Houellebecqin esikoisromaaniin perustuva ranskalaiselokuva Yle Teemalla tänä iltana klo 21.45.
"Kulttikirjailija Michel Houellebecqin teokseen perustuva kuvaus seksin armottomista markkinoista. Elämään tympääntynyt mies luovuttaa taistelun naisista."
"Kulttikirjailija Michel Houellebecqin teokseen perustuva kuvaus seksin armottomista markkinoista. Elämään tympääntynyt mies luovuttaa taistelun naisista."
Vastaukset 19
Vanhimmat
oli hieno ja oivaltava. Toivottavasti elokuvaversiossa kirjan keskeisiä ideoita ei vesitetä kuten Alkeishiukkasten elokuvaversiossa.
Minusta Halujen Taistelukenttä on aika uskollinen kirjalle, paitsi lopetus on laitettu uusiksi. Kirjassa on vähän hämärä se loppu, kun taas elokuvassa se on vähän konkreettisempi, ja ehkä jotenkin toivoa-antavampi.
Nyt tuli vielä mieleen, että kirjassa päähenkilö harrastaa eläintarinoiden kirjoittamista, ja ne on jätetty pois elokuvasta muistaakseni kokonaan. Toinen on sitten kirjan alussa oleva hauska runo, jota ei taidettu elokuvassa toistaa:
Vaikka pylly paljaana kulkisin
maailman kaikkien miesten nähden
ja karvaiset sääreni näyttäisin
sen tekisin vain itseni tähden
(suom. Ville Keynäs 2009)
Pitää muistaa katsoa. Kirjassa Raphael Tisserand kuvataan hyvin rumaksi mieheksi, joka loppuun asti yrittää saada kaunista nuorta naista ja koska ei onnistu niin hänelle ei jää mitään muuta vaihtoehtoa kuin antautua murhaajan uralle ja viedä naisen nuoruus. Leffassa Tisserandia näyttelee kuitenkin komea Jose Gracia
eivät pääse enää näyttelijöiksi. Ennen oli tärkeää, että osaa näytellä hyvin, nykyään on tärkeää, että on hyvä ulkonäkö. Jos elokuvassa/näytelmässä tarvitaan rumaa hahmoa se tehdään komeaa miestä maskeeraamalla.
Mitä väliä sillä on, onko Garcia komea vai ei? Olisiko ehkä parempi, jos näyttelijä olisi ruma, jolloin ei ehkä olisi tarvittu niin paljoa laittautumista? Tosi-TV -näytöksenkö haluaisit elokuvan sijasta?
Sitä paitsi se on Raphaël.
Osalle miehistä Tisserandin elämän kuvaaminen on kuin tosi -tv:tä heidän omasta elämästään.
Toisin kuin naisia. Esimerkiksi erilaiset nörttileffat on rumia miehiä pullollaan.
Rumia ihmisiä päästetään kyllä hassuihin sivuosarooleihin, etenkin komedioissa, mutta päähenkilöt pitää olla aina komeita ja täydellisellä treenatulla vartalolla varustettuja tyyppejä, koska ei rahvas elokuvayleisö kykene samaistumaan rumiin ja taviksiin, vaikka itsekin ovat sellaisia.
Vielä muistutus illan elokuvasta.
Eikö elokuva herätä mitään keskustelua?
Baarikohtaukset olivat kuin omasta elämästäni...
ja myös Tisserandin häilyntä epätoivoisuuden ja yrittämisen välillä.
Ei ehkä vielä, kun normaalit ihmiset ja ATM:t ovat töissä, jolloin ei ehdi kovin syvällisiä analyysejä vetämään, ja näillä haamuilla taas ei ole kykyä muodostaa oikein muunlaisia lauseita kuin että päähenkilökään ei tehnyt rumalla naisella, Catherinella, mitään (tosin minusta se oli aika söpö, melkein yhtä söpö kuin se pitkä YTN ihan lopussa)
Se tulikin eilen..
Ne baarikohtaukset ovat kuin suoraan minunkin elämästäni ja pystyin samaistumaan Tisserandiin erittäin hyvin.
Nyt alkaa olemaan jo kummallista, ettei kukaan kirjoita näkemystään elokuvasta. Oliko se muka niin yhdentekevä? Katsoiko sitä kukaan?
Henkilökohtaisesti tietysti pidin elokuvasta niin kuin pidin kirjastakin. Keskitytään elokuvaan, joka tarjoaa meille joukon AT-hahmoja, joihin pystyn samaistumaan paljon enemmän kuin palstaesimerkkeihimme; elämään väsynyt nimetön "sankari" (oletan hänen nimekseen Michel), joka ei enää jaksa yrittää, ja taistelee hiljaa masennusta vastaan. Palstan kannalta relevantein Raphaël Tisserand, jolla ei kertakaikkiaan "ole kemiaa" hameväen kanssa, mutta joka jaksaa epäonnistumisista ja turhautumisesta huolimatta yrittää, mutta ei lopulta voi muuta kuin katsella sivusta, kun diskossa supliikit einot taluttavat naisensa tanssimaan hitaita ja lopulta rannalle kutemaan.
Vielä yhdeksi nostaisin jo aiemmin mainitsemani Catherine Lechardoyn, joka esitetään alempitasoisena naisena (mikä tietysti on todellisuudelle vieras käsite). Hän yrittää ilmeisesti pyrkiä Sankarin kanssa lähempiin tekemisiin (huomatkaa kainot hymyt alun ammatillisen viileyden jälkeen), mutta paitsi ettei hän saa vastakaikua, hän myös itse perääntyy jostain käsittämättömästä syystä hetkellä, kun hän on kahden Sankarin kanssa jonkinlaisissa iltamissa. En osaa päättää, samaistunko häneen enemmän kuin itseään sammakonnäköiseksi kutsuvaan Raphaëliin. Catherinekaan ei varsinaisesti menesty suhdemarkkinoilla, ja toisin kuin Raphaël, hänen ongelma ei ole pelkästään vastakaiun puute vaan myös oma hannaaminen. Siispä hän keskittyy uraansa: ainakin elokuvassa kerrotaan (en tosin ole varma, onko se Sankarin oletusta vai tietoa) Catherinen keskittyvän uraansa, että hän opiskelee keskiyöhön saakka yksiössään päästäkseen urallaan lopulta eteenpäin. Oma sukuelin tuntuu lähinnä turhalta riesalta.
Elokuvaa pidetään jostain syystä masentavana, mutta siinä piilee minusta opetus. Yksi on se, että elämä saattaa olla lyhyt. Sankari näkee marketissa, miten joku mies kuolee tuosta noin vain sydänoireeseen arki-iltana marketissa, mahdollisimman arkisissa oloissa koruttomasti, ilman että ovet paukkuvat. Sankari itse luulee kuolevansa sydäninfarktiin (onko tämä sydänteema viittaus sydänsuruihin?) Rouenissa, paikassa jossa hän ei itse haluaisi kuolla, koska pitää paikkaa niin luotaantyöntävänä, arkisena. Ennen kaikkea Tisserand kuolee todella antiklimaattisessa autokolarissa känni-illan jälkeen, kun kumartuu ajaessaan noukkimaan kännykkää. Se siitä, 28-vuotiaana neitsyenä meni. Sankari sen sijaan jatkaa jotenkin elämäänsä. Toisin kuin Tisserandilla, hänellä ei ole elämänhalua, hänen elämäntapansa eivät ole varsinaisesti terveelliset (ketjutupakointi ja ruoan kanssa aina viinaa), hän kamppailee masennuksen ja itsemurha-ajatusten kanssa - mutta hän elää. Ja kun hän viimein tekee sen, mitä on suunnitellut pitkään eikä ole koskaan toteuttanut haavettaan - hän menee paritanssikurssille - hän löytää inhimillisen kontaktin, ja hänen huulilleen nousee aidonoloinen hymy. Jotain muuta kuin vaikka se elokuvan alkupuolella teeskennelty nauru kokouksessa maatalousministeriön kanssa.
No joo, paska analyysi, mutta halusin sanoa elokuvasta jotain, koska vähän veikkaan että muiden elokuvan katsoneiden palstalaisten mielestä opetus on se että "markkina-arvoteoria on totta" ja "rumilla naisilla ei tee mitään" eikä "mitään kannata tehdä, paskan saa pyytämättäkin".
vikaan kappaleeseesi viitaten, kyllähän elokuvassa kerrattiin keskeisiä MAT-teesejä, kuten että seksuaalinen liberalismi on johtanut kuin riistokapitalismiin, jotkut kahmivat kaiken, toiset eivät mitään.
miksi muuten miesnäyttelijät olivat yli-ikäisen oloisia, uskottavuus kärsi?
Todella hyvä arvostelu.
Toki elokuvassa oli painavaa MAT-asiaa (ja vielä oiken: toiset kahmii kaiken, toisille ei jää mitään - EIKÄ otettu kantaa siihen että supliikit panoeinot saavat kaiken ja jos on ujo ja alle 180-senttinen, ei saa mitään), mutta halusin tuoda esiin sen, etteivät ne olleet elokuvan ainoat mahdolliset opetukset.
Katsoin äsken tallentavalta digiboksilta tämän elokuvan. Yhtä asiaa hiukan ihmettelen on se, että elokuva on alkanut ennen kello 22:00 ja elokuvan ikäraja on vain K-16 vaikka elokuvassa näytetään muutaman minuutin ajan aika selvä anaaliseksi kohtaus eli näytetään kun miehen kalu menee paukuttaen naisen perseeseen.
Jos ette usko niin katsokaa uudestaan kellä on tämä elokuva tallessa. ;)