Kuvittelen olleeni viikon jälleen töissä. Heti ensimmäisen maanantaivartin jälkeen huomasin kaksi terävää asiaa: ensimmäinen vavahdus oli havahtuminen järjestelmän uudelleen muotoutuneisuuteen. Eli siis on elämää ilman minua. Toinen, lähes yhtä trivaali huomio oli se että tunsin alenneeni nokkimisjärjestyksessä. Fiilis oli lähes ulkopuolinen.
Koin samaa kuin yläasteella, kun kävelin ulos koulusta ja menin maailmaan. Kaikki taakseni jättämä tuntui kutistuvan olemattomiin jokaisella ottamallani askeleella.
Keskiviikon päättyessä olin jälleen samassa tilanteessa kuin olin ennen lähtöäni. Sitä minä kutsun tappelemisen ja delegoimisen taidoksi. En ole itsestäni ylpeä, mutta näin se menee.
(verotusopillista naurua)
http://www.youtube.com/watch?v=TJAfLE39ZZ8&ob=av3e
Koin samaa kuin yläasteella, kun kävelin ulos koulusta ja menin maailmaan. Kaikki taakseni jättämä tuntui kutistuvan olemattomiin jokaisella ottamallani askeleella.
Keskiviikon päättyessä olin jälleen samassa tilanteessa kuin olin ennen lähtöäni. Sitä minä kutsun tappelemisen ja delegoimisen taidoksi. En ole itsestäni ylpeä, mutta näin se menee.
(verotusopillista naurua)
http://www.youtube.com/watch?v=TJAfLE39ZZ8&ob=av3e
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.