Olen miettinyt tässä pari päivää mitä mun kannattaisi tehdä poikaystäväni ja minun suhteen kanssa. Olemme olleet yhdessä vähän yli puoli vuotta ja suhde on ollut aika hyvä. Aluksi ihastuin täysillä poikaystäväni ulkonäköön ja siihen, että hän ei välitä muista naisista baareissa, vaikka he yrittäisivät iskeä häntä. Hän on sanonut, että hän on minun kanssani eikä halua ketään muuta kuin minut. Mutta hän on myös sanonut ettei vielä rakasta minua, joten tästäkin haluaisin saada mielipiteitä.
Miehet, milloin te sanotte tyttöystävällenne, että rakastatte häntä? Miten pitkään minun kannattaa odottaa tuota rakkauden tunnustusta? Hän on sanonut että voi mennä pitkään ennenkuin pystyy rakastumaan kehenkään edellisen suhteen ongelmien takia.
Toinen asia on se, että poikaystäväni on myös sanonut ettei halua lapsia tai naimisiin, mutta myös sen, ettei ole ihan täysin varma etteikö milloinkaan haluaisi lapsia tai naimisiin. Hän sanoi kuitenkin, että jos minä haluan parin vuoden sisään lapsia niin meillä on eriävät mielipiteet tuosta isosta asiasta eikä minun kannattaisi välttämättä hukata aikaani sellaiseen mieheen, joka ei ole varma asiasta. Olen siis parin vuoden päästä 30 ja haluaisin lapsia silloin tai viimestään siitä vielä pari vuotta eteenpäin. Poikaystäväni sanoi kuitenkin ettei halua jättää minua ja haluaa katsoa mihin tämä suhde voisi johtaa, mutta itse en tiedä kannattaako minun odottaa niin pitkään. Olen jo hieman rakastunut poikaystävääni, joten päätös tuntuu erittäin raskaalta. Mitä tehdä??
Miehet, milloin te sanotte tyttöystävällenne, että rakastatte häntä? Miten pitkään minun kannattaa odottaa tuota rakkauden tunnustusta? Hän on sanonut että voi mennä pitkään ennenkuin pystyy rakastumaan kehenkään edellisen suhteen ongelmien takia.
Toinen asia on se, että poikaystäväni on myös sanonut ettei halua lapsia tai naimisiin, mutta myös sen, ettei ole ihan täysin varma etteikö milloinkaan haluaisi lapsia tai naimisiin. Hän sanoi kuitenkin, että jos minä haluan parin vuoden sisään lapsia niin meillä on eriävät mielipiteet tuosta isosta asiasta eikä minun kannattaisi välttämättä hukata aikaani sellaiseen mieheen, joka ei ole varma asiasta. Olen siis parin vuoden päästä 30 ja haluaisin lapsia silloin tai viimestään siitä vielä pari vuotta eteenpäin. Poikaystäväni sanoi kuitenkin ettei halua jättää minua ja haluaa katsoa mihin tämä suhde voisi johtaa, mutta itse en tiedä kannattaako minun odottaa niin pitkään. Olen jo hieman rakastunut poikaystävääni, joten päätös tuntuu erittäin raskaalta. Mitä tehdä??
Vastaukset 16
Vanhimmat
sä kuulostat ihan teiniltä, sori nyt vaan..*hekottaa*
ehkä teidän kannattaisi poikakaverisi kanssa harkita eroa, koska ketään ei saisi pakottaa vanhemmuuteen, ja varmasti sulle tulee jostain löytymään semmoinen mies joka haluaa lapsia yhtä paljon kuin sinäkin.
Jos ikää on jo 30, niin kannattaa jatkaa toisen matkaan ja jättää kyseinen suhde.
Ongelma kun on tässä. Poikaystäväsi on kertonut ettei halua lapsia, mutta ei sitten ole ihan 100% varma. Mitä jos parin vuoden päästä poikaystäväsi päätyykin toteamaan ettei todellakaan halua niitä lapsia, katuisitko silloin että et lähtenyt aikaisemmin? Jos vastauksesi on kyllä, lähde jo nyt.
On turha jatkaa suhdetta jossa ei ole yhteistä päämäärää, vaikka kuinka sitä toista rakastaisikin. Ei ole oikein pyytää toista ihmistä tekemään lasta kanssasi, kuin sinun joutua luopumaan haaveistasi saada lasta.
Poikaystävälläni kesti muutama vuosi sanoa että rakastaa. Alussa oli myös naimisiinmenoa ja lapsia vastaan, mutta pikkuhiljaa se mieli muuttui.
Juuri noin meilläkin varmaan menisi. Kestäisi siis pari vuotta että poikaystävä sanoisi rakastavansa ja ehkä mielikin muuttuisi naimisiinmenoa ja lapsia kohtaan. Näin on siis tapahtunut parilla kaverillanikin, joten tuntuu että taidan vielä jäädä tähän suhteeseen. Olen myös ajatellut sitä, että en tiedä mitä tekisin jso ero tulisi, koska muutin miehen perässä uuteen kaupunkiin eikä minulle ole kovin montaa kaveria täällä ja jään helposti vain nyhjöttämään neljän seinän sisälle.
Kirjoitit ensin avun tarpeessa ja nyt hyökkäät puolustamaan. Et voi tosissasi tietää miten "se teillä menisi". Satutat vain itsesi ja syytät lopuksi mistä, jos mies ei halua lapsia tai naimisiin.
Ja tuon "Olen myös ajatellut sitä, että en tiedä mitä tekisin jso ero tulisi, koska muutin miehen perässä uuteen kaupunkiin eikä minulle ole kovin montaa kaveria täällä ja jään helposti vain nyhjöttämään neljän seinän sisälle." kuulostaa, että jäät vain sen takia, koska "ei mulla ole muutakaan".
Toinen, mikä pisti silmään pahasti on tuo "Hän on sanonut että voi mennä pitkään ennenkuin pystyy rakastumaan kehenkään edellisen suhteen ongelmien takia. " Hän ei ole siis päässyt yli edellisestä suhteesta?
Ajattelevatko aikuisten nykyään noin?
En mielestäni mitenkään hyökännyt puolustamaan, vaan halusin kertoa mitä olen miettinyt toiselta kantilta katsottuna. Olen kyllä huomannut, että minulla olisi vientiä, mutta poikaystäväni on muuten juuri sellainen mitä haluaisin ja tuntuu, että löydänkö koskaan toista samanlaista tai parempaa.. Poikaystäväni on kertonut, että hän on päässyt yli edellisestä suhteesta, tosin hän kyllä puhuu siitä hyvin vähän. Joskus on sanonut, että vihaa sitä naista, koska rakastui häneen ja nainen pettikin häntä.
Hyvin pitkälti ihminen tavoittelee omaa hyvinvointia, ja tekee siksi sen eteen mitä vain. Mies voi puhua tai jättää puhumatta, koska ei halua keskustella.
Teillä on selvästi erilaiset näkemykset asioista, kannattaako Sinun takertua toivekuvaan?
Ja, jos mietit asiaa toiselta kantilta äsken, mieti se nyt näin: miehesi ei halua naimisiin.
Miksi naisten pitää takertua?
Mieti itse, kuinka suuren riskin haluat ottaa lapsikysymyksessä. Itse otin aikanaan riskin. Nainen sanoi ehkä haluavansa lapsia kanssani tulevaisuudessa, mutta kolmen vuoden kuluttua hän sanoi, että ei haluakaan. Se oli sitten siinä. Kolme vuotta siinä meni ja vähän kadutti jälkeenpäin. Toki se oli monessa mielesä hyvää aikaa.
Hah, mitä neuvoja täällä ..saatto ny kyllä arvatakin!
Mun mielestä aloittajan poikaystävä on järkevä, ei mikään sauhuaja, sellaisia on harvassa!
Sepä se. Muuten poikaystäväni on ihan huippu yksilö kaikkien asioiden suhteen paitsi noiden kahden ison ja merkittävän asian suhteen. En tiedä onko ne vain liian isoja asioita, joiden suhteen pitäisi ajatella eroa :/
Minulle mieheni tunnusti rakastavansa minua kun olimme seurustelleet pari kuukautta, nyt kolme vuotta jo takana, yksi lapsi eikä vieläkään saada toisistamme tarpeeksi vaikka olemme koko ajan yhdessä :)
Mitäs jos annat miehellesi aikaa esim. vuoden? Voit sanoa tuon takarajan miehellesi. Kun vuosi alkaa mennä umpeen, niin ala etsiä töitä toiselta kotipaikkakunnaltasi, jos et halua jäädä miehen kotipaikkakunnalle.
Kuulostaa sitä, että miehesi on erittäin varman päälle eläjä. Hän haluaa olla kotipaikkakunnallaan, haluaa tunnustaa rakkauden vasta kun on siitä 100 %:sen varma ja ei halua myöskään lasta, ellei ole 100 %:sen varma. Ikävä kyllä, kovin kontrolloitu elämä ei oikein ole useinkaan mahdollista, vaan elämässä pitää olla valmis ottamaan joitakin riskejä.
Jos mies ei halua lasta, hänellä on siihen oikeus. Tiedän kuitenkin useita tapauksia, joissa mies sanoo haluavansa ehkä lapsen, vaikka on koko ajan tiennyt, että ei halua lasta. Paras ystäväni on jo yli 40-v ja lapseton, koska hän tuhlasi parhaat vuotensa miehen kanssa, joka sanoi haluavansa lapsia 'joskus', mutta sitä hetkeä ei tullut milloinkaan. Kaverini on katkera ja jossain vaiheessa ei kyennyt tapaamaan minua kotonani, koska ei halunnut nähdä sitä haavetta, mitä hän eniten maailmassa halusi eli omia lapsia.
"Mitäs jos annat miehellesi aikaa esim. vuoden?"
Tää vois olla hyvä idea, tai siis antaa hänelle ainakin vähän sitä aikaa ..ei tarvi edes mainita koko asiaa.
Mielestäni ongelmaasi on suht selkeä ratkaisu.
Joko hyväksyt sen, että hän ei EHKÄ tule haluamaan koskaan lapsia (varaudu siihen siis oikeasti). Elät siis asian kanssa, etkä elättele turhia toiveita. Toisinsanoen, tuskin tulet saamaan hänen kanssaan lapsia.
Tai.
Et hyväksy sitä, että hän ei ehkä halua lapsia. Tässä tapauksessa kerrot hänelle tunteesi ja ajtuksesi, ja kerrot, että teidän pitää erota. Löydät kyllä uuden miehen.
Hänellä on oikeus mieleipiteeseensä, kuten sinullakin.
Ette vain ehkä sovi yhteen.
Minun mielestäni poikaystäväsi vaikuttaa erittäin fiksulta ja harkitsevalta mieheltä. Hän ei halua suinpäin rynnätä suhteeseen täysillä, vaan mielellään katsoo rauhassa millainen toinen on. Ihmisiä ja suhteita on niin erilaisia, puoli vuotta on tosi lyhyt aika, ei siinä vielä toista tunne. Hyvinkin hän saattaa katsoa onko sinun rakkautesi vain alkuhuumaa, vai jotain pysyvämpää sorttia. Hän haluaa selvästi hyvän suhteen, näkee naimisiinmenon turhana ja pelkää lasten pilaavan tämän hyvän suhteen. Jos teillä liian suuri näkemysero noista on, niin sitten on vaikeaa.
> Miehet, milloin te sanotte tyttöystävällenne, että rakastatte häntä? Miten pitkään minun kannattaa odottaa tuota rakkauden tunnustusta?
Noh, minun mielestäni rakkauden tunnustaminen sanoin on aina vähän ongelmallista, rakkauden kun näkee toisen käytöksestä. Käytös ei valehtele, mutta sanoa voi mitä vaan. Silti naiset aina haluaa nimenomaan ne sanat kuulla.
Kyllä minä sinuna vielä vähän odottaisin. Usein ne nopeasti etenevät miehet paljastuukin sitten suurimmiksi pettymyksiksi.
"en ehkä halua naimisiin" LUE "en vielä tunne sinua tarpeeksi hyvin, että voisin sanoa haluavani sitoutua kanssasi loppuelämäksi"
"en ehkä halua lapsia" LUE "en tunne sinua vielä riittävän hyvin jotta voisin päättää haluanko sitoutua niinkin vastuulliseen asiaan juuri sinun kanssasi"