Tänne ei ole tultu viihtymään...

noin ajatteli hallintojohtaja ja sanoi sen alaisilleenkin ääneen edellisessä työpaikassani.yrityksessä on sentään lähemmäs 500 työntekijää.joten ei se täysin tuulesta temmattu ole tuo fraasi.

Viimekertaisessa työpaikassa johtaja sanoi, että työssä vietetään iso osa elämästä ja koska aika on niin pitkä, työssä tulisi viihtyä. Johtaja lisäsi, että viihtyvyyden lisäksi töitäkin pitäisi tehdä, koska sehän on yhtiön olemassaolon ehto.

Käytännön sovelluksena tuottavuuteen ja viihtyvyyteen oli, että vuorovastaavaksi valittiin täysin kykenemätön ihminen joka koki kaikesta mahdollisesta murhetta. Yleisesti murheena oli, että tuottavat henkilöt olivat epämiellyttäviä. Tämän murhetta kokevan vuorovastaavan valituksien johdosta tuottavat irtisanottiin.

pätisi myös niin sanottuun terävään päähän ja liikemaailman sutenööreihin niin hyvä olisi. Nuolkaa ja nuolettakaa nilkit hyvin pyllynne tai niihin työnnetään pian Nokian myymättä jääneet kännykat.

viihtymisen varjolla ei voi jättää niitä töitä hoitamatta, joista palkka maksetaan. Onhan se nyt per... jos se on hyväksyttävää, että kaikki työtkin jää tekemättä, kun töissä "viihdytään" niin hyvin???

Kyllä kansantalous voi Suomessa huonosti juuri näiden ärjyjen vuoksi! On tutkittu, että huono työilmapiiri laskee työn tuottavuutta jopa 10%! Tämä se vasta tuntuu. Ruotsia on paljon parjattu, mutta tässä asiassa he ovat edelläkävijöitä. Työskentelin siellä suuryrityksessä 6 vuotta. Siellä oli tavoitteena luoda "me henkeä" jossa oli hyvin pitkälle onnistuttukin. Pomot olivat kuin kavereita, kannustivat eteenpäin ja tulosta syntyi. Samoin insinööritkin olivat ystävällisiä ja pitivät kuukauden välein palaverin. Siellä kerrottiin missä mennään ja annettiin etupäässä POSITIIVISTA palautetta. Näinollen pystyimme puolet parempaan tulokseen kuin oli tavoite! Tässä mallia Suomen pomoille, jotka huutelevat sieltä "korkeilta jalustoiltaan".

Minun edellisessä työpaikassa, jossa oli 9 henkeä töissä, oli estetty kaikki viihtyminen ja myöskin työnteko. Jokaisen piti istua omassa työhuoneessaan 8.00 - 16.00 kahvitaukoja ja ruokatuntia lukuunottamatta. Toimitusjohtaja tarkisti tämän 2 kertaa tunnissa.
Työhuoneessa ei saanut puhua muuta kuin työasiaa. Työnteko oli myös tehokkaasti estetty, kierrätyskeskuksesta hankittujen PC-laitteiden temppuillessa jatkuvasti. Joka kymmenes tulostusyritys onnistui, tulostukset piti tehdä käytetyn paperin puhtaalle puolelle, yhden sivun saamiseen paperille saattoi mennä 2 tuntia.
Asiakas ei saanut tulla firmaan viikkoa lyhyemmällä varoitusajalla, sillä toimitusjohtajan vaatetus oli myös parhaapäivänsä nähnyt jo muutamia vuosia sitten.
Toimistolla ääneen lausuttua matkasuunnitelmaa ei saanut enää muuttaa.
Minuutin yli 8 töihintulo oli luvaton poissaolo.
Palkat maksettiin kun toimitusjohtajalle sattui sopimaan, jonakin päivänä puolen kuun jälkeen.
Matkalaskujen kilometrit tarkastettiin karttaohjelmalla ja yleensä niistä vähennettiin joitakin kilometrejä. Minä kestin tätä työpaikkaa 2 vuotta, lyhin työsuhde oli 4 tuntia. Tämän kahdenvuoden aikana minä olin viides poislähtijä. Kyseinen toimitusjohtaja ei ole firman omistaja. Ainut asia, millä oli kiire, oli laskun saaminen firmaan toimitetusta tavarasta. Kyseessä oli myyntiä harjoittava firma.

Naispomoni sanoi aikanaan, että silloin hänellä itsellään on hyvä mieli, kun näkee että alaisilla on koko ajan pieni vitutus päällä. Silloin alaiset ovat tuottavammillaan eivätkä käytä aikaansa epäolennaiseen kikatukseen ja juoruamiseen.