Hei. Olen vasta 17, ja rakastunut niin pahasti. Mulla oli tytön kanssa sellanen juttu pitkän aikaa että rakastettiin toisiamme periaatteessa ystävinä ihan hirveesti. Se oli mun turvana aina koulussa kun on niin vahva persoona ja halailtiin ja katottiin toisiamme silmiin tietyllä tavalla muiden huomaamatta. Siitä tuli niin ihana, rakastettu ja turvallinen olo. Mä rakastan sitä. Niin ja oon siis tyttö myös. Ja nyt se on yhtäkkiä muuttunu kylmäks ja onkin vaan ihan tavallisen kaverin olonen. En tiedä mistä tämä johtuu mutta en vaan kestä.
Tää voi kuullostaa laimeelta mutta ei oo sitä. En tiiä mitä teen valvoin koko viime yön ja tän viikon oon ottanu luontaistuote unilääkkeitä jotka auttaa ees ihan vähän. Valvon vaan ja oksettaa ja pelottaa ihan hirveesti. Miten pääsen ikinä yli kun mun pitää nähdä se joka päivä? Voiko tällasesta päästä yli? Ei olla ikinä puhuttu suoraan tästä asiasta. En pysty tähän tekis mieli mennä hyppäämään jostain sillalta. Kenellekään muulle kaverille en ikinä pystyis kertoon kun tää on niin arka asia. AUTTAKAA MÄ PYYDÄN!
Tää voi kuullostaa laimeelta mutta ei oo sitä. En tiiä mitä teen valvoin koko viime yön ja tän viikon oon ottanu luontaistuote unilääkkeitä jotka auttaa ees ihan vähän. Valvon vaan ja oksettaa ja pelottaa ihan hirveesti. Miten pääsen ikinä yli kun mun pitää nähdä se joka päivä? Voiko tällasesta päästä yli? Ei olla ikinä puhuttu suoraan tästä asiasta. En pysty tähän tekis mieli mennä hyppäämään jostain sillalta. Kenellekään muulle kaverille en ikinä pystyis kertoon kun tää on niin arka asia. AUTTAKAA MÄ PYYDÄN!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Voi kun voisikin neuvoa. Saattaahan tuo olla, että hän ei tunne sinua kohtaan muuta kuin ystävyyttä, mutta yhtä hyvin voi olla että pelkää omia tunteitaan sinua kohtaan. Siitä ei selvää saa kuin kysymällä, mutta siinä on toki riski että menettää ystävän samalla kertaa jos oikein huonosti käy. Kysymys onkin, oletko valmis tyytymään ystävyyteen jos et häntä voi saada, vai laitatko kaiken yhden kortin varaan periaatteella kerran täällä vain eletään? Up to you. Ei varmaan yhtään lohduttane, mutta samoissa liemissä kellutaan vielä keski-iässäkin...
Kyllä siitä yli pääsee. Ja tiedän, että nyt tuntuu aivan kamalalta. Ja se kestääkin jonkin aikaa. Jos teillä on koulussa hyvä psykologi, käy sen jutulla. Tai terkkarin, jollei se ole kovin ahdasmielinen. Keskustelu helpottaa!
Muita ihan konkreettisia keinoja:
- käy lenkeillä, oikein pitkillä ja rankoilla (tunti-puolitoista) - ajatukset järjestyvät ja olo helpottuu ainakin hetkeksi
- hoida itseäsi, vaikka et jaksaisikaan - lakkaa vaikkapa kynnet ja meikkaa, laita tukka nätisti
- pysy liikkeessä, älä jää kotiin murhetimaan
- kirjoita ylös tuntemuksiasi, oikein pohjamutia myöden. Ensin ranskalaisilla viivoilla, sitten täydennät.
- syö hedelmiä, kasviksia, vältä mässyjä ja rasvaista ruokaa
Noi toimii ihan oikeasti, kun vaan sitkeästi kokeilet. Testattu on monta kertaa... Alku on vaikeaa, parissa kuukaudessa pahin menee ohi.
Kiitos aivan hirveästi vastauksista!!! 1. vastaajalle: olisin valmis kyllä pelkkään ystävyyteenkin, mutta kuinka vaikeaa se tulee olemaankaan. Kun sitten olisin vähän päässyt tästä tunteesta yli niin taas pitäisi olla sen tytön kanssa ja uusitunneaalto tulee pintaan. Kun en myöskään pysty kokonaan lopettamaan sen näkemistä kun on sama koulu ja porukka.
2. vastaajalle: kiitos vinkeistä. yritän niitä. Ja kiitos siitäkin että sanoit että sanoit että siitä pääsee yli. Sitä tässä eniten pelkäänkin että en pääse millään yli. Järkeni sanoo että ihan varmasti pääset, mutta aina pelkään vaan.
Hankalaa tässä on kyllä se että miten nyt jatkan? Täytyykö vaan koittaa päästä tunteista yli ja yrittää olla vielä ystäviä. Hankalaa se kyllä tulee olemaan..varsinkin iltaisin..
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10111124
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10052804
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9660572
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9971643
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9951524
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9598936
Eiköhän keskustella nyt aloittajan asiasta. Ei noi vanhat ketjut ketään helpota. Täytyy saada palautetta.
Totta, mutta kiitos kuitenkin noistakin. Lueskelin, mutta ei aja ihan samaa asiaa kun mun asiani. :)