Moro.
Kihlatun kanssa tullut ihmeellinen tilanne. Meillä on riitaa mun konsolipelaamisesta. Eli, olemme molemmat opiskelijoita, ja meillä on aikaa katsoa tv:tä/pelata vain iltaisin, kun muuten on niin kiire harrastuksissa, treeneissä, töissä ym.
Hän sanoo, että minun pelaaminen ärsyttää häntä, koska kaiuttimista kuuluu ääniä. Jos käytän kuulokkeita, hän sanoo että häntä ärsyttää hiljaisuus kämpässä. Kuitenkin hän katsoo telkkaria todella paljon, ja musiikki pauhaa muutenkin aina. Hän on tähän mennessä ollut tv:n ääressä paljon enemmän kuin minä. En vain saa vedottua tasapuolisuuteen tai yleisesti yhtään mihinkään, vaan aina jos sanon, että nyt olis kyllä mun vuoro, tulee hirveä riita. En saa hänen päätään kääntymään.
Tuntuu, että muuten olemme fiksuja ja vastuullisia nuoria joka asiassa, mutta tämä, minun ajoittainen tarve vähän rentoutua pelaamalla xboxia ei voi olla kovin ylivoimaista! Eihän? En todellakaan pelaa paljoa, ja pidän varmasti huolen siitä, että meille molemmille tulee varmasti yhtä paljon aikaa töllöttää sitä tv:tä. En muuten katso tv:tä ollenkaan.
Mitä sanon mun naiselle että se palais takas maanpinnalle. Nyt hän siis käytännössä estää pelaamiseni, ellen siis halua riitaa. Hän sanoo, että voin pelata vain silloin kun hän on poissa, mutta eihän se onnistu. Hän myös painotti, että olisit miettinyt asiaa (sitä että hän ei kestä pelaamista) silloin, kun ostin tv:t ja muut oheislaitteet. Mutta enhän minä voinut hänen peli-inhoaan silloin tietää. Olemme olleet yhdessä jo yli puolitoista vuotta, ja tähän ei olla niin montaa kertaa törmätty, kun en yksinkertaisesti ole kerennyt pelata! Hän on siis tottunut siihen, että vain käytännössä on päätösvalta tv:n suhteen.
Auttakaa, pliis! En ole mikään nörtti mikä päivät pitkät on netissä, vaan normaali opiskeleva ihminen, joka vielä treenaa enemmän kuin moni muu, joten täten pelaaminen minulle suotakoon, eikös?
Kihlatun kanssa tullut ihmeellinen tilanne. Meillä on riitaa mun konsolipelaamisesta. Eli, olemme molemmat opiskelijoita, ja meillä on aikaa katsoa tv:tä/pelata vain iltaisin, kun muuten on niin kiire harrastuksissa, treeneissä, töissä ym.
Hän sanoo, että minun pelaaminen ärsyttää häntä, koska kaiuttimista kuuluu ääniä. Jos käytän kuulokkeita, hän sanoo että häntä ärsyttää hiljaisuus kämpässä. Kuitenkin hän katsoo telkkaria todella paljon, ja musiikki pauhaa muutenkin aina. Hän on tähän mennessä ollut tv:n ääressä paljon enemmän kuin minä. En vain saa vedottua tasapuolisuuteen tai yleisesti yhtään mihinkään, vaan aina jos sanon, että nyt olis kyllä mun vuoro, tulee hirveä riita. En saa hänen päätään kääntymään.
Tuntuu, että muuten olemme fiksuja ja vastuullisia nuoria joka asiassa, mutta tämä, minun ajoittainen tarve vähän rentoutua pelaamalla xboxia ei voi olla kovin ylivoimaista! Eihän? En todellakaan pelaa paljoa, ja pidän varmasti huolen siitä, että meille molemmille tulee varmasti yhtä paljon aikaa töllöttää sitä tv:tä. En muuten katso tv:tä ollenkaan.
Mitä sanon mun naiselle että se palais takas maanpinnalle. Nyt hän siis käytännössä estää pelaamiseni, ellen siis halua riitaa. Hän sanoo, että voin pelata vain silloin kun hän on poissa, mutta eihän se onnistu. Hän myös painotti, että olisit miettinyt asiaa (sitä että hän ei kestä pelaamista) silloin, kun ostin tv:t ja muut oheislaitteet. Mutta enhän minä voinut hänen peli-inhoaan silloin tietää. Olemme olleet yhdessä jo yli puolitoista vuotta, ja tähän ei olla niin montaa kertaa törmätty, kun en yksinkertaisesti ole kerennyt pelata! Hän on siis tottunut siihen, että vain käytännössä on päätösvalta tv:n suhteen.
Auttakaa, pliis! En ole mikään nörtti mikä päivät pitkät on netissä, vaan normaali opiskeleva ihminen, joka vielä treenaa enemmän kuin moni muu, joten täten pelaaminen minulle suotakoon, eikös?
Vastaukset 19
Vanhimmat
"Tuntuu, että muuten olemme fiksuja ja vastuullisia nuoria joka asiassa, mutta tämä, minun ajoittainen tarve vähän rentoutua pelaamalla xboxia ei voi olla kovin ylivoimaista!"
Fiksuja? Tällaisen mitättömän pullamössöihmisen pleikkaripelaaminen on yhtä iso asia kuin kärpäsen pas-ka.
Kuka on puhunut pullamössöstä? Onko sinun mielestäsi kaikki "pelaajat" jotain yhteiskunnan ulkopuolisia, mitättömän ja läskejä? Millähän perusteella sinä minut näin kategorioit?
Et oikein taida nähdä mun pointtia. Huvittava vastaus tosin, mutta ihan vinkkinä seuraavaan kertaan että jos ei ole sanottavaa, niin turpa tukkoon. :)
Tyttö on mustasukkainen pelitouhuistasi, häntä miellyttäisi enemmän halailu ja haaveilu sohvalla. TV:tä han varmaan katsoo vain aikansa kuluksi, koska pelaat.
Et taida osata tehdä naista onnelliseksi? Opettele ennen kuin on myöhäistä.
No kannattiko ottaa tuollainen etelänmaan gigolo kotiin asustamaan? Ne haluaa pitää määräysvallan kaikessa. Heivaa se nalkuttava ukko menemään ja ota joku pohjoisemmasta maasta kotoisin oleva, ne tykkää itekki hakata pleikkarilla jääkiekkoa.
Näin. Vaihda suomalaiseen mieheen.
Minun ja avopuolisoni taloudessa on kaksi televisiota. Toinen isolla näytöllä varustettu on olkkarissa, ja mies pelaa siitä. Minä olen makkarissa katsomassa pienempää plasmatelkkaria. Mies käyttää AINA kuulokkeita. Olemme molemmat työttömiä joten tulee oltua jonkin verran normaalia enemmän sisällä. Kun itse kyllästyn kotiaskareisiin tai läppärin ääressä istumiseen ja töllöttämiseen, mainitsen miehelle et nyt kyllä tehdään jotain muuta yhteistä. Joten teille ratkaisuksi: toinen töllötin. Tyttöystäväsi EI voi kieltää sulta pelaamista, jos hän kerta katsoo/käyttää enemmän telkkaria kuin sinä, joten tasavertaisuuden nimissä hänen pitäisi tajuta antaa sinun myös pelata.
Voin ihan naisena sanoa, että jos nainen friikahtelee pelien pelaamisesta, niin ehkä sellainen kannattaisi ihan jättää elämään itsekseen.
Sinä olet ihminen siinä missä hänkin on, sinulla on oikeus tehdä sitä mitä sinä haluat. Ymmärtäisin kyllä silloin jos antaisit kaiken huomiosi peleille etkä ollenkaan tyttöystävälle, mutta jos tilanne niin ei ole, niin kannattaa antaa tuollaisen naisen mennä.
Jos oma mieheni sanoisi etten saisi muka pelata pleikkapelejäni, niin lähtisi se mies talosta silloin ulos. En minäkään vingu hänen autoharrastuksestaan, niin miksi hänellä on oikeus vinkua minun harrastuksesta?
Aivan mooutut. Itseasiassa meillä on toinen telkku, hommasin sen aikoinaan juuri tätä varten, mutta työkiireiden ja kaiken muun ansiosta ei tällaista tilannetta vielä ole päässyt syntymään.
Vasta nyt meidän pitää ns. opetella tämä kuvio. Pitää vaan puhua järkeä. Ehkä hänellä nyt on vain opetteleminen tämän suhteen. Lähinnä minun pitää aina ruveta väkisin määräämään/päättämään milloin minä pelaan, kun yhteisymmärrystä ei saada tämän peliasian suhteen. Sitten tulee riita, vaikka en tarkoittanut (!).
Pidä pääsi. Älä anna periksi. Jos annat nyt, saat antaa aina, eikä sinulla ole lopulta senttiäkään tilaa omassa elämässäsi. Sanot vaan "minä teen nyt tätä", ja jos siitä tulee kolmas maailmansota jonka toinen vetää eroon asti niin sellainen suhde saa loppuakkin. Ihmisen pitää osata antaa periksi joskus, ja jotkut naiset on sellaisia dominaattoreita että...ja sitten kun ne on saaneet miehen täysin alistettua, mies heitetään pois kun siitä on tullut niin tylsä!!
Terveisin: nainen jolta mies yritti estää pelaamisen.
Näin se ikävä kyllä taitaa olla.
Lisäksi on hankala yhtälö, että ainakin nämä hankalat ja dominoivat naiset hallitsevat tuon mykkäkoulun pitämisenkin erinomaisesti. Samalla he toivovat että vahva mies olisi suhteessa se johtaja.
Mies ei oikein voisi antaa periksi naisen äksyilylle. Naisen on itse tultava vastaan. Jos mies ei kestä puhumattomuutta yhtä hyvin kuin nainen, hän helposti sortuu myötäilyn tielle niin, että itse aina tulee vastaan ja lopettaa sen mykkäkoulun, vielä naiselta anteeksi pyydellen. Anteeksi pyydellen ainakin käytöksellään, elleii suorin sanoin, on ikävää ajatella tilanteita joissa itsekin olen käytännössä hyvitellyt ja pyydellyt anteeksi samalla yrittäen pintapuolisesti säilyttää kasvoni.
Jos mies harrastaa tätä myönnytyslinjaa, menettää nainen kunnoituksensa häntä kohtaan ja ei voi olla onnellinen tällaisen miehen kanssa. Kenties nainen aloittaa riitoja yhä uudestaan ja uudestaan selvittääkseen, onko mies todellakin alistuva tossukka. Kun kuvio on toistunut tarpeeksi, nainen on valmis viemään riidat eroon saakka.
Vain psykopaattinen tai muuten tunteensa täysin tukahduttamaan kykenevä mistään piittaamaton mies selviää näistä testeistä.
Miksi ihmeessä naiset sahaavat omaa oksaansa tällä tavoin? Kaipa kyse on naisen tietoisen ja alitajuisen mielen ristiriidasta. Joidenkin naisten tietoinen mieli kertoo heille, että he tulevat onnelliseksi kun alistavat miehen, jos vain pystyvät. Alitajuinen mieli tietää, että nainen tulee onnelliseksi vain jos on itse alisteisessa asemassa mieheen nähden. Tällainen nainen tulee onnelliseksi vain mistään piittaamattoman miehen kanssa, jota mitkään riidat eivät hetkauta.
Näin juuri! Minulla on lähipiirissä montakin naista jotka käyttäytyvät juuri näin. Eräs on kaikista paras, mikä lie narsissi (vai mikä se muotisana nyt oli...). Hän vie miehiltä kaiken itsekunnioituksen, haukkuu ja nälvii, nolaa julkisesti, väheksyy ym. Sitten kun mies on kulutettu puhki, hän heivaa tämän kuin vanhan luutun ja tulee sitten minulle purkautumaan miten mies oli aivan onneton vässykkä, mitään ei osannut itse tehdä ( eli ei osannut lukea naisen ajatuksia mitä HÄN halusi miehen tekevän)
Vierestä seuranneena onkin "mielenkiintoista" nähdä ,miten tämän naisen miesystävät ovat seurustelun alkuvaiheessa elämäniloisia, itsenäisiä ja fiksuja miehiä ja vuoden- pari seurustelun jälkeen tyhjiä haamuja jotka eivät osaa itsenäisesti edes kättänsä nostaa.
Nyt tämä noita seurustelee varatun miehen kanssa ja on erittäin onnellinen kun mies osaa sanoa hänelle vastaan ja ottaa huumorilla hänen jäätävät kommenttinsa siitä miten mies on täysi nolla. Mies asuukin, ja varsinaisesti seurusteleekin vaimonsa kanssa, eli ei siis tämän naisen, joten hän ei tiedä koko totuutta.
Minä olin joskus tämän akan kämppiksenä. Hän ei saanut sillä hetkellä itsellensä miestä joten hän takertui minuun (olen heteronainen...). Menin tottakai omia menojani. Hän soitteli perään missä olen ja syyllisti seuraavana aamuna jos illalla oli mennyt myöhään. Hän oli kuulemma huolissaan eikä ollut oikein etten ilmoittanut hänelle kuinka myöhään aioin olla pois. Hänellä oli lisäksi lapsi, joten olin hänen mielestään itsekäs kun menin miten halusin enkä ottanut huomioon hänen tunteitaan, hän kun ei voinut mennä miten halusi lapsen takia vaan joutui katsomaan vapaata elämääni vain vierestä. Hän piti mykkäkoulua jos en osallistunut lapsen hoitoon (EI OLLUT MINUN LAPSI!!) Sain kuulla myös koulutuksestani ja kaikesta mitä tiesin, että en oikeasti tiennyt mitään vaan pelkästään "pädin". Huhhuh joo ja kaikenlaista muuta, verenpaine nousee kun vaan muisteleekin...
En tiedä miksi nainen käyttäytyy niin kuin käyttäytyy, eli sahaa omaa oksaansa. Aivan kuin hän ei hallitsi käyttäytymistään, levittää p*skaa ympäristöönsä ja toivoo että ihmiset osaisivat puolustautua häntä vastaan. Ja kaikki ovat tietenkin itse vastuussa omasta romuttumisestaan hänen vaikutuksensa alla, koska eivät osaa puolustautua!! Ihme eukko.
Valitettavasti tunnen tuon ihmislajin. Pahinta on, että he ovat seurustelun alkuvaiheessa aivan ihastuttavia ihmisiä. Liian täydellisiä ollakseen totta.
Olen huomannut nykyisen miesystäväni kanssa sellaisen asian että jos jokin nalkuttamisen tai huomauttamisen kohde on ihan uskomattoman typerä tai kohtuuton, parempi on jättää se kokonaan huomiotta kuin regoida siihen jotenkin. Miesystäväni loukkaantuu hetkeksi siitä että en ota hänen kantaansa huomioon, mutta kun hän saa hetken aikaa (joskus pidempäänki) mököttää yksinään, hän tajuaa ettei ole hänen asiansa hallita tätä kyseistä osaa minun elämässäni. Tottakai tuntuu inhottavalta loukata toista, mutta tosiasia on että minäkin voisin vetää herneen nenääni hänen asiattoman kontrolloivasta käyttäytymisestään. Se tie on tosin jo tutkittu eikä johda muuhun kuin jatkuvaan ja ajan oloon tiedostamattomaksi muuttuvaan piilov*ttuiluun. Pidä mies puolesi, siitä ei seuraa mitään hyvää että luovut normaalista itsemäärämisoikeudestasi.
tBienvenue sur notre site:
http://www.hiawang.com/
Bonjour. Mon ami
La nouvelle mise à jour, une grande chaleur ..
Ici, il ya de bonnes nouvelles à vous dire:
La société a récemment
lancé un certain nombre d'articles de mode de nouveaux! !
la mode
et bienvenue à chacun de venir acheter.
Si nécessaire,
Merci!
Minä olen juurikin sellainen nainen, joka on kyllästynyt miehen pelaamiseen. Siis se on ihan jokapäiväistä ja aiheuttaa hirveää melua (hän huutaa, kiroilee, tv pauhaa täysillä jne.). Sitä on jatkunut jo miltei vuoden. Aluksi hän ei pelaillut, koska ei ollut konsolia, mutta sellaisen hän sitten päätti ostaa vähistä rahoistamme ja siitä on sitä myötä tullut jokapäiväinen riesa! Minä en jaksa olla kotona ja kuunnella sitä meteliä ja lähdenkin yleensä lenkille tai johonkin muualle ja sitten hän ihmettelee, että miksi lähdin. Puhe ei auta, eikä hän pelatessaan osaa elää muualla kuin siinä pelimaailmassa. En jaksa enää raivota ja nalkuttaa, joten paras keino osoittaa mieltä on vain lähteä pois.
Ymmärrän, jos tykkää silloin tällöin pelata jotain ja se on varmasti hauskaa ajanvietettä, mutta MIKSI joka päivä ja MIKSI pitää HUUTAA JA RAIVOTA ja pitää tv ihan täysissä volyymeissaan! Kuulokkeet hänellä on, mutta ei hän niitä käytä. Minua oikeasti ärsyttää ja ihmettelen miten hän muka rentoutuu, jos koko ajan pitää huutaa v*ttua naama punaisena ja paiskia ohjainta ympäri kämppää!?
Sinäkin olet tossun alla. Voisit sanoa sellain että toiselle urpolle menee kaaliin, että et kyllä huuda mitään v*ttua tai muutenkaan kun pelaat ja kuulokkeet päähän. Pelata saa, mutta ei kukaan muu kuin vässykät kuuntele huutamista tai pelien ääniä täysillä joka päivä.
Osta toinen televisio vaimolle eri huoneeseen. Sinä voit sitten pelata itse ostamaltasi isommalta televisiolta. Tai voitte laatia jonkun kalenterin television käytöstä. Voit myös alkaa naputtamaan hänelle kun hän katsoo televisiota ja sinä et saa huomiota (toisinsanoen matkit häntä). Nalkuta että ei jaksa aina vain katsoa televiosta, varsinkin silloin kun hän katsoo jotain mistä et pidä.
Järkevin vaihtoehto on sanoa että kyllä mää nyt pelaan aina silloin tällöin ja et voi olla tommonen tyranni mikä määräilee mitä minä voi tehdä. Kyllä nainen voi hankkia kanssa jonkun harrastuksen tai ostaa itsellensä kakkostelevision niin ei ahdista noin paljoa. Ei kannata olla noin tossun alla.
Kontrollifriikkejä nakertaa kun joku ei olekkaan huomioimassa heitä 24/7 ja odottamassa seuraavaa käskyä vaan joku osaakin rentoutua ja pitää hauskaa jotenkin mihin he eivät kuulu (pelaaminen).
Jos nakertaa toisen touhut niin seon voivoi, saa etsiä oven ja lähteä. Tai sitten oppii hyväksymään toisen sellaisena kun se on eikä yritä kokoaikaa manipuloida ja muuttaa toista mieleisekseen.
Pellolle nalkuttajat sanon minä.
No, yritetäänpä mennä järjestäen, "Liikaa ääntä, liian hiljaista". No tuossa hän ilmaisee ettei hän yritäkään tulla asiassa vastaan, koska mikään ei ole hänelle hyvä. Tästä huolimatta suosittelen sinua tekemän päätöksen ja käyttämään pelatessa kuulokkeita. Se on molemmille miellyttävämpää. Sinä kuulet peliäänet hyvin ja hän saa kuunnella vaikka musiikkia sillä välin, niin ei ole sitten liian hiljaista.
En tiedä onko hänellä kotona ajanvietteet todella niin vähissä, että hän haluaa kieltää sinulta pelaamisen, koska ei itse keksi kotona muuta ajankulua kuin katsoa sitä tv:tä. Suosittelen, että pidät pääsi. Jos todella pelaat vain harvoin, et edes joka päivä, etkä kuluta konsolin ääressä koko iltaa, niin tyttöystävälläsi on jouston varaa. Sinä olet ostanut tv:nkin ja yrittänyt pitää huolen, että molemmat voivat sitä hyödyntää tasapuolisesti, hän ilmeisesti tähän asti kuitenkin enemmän. Jos hän siis haluaa enemmän tv-aikaa, voi hän rahoittaa asuntoonne toisen vastaanottimen, jota hän voi vastaavasti tuijottaa silloin kun pelaat. Kehittävämpi vaihtoehto mielestäni olisi kuitenkin, että tyttöystäväsi kehittäisi itselleen muutakin ajanvietettä ja harrasteita kuin tv:n tuijottamisen ollessaan kotosalla. Sinulla tuntuu olevan hyvin itsepäinen ja jossain määrin itsekeskeinen tyttöystävä, joka ei ehkä ole tottunut joustamaan ja jakamaan asioita. Mielestäni kuulostat oikein fiksulta nuorelta mieheltä, kun yrität kuitenkin kihlattuasi huomioida ja ymmärtää, mutta rajansa kaikella.
Yritä pitää keskustelussa asialinja: käytä selkeitä perusteluja ja argumentteja, älä hermostu ja ala vihaisena tiuskimaan, vetoa tasapuolisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen. Tuo on oikeasti hyvin pieni asia jos teillä muuten menee hyvin. Koeta saada hänet tajuamaan ja nimenomaan keskustelun kautta, eikä lapsellisten kostotoimien kuten joku täällä ehdotti.