Vanhemmuuden yllätyksiä

Aloitanpa minä sitten kun ei ole muita vastauksia tullut...

Minusta kaikkein suurin yllätys vanhemmuudessa on se, kuinka paljon se on minua itseäni muuttanut. Toki tiesin etukäteen että elämä tulee lasten myötä muuttumaan mutta jotenkin sitä ajatteli että itse pysyy kuitenkin aika lailla samanlaisena. Kuitenkin vanhemmuus on tuonut minusta uusia puolia esiin, niin positiivisia kuin negatiivisiakin. Pinna ei aina ole enää niin kestävä kuin aikaisemmin ja monet hienot ajatuksen kasvatuksesta ovat karisseet. Toisaalta olen löytänyt itsestäni myös paljon enemmän perheihmistä ja lasten kanssa puuhaajaa kuin olin osannut kuvitella. Olen siis kai kasvanut vanhemmuuteen paljon vahvemmin ja syvemmin kuin olin odottanut. Nyt minun olisi jo hyvin hankala kuvitella mitä olisi elämä ilman perhettä vaikka olin joskus hyvinkin itsenäinen sinkku joka eli hyvin vahvasti omillaan.
Niin ja olen siis isä, lapset 12 ja 8 vuotiaita.

Meillä vasta 2-vuotias lapsi, joten vasta alkutaipaleella ja yllätyksiä tulee vielä paljon eteen. Tähän mennessä ainakin itselläni on ollut paljon pidempi pinna kuin kuvittelin tai mitä on ollut esim töissä tai muuten aikuisten kanssa. Olen myöskin viihtynyt kotona paljon paremmin kuin kuvittelin. Luulin olevani se äiti joka tahtoo päästä ulos kavereiden kanssa usein, mutta kolme kertaa vuodessa on tullut käytyä ja niilläkin kerroilla huonolla omallatunnolla. Kaksi kertaa olisin voinut oikeasti jättää menemättä ja yhdellä kerralla ainoastaan osasin rentoutua.

Ennen lasta odotin, että asiat menevät juuri niin kuin sanon ja virheitä ei sallittu. Nykyisin olen yllättynyt töissäkin omista kommenteistani; "ei se haittaa, ensikerralla paremmin, ei tarvitse oppia ensimmäisellä kerralla, korjataan virhe ei ole iso juttu" yms. Kai sitä sitten oppii jollain tavoin suvaitsevaisemmaksi vanhemmuuden myötä. Siinä se isoin muutos minulla tähän mennessä.

Minulle positiivinen yllätys oli se, miten paljon helpompaa vauva aika oli/on (lapsi 1/2 vuotta) kuin olin kuvitellut.. Ehkä olen vain päässyt helpolla (lapsi ei ole sairastellut). Olemme vauvan kanssa liikkuneet paljon enemmän (esim tehneet pieniä reissuja) kuin luulin olevan mahdollista ja yöherääminenkään ei ole niin kamalaa! Ennen vauvaa ärsyynnyin todella, jos piti herätä kesken unien. Tästä ns. helpoudesta olenkin iloinnut kovasti. (Pidän vauvan kanssa kotona oloa helpompana/kevyempänä kuin töissäkäymistä.)

Ns. negatiivinen yllätys oli se, että välillä tuntuu, että parisuhteelle ei kuitenkaan jää niin paljon aikaa kuin olisin halunnut/haluaisin. Ei ole mahdollisuutta tehdä ex tempore -juttuja, olla lähekkäin tai esim. harrastaa spontaania seksiä (jopa suunniteltu ei aina onnistu...) Toki tähän oli varautunutkin etukäteen, mutta silti taisin hieman kuvitella, että nämä parisuhde asiat ovat enemmän omasta halusta kiinni. Mutta kyllä sille parisuhteellekin tulee vielä olemaan aikaa ja tarvitsee näinä aikoina panostaa sen verran, kun jaksaa ja ennättää.

En kadu hetkeäkään vauvan tekoa! Paljon enmmän se on tuonut iloa ja niitä positiivisia yllätyksiä kuin ottanut. Vaikka on tähän puoleen vuoteen toki mahtunut väsyneitä ja hankalampiakin päiviä. Mutta eipä se elo voi mitään pelkkää korkealentoakaan olla! Suosittelen!