terapia vai lääke?

Hei. Olen vasta 17, ja rakastunut niin pahasti. Mulla oli tytön kanssa sellanen juttu pitkän aikaa että rakastettiin toisiamme periaatteessa ystävinä ihan hirveesti. Se oli mun turvana aina koulussa kun on niin vahva persoona ja halailtiin ja katottiin toisiamme silmiin tietyllä tavalla muiden huomaamatta. Siitä tuli niin ihana, rakastettu ja turvallinen olo. Mä rakastan sitä. Niin ja oon siis tyttö myös. Ja nyt se on yhtäkkiä muuttunu kylmäks ja onkin vaan ihan tavallisen kaverin olonen. En tiedä mistä tämä johtuu mutta en vaan kestä.

Tää voi kuullostaa laimeelta mutta ei oo sitä. En tiiä mitä teen valvoin koko viime yön ja tän viikon oon ottanu luontaistuote unilääkkeitä jotka auttaa ees ihan vähän. Valvon vaan ja oksettaa ja pelottaa ihan hirveesti. Miten pääsen ikinä yli kun mun pitää nähdä se joka päivä? Voiko tällasesta päästä yli? Ei olla ikinä puhuttu suoraan tästä asiasta. En pysty tähän tekis mieli mennä hyppäämään jostain sillalta. Kenellekään muulle kaverille en ikinä pystyis kertoon kun tää on niin arka asia. AUTTAKAA MÄ PYYDÄN!
11150
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 11

Vanhimmat

Voi kun voisikin neuvoa. Saattaahan tuo olla, että hän ei tunne sinua kohtaan muuta kuin ystävyyttä, mutta yhtä hyvin voi olla että pelkää omia tunteitaan sinua kohtaan. Siitä ei selvää saa kuin kysymällä, mutta siinä on toki riski että menettää ystävän samalla kertaa jos oikein huonosti käy. Kysymys onkin, oletko valmis tyytymään ystävyyteen jos et häntä voi saada, vai laitatko kaiken yhden kortin varaan periaatteella kerran täällä vain eletään? Up to you. Ei varmaan yhtään lohduttane, mutta samoissa liemissä kellutaan vielä keski-iässäkin...

Äänestä

Kyllä siitä yli pääsee. Ja tiedän, että nyt tuntuu aivan kamalalta. Ja se kestääkin jonkin aikaa. Jos teillä on koulussa hyvä psykologi, käy sen jutulla. Tai terkkarin, jollei se ole kovin ahdasmielinen. Keskustelu helpottaa!

Muita ihan konkreettisia keinoja:
- käy lenkeillä, oikein pitkillä ja rankoilla (tunti-puolitoista) - ajatukset järjestyvät ja olo helpottuu ainakin hetkeksi
- hoida itseäsi, vaikka et jaksaisikaan - lakkaa vaikkapa kynnet ja meikkaa, laita tukka nätisti
- pysy liikkeessä, älä jää kotiin murhetimaan
- kirjoita ylös tuntemuksiasi, oikein pohjamutia myöden. Ensin ranskalaisilla viivoilla, sitten täydennät.
- syö hedelmiä, kasviksia, vältä mässyjä ja rasvaista ruokaa

Noi toimii ihan oikeasti, kun vaan sitkeästi kokeilet. Testattu on monta kertaa... Alku on vaikeaa, parissa kuukaudessa pahin menee ohi.

Äänestä

Kiitos aivan hirveästi vastauksista!!! 1. vastaajalle: olisin valmis kyllä pelkkään ystävyyteenkin, mutta kuinka vaikeaa se tulee olemaankaan. Kun sitten olisin vähän päässyt tästä tunteesta yli niin taas pitäisi olla sen tytön kanssa ja uusitunneaalto tulee pintaan. Kun en myöskään pysty kokonaan lopettamaan sen näkemistä kun on sama koulu ja porukka.
2. vastaajalle: kiitos vinkeistä. yritän niitä. Ja kiitos siitäkin että sanoit että sanoit että siitä pääsee yli. Sitä tässä eniten pelkäänkin että en pääse millään yli. Järkeni sanoo että ihan varmasti pääset, mutta aina pelkään vaan.

Hankalaa tässä on kyllä se että miten nyt jatkan? Täytyykö vaan koittaa päästä tunteista yli ja yrittää olla vielä ystäviä. Hankalaa se kyllä tulee olemaan..varsinkin iltaisin..

Äänestä
  • Eiköhän keskustella nyt aloittajan asiasta. Ei noi vanhat ketjut ketään helpota. Täytyy saada palautetta.

    Äänestä

Totta, mutta kiitos kuitenkin noistakin. Lueskelin, mutta ei aja ihan samaa asiaa kun mun asiani. :)

Äänestä

Kommentoi aloitusta


apuakiitos.,., kirjoitti:

Hei. Olen vasta 17, ja rakastunut niin pahasti. Mulla oli tytön kanssa sellanen juttu pitkän aikaa että rakastettiin toisiamme periaatteessa ystävinä ihan hirveesti. Se oli mun turvana aina koulussa kun on niin vahva persoona ja halailtiin ja katottiin toisiamme silmiin tietyllä tavalla muiden huomaamatta. Siitä tuli niin ihana, rakastettu ja turvallinen olo. Mä rakastan sitä. Niin ja oon siis tyttö myös. Ja nyt se on yhtäkkiä muuttunu kylmäks ja onkin vaan ihan tavallisen kaverin olonen. En tiedä mistä tämä johtuu mutta en vaan kestä.

Tää voi kuullostaa laimeelta mutta ei oo sitä. En tiiä mitä teen valvoin koko viime yön ja tän viikon oon ottanu luontaistuote unilääkkeitä jotka auttaa ees ihan vähän. Valvon vaan ja oksettaa ja pelottaa ihan hirveesti. Miten pääsen ikinä yli kun mun pitää nähdä se joka päivä? Voiko tällasesta päästä yli? Ei olla ikinä puhuttu suoraan tästä asiasta. En pysty tähän tekis mieli mennä hyppäämään jostain sillalta. Kenellekään muulle kaverille en ikinä pystyis kertoon kun tää on niin arka asia. AUTTAKAA MÄ PYYDÄN!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu