Kannattaako mies lempata heti ensimmäisestä erheestään.. ?

Onko sitten mukavampaa jatkaa pettävän miehen kanssa? Epäillä häntä jatkuvasti?

Itse en ainakaan pystynyt luottamaan mieheeni enään, joten mielummin valitsin yh-äidin roolin enkä ole katunut hetkeäkään.

Ja voin kertoa, että yh-äitinä on ollut ihan kivaa (tokia nyt lapset ovat jo lentäneet pesästä) ja en ole kärsinyt yh-äitinä olemisesta.

Onkohan tästä yh-äidiksi jäämisestä/joutumisesta tehty jonkunlainen peikko?

Ainakin tätä palstaa kun lukee, niin vaimojen mielestä yh-äidit ovat alinta pohjasakkaa ja tämähän johtuu siitä, että nämä yh-äidit ovat näiden vaimojen mielestä niitä vamppeja, jotka väkisin vievät heidän miehensä.

Mun puolesta nämä armon rouvat voivat nostaa itsensä jalustalle jos haluavat, jokainen tekee omat valintansa elämässään. Toivotaan vain, että nämä yh-äidin päivät eivät vain koskaan osuisi heidän kohdalleen:)

Annoin anteeksi ja olin siinä luulossa että katuva mieheni muuttuu. Tunnustihan pettämisensä jopa ihan oma-aloitteisesti ja näin kuinka kärsi, kun oli satuttanut minua jattelemattomuuttaan ja hetken huumassa. No, kuinkas kävikään. Kaksi vuotta ja jo unohtui kauniit puheet ja katumus. Taas petti. Nyt ei tuunustanut vaan jäi kiinni. Erosimme. Seuraavalla kerralla olen viisaampi. Se on kerrasta poikki. Voin antaa pettämisen anteeksi, mutta en halua elää sellaisen ihmisen kanssa, joka kykenee pettämään. En usko, että ihminen ylipäänsä tuntee empatiaa puolisoaan kohtaan, rakastaa tai kunnioittaa, jos himo sumentaa järjen noin täysin. Piste. Halusin kyllä uskoa, että mies oppi virheestään. Voi kuinka halusinkin.

Ei pettämisessä läheskään aina ole kyse himosta.

eikös tämä nyt ole kiinni siitä miten mies on pettänyt. jos tuo pettäminen on ollut seurausta esim. jonkin ravintola illan jälkeen tai jossakin risteilyllä eli ns. kerta luonteisena niin se on helpommin annettu anteeksi ja ehkä suhdetta voidaankin jatkaa, mutta se vaatii myös silloin mieheltä paljon. mikäli pettäminen on se sitten henkistä tai fyysistä jatkuu useamman kuukauden ja on systemaattista ei sitä noin vain anneta anteeksi. itselläni on tuo tilanne mies on ollut useamman kuukauden toisen naisen kanssa. viettänyt vapaa aikaansa tuon toisen naisen kanssa, kun ei oman perheen seura ole kiinnostanut niin paljoa. on piiloteltu puhelinta ja selitelty menoja. nyt kun käry kävi noin kolme viikkoa sitten väittää, ettei mitään ole tapahtunut on vaan oltu ja pidetty hauskaa ja juteltu. Vaikkei mies tule koskaan muuta myöntämäänkään niin tuo on silti ihan yhtä rankkaa ellei rankempaa, vaikka meillä mies katuu ja myöntää tehneensä väärin ei hän silti oikeasti kadu ei suostu puhumaan mitään, että miksi tms.. sanoo vaan ei olla enää pidetty yhteyttä lopeta jo tuo puhuminen annan se olla. en pysty en voi antaa asian olla en pysty unohtamaan vaikka olemmekin ollet yhdessä 20 vuotta, joka on pitkä aika en silti pysty. on vaan pakko hakea eroa. ei tuollaista toisen selän takana jatkunutta salaista suhdetta noin vain voida kuitata ja antaa anteeksi. onneksi on itsellä jo isot lapset. niin miehelellä on kyllä tuon avioero hakemuksen viemisestä aikaa puoli vuotta näyttää mitä haluaa ja rakastaako vai onko kaikki tämä vain puhetta. puoli vuotta arvon pettäjät se pitäisi teille kaikille riittää näyttääksenne välitättekö toisesta ja kadutteko oikeastaan yhtään tekoanne.

Annoin anteeksi yhden pettämisen. Toisesta saa kenkää ja välittömästi.

Pärjäisin oikein hyvin yksinänikin - lapset ovat jo aikuisia ja minulla on enemmän omaisuutta kuin miehelläni.

Entäpä jos otan eron ja ehdottomasti kieltäydyn neljän lapsemme huoltajuudesta? Siinä saa sitten petturimies pyöritellä peukaloitaan ja ihmetellä uuden kullanmurunsa kanssa uusioperheen käytännön arjen ihanuutta.

Voin toki ottaa lapset luokseni joka toinen viikonloppu, kunhan exä maksaa edestakaiset lentoliput uudelle kotipaikkakunnalleni 700 km:n päähän

Pitäisi miettiä haluaako olla uskollinen ja säilyttää perheensä vai pettää ja alkaa yh-isäksi.

Miten voi antaa anteeksi ihmiselle joka pystyy sinulle tekemään kaikista pahimman teon? Näyttämään teollaaan ettei tosissaan voinut rakastaa(muuten ei olisi pystynyt pettämään). Valehtelemaan päin naamaa(vaikka epäilys oli ja kysyin suoraan). Sitten kun jäi kiinni vannoi rakkautta, ikuista uskollisuutta. Niin miksi vasta silloin? Miksei ei teoillaan näyttänyt sitä alunperin kun oli mahdollisuus siihen. Mikä nyt olisi toisin kuin aiemmin, miksi nyt vasta jaksaisi yrittää. Enpä oikein usko enää, en voi luottaa. Suhde toiseen oli jatkunut jo kauan, eikä olisi koskaan siitä kertonut josei olisi jäänyt kiinni. Eli ei halunnut sitä lopettaa. Kuitenkin halusi jatkaa kanssani, miksi. Ei rakkaudesta syyt olivat muut omaisuuden jako, ystävät sukulaiset.
En voinut jatkaa, ei koskaan enää sitä. Osa ystävistä jäi osa ei, uusia tulee ja uutta myös elämäänikin.Olen onnellinen nyt kun kaikki on takana, elämä hymyilee vihdoin, kaikki uusi on edessäpäin.

No mun mielestä kannattaa aina lempata kumppani ensimmäisestä erheestä, koska se kertoo luonteesta. Ts. niitä erheitä on useimmiten luvassa vielä roppakaupalla lisää.

Jos on sattunut huoripukki samaan talouteen, niin kyllä sille lähtö tulee. Lapset tietysti hoidan, kun ne kerran tehty on.

Petin ex-miestäni 28vuoden liiton jälkeen. Pettäminen ei ollut suhteen loppu, vaan se mitä oli vuosia ennen pettämistä. Ex olisi halunnut jatkaa, minä hain eroa yksin.

Surullinen tosiasia, mutta suurimmassa osassa tapauksista, pettäminen merkitsee nimenomaan sitä, että suhde on ohi, ollut jo pettämistä ennen. Ei ole mitään järkeä yrittää enää, se menee pelkäksi yrittämiseksi.