Mitä teit, missä olit 11.9. 2001?

olin lievästi sanottuna kauhistunut

2001 oli hyvin outo vuosi mulle muutenkin. Ensi alkuvuonna yksi suuri menetys, sitten loppuvuodesta taas suurimpia onnen hetkiä elämässä.

Olin linja-autossa kun kuulin, enkä meinannut ensin tajuta, mistä kyse. Sitten kun saavuin kotiin, kuulin asiasta lisää. Tuli hyvin sisäänpäin käpertyvä olo. Ja hätä, että jos joku tuttu ihminen saattaisi olla New Yorkissa.
Kirjoittelin jotain tuntemuksiani päiväkirjan tapaiseen muistikirjaan, muistaakseni.

Mut nyt pois..

Köllöttelin sohvalla toinen silmä auki ja toinen kii. Juuri heräsin, kun uutiset rullas telkussa ja näytti kuvaa koneen törmäämisestä. Et mitä helvettiä toi oli...ei heti herättyään tajunnut oliko se totta vai jotain tv-ohjelmaa leffa tai jotain.

Olin työpaikallani iltavuorossa ja juuri lähtemässä ruokatauolle. Työkaverini kanssa kuulimme radiosta tapahtumasta. Luulimme että se on joku erehdys. Vuorojen vaihtuessa emme tienneet tapahtumista muuten kuin asiakkaiden kertomina, koska työpaikalla piti olla hiljaisuus, eikä radiotakaan saanut pitää auki.

Olin tallettamassa rahaa Roskapankkiin. Mietin silloin, että voihan vittu. Jenkkien reaktio tulee olemaan juuri sellainen, minkä sen ei pitäisi olla. Ja niinhän se olikin...

eka kone ku rysäytti päin olin vehkataipaleessa ja ajattelin et onkohan lentsikan tietojärjestelmiin tullu jokin vika ku tuollain törmäilivät.
toka kone ku törmäs oli edelleen samassa paikassa mut sillo tajus et toihan on terroristien hyökkäys

Tulin aamuvuorosta himaan ja avasin telkkarin kuten tavallista. Siellä pyöri erikoisuutislähetys, jossa asiasta kerrottiin. Ensimmäinen ajatus oli, että miten helvetissä tuo oli mahdollista. Sitten jäin seuraamaan lähetystä miettien, kuinka moneen kohteeseen ne vielä onnistuvat lentämään.

Olin kotona aamupäivällä, mulle soitettiin että avaa telkkari. Ja siellähän oli kaikkien aikojen spektaakkeli menossa.

En ihmetellyt hirveästi, Dianakin kuoli ja Estonia upposi, that's life. Seurannut hysteria kyllä yllätti, unionissakin tehty sen jälkeen päättömiä sopimuksia tietojen luovuttamisesta ja seurannasta. Voi v1ttu.

Kotona. Mulle soitettiin et avaa heti telkkari. Avasin äänensävystä et jotain kamalaa, enkä tahtonut ymmärtää et se mitä näin on totta. Ensimmäinen torni savusi ja pian lensi toinenkin kone. Katselin livenä kun ihmiset hyppi ikkunoista ja tunsin suurta avuttomuutta kun tiesin ettei kukaan voisi heitä auttaa.

.

avasin BBC-kanavan ja juuri oli ensimmäiseen torniin hyäkätty

Kyl vähän sellainen tunnelma oli että nytkö se maailmanloppu tuloo

.

(yli)töissä olin tuolloin.

Kivaa piristettä päivään että maailmalla tapahtui jotain. Pidin tapahtumaa mukavana muistutuksena amerikkalaisille siitä, että "sotaa" voi käydä heidänkin maaperällään. Muutama tuhat lakimiestä wtc-hiirenloukussa oli mielestäni vain hyvä alku.

Kotona. Odotin täysimittaista Hyökkäystä, mitä ei sitten tullutkaan :(

Olin nukkumassa päikkäreitä koulun jälkeen, heräsin puheluun, kuulin tapahtuneesta ja avasin telkun... ensimmäinen, mitä näin oli, kun lentokone törmäsi taloon ja totesin itsekseni, että Afganistanista on nämä pojat tulleet ja, että olisko ollut parempi antaa vaan neukkujen rauhassa hoitaa homma aikoinaan.