Miten ihmiset yleensä pääsevät yli edellisestä suhteestaan ?
Ja miksi joku jää kummittelemaan mieleen ja uniin ?
Miksi vanha suhde jäädyttää uutta suhdetta, vaikka rakastan uutta rakastani ?
Eli kait minulla aika vanha tarina kun oikein ajattelee. Vähän varttuneempana sattuu ihastuttava ja eloisa nainen eteen, jolla on vielä kiva asuinympäristö omaan verrattuna. Ja on itse niin epävarma suhteessa omista tunteistaan, ettei vaan osaa rakastaa toista ja himoita toista. Eikä ole varma siitä, että kelpaako toiselle omana itsenään vai mitä pitäisi tehdä. Ja hänen elämänsä aika turbulenttia työn ja lapsen vuoksi.
Nyt elän jo uudessa suhteessa ja rakastan häntä kovasti. Mutta silti ajatukset ovat usein exässä ja usein jopa puhun uudelle rakkaalleni muistoistani. Ja samalla loukkaan häntä, vaikka hän ei sanokaan loukkaantuvansa. On tämä rakastaminen siis aivan yhtä helvettiä. Tulee ihan Shakespearen sanat mieleen, joissa olemisen ja olemattomuuden raja on häilyvä. Jäädäkö jäisenä unelmoimaan exästäni vai ottaa se vakava askel eteenpäin oman rakkaani kanssa, joka rakastaa minua ehdoitta ja haluaa elää kanssani jo kolmen kuukauden tuttavuuden jälkeen. Vaan mikä pelottaa on se iso kysymys. Ehkä kumppanini kolme lasta ovat se juttu kun itse on poikamies ollut koko ikänsä. Tai sitten se exän kummittelu omassa mielessä.
Lopuksi vielä kysyisin, että miksi vieläkin laitan exälleni sähköpostiviestejä ? Ja olen kehoittanut laittamaan sähköpostiosoitteeni vaikka torjuttujen listalle, niin ei hänen tarvitse niitä nähdä. Toivottavasti on tehnyt kehoitukseni mukaan, sillä muuten tunnen itseni tunkeilijaksi kun häntä viesteilläni lähestyn, vaikka hän on jo uudessa rakastavassa suhteessa.
Ja miksi joku jää kummittelemaan mieleen ja uniin ?
Miksi vanha suhde jäädyttää uutta suhdetta, vaikka rakastan uutta rakastani ?
Eli kait minulla aika vanha tarina kun oikein ajattelee. Vähän varttuneempana sattuu ihastuttava ja eloisa nainen eteen, jolla on vielä kiva asuinympäristö omaan verrattuna. Ja on itse niin epävarma suhteessa omista tunteistaan, ettei vaan osaa rakastaa toista ja himoita toista. Eikä ole varma siitä, että kelpaako toiselle omana itsenään vai mitä pitäisi tehdä. Ja hänen elämänsä aika turbulenttia työn ja lapsen vuoksi.
Nyt elän jo uudessa suhteessa ja rakastan häntä kovasti. Mutta silti ajatukset ovat usein exässä ja usein jopa puhun uudelle rakkaalleni muistoistani. Ja samalla loukkaan häntä, vaikka hän ei sanokaan loukkaantuvansa. On tämä rakastaminen siis aivan yhtä helvettiä. Tulee ihan Shakespearen sanat mieleen, joissa olemisen ja olemattomuuden raja on häilyvä. Jäädäkö jäisenä unelmoimaan exästäni vai ottaa se vakava askel eteenpäin oman rakkaani kanssa, joka rakastaa minua ehdoitta ja haluaa elää kanssani jo kolmen kuukauden tuttavuuden jälkeen. Vaan mikä pelottaa on se iso kysymys. Ehkä kumppanini kolme lasta ovat se juttu kun itse on poikamies ollut koko ikänsä. Tai sitten se exän kummittelu omassa mielessä.
Lopuksi vielä kysyisin, että miksi vieläkin laitan exälleni sähköpostiviestejä ? Ja olen kehoittanut laittamaan sähköpostiosoitteeni vaikka torjuttujen listalle, niin ei hänen tarvitse niitä nähdä. Toivottavasti on tehnyt kehoitukseni mukaan, sillä muuten tunnen itseni tunkeilijaksi kun häntä viesteilläni lähestyn, vaikka hän on jo uudessa rakastavassa suhteessa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
No se on vähän kakspiippunen juttu. Itse puhun nyt ihan eri roolissa etten osaa paljon mitään tuohon sanoa, muuta kuin että exät pitäs olla menneisyyttä ja se kenen kanssa olet nyt niin sitä tulevaisuutta ja siihen tulevaisuuteen pitäisi panostaa.
Kokemuksesta puhun, meillä kanssa kihlatun kanssa kohta 3 v tullu täyteen eikä tän kihlatun exä ota millään uskoakseen että ei enää kuulu meidän elämään. Tylyä mutta totta.
Mutta ei se kyllä mitään kivaakaan oo kun koko ajan satelee viestejä että haluan sut vielä, vaikka on sille monta kertaa sanottu että nyt eletään omaa elämää että unohda jo (heidän erostaan jo n. 4v)
Ainahan sitä haaveilla saa, mutta itse en menisi toisten uutta suhdetta sähläämään.