Tunnen joskus itseni niin tyhmäksi

Tässä on juurikin kyse siitä, että sinusta "tuntuu",että muut ovat sinua fiksumpia. Sinulla ei ole siis muuta kuin oma hutera mutu-tuntumasi. Jopa täysi idiootti saadaan näyttämään fiksulta, jos sille opetetaan fiksuja lausahduksia.
Et ole varmaan se ainut ihminen maailmassa, joka vähättelee itseään ja kuvittelee, että ne keskusteluissa aktiivisemmat olisivat sinua parempia.

Kun puhutaan kyvykkyydestäsi korkeakouluopintojen suhteen, niin olet opiskellut jo kolme vuotta, joten varmasti olisit lopettanut opiskelusi jo aikoja sitten, jos olisit kyvyiltäsi riittämätön. Opiskelussa on loppupeleissä enemmän työntekosta ja istumalihaksista kyse, kuin lahjakkuudesta, vaikkei lahjakkuudesta haittaakaan ole. Hyvä, että sinulta löytyy motivaatiota ja innostusta opiskelua kohtaan, koska sitä tarvitaan aina.

Tiedosta, että avain muutokseen löytyy omasta ajattelustasi. Ihminen, joka uskoo itseensä ja tekemiseensä, on se joka yleensä onnistuu. Osallistu myös aktiivisesti keskusteluihin äläkä pelkää sanovasi jotain tyhmää tai ilmiselvää, sillä kaikki tekevät virheitä ja niistä on tarkoitus ottaa opiksi. Ihminen, joka jatkuvasti varoo ja pelkää virheitä ei kehity eikä opi,koska virheiden teko on inhimillistä ja osa oppimisprosessia. Lisäksi jos jatkuvasti varot virheitä, et saa mitään aikaan, koska virheet välttää parhaiten, kun pakenee tilanteita joissa niihin voisi törmätä. Menet siis lukkoon.

Tunnistan sinussa samoja piirteitä kuin itsessänikin. Minulta meni aikanaan mielenterveys, kun olin liian itsekriittinen ja samalla kasasin liikaa tavoitteita ja vaatimuksia niskaani. Piti olla fiksu, filmaattinen, onnistuja. Takaiskuja ei saanut tulla. Paloin loppuun, mutta onneksi selvisin. Tajusin, että täydellistä ihmistä ei ole, koska täydellisyyttä ei maailmasta löydy. Aina löytyy jotain korjattavaa.

Esim. seminaariesitelmässä on kaikista turhin työ sellainen, joka on täysin valmiiksi mietitty ja hiottu, ja johon kenelläkään ei ole mitään lisättävää, se on siis täydellinen. Huomattavasti parempi kirjoitus on sellainen, joka on keskeneräinen ja harkittavana, ja johon läsnäolijat voivat tehdä huomautuksia ja ehdotuksia. Lopeta siis täydellisyytesi, luovu siitä vähitellen ja hyväksy se, ettet voi mitenkään tietää kaikkea tai edes puolia. Opi olemaan epätäydellinen, niin onnistut siinä oikein hyvin kun yrität.

Tämä tulee aloittajalle ehkä suurena yllätyksenä, mutta suuri osa muistakin opiskelijoista tuntee itsensä tyhmäksi! Itse opiskelen nyt viidettä vuotta yliopistossa ja edelleen tuntuu ihan idiootilta. Mutta kun asiasta keskustelee kanssaopiskelijoiden kanssa, niin aika monella on ihan samat tuntemukset :) Yliopistossa käykin aika tyypillisesti näin. Eräs professori sanoikin, heti fuksivuonna, että mitä pidemmälle opiskelee, sitä vähemmän tuntee tietävänsä mitään.

Kuitenkin, jos on yleensäkin päässyt pääsykokeiden kautta sisään, kertoo että osaa jo jotain. Ja jos läpäisee kursseja, ja etenee opinnoissa, ei aivan tyhmä voi olla. Muutenhan saisi pelkkiä hylättyjä :)

Yksi pointti on se, että ainakin minulla peruskoulu ja lukio menivät helpolla läpi. Ei paljoa tarvinnut kirjoja avata, ja sai silti hyviä arvosanoja. Yliopistossa ei tilanne enää olekaan niin. Eli ainakin minä joudun oikeasti opiskelemaan, että suoriutuisi kursseista. Sekin lisää sitä tyhmyyden tunnetta. Mutta tuttuja fiiliksiä minulle - ja monelle muullekin. Älä kuvittele, että sinä olisit se ainoa idiootti ja muut niitä suuria neroja! Näin ei todellakaan ole :)

Olen myös huomannut, että yliopistossa on fiksua porukkaa. Olen itse ratkaissut asian niin, että en vertaa itseäni muihin vaan mietin, mistä itse opinnoissa iloitsen. Välillä ne luennoilla kommentoivatkin henkilöt ovat sellaisia, jotka ovat vaan yksinkertaisesti lukeneet tietyt kirjat ja paukuttelevat sitten henkseleitään.:) Siihen nokkeluuteenkin on siis vaan oma kaava, johon yksinkertaisesti jo lukeneisuuskin auttaa.

Muistan kun jossain yliopiston lehdessä oli juttu graduista ja siinä puhuttiin juuri siitä, että opiskelijat asettavat rimansa kohtuuttoman korkealle minkä seurauksena gradun tekeminen voi olla jähmeää vuosia, koska siitä pitää tulla täydellinen. Ennemminkin kannattaisi ajatella vaan, että kunhan sen tekee, siitä yleensä tulee jo ihan riittävän hyvä.

Ehkä kannattaa myös miettiä, miten paljon mittaa omaa arvoaan suorituksilla. Se on ihan tavallista toki, mutta voi myös mennä överiksi. Ainakin on hyvä olla tietoinen riittämättömyydentunteesta. Itse yrittäisn sisällyttää elämään myös jotain sellaista, johon tuo suorituskeskeisyys ei liity: taide-elämykset, puuhastelu lasten tai eläinten kanssa, lukeminen, tanssi, jooga. Jos siis tuon listan perusteella ymmärrät, mitä tarkoitan niin hyvä, jos siis on kova suorittajatyyppi niin varmasti saa noihinkin mukaan sitä suorttamista niistä iloitsemisen sijaan mutta ideana se, että tekee jotain, mistä itse pitää ja nauttii sen suorittamisen sijaan.

Jep otahhan iisisti. Samat fiilikset täälläkin. Luennoilta löytyy vielä sellasia epeleitä jotka tarkistaa luennon materiaalin etukäteen jotta osaa kerskua luennolla. Sinäänsä fiksua oppimisen kannalta, mutta luulin kaverin olevan niin paljon minua fiksumpi. Ei se kuitenkaan ole, mutta antaa sen kuvan itsestään. Mul on aina fiilis et oon ihan tyhmä, mutta lukemisestahan tässä on kyse. Jos olen tyhmä, olen siis ollut laiska.

Luennot ja yliopisto-opiskelut pääasiassa TYHMENTÄVÄT. Niissä opetetaan höpsismejä, haihatuksia, lapsellisuuksia, vääriä tulkintoja. Toisin sanoen valikoidusti syrjimään, 'tieteellinen näkemys', johon tietysti sisältyy ihmisten esineellistäminen, jopa orjuuttaminen. Voisiko tässä viestissä olla perää. Jästitesti sulle lukija.

Hei! Voisiko olla niin, että olet paljon ajatteleva tyyppi, ja ajattelet senkin ajan kun toiset ovat äänessä? Toista kuuntelemalla oppii enemmän kuin itse puhumalla!
Minä olen hiljainen tyyppi, tunnen itseni tyhmäksi (jopa niin, etten uskalla hakea yliopistoon vaan luen avoimessa, missä kukaan ei näe minua). Olen vain ihminen, jolla on huono ulosanti. Kun puhun, sanon joskus asian eri lailla kuin sen tarkoitan. Olen tosi empaattinen, minulla on harvoja hyviä ystäviä, olen myös hyvä arvioimaan tunnetiloja, ihmisiä.
Eiks´ hyväksytä se että me ei olla esiintyjiä? Tiedän paljon asioita, mutta en vain osaa niitä palauttaa mieleen juuri silloin kun niitä tarvitsee, vaan näen kokonaiskuvan joka koostuu pikkuasioista jotka olen jo unohtanut.
Olet varmasti fiksu tyyppi. Parhainta jatkoa opinnoillesi, ja elämänviisautta matkallesi!

Suurin osa suomalaisten yliopistojen opiskelijoista ei ole mitenkään erityisen fiksua sakkia. Tämä on oikeastaan aika selvää, koska yliopistoihin otetaan Suomessa niin paljon porukkaa.