Hei,
En tiedä kuuluisiko tämä tänne vai tuonne "Suhteen lopettamisen" -puolelle....
Eli tapasin n. 6 kk sitten suurinpiirtein itseni ikäisen naisen n 40 v lapsia, kuten minullakin. Etäisyys ei ole liian suuri ja meillä meni kaikin puolin hyvin, kunnes nyt yhtäkkiä hänelle iski "ahdistus" siitä onko hän sittenkään valmis suhteen aloittamiseen jne... Ongelma on siinä että pidämme toisistamme paljon (lasten kanssakin menee hyvin) mitään varsinaista ongelmaa ei ole... Mutta täytyy sanoa että nyt pelottaa hänen "häviämisensä" elämästäni. Mitään en oikein voi tehdä kuin yrittää antaa tilaa ja toivoa, sillä kuten hänkin on sanonut olen ns sopivan kultainen ja huomaavainen, ilman että olen liian kiltti...
Nyt vain tarvitsisin tukea... En enää jaksaisi lähteä "etsimään" ja yksin oleminenkin on koettu... :(
En tiedä kuuluisiko tämä tänne vai tuonne "Suhteen lopettamisen" -puolelle....
Eli tapasin n. 6 kk sitten suurinpiirtein itseni ikäisen naisen n 40 v lapsia, kuten minullakin. Etäisyys ei ole liian suuri ja meillä meni kaikin puolin hyvin, kunnes nyt yhtäkkiä hänelle iski "ahdistus" siitä onko hän sittenkään valmis suhteen aloittamiseen jne... Ongelma on siinä että pidämme toisistamme paljon (lasten kanssakin menee hyvin) mitään varsinaista ongelmaa ei ole... Mutta täytyy sanoa että nyt pelottaa hänen "häviämisensä" elämästäni. Mitään en oikein voi tehdä kuin yrittää antaa tilaa ja toivoa, sillä kuten hänkin on sanonut olen ns sopivan kultainen ja huomaavainen, ilman että olen liian kiltti...
Nyt vain tarvitsisin tukea... En enää jaksaisi lähteä "etsimään" ja yksin oleminenkin on koettu... :(
Vastaukset 4
Vanhimmat
Juuri kerroin omasta kokemuksestani tälle palstalle (olen ensikertalainen täällä). No siis toi "ahdistuminen" (tämä yksi mies myös ahdistui) kertoo vain siitä ettet ole se oikea. Kukaan ei ahdistu jos se elämän mies tai nainen haluaa olla yhdessä, eikö vain? Tämä on tuskallista mutta totta. Olen itsekin kokenut tämän. Olen pahoillani :( Tsemppiä sinulle, tai meille!
Tai sitten projisoit oman ahdistumisen tunteen toiseen ja alat nähdä hänessä sitä ahdistumista mitä itse koet, et vaikuta ottavan tilannetta kovin lunkisti nimittäin.
Tueksi ei voi antaa kuin sen neuvon, että tiedostaa omat tunteensa ja toimii niiden mukaan. Toisen tilannetta ja tunteita ei voi muuttaa. Toisaalta jos alat reagoimaan tuohon toisen oletettuun ahdistukseen liikaa, vain vahvistat sitä. Elä päivä kerrallaan omaa elämääsi juuri niin kuin ennenkin ja siten miten sinulle on hyvä. Luota itseesi. Turha alkaa päättelemään, että koska nyt toinen ajattelee noin, minä käyttäydyn näin ja siitäpä se oletusten ja väärinkäsitysten kierre on valmis muuten. Puhuminen ajallaan on hyväksi.
Pura omaa ahdistumistasi lenkkeilyyn, kuntoiluun, kivaan tekemiseen lastesi kanssa. Älä pommita häntä viesteillä ja puheluilla. Olitko alkanut puhua yhteenmuutosta, naimisiinmenosta tms. kun ahdistus pamahti päälle hänellä?
Jos edellinen liitto oli kamala ja/tai hän on ollut sinkkuäiti pitkään, uusi liitto pelottaa ihan järkevistä syistä. Pysykää toistenne ystävinä, tehkää hauskoja asioita yhdessä. Anna hänen ymmärtää, että sinulla on muutakin elämää ja ehkä vientiäkin olisi, jos häntä ei kiinnosta..
Kahdenkeskinen unelmaloma ulkomailla voisi olla viisas veto, jos suinkin saatte mummit ja tädit hätiin lapsia hoitamaan.
Pikkasen huolestuttavaa tuo kuuden kuukauden jälkeinen "suhteen aloittamisen paniikki", tehän olette aloittaneet suhteenne jo ajat ( eli puoli vuotta ) sitten.
Edellinen vastaaja kommentoi hyvin, anna hänen olla rauhassa niin paljon kuin vain voit, hyväkin suhde kokee monenmoista ennenkuin asettuu uomiinsa, toivottavasti tässä on kyse siitä.