Hei.
Mieheni ilmoitti,että ei pysty enää olemaan kanssani.En ymmärrä tästä asiasta mitään.Olen ollut hänen kanssaan hyvin onnellinen.Olen hulluna auttanut rahallisesti-liikaakin-hänet vaikeuksista pois,Olen ollut,uskokaa tai älkää,nuhteellinen äärettömän hyvä vaimo.En pysty ymmärtämään asiaa,että hän ei kykene nyt kanssani olemaan.Miten rakastaminen voi loppua seinään ilman varoituksia?En ole riidanhakuinen,olen työssäkäyvä hyvä äiti.
Rakastan pitää huolta ja auttaa,kuitenkaan tunkematta reviirille.
Miehelläni on vuorokaudesta 24 tuntia aikaa tehdä mitä hän haluaa,en ole koskaan kieltänyt.
En toivo saavani täältä vastauksia ongelmaani,mutta haluaisin löytää ystävän,joka on käynyt samanlaista läpi.
En tunnu saavan mistään otetta olen antanut kaiken omani pois uskoessani hyvään.
Olen tyhmä,sen tiedän.Mutta rakkaus oli ihanaa,kun sitä oli.
Mieheni ilmoitti,että ei pysty enää olemaan kanssani.En ymmärrä tästä asiasta mitään.Olen ollut hänen kanssaan hyvin onnellinen.Olen hulluna auttanut rahallisesti-liikaakin-hänet vaikeuksista pois,Olen ollut,uskokaa tai älkää,nuhteellinen äärettömän hyvä vaimo.En pysty ymmärtämään asiaa,että hän ei kykene nyt kanssani olemaan.Miten rakastaminen voi loppua seinään ilman varoituksia?En ole riidanhakuinen,olen työssäkäyvä hyvä äiti.
Rakastan pitää huolta ja auttaa,kuitenkaan tunkematta reviirille.
Miehelläni on vuorokaudesta 24 tuntia aikaa tehdä mitä hän haluaa,en ole koskaan kieltänyt.
En toivo saavani täältä vastauksia ongelmaani,mutta haluaisin löytää ystävän,joka on käynyt samanlaista läpi.
En tunnu saavan mistään otetta olen antanut kaiken omani pois uskoessani hyvään.
Olen tyhmä,sen tiedän.Mutta rakkaus oli ihanaa,kun sitä oli.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mun tyttöystävä päätti joskus aika sitten et mä jään yksin. Ilmoitti vaan et muuttaa heti toiseen kaupunkiin. Ei ollut koskaan mitään riitoja ja asiat muutenkin ihan hyvin. Se vaan lähti eikä paljoo selitellyt. Siitä on jo 6 vuotta ja olen yksin ollut siitä lähtien. Ei mulle mitään traumoja jäänyt mut ihmettelen vaan kans et
tolleenko se loppus kuin seinään.
Saanko kysyä tekikö mies mitään puolestasi -vai menikö teillä niin, että vain sinä annoit?
Voimia ja jaksamista sinulle. Olen itse eronnut vasten tahtoani vajaat kaksi kuukautta sitten ja kyllä tämä on rankkaa. Toiset hetket menevät hyvin ja taas toisinaan hirmuinen ikävä valtaa mielen ja alkaa itkettää. Haluaisin soittaa ja olla yhteyksissä, mutten enää kestä miehen ilkeyttä, jolla hän haluaa ajaa minut luotaan pois. Tuntuu todella pahalta, kun ihminen, jota rakasta, inhoaa ja sinua ja tyrkkii pois luotaan ilkeillä sanoilla ja teoilla.
Halusin rakastaa ja olla rakastettu. Tuota jälkimmäistä sain aika harvoin. Minun rakkauteni ja tukeni kyllä kelpasi, mutta kun itse olisin tarvinnut lohdutusta ja ymmärrystä, sitä ei tullut.
Meilläkin suhde loppui lopulta pieneen riittaan, josta alkoi viikkoja kestävä mykkäkoulu miehen puolelta. Tosiaankin, mihin se rakkaus katosi, vielä muutamaa päivää ennen riitaa hän sanoi rakastavansa ja ikävöivänsä luokseni. Oliko sitä rakkautta oikeastaan koskaan? Oliko hän ihastunut minut rakkauteeni? Olisko jossain toinen nainen, vaikkei mitään merkkejä ollutkaan?
Niin, miksi? Ja miksi minun piti olla suhteessa miehen kanssa, joka ei pystynyt täyttämään emotionaalisia tarpeitani olla rakastettu ja ymmärretty? Ja miksi minun pitää ikävöidä häntä? Miksi pitää ikävöidä huonoa liittoa? Siksikö koska olen nyt ypöyksin? Siksikö, etten uskalla enää luottaa ja pelkään uuden suhteen tuomaa tuskaa, siksikö mielummin palaisin "tutun pahan" luokse?
Olen itsekkin samaisessa tilanteessa ja kirjoitit kaikki ne asiat mitä itsekkin pyörittelen päässäni. Emme ole virallisesti eronneet, mutta poikaystäväni ilmoitti ettei enää rakasta mua. Olihan tässä riitoja, mutta tuntuu käsittämättömältä miten toisen rakkaus vain voi loppua. Etenkin kun tämä mies kohteli mua kaltoin, satutti henkisesti tosi pahasti ja silti jaksan sitä rakastaa. Toivoisin vaan että ikävä ja tuska alkais helpottaan. Että sais taas arjesta normaalilla tavalla kiinni. Nyt tuntuu etten enää koskaan voi ketään rakastaa. Pitäis vaan kerätä rohkeutta ja irtisanoa yhteinen asuntomme ja muuttaa pois. Mutta mistä sitä rohkeutta löytää.
Olispa tää rankin ajanjakso jo ohi. Pelottaa ajatella että tätä tunnetta pitäs kestää vielä pidemmän aikaa; kuukausia, vuosia!
Niiih, rakkautta oli vain sinulla ja sekin oli väärän laista. Jokaisen aikuisen ihmisen tulee itse auttaa itseänsä ja jos niin ei tee, ei kunnioita itseään eikä ketään, joka höösää ja puleeraa ja sotkee toisen elämän, tekee siitä liian helppoa - tai vaikeaa.
Vähän sama asia kuin että lahjakkaalta lapselta tulee vaatia asioita, muuten lahjakkuus menee hukkaan. Jos tajuat vertauksen. Kehitystä ja etiäpäin menoa ei tapahdu, jos joku tasoittaa tien liian silkoiseksi.
Maailmassa riittää kyllä niitä, joista voi huolehtia ja joita voi auttaa, jopa pilvin pimein. Parisuhteessa sun ei kuitenkaan kuulu olla äiti, joten huolehdi ja auta nyt ensin itseäsi, että voit löytää ja antaa oikeanlaista 'rakkautta'.