Puhuminen puolisolle meillä on tosi vaikeaa, koska vastaukset on aina kireitä ja provosoivia. Tätä on jo jatkunut vuosia. Siis kommunikaatiossa on jotakin pahasti vialla. Tuntuu että mitään ei uskalla sanoa ja siksi kotona onkin perin hiljaista.
Onko tuttua? Ootteko mitenkään ajan kanssa saaneet korjattua tilannetta?
Onko tuttua? Ootteko mitenkään ajan kanssa saaneet korjattua tilannetta?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Meillä tilanne korjaantui sillä että vaimo rupesi panostamaan seksielämäämme enemmän. Noin vuoden valitukseni jälkeen hän tajusi että kerran kahdessa viikossa seksiä on liian vähän minulle. Nyt kun seksiä on joka toinen päivä, niin ei ole kireyttä ilmassa enää lainkaan :)
Kaikki eivät välitä asioiden vatvomisesta ja vatuloimisesta. Ymmärrän sen, että he eivät juuri juttele ja vetäytyvät syrjään, puuhaavat omiaan, eivätkä ole sosiaalisia, mutta kokonaan toinen asia on sitten kireys, tiuskiminen, ärjyminen ja kodin ilmapiirin pilaaminen. Se on väärin, ja kaiken kukkuraksi kohdistuu myös lapsiin.
Aivan samalla tavalla kaikki eivät välitä seksistä. Ymmärrän, että he eivät juuri sekstaile, mutta kokonaan toinen asia on sitten se, jos he ryhtyvät syyttelemään puolisoaan seksihalujensa vähyydestä, moittimaan puolison kalun pienuutta, lihasten vähyyttä, kaljamahaa, raskausarpia tai roikkuvia rintoja, haukkumaan ja solvaamaan, pilaamaan parisuhteen ilmapiiriä. Se on väärin.
Seksin puutteella tai sosiaalisen elämän vähyydellä ei voi perustella töykeyttä. Omia frsutraatioita ei yksinkertaisesti saa purkaa muihin ihmisiin.
Olet kuin minä! Meillä myös puoliso ei pysty puhumaan mistää asiasta, mikä painaa mieltä. Tilanne mennyt tosi pahaksi, koko perheellä on paha olla tästä syystä. En myös pysty tekemään aloitetta puhumiststa, koska se on niin monta kertaa tyrmätty.
Niinhän se oli aikaisemmin meilläkin, asiosita ei puhuttu, vaan paettiin vaikka autotalliin tekemään ikiliikkujaa.
Sitten tapahtui niin pahoja asioita, että kävelin sinne autotalliin ja sanoin, että nyt kuuntele ja kerroin, ei enää jäänyt muuta mahdollisuutta kuin kuunnella. Kerroin ihan rauhallisesti juuri saamani puhelun ja sen mukaisesti, mitään en lisännyt, mutta mitään en myöskään jättänyt kertomatta.
Olen oppinut, että totuus on ainut oikea tapa mennä eteenpäin olipa sitten pahaa tai hyvaää. Lasten kasvatuksessa olen huomannut, että siinä kumpaisenkin pitää olla ihan samaa mieltä, rajat ovat yhteiset, toinen ei toistaan polje.
Asioiden karkuun juoksu baareihin totuutta pakoon ei auta pitkälle, ei pettäminen / uskottomuus.
Vain oikea totuus johtaa siihen oikeaan loppupäätökseen asioissa, joskus ja usein se yhdistää, mutta josku voi erottaakin.
Ero ei tehdä toista pettämällä, siihen ei pitäisi olla lupaa kenellekään, sellasista loukkausta voi sanoa ihan suoraan rikokseksi ja ei varmasti tuo jatkossa hyvää omaan elämäänkään. Se maksaa paljon sinulle.
..tuttua on, siis kireä ilmapiiri ja puhumattomuus. Meillä se päättyi siihen, että vahingossa sain selville miehen pettämisen ja sen jälkeen onkin sitten puhuttu, enemmän ja vähemmän, myös hän. Meillä tätä "hiljaisuutta" ja kireyttä jatkui 2-3 vuotta ja nyt jälkeenpäin ajatellen en käsitä itseäni, miksen minäkään tehnyt mitään asian eteen. Yritin kyllä aluksi, en tiedä mistä koko kireys alkoi, mutta kun toinen ei halunnut puhua eikä nähnyt asioissa mitään ongelmaa (?) niin luovutin.
Ap:lle: älä luovuta jos sinulla on vielä tunteita puolisoasi kohtaan, yritä vielä puhua, aloita vaikka sanomalla että minulla on niin kurja olo, emmekö me voisi yritää puhua jne....Eivät ne ongelmat/asiat muuten selviä, kaikki vain kasaantuu. Yrittäkää rehellisesti puhua siitä mitä te molemmat haluaisitte elämältänne ja toisiltanne ja ennenkaikkea siitä miltä itsestä tuntuu, ja yrittäkää todella myös kuunnelle toisianne. Ja puhukaa rehellisesti, myös ne asiat jotka tiedätte loukkaavan toista.