Vaimo laittoi eron vireille muutama kuukausi sitten. Luulin, että olimme onnellisia, olihan meillä molemmilla tahoillamme vakituiset työt, yksi ihana lapsi ja asunto, josta oli tosin vielä velkaa, mutta saimme sitä hyvin maksettua. Naimisissa ehdimme olla vajaat kymmenen vuotta ja seurustelua muutama vuosi ennen sitä.
En olisi ikinä uskonut, että aloite eroon tulisi häneltä. Itse olin tuonut enemmän esille minun näkemyksiäni avioliittomme ongelmista. Koin olevani seksuaalisempi ja haluavani enemmän kuin hän. Myönnän, että käyttäydyin joskus typerästi mykkäkouluineni, mutta minua harmitti kovasti, kun en kokenut herättäväni hänessä sellaisia tunteita, mitä olisin halunnut. Kyllä hän usein kertoi minua rakastavansa, mutta olisin halunnut hänen tekevän aloitteita seksiin ihan vaan siksi, että olisin kokenut itseni haluttavaksi, miehisemmäksi. Minusta säälipanot olivat loukkaavia, koin että hän suostui niihin vain siksi, etten olisi mököttänyt. En tiedä, mitä mököttämiselläni oikein hain, mutta minun oli vaan välillä niin paha olla, että jotenkin käperryin itseeni.
Olisin varmaan itse voinut aiemminkin laittaa eron vireille ja myönnän, että mietinkin sitä. Mutta kun mietin asiaa vakavammin, totesin aina, että oikeastaan minun on kuitenkin ihan hyvä olla tässä ja sainhan minä hänet aina välillä houkuteltua tähän ilmiselvästi minulle tärkeämpään puuhaan. Koin, ettei seksillä ole hänelle elämässä niin suurta merkitystä kuin minulle.
En varmaankaan ollut mitenkään hyvä seksissä. Mielestäni olin kuitenkin hellä ja hänet huomioonottava. En tosin ollut mitenkään kestävä, johtunee kertojen pitkistä väliajoista. Hän ei juurikaan kommunikoinut, mitä haluaa ja miten haluaa. Jos kysyin, sain vastauksena vähättelevän tiuskaisun. Yritin olla hänelle mieliksi, mutta usein huonoin tuloksin. Hän ei koskaan päässyt huipulle muutoin kuin suuseksillä. Lauettuani hän ei jäänyt lepäilemään vaan lähti suunnilleen niskojaan nakellen toisaalle. Ei se kyllä erityisen hyvältä tuntunut. Joskus tästä kyllä hänelle puhuinkin. Yritin puhua muutenkin seksielämästämme, mutta huonoin tuloksin. Sillä ei tuntunut olevan merkitystä hänelle.
Jossain vaiheessa hänellä tuli työnsä ja harrastustensa vuoksi paljon iltamenoja. Ei se perhe-elämäämme haitannut, olinhan päivätyössä ja iltaisin kotosalla. Muutama kuukausi sitten hän pudotti pomminsa. Hän kertoi haluavansa erota. Olin ajatuksesta jotenkin lukossa. En osannut todeta kuin että ahah. Olinhan itsekin samaa ajatellut, tuskin minusta olisi sen toteuttajaksi ollut. Saimme eroon liittyvät asiat aika hyvin järjestykseen, asunto myytiin, lapsi hänelle ja meille yhteishuoltajuus. Nyt kun aikaa on kulunut enemmän, koen olevani edelleenkin jotenkin koomassa. Huomaan miettiväni syitä eroon. Olisinko voinut tehdä jotain toisin ja missä vaiheessa ajauduimme eri teille. Syyttelin itseäni, jotenkin en osannut syyttää häntä, koska olin itsekin ajatellut eroa. Jotenkin koin olevani tunteeton asiaa kohtaan, puuduksissa. Mitään selkeää syytä eroon en löytänyt.
jatkuu...
En olisi ikinä uskonut, että aloite eroon tulisi häneltä. Itse olin tuonut enemmän esille minun näkemyksiäni avioliittomme ongelmista. Koin olevani seksuaalisempi ja haluavani enemmän kuin hän. Myönnän, että käyttäydyin joskus typerästi mykkäkouluineni, mutta minua harmitti kovasti, kun en kokenut herättäväni hänessä sellaisia tunteita, mitä olisin halunnut. Kyllä hän usein kertoi minua rakastavansa, mutta olisin halunnut hänen tekevän aloitteita seksiin ihan vaan siksi, että olisin kokenut itseni haluttavaksi, miehisemmäksi. Minusta säälipanot olivat loukkaavia, koin että hän suostui niihin vain siksi, etten olisi mököttänyt. En tiedä, mitä mököttämiselläni oikein hain, mutta minun oli vaan välillä niin paha olla, että jotenkin käperryin itseeni.
Olisin varmaan itse voinut aiemminkin laittaa eron vireille ja myönnän, että mietinkin sitä. Mutta kun mietin asiaa vakavammin, totesin aina, että oikeastaan minun on kuitenkin ihan hyvä olla tässä ja sainhan minä hänet aina välillä houkuteltua tähän ilmiselvästi minulle tärkeämpään puuhaan. Koin, ettei seksillä ole hänelle elämässä niin suurta merkitystä kuin minulle.
En varmaankaan ollut mitenkään hyvä seksissä. Mielestäni olin kuitenkin hellä ja hänet huomioonottava. En tosin ollut mitenkään kestävä, johtunee kertojen pitkistä väliajoista. Hän ei juurikaan kommunikoinut, mitä haluaa ja miten haluaa. Jos kysyin, sain vastauksena vähättelevän tiuskaisun. Yritin olla hänelle mieliksi, mutta usein huonoin tuloksin. Hän ei koskaan päässyt huipulle muutoin kuin suuseksillä. Lauettuani hän ei jäänyt lepäilemään vaan lähti suunnilleen niskojaan nakellen toisaalle. Ei se kyllä erityisen hyvältä tuntunut. Joskus tästä kyllä hänelle puhuinkin. Yritin puhua muutenkin seksielämästämme, mutta huonoin tuloksin. Sillä ei tuntunut olevan merkitystä hänelle.
Jossain vaiheessa hänellä tuli työnsä ja harrastustensa vuoksi paljon iltamenoja. Ei se perhe-elämäämme haitannut, olinhan päivätyössä ja iltaisin kotosalla. Muutama kuukausi sitten hän pudotti pomminsa. Hän kertoi haluavansa erota. Olin ajatuksesta jotenkin lukossa. En osannut todeta kuin että ahah. Olinhan itsekin samaa ajatellut, tuskin minusta olisi sen toteuttajaksi ollut. Saimme eroon liittyvät asiat aika hyvin järjestykseen, asunto myytiin, lapsi hänelle ja meille yhteishuoltajuus. Nyt kun aikaa on kulunut enemmän, koen olevani edelleenkin jotenkin koomassa. Huomaan miettiväni syitä eroon. Olisinko voinut tehdä jotain toisin ja missä vaiheessa ajauduimme eri teille. Syyttelin itseäni, jotenkin en osannut syyttää häntä, koska olin itsekin ajatellut eroa. Jotenkin koin olevani tunteeton asiaa kohtaan, puuduksissa. Mitään selkeää syytä eroon en löytänyt.
jatkuu...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kun aikaa kului, kuulin ja havainnoin itsekin monia asioita. Kuulin ystäviltä, lapselta ja näin itsekin, että hänellä oli uusi mies. En ole pitänyt itseäni koskaan mitenkään erikoisena. Koen olevani hyvässä ammatissa (toimistotyö), onnistuvani työssä, olen liikunnallinen, en juurikaan juo, en polta, siis kaikinpuolin sellainen tavallinen luotettava perusmies - en kai vain erityisen maskuliininen sellainen. Tämä uusi mies vaikutti kertomusten ja oman havaintoni perusteella olevan erilainen. Työ oli fyysisempi (pelastusalalla) ja olemus sen mukainen. Myös miehellä oli ero takana ja kuulinkin kiertotien kautta hänen entisen vaimonsa kokemuksia heidän silloisesta suhteesta.
Vaikuttaa siltä, että ainakin yksi eron syy olisi arkemme tavallisuus. Luultavasti vaimo kaipasi jotain sellaista, mitä minä en voinut antaa. Ironista asiassa on se, että olisin sitä halunnut, mutta emme jotenkin löytäneet yhteistä säveltä asiaan. Hassua, miten lapsen kertomien asioiden ja aikuisen kokemusmaailman perusteella voi mielessään laatia jonkinlaisen käsityksen heidän elämästään. Lapsi kertoi arjen sujumisesta, mutta satunnaisesti kuulen myös muusta elämästä. Äidin äänistä lukitun makuuhuoneen oven takana. (Itse en ota näitä puheeksi enkä utele lapseltani asioita.) Itse olisin toivonut vaimoltani aloitteita ja osallistumista. Olisin toivonut hänen piipahtavan ruokatunnilla pikaisilla ollessani sairauslomalla. Olisin toivonut hänen toimittavan lapsen hoitoon viikonlopuksi, että olisi ollut tilaisuuksia aikuistenjuttuihin. Olisin toivonut montaa muutakin juttua. Mutta ei.
Joskus sorrun itsesäälissäni ajattelemaan, että eron syy on seksi. Vaimo oli päässyt kokemaan jotain sellaista, mitä voinut hänelle tarjota. Tekisi mieli syyttää häntä pettämisestä, mikäli tämä on syy eroomme. Tällöin hänen on täytynyt pettää minua liittomme aikana ja päätyä eroon sen vuoksi. Se, miksi tässä ajatuksiani kirjoittaessani keskityn paljon seksiin, johtuu siitä, että kaipaan todella häntä ja niitä harvojakin kertoja hänen kanssaan. Nyt sen huomaan. Hän on hyvin kaunis nainen ja aina minulle niin tärkeä. Minun olisi kai pitänyt osata ilmaista se hänelle paljon aiemmin. Yritin kyllä saada puhetta monestakin aiheesta, mutta hän pystyi aina artikuloimaan minut kumoon. Minulla ei yksinkertaisesti pitänyt olla mitään valittamisen aihetta.
Pahintahan tilanteessa on, että itse yhä kaipaa ja rakastaa, mutta toisen tunteet on jo ajat sitten kuolleet. Sille vaan ei mahda minkään eikä itsensä ja toisen syyttely ei kuin pahenna omaa oloa. Toinen osapuoli vaan pitäisi saada jotenkin mielestä aikaa se vaatii, mutta muutakaan vaihtoehtoa ei ole.
Hei kamoon. Älä jää jumiin menneeseen. Keskity tulevaan. Älä syyttele itseäsi äläkä vaimoasi.
Eronne syy siihen oli seksi. Se lähtee nimittäin korvien välistä. Jos parisuhde ei ole molempien korvien välissä kohdallaan, tulee seksiongelmia.