Olemme seurustelleet mieheni kanssa 5 vuotta, ja siitä ajasta asuneet yhdessä vähän yli vuoden. Parin viimevuoden aikana mies on muuttunut kylmäksi ja tunteettomaksi. Mitään muita tunteita en ole kahteen vuoteen häneltä saanut osakseni kuin kyllästyneitä katseita. Päivittäin ainoat kontaktimme ovat "miten meni päivä?" "tavallisesti.." ja "käynkö kaupassa, mitä syödään tänään?" "ihan sama" Kun yritän jutella jostain saan vastaukseksi vain luolamiesmäisiä murahteluja.
Olen todella vähän iltaisin kotona harrastukseni vuoksi, lisäksi meillä on koira joka vaatii paljon liikuntaa (lenkityksen hoidan yksin), mutta se vähäkin aika jonka "vietämme yhdessä" tuntuu olevan hänelle liikaa. Viikonloppuisin olemme lähes aina liikenteessä, eri paikoissa. Jos joskus vietämme esim. lauantai illan yhdessä, tuntuu siltä kuin hän olisi siinä vasten tahtoaan, vaikka mitenkään en häntä siihen ole pakottanut, tai edes pyytänyt.
Illalla saimme vaihteeksi aikaiseksi "riidan" joka päättyi siihen että mies meni sohvalle. Riita lainausmerkeissä siksi että riitelyämme tuskin tunnistaa riitelyksi. Ääntä ei koroteta ja vain minä puhun suuni puhtaaksi. Mies ei halua puhua ja tekee kaikkensa että minäkin olisin hiljaa. Eilen yritti hiljentää minut uhkailemalla että "Joko sä lähdet täältä viikonlopuksi tai sitten mä lähden."
Ei osoita haluavansa erota. On alkanut tuntua että hän on kanssani vain tavan vuoksi. Kerran kysyin että miksi hän on kanssani, mihin hän minua tarvitsee. Vastaukseksi sain: "No mihin nyt tyttöystävää yleensä tarvitaan." Ei osannut muuta sanoa. Voiko tästä päästä enää yli vai onko ainoa suunta alaspäin? Tiedän etten ole ainoa joka elää ns "perinteisen suomalaisen miehen" kanssa työntäen omat tunteensä ja läheisyyden kaipuunsa syrjään koska tietää ettei niitä äijältään saa. Kokemuksia?
Olen todella vähän iltaisin kotona harrastukseni vuoksi, lisäksi meillä on koira joka vaatii paljon liikuntaa (lenkityksen hoidan yksin), mutta se vähäkin aika jonka "vietämme yhdessä" tuntuu olevan hänelle liikaa. Viikonloppuisin olemme lähes aina liikenteessä, eri paikoissa. Jos joskus vietämme esim. lauantai illan yhdessä, tuntuu siltä kuin hän olisi siinä vasten tahtoaan, vaikka mitenkään en häntä siihen ole pakottanut, tai edes pyytänyt.
Illalla saimme vaihteeksi aikaiseksi "riidan" joka päättyi siihen että mies meni sohvalle. Riita lainausmerkeissä siksi että riitelyämme tuskin tunnistaa riitelyksi. Ääntä ei koroteta ja vain minä puhun suuni puhtaaksi. Mies ei halua puhua ja tekee kaikkensa että minäkin olisin hiljaa. Eilen yritti hiljentää minut uhkailemalla että "Joko sä lähdet täältä viikonlopuksi tai sitten mä lähden."
Ei osoita haluavansa erota. On alkanut tuntua että hän on kanssani vain tavan vuoksi. Kerran kysyin että miksi hän on kanssani, mihin hän minua tarvitsee. Vastaukseksi sain: "No mihin nyt tyttöystävää yleensä tarvitaan." Ei osannut muuta sanoa. Voiko tästä päästä enää yli vai onko ainoa suunta alaspäin? Tiedän etten ole ainoa joka elää ns "perinteisen suomalaisen miehen" kanssa työntäen omat tunteensä ja läheisyyden kaipuunsa syrjään koska tietää ettei niitä äijältään saa. Kokemuksia?
Vastaukset 3
Vanhimmat
"No mihin nyt tyttöystävää yleensä tarvitaan."
Lause kertoo aivan kaiken. Hän ei ole enää halukas. Itselläni ei ole tuollaista kokemusta, mutta jos mun mies alkaisi käyttäytymään noin kerta toisensa jälkeen, en jatkaisi. Voit sä kuitenkin vastata hänen kysymykseensä mihin tyttöystävää tarvitaan, jos hän on vähän ulapalla. Elämä on huomattavasti hauskempaa, kun vieressä on kumppani joka on kiinnostunut samoista asioista ja halukas tekemään asioita sinun kanssa yhdessä. Sellainen yhdessä tekeminen lujittaa suhdetta ja lähentää kahta ihmistä. Ilmeisesti mies ei osaa arvostaa sellaista, hän jää todella paljosta paitsi. Se että mies olisi halukas harrastamaan yhdessä naisensa kanssa, on merkki siitä että kiinnostusta löytyy. Sun mies ei ole kiinnostunut sinusta enää.
Kuulostaa aika samalta kuin täälläkin. Mies ei kerro tunteistaan koskaan ja ei kaipaa läheisyyttä. Jos harvoin koskettaa minua, se on jotenkin kummallista, kuin hänelle väkinäistä..elää kuin tunnetyhjiössä.
Seksiä ei enää ole, kun lähentelin joskus, torjui minut. olen tullut siihen tulokseen, että en ole ainoa nainen. Ja vaikka olisinkin, ei näin voi parisuhteessa elää. on lähdössä ulkomailla matkalle ja toivotan vaan hyvää matkaa. Jospa se siellä ilo irtoaisi.
Eroa perkele jos sitä ei mikään kiinnosta