Elän onnellista "toista kierrosta", yhdessä olemme olleet vajaan vuoden päivät. Olemme ns. vielä vastarakastuneita, riitoja ei ole ollut, molemmat nautitaan tästä yhteiselostamme ja onnellisesta parisuhteesta ja rakkautta muistamme joka päivä toiselle osoittaa.
En ole aiemmissa suhteissani ollut mustasukkaisuuteen taipuvainen, mutta nykyisen siippani työmatkat aiheuttaa mielessäni aivan uusia outoja tuntemuksia. Varsinaisesti se ei ole mustasukkaisuutta nytkään, riipivää ikävää enemmänkin. Luotan mieheeni, mutta joskus unettomina öinä mielikuvitus heittää villejä kuvioita. Luulin aluksi, että tähän ajan oloon tottuu, mutta ikävä käy koko ajan pahemmaksi. Koti ei tunnu kodilta kun rakas sieltä puuttuu. Olen aina ollut kovin itsenäinen naisihminen, siksi nämä tunteet tuntuukin niin mullistavilta. Selvitytymiskeinoja kaivataan :)
En ole aiemmissa suhteissani ollut mustasukkaisuuteen taipuvainen, mutta nykyisen siippani työmatkat aiheuttaa mielessäni aivan uusia outoja tuntemuksia. Varsinaisesti se ei ole mustasukkaisuutta nytkään, riipivää ikävää enemmänkin. Luotan mieheeni, mutta joskus unettomina öinä mielikuvitus heittää villejä kuvioita. Luulin aluksi, että tähän ajan oloon tottuu, mutta ikävä käy koko ajan pahemmaksi. Koti ei tunnu kodilta kun rakas sieltä puuttuu. Olen aina ollut kovin itsenäinen naisihminen, siksi nämä tunteet tuntuukin niin mullistavilta. Selvitytymiskeinoja kaivataan :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Avioiduimme heti mieheni valmistuttua ja paikkakunnan suunnitellun vaihdon vuoksi jäin pois töistä.
Samalla alkoi mieheni kaksi vuotta kestänyt koulutusrumba tarkoittaen tuona aikana viikon jaksoina yhteensä noin puolen vuoden poissaoloja kurssikeskuksissa ja hotelleissa.
Hyväuskoisuuttani en osannut sen kummemmin epäillä mitään.
Toisaalta torjuin tietoisesti synkemmät ajatukseni päätellen ettei miettimiseni auta mitään.
Kaiken lisäksi ajattelin olevani miehelleni niin sopiva vaimo ettei hän parempaa kuitenkaan löytäisi.
Tilapäissuhde on moraali- ja itsekurikysymys.
Siinä suhteessa luotin vaistooni enkä havainut mitään merkkejäkään uskottomuudesta.
Silloin, enkä vuosienkaan jälkeen, saanut pienintäkään aihetta epäluuloihin.
Tervettä itsevarmuutta ja turhien epäluulojen välttämistä.
Siinä olivat evääni koska mitään konkreettistakaan en havainnut.