Tuossa oli aika pitkä ketju, jossa paähkäiltiin miksi naiset aina itkevät kun on riita tms kriisi.
No oma tilanteeni on aika erikoinen. Toivoisin niin itselleni naista, joka myös itkisi ja olisi emotionaalisesti herkkä.
Ollaan oltu viisi vuotta yhdessä ja tottakai välillä on ylä-, välillä alamäkeä. Hyvin ollaan kuitenkin kaiken kaikkiaan pärjäilty.
Mutta, mutta! Naiseni ei vaan osaa itkeä, vaikka millainen tilanne olisi päällä! Ei, hän kiukuttelee ja uhoaa sen sijaan!!!
Sellaisissa asioissa, joissa normaalisti ollaan surullisia ja itketään, niin hän tappaa jo katseelleean!!!
Jos kaadun ja murran jalkani, niin tulee saatanallinen huuto ja sota, koska hän ei voi sietää moista toilailua! Jos läheinen kuolee, niin tulee helvetillinen huuto, että "vittu-perkele-jumalauta piti nyt tuonkin mennä kuolemaan just nyt kun ei nyt oikein jaksaisi hautajaisia sun muuta paskaa"!!!!!
Mitä olette mieltä? Miten tämä pitäisi tulkita, ja kuinka saisin naisestani jotakin herkkää ja emotionaalista esiin? Muuten hän on kaikin puolin kiva kumppani, mutta välillä kaipaisi hiukan tunneherkkyyttä ja kyyneliä "nuoltavaksi", koska olen itsekin voimakkaasti tunteellinen.
Mielipiteitä?
No oma tilanteeni on aika erikoinen. Toivoisin niin itselleni naista, joka myös itkisi ja olisi emotionaalisesti herkkä.
Ollaan oltu viisi vuotta yhdessä ja tottakai välillä on ylä-, välillä alamäkeä. Hyvin ollaan kuitenkin kaiken kaikkiaan pärjäilty.
Mutta, mutta! Naiseni ei vaan osaa itkeä, vaikka millainen tilanne olisi päällä! Ei, hän kiukuttelee ja uhoaa sen sijaan!!!
Sellaisissa asioissa, joissa normaalisti ollaan surullisia ja itketään, niin hän tappaa jo katseelleean!!!
Jos kaadun ja murran jalkani, niin tulee saatanallinen huuto ja sota, koska hän ei voi sietää moista toilailua! Jos läheinen kuolee, niin tulee helvetillinen huuto, että "vittu-perkele-jumalauta piti nyt tuonkin mennä kuolemaan just nyt kun ei nyt oikein jaksaisi hautajaisia sun muuta paskaa"!!!!!
Mitä olette mieltä? Miten tämä pitäisi tulkita, ja kuinka saisin naisestani jotakin herkkää ja emotionaalista esiin? Muuten hän on kaikin puolin kiva kumppani, mutta välillä kaipaisi hiukan tunneherkkyyttä ja kyyneliä "nuoltavaksi", koska olen itsekin voimakkaasti tunteellinen.
Mielipiteitä?
Vastaukset 20
Vanhimmat
O Sole Fucking Mio
ha ha... :D
Hyi kamala, olisipa kamalaa elää tuollaisen naisen kanssa. Voimia vain sinulle, itse en viitsisi katsella tuollaista.
Sinäkin otat siis mielummin sen itkevän naisen.
Ja sitten pitää siitäkin valittaa. Miksi miehet valittavat jatkuvasti? Joku keksi valittaa jopa siitä etteivät miehet saisi valittaa, vaikka kun näitä palstoja lukee, niin ei ne muuta teekään. Kovia itkemättömiä naisia löytyy kyllä niitäkin.
No kun miehet eivät saa valittaa IRL, niin valitetaan täällä.
Samasta syystähän kaikki ihmeellisimmätkin avautumiset tehdään täällä. :D
Nainen ei saa itkeä liian helposti ja varsinkaan saadakseen asioita itselleen. Nainen ei saa myöskään olla paatunut Vin Dieselmäinen kovis. Siinä välillä on paljon tilaa.
Kyyneleet lievittää stressiä. Jostain syystä naisesi on kovettanut itsesi kuten moni mies tekee, tiedän kun olin itse sellainen ( en mies). En vain osannut itkeä.
Eroa!
Joo... pirun hyvä neuvo, jos ihmisessä ei muuta vikaa ole ja yhdessä viihtyy. Varmaan kiukku on tämän naisen tapa purkaa pahaa oloa. Ihmisillä on hirvittävä tarve siihen, että kaikkien haluttaisiini olevan tietynlaisia.
Naisesi on pahasti kylmettänyt itsensä tai sitten hän ei vaan osaa itkeä. Reagoi suuttumalla ettei tuntisi itseään heikoksi tjms. Voit kysyä että onko hän aina ollut samanlainen vai onko tullut jostakin trauma. Loukkaus tai joku sellainen.
Teillä on nyt suhteessa roolit ikäänkuin toisinpäin. TIrauta sinä itkut ja anna hänen sisukkaasti porskuttaa etiäpäin jos jotain huonoa sattuu.
Keskustele asiasta hänen kanssaan, mutta älä painosta!
Naisesi on kai sellainen "vahva ja itsenäinen nainen, joka pelottaa miehiä".
:)
En ehkä jaksaisi kovin pitkään tuollaista viileyttä.
Syynä voi olla myös aikaisemmat miessuhteet. Seurustelin itse miehen kanssa, joka tuomitsi ja tyrmäsi kaikki tunnereaktiot vaikeissa paikoissa.
Jos itkin,niin hän ivasi "kuivaa nuo krokotiilin kyyneleet" ja jos pahoitin mieleni jostain, niin hän väitti että olen hullu ja hänen mielestään asiassa ei ollut mitään, eikä mitään syytä tuntea pahaa mieltä. Hän saattoi jopa ivata, että tiedän että nyt tarvitisisit halausta ja päästä syliin, mutta minäpä en sitä tee.
Kun lohdutus ja empatia kielletään, niin tilalle voi tulla uhma ja kiukuttelu. Ihminen tarvitsee ymmärrystä ja rakkautta, mutta mitä teet, jos et sitä heikkoina hetkinä saa. Et pyytämällä, anomalla, itkemällä, uhkailemalla tai kiukuttelemalla. Minulla suhde päättyi eroon isoksi osaksi juuri miehen tunnekylmyyden vuoksi.
En tiedä, mutta oletko kokeillut naisen uhmaan suhtautumista, kuten suhtautuisit pikkulapseen? Ottaisit hänet syliisi ja pitäisit kiinni. Aluksi varmasti yrittää ajaa sinut pois ja saattaa huutaakin, mutta juuri noin käyttäytyy haavoitettu ihminen, jolla on paha olo. Oletko puhunut asiasta hänen kanssaan? Koska kyllä hänelläkin on vastuu omasta kasvamisestaan ja käyttäytymisestään.
Minun naiseni taas itkee ja mököttää ihan mitättömistä syistä ja toisinaan ihan ilmankin syytä. Eipä ole sekään mukavaa kun toisen toiminnassa ei ole mitään järkeä. Toivoisin todella, että minulla olisi kumppani, jonka kanssa riitatilanteet voitaisiin käydä järkevästi läpi, löytää syyllinen, pyytää anteeksi ja oppia tilanteesta. Meidän riidat päättyvät aina siihen, että molemmissa on syytä, vaikka syy olisikin ainoastaan hänessä. Jos en anna periksi, asia ainoastaan unohtuu tai hän pyytää väkinäisesti anteeksi, mutta ei opi tilanteesta mitään eikä ymmärrä olleensa väärässä.
Ehkä pitäisi erota...
Jeps no mutta, ei teille miehille anteeksipyyntökään riitä.
Itse viime riidan yhteydessä makasin lattialla itkemässä ja pyytelemässä anteeksi keskellä yötä ja siivosin koska hän niin halusi.
Myöhemmin oli edelleen vihainen "No olethan sä anteeksi pyytänyt kyllä.."
Niin??? Mitä muuta siis vielä voi tehdä??
Kaikkia asioita ei voi saada anteeksi. Oma vikasi kun olet mokannut noin pahasti.
Täytyy myöntää että olen itse sellainen nainen, joka purkautuu enemmän raivolla kuin itkulla. Se johtuu siitä, että mua ollaan nuoremmalla iällä kohdeltu tosi huonosti ja sen ohessa aloin kasvattamaan itelleni kovempaa kuorta. Sen jälkeen en ole oikein osannut itkeä :D
Omasta mielestäni itkeminen on heikkoutta. Joitakin se voi helpottaa, mut kaikkia ei. Yhtä lailla jotkut miehetkin ovat itkemättä ja se on ok. Sehän olis sukupuolisyrjintää jos oletetaan naisen heti itkevän, kun tapahtuu jotain shokeeraavaa. En kuitenkaan ole ja tuskin on naiseskaan mikään ''kylmä ämmä'', jolta puuttuu tunteet. Ihmiset purkautuvat eri tavalla.
Jos tää häiritsee sua niin paljon niin tiedostele naiseltas, että mistä kyseinen juttu voi johtua. Et sä sitä vastausta löydä kyselemällä tuntemattomilta netissä ja vielä suomi24ssa :D
Eiköhän noissa itkemisissä yms. ole aina ne ääripäät joita harva kestää.
Aikuinen ihminen osaa kontrolloida siten tunteitaan että ne pysyvät jonkin sortin kohtuudessa ja löytyy se oikeanlainen ilmaisukanava. Lapset ovat vain niitä jotka alkavat huutaa ja itkeä tolkuttomasti.
Kuulostaa marttyyrimaiselta draamakuningattarelta tämä naisesi joka ottaa kaiken jonkinlaisena itseensä kohdistuvana "haasteena" jota vastaan pitää nousta uhoamalla.
En jaksais kuin sen yhden riidan tuota ja sitten se olisi ohi.
Vahva ihminen uskaltaa itkeä. Heikkoa naista en halua.
Joo, mun äiti oli tommonen: älä tee sille ämmälle ainakaan lapsia. On tosi kivaa nimittäin, kun on lapsi ja käsi katkeaa ja on oppinut niin paljon pelkäämään sitä huutoa, kälkätystä ja mäkätystä, että piilottelee murtuneena olevaa kättäkin niin kauan kun mahdollista, ettei tarvitsisi kuunnella, kun pelkää sitä huutoa. Ja ei, lapsi ei totu siihen eikä ymmärrä. Sille tommonen on vaan epävakaa ja elämä pelottavaa. Koskaan ei saa lohdutusta ja jos sä pystytkin aattelemaan että no, onhan se muuten kiva, niin lapsi ei pysty. Se yrittää koko ajan enemmän ja enemmän hädissään tehdä oikein ja oikein ja se on täyttä... Helvettiä. Se jää aina yksin, se aina hylätään ja näin se sen kokee. Jokaikinen vahinko on helvetti ja omaa vikaa ja huutoa seuraa.
Noi selittelyt siitä "muakin on kohdeltu kylmästi" on narsistisien kakkiaisten kakkaa. Muakin on kohdeltu, lapsena kylmästi ja silti omaan empatiakykyä enkä rääy itsekeskeisesti kun joku satuttaa itsensä. Sulla on psykoämmä naisenasi, ja kuten sanottu, älä ainakaan lapsia tee sille. Tai jos jollain on semmonen mies, nii hei ihan totta, KUKAAN ei halua tuollaisia vanhempia. Jos et saa sitä hoitoon, niin lapset ei kyllä teidän perheeseenne kuulu, sori vaan.
Ja hei, mullakin on ollut kurjaa, joten yritän pitää huolta, ettei muilla ois. En tekisi lapselleni tai puolisolleni niin, koska mulle on tehty. Että se siitä tekosyystä "mullon tää kuori" no vittu mene hautaan sen kanssa sitten ja mene sinne yksinäsi. Pidä huoli, ettei muitten, jotka ehkä vielä tuntee jotain tarvitse kärsiä sun Suurista Kuoristasi ja Isosta Kärsimyksestä.
Mies, järki käteen. Jos toinen hysteerisesti aina parkuu, ei kai se ole hyvä. Riidellä voi kyllä ihan pelottelematta tai parkumatta, ei tartte huutaa oikeesti. Mutta jos toinen ei koskaan koe myötätuntoa vaan kun jalkakin katkee ja toinen kuolee sekin on harmi vaan koska tuottaa tälle itsekeskeiselle paskalle harmia, niin hei: parempiakin löytyy.
On eri asia olla itkemättä, kun olla empatiakyvytön ja alkaa jopa toiselle sattuvista onnettomuuksista raivoamaan. Tai jokaisesta vastaavasta asiasta. Kuka semmoista haluaa ja jaksaa?
Mua vähän ärsyttää tää asia siksikin, että aina ja aina sitä vaan pitää muitten ymmärtää. Kuulkaa, kyllä niillä ymmärtäjiä riittää, ei ole pelkoa! Harmi, ettei niitten ihmisten itse pidä koskaan ymmärtää, esim. sunkin emäntäs sopis oikeesti hakeutua hoitoon. Luulisi että se ihan itsekin tajuaa jo sen, ettei tommonen reagointi ole ihan normaalia eikä hyväksi kenellekään. Mutta eihän ne itte koskaan tajua ja "pitää ymmärtää". Ei pidä. Ja niin, halailla ja yrittää hoitaa haavoja... Joo. Siitä vaan.
Ja ei, ei mun ois ollut pakko syntyä, joten jos joku meinaa sanoa, että eiks ollut hyvä kuitenkin kun mun äiti teki mut, niin EI. Ei ollut.
PS. Ai niin ja joo, saat siitä jotain herkkää ja emotionaalista esiin kun alat kertoa, miten ihailet herkkiä ja palkitset sitä aina jollain suurella hyödyllä "herkkyydestä". Sit kun se hyötyy siitä ja kokee olevansa vielä ihailtavampi kun on niin herkkäkin, niin kyllä alkaa herkkyyttä löytymään.
Ja kun sulta menee se jalka poikki, muista lohduttaa häntä riittävästi, antaa suklaalevy ja silittää hiuksia, vaikka se sylkis sun päälle. Kyl se sit siitä. Ei se sua rakasta, mutta kyllä se siihen jää.
PPS. Ja tämä jos siis tilanne on kuvailemasi mukainen. Nimittäin kaikille se ei ole karrikoitua. Jos olet liioitellut, ei tämä vastaus kuulu sitten siihen.