aikalailla sivusta elämämenoa. Toki minä olisin voinut mennä porukan mukana mutta enempi kaljan kittaaminen ei vain minua kiinostanut.
Nyt kun ikääkin on jo enemmän, niin olen huomannut asioita, jotka ehkä selittävät ainakin omalta osaltani jotakin, jota en vain ole ennen tajunnut. Olen aina ihmetellyt, miksi naiset (misi ei miehetkin, mutta on helpompi kirjoittaa naisista koska itse olen mies) uskovat kaiken mitä mies sanoo ja lupaa. Vaikka olemuksesta loistaa kauas että puhuu puppua. Varmaan sellaiset sanat on helppo uskoa, mitkä haluaa kuulla. Nyt ole vasta ajatellut, että ehkä minä olen aina ollut tavallista herkempi huomaan kun joku valehtelee tai ei puhu totta toiselle.
Varsinainen ongelmani on vain siinä, että minun on puhua omista tunteistani tai kuunnella ja uskoa jos joku puhuu tunteistaan minua kohtaan. Tuntuu että siinä tilanteessa minä en pysty pitämään asioita hallinnassa. En omalla kohdaltani pysty erottamaan mikä on todellista tai mika toiveajattelua.
Minä en pysty kertomaan naiselle kunnolla edes todellisia tunteitani, saati sitten liioittelemaan tai valehtelemaan. Periaatteessa tiedän ja osaisin sanoa mitä pitäisi tai nainen haluaisi kuulla. En vain kunnolla pysty siihen koska olen varma että nainen huomaa jos en puhu totta. (Vaikka ei kyllä alyä, sen olen todennut) Mitä syvempiä ja todellisempia tunteet ovat tai tuntuvat, niin sitä epävarmempi ja pahemmin lukossa olen. - totta tällä kertaa
kyynikko? kirjoitti:
Myös minä tunnistin hyvin pitkälle itseni noista kirjoituksista. Olen aina ollut porukassa hiljainen ja miettinyt sanojani liian kauan. Sitten kun jonkun sanan olisin halunnut sanoa, ollaan jo aivan muissa jutuissa. Nuorempana olen melkoisesti ollut kuskina kavereille, niin siinä on näkökulmasta riipuen saanut tai joutunut seuraamaan aikalailla sivusta elämämenoa. Toki minä olisin voinut mennä porukan mukana mutta enempi kaljan kittaaminen ei vain minua kiinostanut.
Nyt kun ikääkin on jo enemmän, niin olen huomannut asioita, jotka ehkä selittävät ainakin omalta osaltani jotakin, jota en vain ole ennen tajunnut. Olen aina ihmetellyt, miksi naiset (misi ei miehetkin, mutta on helpompi kirjoittaa naisista koska itse olen mies) uskovat kaiken mitä mies sanoo ja lupaa. Vaikka olemuksesta loistaa kauas että puhuu puppua. Varmaan sellaiset sanat on helppo uskoa, mitkä haluaa kuulla. Nyt ole vasta ajatellut, että ehkä minä olen aina ollut tavallista herkempi huomaan kun joku valehtelee tai ei puhu totta toiselle.
Varsinainen ongelmani on vain siinä, että minun on puhua omista tunteistani tai kuunnella ja uskoa jos joku puhuu tunteistaan minua kohtaan. Tuntuu että siinä tilanteessa minä en pysty pitämään asioita hallinnassa. En omalla kohdaltani pysty erottamaan mikä on todellista tai mika toiveajattelua.
Minä en pysty kertomaan naiselle kunnolla edes todellisia tunteitani, saati sitten liioittelemaan tai valehtelemaan. Periaatteessa tiedän ja osaisin sanoa mitä pitäisi tai nainen haluaisi kuulla. En vain kunnolla pysty siihen koska olen varma että nainen huomaa jos en puhu totta. (Vaikka ei kyllä alyä, sen olen todennut) Mitä syvempiä ja todellisempia tunteet ovat tai tuntuvat, niin sitä epävarmempi ja pahemmin lukossa olen.Kuulostat suloiselta :)
- kyynikko?
totta tällä kertaa kirjoitti:
Kuulostat suloiselta :)
Jotkut osaavat sanoa niin paljon ilman selityksiä. Ehkä se onkin helpompaa näin kirjoittamalla ja aj anonyyminä. Ei tarvitse yritää miellyttää tai imarrella ja ehtii hitaampikin saada ajatuksensa esille.
Muttta ilman enempiä jaarituksia,
Kiitos Sinulle ;)
- 6t6eqq2
Mikä sitten olisi aihe, mistä haluaisit puhua?
Samankaltaisia ihmisiä on maailma pullollaan, olipa aihealue kuinka rajoittunut tahansa. Jos antaisit samanhenkisille mahdollisuuden löytää sinut, niin ongelma saattaisi ratketa. Mistä siis olette kiinnostuneet? - sgsdfsagsdf
Tutustu vaan mahdollisimman moniin ihmisiin, kyllä sieltä luultavasti löytyy niitä jotka hyväksyvät ujouden ja antavat sinulle aikaa. Myös niitä syvällisiä keskustelijoita, ehkä voisit yrittää jutella heille kahdenkesken sitten enemmän näyttääksesi kuka olet jos et joukossa kunnolla ehdi/uskalla? Itseluottamus kasvaa kun vaan jaksaa yrittää, ja samalla opit hyväksymään itsesi. Hyväksy ettet vaan ole se supliikkimies, osoita olevasi hyvä/fiksu muilla tavoin. Yritä mennä kuitenkin mukaan läpänheittoon, mitä enemmän juttelet sitä enemmän saat vastareaktiota ja saatat jopa innostua. Välillä ei jaksa enää yrittää, mutta kyllä sitä sitten kun on tarpeeksi lepäillyt ja keräillyt voimia. Pidä vaan yllä sosiaalista elämää äläkä jää tuleen makaamaan.
Tee jotain radikaalia, lähde vaikka ulkomaille töihin tai opiskelemaan, treenaa itsestäsi sosiaalisesti parempi? Kun palaat Suomeen olet jo luultavasti erilainen.
Näiden neuvojen avulla menin itsekin ja olen nykyään puheliaampi ja iloisempi ja minulla on enemmän kavereita.
Ennen olin älyttömän arka, koulukiusattu itkupilli, hiljainen ja huonoitsetuntoinen. - tämmöstä tänään
Juuri sama ongelma minulla! Tai jotenkin.
Kaupan työntekijöille voin puhua ihan helposti mutta esimerkiksi jos joku tuntematon ottaa minuun yhteyttä jossain, vaikka facebookissa, tai mä otan siihen niin sitten kun tapaamme kaupungilla niin menen ihan lukkoon...
Tämä suorastaan vituttaa minua koska olin saamassa naispuolisia kavereita mutta meninpä ihan lukkoon ja tuskin pitävät minua enään mukavana.
Menen varmaan siksi lukkoon koska minulla on R-vika. Ja en viitsi/uskalla kotona harjoitella sitä jos vaikka joku sattuisi tulemaan kotiin.
Olen siis 16v ja eipä ole oikein naispuolisia kavereita... - PLÖ-PLÖ
Olen yli viiskymppinen nainen. Tunnen totisesti tuon sos.tilanteiden pelon. Sitten ihmisten joukossa hölötän, toistan itseäni, en keskity kuuntelemaan toisia. Jälkeen päin sitten häpeän ja analysoin käytöstäni päivätolkulla.
Että tämmönen jännitysreaktio. - Todentaja
KESKUSTELUN ALOITAJLLE :
Ei kaikkien tarvi olla rääväsuisia ja itsekeskeisiä tyrkkyjä, jotka änkeää itsensä jokaiseen seuraan ja ovat esillä joka paikassa.
Minäkin olen noista, paskaa jauhavista kuppikunnista, ulkopuolella pysyttelevä ihmisolento, enkä kaipaakaan moisten olioiden seuraa/valheellisia juoruja.
Yleensä juuri nuo, alussa mainitut ihmiset joutuvat hankaluuksiin ja joutuvat jatkuvasti painimaan jonkin aiheuttamansa ongelman kanssa.
Eli paljon helpommalla ja vähemmällä stressillä pääset, kun et pyrikään noihin laumasielujen kuppikuntiin.
Keskity omaan elämään ja sen parantamiseen, omilla ehdoilla, ilman toisista valehtelua, juoruamisia ja ikuista vertailemista. Minäkin olen kömpelö. Ja minä olen ujo
- toivoton
Minä olen itse myös todella todella kömpelö sosiaalisesti ja tämä vituttaa, ahdistaa ja myös hävettää minua. Koen olevani jotenkin vajavainen. Minulla oli myös murrosiässä vaihe, jolloin ylä-aste aikoihin aloin vetäytyä omiin oloihini kiusaamisen seurauksena ja jäi siis oppimatta tärkeät taidot. Nykyään olen 27-vuotias mies, en ole ikinä seurustellut, eikä minulla oikeastaan ole kavereitakaan. Yleensä olen yksin kototani niin viikonloput kuin arkipäivät. Jotakin ystävää näen n. kerran parin kolmen kuukauden välein. Olen myös masentunut ja ahdistunut jatkuvasti. Lisäksi ongelmaa pahentaa se, että sosiaaliset kontaktit eivät edes kiinnosta enää, koska tiedän, etten niissä pärjää enkä saa mitään tyydytystä niistä näillä paskoilla taidoillani.
Alkoholia ja lääkkeitä kun otan, niin muutun lähemmäksi "normaalia" ja pystyn juttelemaan ehkä naisillekin. Tämä kuitenkin on vain hetkellistä huumaa. Normaalitilanne kun tulee, niin naiset kaikkoavat, kun huomaavat millainen olen. En tiedä jaksanko tällaista elämää enää kovin kauaa. Itsemurha on pyörinyt mielessä jo useamman vuoden. - Jotakin tuttua
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aspergerin_oireyhtymä#Aspergerin_syndrooman_ilmeneminen_k.C3.A4yt.C3.A4nn.C3.B6ss.C3.A4
- yksinäinennn
Itse en pysty kommunikoimaan ihmisten kanssa joita en tunne, en voi aloittaa aloitetta keskustelulle. Tytöille minun on täysin mahdotonta puhua.
- YksinäinenTunteeItsensä
Minun oli mahdoton puhua pojille, niin päätin alottaa näin 34-vuotiaana puhumaan miehille. Kannattaa alottaa tytöille puhuminen vähän nuorempana. Ettei tarvitse tuskailla tämän ikäsenä, kun ei oo pussaillu kenenkään kanssa ikinä ja kaikki jotka tulee vastaan olettaa, että tämän ikänen on jo kokenu kaiken.
- Anonyymi
Älä huoli, et oo yksin, tiedän tunteen! Tsemppii sosiaalisiin tilanteisiin!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kiitos nainen
Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik103379MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."
Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar681858Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?
Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun5411566Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin771169Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja61982Yksi syy nainen miksi sinusta pidän
on se, että tykkään luomusta. Olet luonnollinen, ihana ja kaunis. Ja luonne, no, en ole tavannut vielä sellaista, joka s33948Hyödyt Suomelle???
Haluaisin asettaa teille palstalla kirjoittelevat Venäjää puolustelevat ja muut "asiantuntijat" yhden kysymyksen pohditt209872- 170823
Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o59806Paljastavat kuvat Selviytyjät Suomi kulisseista - 1 päivä vs 36 päivää viidakossa - Katso tästä!
Ohhoh! Yli kuukausi viidakossa voi muuttaa ulkonäköä perusarkeen aika rajusti. Kuka mielestäsi muuttui eniten: Mia Mill3768