Joka puolella näkee aina näitä keskusteluja siitä miten EI pidä lähestyä naista jne. Mutta onko kukaan nainen koskaan pysähtynyt pohtimaan miten oikeasti haluaisi tavata sen unelmiensa miehen?
Missä ja millä tavalla?
Nyt ei tarvitse liikaa miettiä sitä mikä on realistista, mutta en kuitenkaan hae sellaisiakaan vastauksia, että prinssi saapuu ratsastaen ja pelastaa sinut uhkaavalta lohikäärmeeltä.
Missä ja millä tavalla?
Nyt ei tarvitse liikaa miettiä sitä mikä on realistista, mutta en kuitenkaan hae sellaisiakaan vastauksia, että prinssi saapuu ratsastaen ja pelastaa sinut uhkaavalta lohikäärmeeltä.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Kerrankin joku kysyy naisilta jotain asiallisesti, mutta eipä näy vastauksia.
...kuudessa minuutissa..? :D
Ei naisilla ole mitään aktiivisia kuvitelmia, ainakaan sellaisia joita he haluaisivat ääneen sanoa. Kaiken pitää olla ihanaa salaisuutta ja passiivista unelmaa. Unelmien mies tulee nurkan takaa ja vie jalat alta, ja kaikki vain tapahtuu, nainen ei voi sille mitään, tunteet vie jne.
Ja tämä oli siis miehen näkemys naisista vai?
juuri
Johan Freud todisti aikoinaan ettei naiset itekään tiedä mitä ne haluaa. Naisilta on siksi sitä turha kysyä. Jokaisen miehen on vain uskottava itseensä ja siihen että kaunis nainen haluaa juuri hänet.
No, miusta oisi lähinnä mukava tavata se joku päivä :) Mitä, missä ja milloin on aika epäolennaisia kysymyksiä. Tai, itteasiassa olisi kiva, jos se milloin olisi joskus lähitulevaisuudessa eikä 50 vuoden päästä..
No musta olis ainakin ihan ok, jos esim. kaupassa sopivassa tilanteessa heittäis herjaa (= tilannekomiikkaa), tietysti jos on aihetta ja sitä kyllä usein on:) Tai esim. tulisi auttamaan, kun näkee toisen pulassa eikä vaan menis virnuillen ohi. Alkossahan olisi juuri hyvä lähestyä esim. viinihyllyllä, kun siellä kulkee ja aprikoi, että mitähän ottaisi... Lenkkipolulla, jos usein sattuu samoille nurkille samoihin aikoihin, vois alkaa ensin moikata ja siitä siten edistyä...
Kyllähän näitä riittäisi ihan loputtomiin, vain mielikuvitus on rajana. Tuon lähentymisen pitäis tietty tapahtua siivosti, ei niin (tämän sinkkuosaston tyypillisten miesten tyyliin "annakko pillu") törkeästi vaan siltä pohjalta, että jos vaikka tutustuttais. Normaalielämässä tällaisia tyyppejä voi olla ja onkin, palstan miehistä en menis vannomaan...
Mä tapaisin mieluiten miehen kaveriporukan kautta tai jossain harrastustoiminnassa tms tai vapaamuotoisemmassa illanvietossa. Netti ja baari (2 ääripäätä) olen todennut itselleni aika huonoksi vaihtoehdoksi. Koulun ja työpaikan pitäisin mielelläni vapaana seurustelukuvioista, tosin en ole onnistunut siinä kovin hyvin.
Itse en lämpene ajatukselle, että vieras mies tulisi yllättäen pyytämään yhteystietojani esim. ruokakaupassa, sillä haluan tarkkailla vähän etukäteen miehen käytöstä ja puheita, ja siihen juuri joku kaveriporukka tai illanvietto antaa hyvin tilaisuuden.
No ei kai kukaan yhteystietojaan ruokakaupassa annakaan, enhän sellaista kirjoittanutkaan. Mutta siellä olis ehkä hyvä aloittaa tutustuminen, yleensä kun siellä liikutaan selvin pän. Ja mainitsinhan tämän tilannekomiikan, siinähän on hyvä heittää jotain asiaan sopivaa (jos siis on tyyppi, joka saa suunsa auki oikeissa kohtaa). Tämä oli vaan mun mielipiteeni asiasta.
Haluaisin tavata miehen arkielämässä, vaikka ystävien kautta, työssä tai harrastuksessa. Paras olisi, että toiseen voisi tutustua ensi muissa kuin romanttisissa merkeissä, jutella kaikenlaisista asioista ja tutustua ensin ihmisenä. Rauhassa tutustuminen ei poista sitä, etteikö alusta saakka voisi olla flirttiä, ihastustakin ja pientä väreilyä ilmassa ;-)
Minä haluaisin tavata naisen juuri tuolla tavalla että jossain samoissa ympyröissä pikkuhiljaa tutustuisi ja sitten alkaa pistämään merkille että tuossa on jotain puoleensa vetävää. . Ennen olen ollut vähän tyyliin että iskee jonkun mutta tässä nykyään haluaa rauhassa seurata tilannetta ja tutustua toiseen kun oikeasti kiinnosta mitä toinen ihminen on sisältä, ja edetä siitä sitten. Tiedä sitten miten siinä kävisi jos sitten tapaisi tajunnan räjäyttävän naisen niin miten sitten toimisi:D
Minäkin haluaisin tavata miehen juuri kuvailemallasi tavalla.
Veikkaampa, jos että kolahtaa mieli muuttuu suhteellisen nopeasti ;-)
Tosin jos tutustuu arkielämässä, on kynnys usein aloitteeseen molemmin puolin korkeampi (esim. pelkää, että aloite sotkee kaveruuden tai ettei toinen osaa suhtautua). Aloitteen vaikeus tuo luonnollisesti aikaa alkuun ja vaikka olisikin joka soluaan myöten ihastunut, silti tutustuminen luultavasti ennen siirtymistä treffeille tai pussailuasteelle.
Itse haluaisin tavata tulevan mieheni nakurannalla: Silloin pystyy näkemään vartalon oikeasti, millainen se on. Ja tietenkin sen tärkeimmän myös näkee samalla (mielellään erektiossa). - Säästää aikaa ja vaivaa paljon!
No milläs nakurannoilla käyt? Nyt tosin alkaa olla vähän kylmä täällä Suomessa ainakin, voisi veitikka tuottaa pettymyksen kun siellä värjöttelisi.
Ihan sama periaatteessa. Tähän astiset olen tavannut bussipysäkillä, työpaikalla ja yhteisen kaverin luona.
Siis tapaamispaikka on sinulle ihan sama. Mutta tuskin sinulle on ihan sama millä tavalla mies sinua lähestyy vai onko? Tuskin innostut jos mies käy saman tien käsiksi rintoihisi ja sanoo lähetäänks paneen.
Eli millä tavalla haluaisit että se unelmien mies sinua lähestyisi?
No, näitten edellisten kans on mennyt niin, että kukaan ei ole ollut ketään edes iskemässä vaan on ihan muista asioista alkanut juttelu ja tavallaan sitten kaveruuden kautta päästy suurempiin tunteisiin.
Mutta se ainakin tuntuu mukavalta jos mies tulee juttelemaan, että jos se on aidosti kiinnostunut minusta ihmisenä ja kyselee ja kuuntelee myös vastaukset.
Jos etsin vakavaa suhdetta niin haluan edetä hitaasti
ja minusta ois kiva viipyä jonkin aikaa esim. kädestä pitely ja halailu vaiheessa eikä mennä heti sänkyyn.
Mä haluaisin kohdata unelmieni miehen muissa piireissä kun:
- kaveri/ystäväpiiri
-töissä
-harrastuksissa.
Tämä sen takia, että hyvätkin suhteet voivat aikanaan kariutua, koska ihmiset muuttuvat ajan myötä. En osaa oikein kunnolla suhtautua eksiini, kun olen vähän takertuvaa sorttia. Siksi en haluaisi, että eksiä pyörisi niissä arkisissa ja muuten iloa antavissa piireissä.
Mieluiten kohtaisin unelmamieheni siis täysin ulkopuolisena ja uutena ihmisenä esim. baarissa, ravintolassa, teatterissa jne. "Ulkona ollessani".
Erityisesti näissä "Ulkona ollessani" tilanteissa minua kiinnostaisi tietää, millä tavalla toivoisitte että se unelmien mies lähestyy teitä.
Noissa kaveripiirin kautta tapaamisjutuissa sillä ensivaikutelmalla ei kai ole niin suurta merkitystä, koska ne tapaukset perustuvat yleensä juuri siihen pikku hiljaa toisesta kiinnostumiseen.
Mutta jos toisen tapaa ravintolassa tai teatterissa, niin ainakin suuremmissa kaupungeissa on pakko pyytää toisen numeroa heti ensitapaamisella, mikäli haluaa joskus vielä törmätä kyseiseen henkilöön uudestaan. Jonkinlaisen kiinnostuksen pitäisi siis herätä vähän nopeammin kuin pikku hiljaa.
Eli millä tavalla unelmien mies lähestyisi sinua baarissa, ravintolassa tai teatterissa?
Itse pitäisin siitä, että "ulkona" unelmienimies tulisi ihan vain suoraan puhumaan "small talkia". En itse osaa silmäpeli, joten suora lähestyminen toimii minuun. En kaipaa kehuja, enkä vihjailua - ystävällistä, kevyttä keskustelua. Muutaman irtonaisen kehun siedän, mutta niihin ei saisi jäädä junnaamaan. Unelmienimies ei olisi heti tarjoamassa mitään: ei seksiä, juotavaa tai puhelinnumeroaan. Keskustelun päätteksi vaihtaisin sähköpostiosoitetta unelmienimiehen kanssa ja poistuisimme omille teillemme.
Unelmienimies on herramies. Ensimäisellä kerralla kun kohtaamme, emme koske toisiimme. Vasta kun on sovittu viralliset treffit, voidaan koskea.
Unelmienmiehen kohtaaminen ei ole mitenkään ahdistava tai tyrkyttävä tilanne vaan nimenomaan rento ja iloisesti kupliva. Tavallaan jopa huomaamaton, niin että vasta myöhemmin saa mietiskellä, että se mies taisi ollakin minusta kiinnostunut.
Suosin tilanteita, jossa kohtaaminen on nopeaa ja kohtaamisesta seuraava tutustuminen hidasta.
Mutta jokainen on yksilö. Minä en pidä mielistelystä enkä kissa-hiiri-leikeistä tai prinsessa kohtelusta. Toinen arvostaa röyhkeyttä, minä hienotunteisuutta ja rohkeutta.
"Toinen arvostaa röyhkeyttä, minä hienotunteisuutta ja rohkeutta."
Yhden röyhkeys on toisen rohkeus.
Tykkäsin yksityiskohtaisesta vastauksestasi.
En kuitenkaan oikein keksi, miten toisen sähköpostia voi pyytää, osoittamatta olevansa hänestä kiinnostunut. Eihän se kovin huomaamatonta ole.
Osaatko antaa esimerkkiä?
Voi näitä. Jos sanoo että olisi kivaa jos mies kirjoittaisi lapulle sen sähköpostiosoitteensa niin jo joku kädetön kyselee mille lapulle tai osaisitko kertoa millälailla kirjoitettuna, tikkukirjaimilla vai kaunokirjoituksella?
Voi sinua. Eihän kommenttisi liittynyt mitenkään siihen mitä sanoin.
N26N26 nimenomaan kertoi, että toivoisi että tilanne menisi jotenkin huomaamattomasti ja vasta myöhemmin tulisi mieleen että olikohan hän kiinnostunut. Mutta mitä ihmettä toisen sähköpostiosoitteen pyytäminen tai omansa antaminen merkitsee, jos ei sitä että on kiinnostunut? Se on ihan ilmi selvä osoitus kiinnostuksesta, ellei sitten keksi jotain tekosyytä, sen osoitteen antamiselle. Tuollaisten tekosyiden keksiminen taas on paljon helpommin sanottu kuin tehty.
Vaikutat taas sellaiselta ihmiseltä joka tykkää kyllä kritisoida kaikkea mitä miehet tekevät. Mutta jos neuvoa pitäisi niin siitä ei tule yhtään mitään.
On kovin helppoa sanoa, että ihannemiehen kanssa sitten vaihdettaisiin sähköpostiosoitetta yhtään arvaamatta että toinen on kiinnostunut. Mutta se on miesten murhe miten se toteutetaan. Ja sitten kritisoidaan kun miehet tekevät sen väärin, vaikka ei itsekään tiedä miten se kuulusii tehdä oikein.
Hmm... itse elän sen verran verkostoitumiseen keskittyneessä maailmassa, että esim. käyntikortin antaminen ei ole mikään kovin kummoinen ele muaallakin kuin työympyröissä.
Minulla on myös paljon miespuolisia kavereita, joten sähköpostiosoitteen vaihto voi olla vain aloitus "kirjevaihtokaveruudelle".
Rentous on juuri sitä, että jonkun tavallaan kiinnostuksen osoitetuksi opitun eleen voi tehdä tosta noin vaan ilman mitään kauheaa painostusta. Rento ihminen voi vaan kysäistä puhelinnumeroa/mailiosoitetta just in case missä vaiheessa tahansa keskustelua ja sitten taas jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Alkaa kuulostamaan hyvin vahvasti siltä, että JHGHCI haet suoria ohjeita siihen, kuinka sinun pitäisi toimia. Siinä tapauksessa olet asettanut kysymyksesi väärin, sinun ei olisi pitänyt mainita mitään unelmamiehestä.
Esim. oma unelmamieheni on niin varma itsestään, ettei hän seuraa mitään kirjasta opittuja ohjeita vaan on luonnollinen, avoin ja ennen kaikkea oma itsensä vikojensakin kanssa. Unelmamieheni on tämän takia hyvin rohkea (uskaltaa olla epätäydellinen avoimesti).
"Hmm... itse elän sen verran verkostoitumiseen keskittyneessä maailmassa, että esim. käyntikortin antaminen ei ole mikään kovin kummoinen ele muaallakin kuin työympyröissä."
Aika hyvä idea! Pitäisi varmaan ruveta väsäämään käyntikortteja.
"Minulla on myös paljon miespuolisia kavereita, joten sähköpostiosoitteen vaihto voi olla vain aloitus "kirjevaihtokaveruudelle"."
Kai se periaatteessa voi olla aloitus kirjeenvaihtokaveruudelle, mutta hyvin epätodennäköistä se on. Varsinkin jos kyse on tosiaan lyhyestä nopeasta kohtaamisesta. Tulee mieleen ettei henkilöllä ole ollenkaan ystäviä, jos hänen täytyy pyytää puolituntematonta kirjeenvaihtokaveruuteen. Paljon todennäköisempää on että mies on kiinnostunut.
"Rento ihminen voi vaan kysäistä puhelinnumeroa/mailiosoitetta just in case missä vaiheessa tahansa keskustelua ja sitten taas jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut"
Niin voihan sen rennosti kysäistä, mutta kiinnostuksen osoitukselta se silti vaikuttaa, jos ei tosiaan mitään järkevää syytä ole sitä sähköpostiosoitetta kysyä. Jos joku mies kysyisi muuten vain sähköpostiasi teatterissa, etkö kysyisi mitä varten hän sen haluaa? Siihenkö unelmiesi mies vastaisi että ihan muuten vain? Kuulostaa aika teinimäiseltä mieheltä jos pitää salailla omat tarkoitusperänsä, mutta mikäs siinä.
"Alkaa kuulostamaan hyvin vahvasti siltä, että JHGHCI haet suoria ohjeita siihen, kuinka sinun pitäisi toimia"
Kyllä minua ihan aidosti tämä asia kiinnostaa. Mutta miksei näistä kommenteista saisi ottaa myös oppia?
"Esim. oma unelmamieheni on niin varma itsestään, ettei hän seuraa mitään kirjasta opittuja ohjeita vaan on luonnollinen, avoin ja ennen kaikkea oma itsensä vikojensakin kanssa."
Itse olen juuri tuolla tavalla aina käyttäytynyt. Lähestynyt naista rohkeasti omalla persoonallisella tavallani, sillä tavalla miten itse haluaisin tulla lähestytyksi jne... Mutta lähestymiseni tulkitaan lähes aina väärin. Jos vika ei ole naisissa, niin se on lähestymistyylissäni.
Pitäisikö minun silti jatkaa samalla tavalla, olemalla oma itseni, vaikka selvästi se on liikaa yhdellä kertaa yhdellekään naiselle sulateltavaksi? Olen kiva ihminen kun minuun tutustuu, mutta olen ilmeisesti liian erilainen omana itsenäni, antaakseni hyvän ensivaikutelman.
Mielelläni jatkaisin omalla tyylilläni, mutta se voi tarkoittaa sitä että saan olla yksin loppuelämäni.
Tuntuu vähän siltä, että s-postin vaihto on melkein sama kuin puhelinnumeron, niin miksei samalla pyytäisi numeroa? Ehkä sen s-postin antokynnys on matalampi, mutta eivät kaikki ihmiset ole niin verkostoitumisalttiita kuin N26, joten s-postin pyytäminen tuntuu miesnäkökulmasta vähän oudolta...harvoin naiset tyrkyttävät yhteystietojaan, niitä pitää yleensä kysyä.
Tekstistäsi paistaa läpi epävarmuus.
Et tiedä mitä tehdä ja miten.
"Kun tietää miksi, lähes aina tietää myös miten" Nietzsche
Et tiedä vielä miksi tarvitset naisen!
Olen itsevarma ihminen, mutta myönnän etten ymmärrä naisia.
Noihin Nietzschen filosofioiden paikkansapitävyyksiin en ota kantaa.
"oma unelmamieheni on niin varma itsestään, ettei hän seuraa mitään kirjasta opittuja ohjeita vaan on luonnollinen, avoin ja ennen kaikkea oma itsensä vikojensakin kanssa. Unelmamieheni on tämän takia hyvin rohkea (uskaltaa olla epätäydellinen avoimesti)."
Kirjoista opittujen ohjeiden liian suora seuraaminen johtaa tietysti luonnottomaan vaikutelmaan. Veikkaanpa kuitenkin, että et varsinaisesti odota, että unelmamiehesi takkuilee lähestymisessä tai keskustelussa kovinkaan usein, vaikka olisikin "epätäydellinen avoimesti"?
Haluaisin tavata unelmieni miehen viihtyisessä huvilassa, takkatulen loimutessa kahdenkeskistä iltaa viettäen. Hyvää juotavaa ja syötävää siinä samalla :)
Jotenkin netissäkö te sopisitte tapaavanne kahdestaan viihtyisässä huvilassa, vai miten te sinne kahdestaan noin vain päätyisitte? Vai oliko tuo vain sellainen leikkimielinen fantasia mitä ei käytännössä ikinä voisi tapahtua? :)
Se on sellainen fantasia, joka voi käytännössä tapahtua.
ps. Haluan aina jotain erikoisempaa :)
ympäristössä, ilman mitään yrittämisiä. Sattumalta. Jotain sen tapaista on joskus tapahtunutkin.
Baarissa paras. Ei missään nimessä arkisessa tilanteessa, suhdehan lähtis väärille raiteille jo ennen kuin on alkanutkaan.
Jutussa pitää olla alusta saakka seksuaalinen viritys, ei mitään kaveripelleilyä. Toisaalta seksuaalinen viritys kauppajonossa on rasittavaa, siksi siis baarissa.
Ihana nainen. Rakastan juuri tuollaisia baari "kärpäsiä":)
Harmi että niin monet irstaat hämähäkit punovat ilkeitä seittejään kaltaisten ympärille:(
Varo heitä!
Minä toivoisin tapaavani hänet verenluovutuksessa. Makaisimme vierekkäisillä pedeillä ja mies pyytäisi pitämään häntä kädestä kiinni "kun niin heikottaa". Tässä on vain yksi käytännön ongelma. Luovutuspedit on ehkä hiukan liian kaukana toisistaan että yltäisi käsi kädessä luovuttamaan verta.
Ei väliä missä tapaa tai kohtaa kun vaan on itselle so oikea siihen hetkeen.. Tietysti jos nainen on väärässä seurassa, haluaa pois ja sattumalta mies saapuu paikalle niin tavallaan on pelastava prinssi.
Minä olen sen verran arka suojelemaan yksityisyyttäni, että en koskaan anna puhelinnumeroani tuntemattomalle. En halua, että joku jää häiriköimään ja roikkumaan kiviriippana, jos homma ei sitten toimikaan. Nykyisin on niin paljon psyykkisiä sairauksia, jotka eivät heti käy ilmi, että pelkään ajatusta siitä, että joku toisiaan jäisi roikkumaan "suhteeseen", joka ei koskaan alkanutkaan.
Minusta tuossa edellä kuvattu idea olisi loistava, joka sinkkumiesten kannattaisi omaksua: jutellaan naisen kanssa niitä näitä ihan missä tahansa paikassa (julkisissa kulkuneuvoissa, kassajonossa, baarissa, puistossa, kuntosalilla) ja jos jutustelu vaikuttaa kivalta, niin annetaan naiselle paperilappunen tai käyntikortti, jossa on oma sähköpostiosoite. Sillä tavalla nainen voi sitten laittaa viestiä, jos hän on kiinnostunut. Silloin naisen ei tarvitse edes kieltäytyä, vaan hän välttyy ikävältä tilanteelta, jos mies ei kiinnostakaan seksi/seurustelumielessä.
Itse toivoisin tapaavani miehen kuntosalilla, kesällä puistossa istuessani ("Onko tässä tilaa? Kaunis päivä tänään. Käytkö useinkin täällä?" jne) tai vaikka kaupassa hyllyjen välissä törmätessä. Eli ihan tavallisissa paikoissa. Baarissa en käy ollenkaan.
Teoriassa ihan hyvä idea tuo s-postin antaminen, mutta naiset eivät lähettele sitä s-postia yhtä innokkaasti kuin miehet, ellei mies ole Brad Pittin (tai kuka kenenkin mielestä on kiinnostava mies) oloinen kaveri. Parempi olisi jos nainen antaisi anonyymin s-postiosoitteen, johon mies voisi lähetellä postia.
kannattaa asua sen kokosessa paikassa, että ei voi olla näkemättä uudestaan...
Niin ainakin omalla kohdallani ollut.
Tosin vaikka asuin n.80 000 asukkaan kaupungissa niin aloin törmätä aina uudestaan tyyppiin, josta sittemmin tuli mieheni.
Hautajaisissa. Tai tietysti ensin olisi menty pikaisesti naimisiin (kun on varmistetty että perämetsää on). Muuta hautajaisissa se mies muuttuisi heti unelmamieheksi. Siis se kuopassa oleva tietysti.