Miksi nysväätte rakkaudettomassa suhteessa.Ottakaa ero ja eläkää sitten onnellisesti. Elämästä pitää nauttia ja jos kumppani ei rakasta niin elämästä ei voi nauttia.
Erokaa onnettomat.
viisas mies
23679
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
En nysvää enää vaan naatin elämästä.
Eronnut olen minäkin. Minun ja ex-puolisoni avioliitossa ei tosin loppunut rakkaus, vaan jaksaminen. Exälläni on seksi- ja alkoholiaddiktio. En vaan jaksanut enää, alkoi tuntua että rakkaus on muuttumassa vihaksi. No onneksi tajusin, että ero on välttämätön ratkaisu ja elämä on minulla ja lapsilla muuttumassa pikkuhiljaa paremmaksi. Exääni ajattelen silti päivittäin ja toivon että hänkin saisia elämänsä mallilleen. Syyllisyys vaivaa ilman järjellistä syytä : (
Elämäst pitää nauttia viisaasti :) Kaikilla ei ole rohkeutta erota. Kulissielämä on helppoa, vaikkakin jatkuvaa kitinää kertarysäyksen välttämiseksi....
Viisas mies kirjoittaa täyttä asiaa!
No "viisas mies" kerrotko, kerropa mitä se rakkauden suhde on sinulel, mikä siitä tekee rakkaudettoman.
Saattaapi olla, että puolisokaan ei oikein ymmärrä mikä mielessästäni mättää.
Tänään tuossa ihan muussa jutussa tuli esiin asia, jossa OLETETTIIN asioita, jotka oli mahdottimia toisen tietää.
Tämäkin olettaminen tapahtui niillä miesten putkiaivoilla, kun sitä keskustelua ei ole ollut, ei toisetkaan ole voineet asiaa tietää.
Eli monesti oletamme ja luulottelemme asioita ja rakennamme omassis mielikuvissa niitä mörköjä ja elefantteja sinne olo-sekä makuuhuoneeseen.
Asiat sitten kasvavat kasvavat, eikä enää olekaan mitään todellista on vain tämä harhojen maailma, jossa viha ja ylimielisyys ja välinpitämättömyys kasvaa niin isoksi, että sitä ei enää voi hallita ja niin sitten lähdetään etsimään siitä onnea. Mutta kovin usein käykin niin, että kun lähtee sutta pakoon, tuleekin karhu vastaan. Siinä sitten joutuukiin perääntymään ja hiljaa, jos ehtii, että ei olekin pää karhun suussa.
Mä olen sinkku mies ollut jo 3 vuotta. Erosin itse ihan sulassa sovussa kun muija halusi muuttaa muualle ja minä en halunnut. Olemme yhä ystäviä ja soittelemme ja tapailemme toisiamme joskus. Yhdessä olimme 5 vuotta. Mulla on yö täällä missä asun ja siitä en halunnut luopua joten ero tuli. ei mitään draamaa. Monet muut sen sijaan kärvistelee suhteissaan monet vuodet ilman että puhuvat edes ongelmista.
samaa mieltä ap:n kanssa. ainoa asia mitä olen suhteissani katunut on ollut lähdön pitkittäminen sitten kun mitään ei enää ole
Olen vasta eronnut mies ja en olisi eroa halunnut. Nyt myöhemmin ajattelen asian kuitenkin niin, että en olisi halunnut, että hän uhraisi oman onnellisuutensa minun takiani. Kuultuani, että hän haluaa eron, tiesin ettemme enään olisi onnellisia yhdessä. Siinä meitä sitten olisi ollut kaksi onnetonta ihmistä avioliitossa. Nyt kun olemme eronneet, meillä on lämpimät välit.
Pravo! "Kuultuani, että hän haluaa eron, tiesin ettemme enään olisi onnellisia yhdessä"
Tämä on juuri sitä hienoa vuorovaikutusta, jota tarvitaan myös erossa. Vaikka itse ei halua, mutta toinen haluaa, niin tuleeko suhteesta mitään veivaamalla ja vatvomalla josko toinen haluaisi sittenkin sitä mitä itse haluaa. Ei taatusti tule.
Tuo miten kerrot ajattelevasi on todella hienoa! Harva meistä kykenee tuohon. Katkeruus ja viha saa minussa aina vallan, kun omaa eroani mietin. Mutta yritän oppia viisaista sanoistasi.
"en olisi halunnut, että hän uhraisi oman onnellisuutensa minun takiani"
Tuohan on mitä syvällisin rakkauden osoitus. Voi sinua, oletko kertonut nämä samat sanat myös entiselle vaimollesi ?
"Viisas mies " on väärässä. Olemme eläkkeellä oleva aviopari, nuoruuden huuman, rankat opiskeluvuodet lastensaanteineen ja vaativat ammattiurat takana,.....jälleen kahden.
Istumme aamiaisella, ja voi sitä hellyyden määrää, kun katsomme toisiamme.
Olemme kuin eläkkelle päässeet työhevoset....ja nyt on aikaa vain toisillemme....
ihmeellistä....emme koskaan ole olleet niin läheisiä kuin nyt.
tahdon tahdon kirjoittaja on joku joka ei halua erota ja roikkuu, ja kuvittelee noin että kyllä tämä tästä rakkaudeks muuttuu...hömppä
teitä on harvakseltaan-
Viisas mies ei ole teitä muutamia poikkeuksia huolimatta väärässä.
Suurin osa kansasta voi liitoissaan huonosti.
Valittu alunalkaen väärä kumppani (rakkaus on sokea), suhde aloitettu väärin perustein, liitto makaa petoksen päällä tai kasvetaan erilleen ja/tai eri tahtia ylös suhteesta tai eroon toisesta, synkronointi kahden ihmisen eikä ypäristön välillä ole toimiva.
Syitä on monia.
Tosi upeeta nauttiikaa elämästä. Minä täällä kateellisena........
Mitä on RAKKAUS? Eikö se ole juuri sitä, että vuosikymmenienkin yhdessäolon jälkeen vielä ihailee ja arvostaa toista ihmisenä, viihtyy hänen seurassaan ja haluaa jakaa kokemukset, matkat ja juhlat hänen kanssaan.
Kysymykset, mitä mieltä olet, haluaisitko että tehtäisiin näin, on toimivan tasa-arvoisen vuorovaikutussuhteen kulmakiviä.
Myös terveydenhoidossa molempien asiantuntevuus, henkinen tukeminen ja rohkaisu, iloisuus merkitsevät paljon.
Parisuhde on parasta mitä tiedän, ja voin kyllä suositella muillekin.
"Suurin osa kansasta voi liitoissaan huonosti."
Tämä on tämän hetken ajatusmaailma, ja arvatkaapa ketkä voi eron jälkeen huonosti. KAIKKI
Ei elämä ole yhtä rakkautta ja juhlaa jatkuvasti, teitä ei ilmeisesti ole vielä elämä oikein todella koetellut, kun noin voi kirjoittaa.
Toivon hartaasti, että nämä ihmiset, jotka voivat aina vain huonosti, eivät koskaan sitoudu kenenkään kanssa ja missään nimessä eivät tee lapsia.
Eläkää sitä ilotalo elämää niin kaunan, että enää ei ole tarvetta, sillä on turha surmata puiolisoa ja lapsia.
Ajattelepa, että sinä olet aina etsinyt sitä parempaa elämää ja puolisoa on vaihdettu kuin lakanaa. Kun tulet vanhaksi, onko ketään joka on luonasi, kun todella tarvitsisit jonkin läheisyyttä.
Kannattaisi ajatella asioita vähän pitkäjänteisestikin.
Höpönlöpön. Minä voin eron jälkeen paremmin kuin koskaan.
mun ex mies sanoi että miehet hakee turvallista takaovea poistua liitosta.
en tiedä, kummallista jotenkin että jos siinä liitossa voidaan huonosti niin siinä vain roikutaan ja taikinoidaan kuka milläkin verukkeella. sitten vasta uskalletaan lähteä kun on riittävän turvallinen reitti ulos, ts uusi suhde, joku ottamassa koppia.
olen viimeaikoina puhunut paljon tällaisessa liitossa kipuilevan miehen kanssa. olen itsekin eronnut aikoinaan liitosta jossa voin huonosti joten ymmärrän että se ei ole helppoa edes silloin kun elämä on yhtä sietämistä ja selviämistä. toivo on kai se mikä kuolee viimeiseksi.
luulen että (voin olla todella pahasti hakoteillä) naisille lähteminen ilman uutta suhdetta on "helpompaa" koska naisilla on usein ympärillään tukiverkosto, ihmisiä joiden kanssa he läpikäyvät näitä asioita, puhuvat, jakavat, saavat tukea jne, tietävät etteivät he jää totaalisen yksin erottuaan vaan ympärillä on ihmisiä jotka tietävät missä mennään ja ovat tukena
peace
Toivo on kai se mikä kuolee viimeiseksi.
Niinpä, odotan, että lapset hieman varttuvat.
Sitten nostan oitis kytkintä ja ALAN NAUTTIA ! :)
ALA NAUTTIA JO NYT, sillä ilo, onni, RAKKAUS ja elämänrikkaus on meissä itsessämme, ei se tule jostain ulkopuoleltamme. Hei camoon!!!
Suhteissa, kuten elämässä yleensäkin, ongelma on se että opimme jo lapsuudesta lähtien ajatuksia mm siitä minkälaisia meidän tulisi olla ja miten meidän tulisi käyttäytyä. Kopioimme siis roolin jota alamme esittämään. Mutta koska se on vain rooli, niin myös suhteista tulee teatteri, eli epäaito, siis valhe. Tavallisesti tämä tapaoppi on tapahtunut jo niin nuoresta lähtien ja niin kauan, että ihminen uskoo olevansa se henkilö, joksi hänet on kasvatettu. Parisuhteissa siis esitellään rakkautta, mutta se ei ole aitoa.
Suhteet eivät ole ainoa asia mihin ulkoiset ajatukset vaikuttavat, sillä nämä ulkoiset ajatukset alkavat ohjaamaan myös elämän suuntaa, ja vähitellen oma tahto vajoaa tiedottomuuteen.
Olin itsekin eron jälkeen aivan rikki ja tosi hämmentynyt, enkä tiennyt mitä tehdä. Kompastuin sattumalta kirjaan, jonka avulla sain selkeyttä mieleeni, ja ymmärsin miten, niin suhteissa kuin elämässäkin, opitut ajatukset vaikuttavat meihin. Kirja kuvailee ajatusten ja mielen toiminnot todella tarkalla tavalla, ja antaa työkalut joiden avulla tulee tietoiseksi omasta itsestään, sekä omasta alkuperäisestä tahdostaan. Kirjan nimi on Alkuajatus - Elämän pieni käsikirja ja voin sanoa että omalla kohdallani olen saanut aitoa toimivuutta elämääni. Se on kyllä vaatinut kovaa työtä itseni kanssa, mutta tuloksena on elämä jota tahdon. Kannattaa lukea!