Olen käyttänyt Suomi24 Suhteet -alueen, viime vuosina tämän Sinkut -palstan, seuraamiseen useasti monta tuntia päivästä, jo useamman vuoden ajan. Elämäni on ollut, ja on edelleen käytännössä pelkästään työympyröitä ja sohvalla jumittamista. Kaikki vähä sosiaalisuus ja harrastukset liittyvät työporukan kanssa tehtäviin juttuihin, ja muun ajan olen viettänyt lähinnä tällä palstalla, muualla netissä surffaten, tai sitten televisiota katsellen.
En osaa perustella mitenkään järkevästi, miksi notkun palstalla tai netissä useita tunteja päivässä, tai miksi palsta edes pitää päästä lukemaan. En edes kehtaa kertoa muille viettäväni aikaani täällä. Jotenkin siitä vain on tullut tapa jolla olen täyttänyt vapaa-ajan. Aivot ovat ehkä surkastuneet liiallisesta palstan ja TV:n seuraamisesta eivätkä kykene enää muuhun toimintaan. Sitä vain odottaa, josko tänne ilmestyy jotain järkevää, tai joku vastaisi johonkin harvoin avaamaani keskusteluun. Kuitenkin pidän vain pienestä osasta palstalle tulevista uusista aloituksista, ja vastauksia/viestejä tulee kirjoitettua vain ehkä 0-3 päivässä, ja uusia keskusteluja aloitan erittäin harvoin (väli voi olla useita viikkoja).
Olen luonteeltani ilmeisesti jollakin tavalla estynyt, ja asiat pyörivät vanhojen tuttujen asioiden ja toimintamallien ympärillä, sen sijaan että pyrkisin itse kohti jotakin uutta. Koen hyvien sekä huonojen asioiden kertomisen usein vaikeaksi. Muut ikäiseni ja paljon nuoremmatkin ovat jo kauan sitten käyneet festareilla, suudelleet, ajaneet ajokortin, seurustelleet, kysyneet jotakin treffeille, rakastelleet, vaihtaneet työpaikkaa, muuttaneet omilleen, rakentaneet talon, avioituneet, saaneet lapsia, yms. mutta itselläni ei ole tällaisista useimmille elämän normi asioista mitään kokemusta. En omaa edes mitään omaa harrastusta, tai edes taitoa millä tehdä vaikutusta muihin.
Elämästäni puuttuu täysin kaikki tavoitteet, se vain menee yhtä ja samaa tasaista rataa vuodesta toiseen. Elän haaveissa uskaltamatta kuitenkaan varsinaisesti pyrkiä niihin huonon itsetunnon ja riittämättömyyden tunteen takia. Haaveilen läheisyydestä ja kumppanin löytymisestä, mutta kun asiat eivät tapahdu ja etene itsestään, niin olen edelleen samassa tilanteessa kuin ennenkin. Kaikesta huolimatta koen oloni suurimmaksi osaksi ajasta onnelliseksi, mutta ehkä se vain johtuu siitä, etten uskalla pyrkiä tai edes heittäytyä kohti haaveita, niin en myöskään kohtaa usein vastoinkäymisiä.
Viimepäivinä olen alkanut pohtimaan, onko elämää järkevää rakentaa lähinnä netin ja työyhteisön varaan, ja olisiko parempi pyrkiä oikeasti kohti haaveita jotenkin tietoisesti tai hallitusti, ottaa riskejä niiden välttelyn sijaan, hommata jotakin muuta elämänsisältöä, jne. En vielä oikein tiedä, mutta olen päätynyt siihen tulokseen, että vietän netin ja TV:n ääressä liikaa aikaa, siihen nähden mitä elämänsisältöä saan niistä, eli en käytännössä mitään, ne vain tappavat aikaa. Netissä roikkumisen sijaan voisin käydä vaikka elokuvissa, tai perjantaina vaikka baarissa, tai lähteä vaikka kävelylle, tai mitä tahansa, mutten tiedä miksi sitten en ole koskaan niin tehnyt. Kysymys ei kuitenkaan ole suoraan kiinnostuksen puutteesta, siitä ettenkö kokisi asioita kiinnostavana tai mielekkäänä, mutta ehkä se vain on jotenkin helpompi jämähtää netin ääreen. Toisaalta voisihan tämän ajan täällä netissä yrittää käyttää paremmin, yrittämällä luoda ihmissuhteita, opiskelemalla ehkä jotain, mutta tuskin siihenkään päivästä useampaa tuntia kannattaa uhrata.
En osaa perustella mitenkään järkevästi, miksi notkun palstalla tai netissä useita tunteja päivässä, tai miksi palsta edes pitää päästä lukemaan. En edes kehtaa kertoa muille viettäväni aikaani täällä. Jotenkin siitä vain on tullut tapa jolla olen täyttänyt vapaa-ajan. Aivot ovat ehkä surkastuneet liiallisesta palstan ja TV:n seuraamisesta eivätkä kykene enää muuhun toimintaan. Sitä vain odottaa, josko tänne ilmestyy jotain järkevää, tai joku vastaisi johonkin harvoin avaamaani keskusteluun. Kuitenkin pidän vain pienestä osasta palstalle tulevista uusista aloituksista, ja vastauksia/viestejä tulee kirjoitettua vain ehkä 0-3 päivässä, ja uusia keskusteluja aloitan erittäin harvoin (väli voi olla useita viikkoja).
Olen luonteeltani ilmeisesti jollakin tavalla estynyt, ja asiat pyörivät vanhojen tuttujen asioiden ja toimintamallien ympärillä, sen sijaan että pyrkisin itse kohti jotakin uutta. Koen hyvien sekä huonojen asioiden kertomisen usein vaikeaksi. Muut ikäiseni ja paljon nuoremmatkin ovat jo kauan sitten käyneet festareilla, suudelleet, ajaneet ajokortin, seurustelleet, kysyneet jotakin treffeille, rakastelleet, vaihtaneet työpaikkaa, muuttaneet omilleen, rakentaneet talon, avioituneet, saaneet lapsia, yms. mutta itselläni ei ole tällaisista useimmille elämän normi asioista mitään kokemusta. En omaa edes mitään omaa harrastusta, tai edes taitoa millä tehdä vaikutusta muihin.
Elämästäni puuttuu täysin kaikki tavoitteet, se vain menee yhtä ja samaa tasaista rataa vuodesta toiseen. Elän haaveissa uskaltamatta kuitenkaan varsinaisesti pyrkiä niihin huonon itsetunnon ja riittämättömyyden tunteen takia. Haaveilen läheisyydestä ja kumppanin löytymisestä, mutta kun asiat eivät tapahdu ja etene itsestään, niin olen edelleen samassa tilanteessa kuin ennenkin. Kaikesta huolimatta koen oloni suurimmaksi osaksi ajasta onnelliseksi, mutta ehkä se vain johtuu siitä, etten uskalla pyrkiä tai edes heittäytyä kohti haaveita, niin en myöskään kohtaa usein vastoinkäymisiä.
Viimepäivinä olen alkanut pohtimaan, onko elämää järkevää rakentaa lähinnä netin ja työyhteisön varaan, ja olisiko parempi pyrkiä oikeasti kohti haaveita jotenkin tietoisesti tai hallitusti, ottaa riskejä niiden välttelyn sijaan, hommata jotakin muuta elämänsisältöä, jne. En vielä oikein tiedä, mutta olen päätynyt siihen tulokseen, että vietän netin ja TV:n ääressä liikaa aikaa, siihen nähden mitä elämänsisältöä saan niistä, eli en käytännössä mitään, ne vain tappavat aikaa. Netissä roikkumisen sijaan voisin käydä vaikka elokuvissa, tai perjantaina vaikka baarissa, tai lähteä vaikka kävelylle, tai mitä tahansa, mutten tiedä miksi sitten en ole koskaan niin tehnyt. Kysymys ei kuitenkaan ole suoraan kiinnostuksen puutteesta, siitä ettenkö kokisi asioita kiinnostavana tai mielekkäänä, mutta ehkä se vain on jotenkin helpompi jämähtää netin ääreen. Toisaalta voisihan tämän ajan täällä netissä yrittää käyttää paremmin, yrittämällä luoda ihmissuhteita, opiskelemalla ehkä jotain, mutta tuskin siihenkään päivästä useampaa tuntia kannattaa uhrata.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olet nettiaddikti. Tämä on helppo ja vähän vaativa tapa viettää aikaa ja unohtaa kaikki oikeasti haasteelliset, mutta myös palkitsevat asiat.
Todella kuvaava diagnoosi, myönnettävä on.
Kuulostaa elämältäni, paitsi etten ole onnellinen. Viimeaikoina olen tosin yrittänyt aktivoitua.
Hankala tilanne. Etenkin kun ne haaveet ovat sellaisia jotka käytännössä ovat ulottumattomissani ja rumilla naisilla/paskaduuneilla en tee mitään.