Elämä biposuhteen jälkeen

Tuohon "yrittämiseen" olisikin mukava saada jonkun bipon selitys, onko kaikki rakastamiseen viittaava yleensäkin vain valetta? Vai kyseenalaistaako bipo itse omat hyvät tunteensa epäaidoiksi?

Näitä juttuja palstalla lukiessa huomaa, miten sama levy pyörii lähes joka bipolla. Ihmisissä on tietty eroja, mutta pääpiirteittäin sama kaava toistuu joka kommentissa. Ilmeisesti bipot vaan kylmästi unohtavat entisen suhteensa ja perheensä, vaikka suhteeseen liittyisi lapsiakin?

Kuiviin imetty kirjoitti:

Tuohon "yrittämiseen" olisikin mukava saada jonkun bipon selitys, onko kaikki rakastamiseen viittaava yleensäkin vain valetta? Vai kyseenalaistaako bipo itse omat hyvät tunteensa epäaidoiksi?

Näitä juttuja palstalla lukiessa huomaa, miten sama levy pyörii lähes joka bipolla. Ihmisissä on tietty eroja, mutta pääpiirteittäin sama kaava toistuu joka kommentissa. Ilmeisesti bipot vaan kylmästi unohtavat entisen suhteensa ja perheensä, vaikka suhteeseen liittyisi lapsiakin?

Lue lisää

On tosi asia että sama kaava toistuu lähes jokaisessa tarinassa. Siksi onkin eri tärkeää että tälläisiä palstoja on olemassa, missä saa sitä vertaistukea. On vaikeaa selittää suhdetta biboon ihmiselle, joka ei ole vastaavassa suhteessa koskaan ollut. Tämä on ainut paikka missä olen saanut tukea ja samalla vastauksia itselleni. Häneltä niitä ei ole herunut kyllä. Mutta teiltä niitä on tullut paljonkin ja moni palanen on löytänyt paikkansa. Kiitos siitä kaikille.

Kuiviin imetty kirjoitti:

Tuohon "yrittämiseen" olisikin mukava saada jonkun bipon selitys, onko kaikki rakastamiseen viittaava yleensäkin vain valetta? Vai kyseenalaistaako bipo itse omat hyvät tunteensa epäaidoiksi?

Näitä juttuja palstalla lukiessa huomaa, miten sama levy pyörii lähes joka bipolla. Ihmisissä on tietty eroja, mutta pääpiirteittäin sama kaava toistuu joka kommentissa. Ilmeisesti bipot vaan kylmästi unohtavat entisen suhteensa ja perheensä, vaikka suhteeseen liittyisi lapsiakin?

Lue lisää

Hei.

Olen itse bibo ja olen aivan päinvastainen kuin nuo kaks esimerkki tapausta ylempänä. Erosin juuri "poika"ystävästäni, hänen tahdostaan. Olin hyvin riippuvainen hänestä ja vannoin rakkauttani joka päivä. Oloni on toivoton, aivan kuin kaikki olisi viety. Mieleeni ei ole edes tullut, että lähtisin etsimään uutta miestä ja aloittaisin kaiken alusta, pikemminkin pelko ja ahdistus siitä etten enää voi olla juuri hänen kanssaan. Omistauduin siis täysin hänelle.

Veikkaan, että henkilöt joista puhutaan ylempänä, ovat olleet pidempi aikaisessa mania vaiheessa ja alkanut tosiaankin mennä "vähän liian lujaa" . Vaikka ymmärränkin heidän maanisuutensa, en silti pysty ymmärtämään tapauksia kokonaisuutena. On maanisia vaiheita, mutta ne menee ohi. Tosin sairaus on erilainen jokaisella ihmisellä.

Kuiviin imetty, itse en ainakaan ole koskaan valehdellut sanoessani jotakin ihmistä rakastavani.

En tosin ole äiti, mutta uskallan veikata ettei minusta olisi koskaan tuollaiseen. En voisi omia lapsiani hylätä. TOIVOTTAVASTI. Se olisi kamalinta mitä voisin elämäni aikana tehdä, jos joskus lapsia saan.

Ero tosiaan on vaikea ja tiedostan itsekkin kuinka vaikeaksi sen teen vastapuoliskolle, silloin kun tiedostan sen olen hyvin murtunut ja masentunut käytöksestäni. Syytän itseäni erosta. Tekisin mitä tahansa saadakseni hänet takaisin, vaikka järjellä osaan itselleni selittää ettei meistä voisi koskaan tulla enempää kuin olemme olleet.

Teksti on varmaan vähän sekavaa, toivottavasti kuitenkin suht ymmärrettävää.

Taciti123 kirjoitti:

Hei.

Olen itse bibo ja olen aivan päinvastainen kuin nuo kaks esimerkki tapausta ylempänä. Erosin juuri "poika"ystävästäni, hänen tahdostaan. Olin hyvin riippuvainen hänestä ja vannoin rakkauttani joka päivä. Oloni on toivoton, aivan kuin kaikki olisi viety. Mieleeni ei ole edes tullut, että lähtisin etsimään uutta miestä ja aloittaisin kaiken alusta, pikemminkin pelko ja ahdistus siitä etten enää voi olla juuri hänen kanssaan. Omistauduin siis täysin hänelle.

Veikkaan, että henkilöt joista puhutaan ylempänä, ovat olleet pidempi aikaisessa mania vaiheessa ja alkanut tosiaankin mennä "vähän liian lujaa" . Vaikka ymmärränkin heidän maanisuutensa, en silti pysty ymmärtämään tapauksia kokonaisuutena. On maanisia vaiheita, mutta ne menee ohi. Tosin sairaus on erilainen jokaisella ihmisellä.

Kuiviin imetty, itse en ainakaan ole koskaan valehdellut sanoessani jotakin ihmistä rakastavani.

En tosin ole äiti, mutta uskallan veikata ettei minusta olisi koskaan tuollaiseen. En voisi omia lapsiani hylätä. TOIVOTTAVASTI. Se olisi kamalinta mitä voisin elämäni aikana tehdä, jos joskus lapsia saan.

Ero tosiaan on vaikea ja tiedostan itsekkin kuinka vaikeaksi sen teen vastapuoliskolle, silloin kun tiedostan sen olen hyvin murtunut ja masentunut käytöksestäni. Syytän itseäni erosta. Tekisin mitä tahansa saadakseni hänet takaisin, vaikka järjellä osaan itselleni selittää ettei meistä voisi koskaan tulla enempää kuin olemme olleet.

Teksti on varmaan vähän sekavaa, toivottavasti kuitenkin suht ymmärrettävää.

Lue lisää

siis bipo..

ja toivon todella, ettei minulle käy koskaan noin. En haluaisi satuttaa ketään miestä tuolla tavoin. Voimia kaikille!

Kuiviin imetty kirjoitti:

Tuohon "yrittämiseen" olisikin mukava saada jonkun bipon selitys, onko kaikki rakastamiseen viittaava yleensäkin vain valetta? Vai kyseenalaistaako bipo itse omat hyvät tunteensa epäaidoiksi?

Näitä juttuja palstalla lukiessa huomaa, miten sama levy pyörii lähes joka bipolla. Ihmisissä on tietty eroja, mutta pääpiirteittäin sama kaava toistuu joka kommentissa. Ilmeisesti bipot vaan kylmästi unohtavat entisen suhteensa ja perheensä, vaikka suhteeseen liittyisi lapsiakin?

Lue lisää

En tiedä muista kun ei viitsi yleistää mutta itsellä tunteiden kuoleminen tulee itsenikin yllättäen, sen jälkeen olen ulkopuolella suhteesta odottaen että pääsen muuttamaan. Sitten saattaa tulla taas "rakkaus" takaisin ja sitten soudetaan ja huovataan suhteen kanssa!

Heips!

Itse olen "bipo" (niin minun papereissani lukee) ja haluaisin kommentoida paria asiaa.

Ei sinun tarvitse toivoa kaikille bipojen puolisoille, kumppaneille etc... paljon voimia ja jaksamisia sekä jatkaa: " Kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan niin ALENTAVAA ja VALHEELLISTA kohtelua kuin olen (...) itse kokenut!" . Minulle tuli pari asiaa mieleen tästä mitä kirjoitit.

En pidä reiluna syyttää kaikkia bipoja tällaisesta käyttäytymisestä. Sehän estäisi bipojen seurustelemisen täysin. En ymmärrä miksi juuri bipojen kanssa eroaminen olisi niin erikoista. Eroja on monenlaisia myös "epäbipo:jen" kesken, kuten hyvin tiedämme kaikki on sidottu aikaan ja paikkaan.

Olen kuitenkin lukenut monta juttua tältä palstalta ja voin vain huokaista ikäväkseni huomatessani kuinka sairaus, häiriö, pipi, pöpö (whatever!) voi tuhota ihanasti huumaavan ja koossa pitävän, kahden ihmisen välisen suhteen.


Hyvää syksyä!

femmina_totale kirjoitti:

Heips!

Itse olen "bipo" (niin minun papereissani lukee) ja haluaisin kommentoida paria asiaa.

Ei sinun tarvitse toivoa kaikille bipojen puolisoille, kumppaneille etc... paljon voimia ja jaksamisia sekä jatkaa: " Kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan niin ALENTAVAA ja VALHEELLISTA kohtelua kuin olen (...) itse kokenut!" . Minulle tuli pari asiaa mieleen tästä mitä kirjoitit.

En pidä reiluna syyttää kaikkia bipoja tällaisesta käyttäytymisestä. Sehän estäisi bipojen seurustelemisen täysin. En ymmärrä miksi juuri bipojen kanssa eroaminen olisi niin erikoista. Eroja on monenlaisia myös "epäbipo:jen" kesken, kuten hyvin tiedämme kaikki on sidottu aikaan ja paikkaan.

Olen kuitenkin lukenut monta juttua tältä palstalta ja voin vain huokaista ikäväkseni huomatessani kuinka sairaus, häiriö, pipi, pöpö (whatever!) voi tuhota ihanasti huumaavan ja koossa pitävän, kahden ihmisen välisen suhteen.


Hyvää syksyä!

Lue lisää

Ero bipon kanssa on siksi niin erikoista, että bipo on tunnekylmä ja ylimielinen, sekä haluaa yleensä kehua retostaa uudella kumppanillaan.

Eihän ne erot estäkään seurustelua, sillä bipo on kerrassaan hurmaava suhteen ensimmäiset vuodet. Se hel*etti alkaa yleensä vasta muutaman vuoden jälkeen.

Normaalista erosta on selvitty, mutta bipon kanssa erosta ei selviä koska se jättää jälkeensä traumoja ja henkisiä vaurioita. Siksi bipous onkin määritelty mielenterveysongelmaksi. Miksi se olisi sairaudeksi määritelty jos se ei aiheuttaisi poikkeavaa käytöstä ns. normaalista?

femmina_totale kirjoitti:

Heips!

Itse olen "bipo" (niin minun papereissani lukee) ja haluaisin kommentoida paria asiaa.

Ei sinun tarvitse toivoa kaikille bipojen puolisoille, kumppaneille etc... paljon voimia ja jaksamisia sekä jatkaa: " Kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan niin ALENTAVAA ja VALHEELLISTA kohtelua kuin olen (...) itse kokenut!" . Minulle tuli pari asiaa mieleen tästä mitä kirjoitit.

En pidä reiluna syyttää kaikkia bipoja tällaisesta käyttäytymisestä. Sehän estäisi bipojen seurustelemisen täysin. En ymmärrä miksi juuri bipojen kanssa eroaminen olisi niin erikoista. Eroja on monenlaisia myös "epäbipo:jen" kesken, kuten hyvin tiedämme kaikki on sidottu aikaan ja paikkaan.

Olen kuitenkin lukenut monta juttua tältä palstalta ja voin vain huokaista ikäväkseni huomatessani kuinka sairaus, häiriö, pipi, pöpö (whatever!) voi tuhota ihanasti huumaavan ja koossa pitävän, kahden ihmisen välisen suhteen.


Hyvää syksyä!

Lue lisää

Jos et sattunut huomaamaan niin tämä ketju on nimenomaan bipopipihöröjen x tai kumppanien kertomuksia ja heidän kokemuksiaan.
EI kaikkien bipojen syyttelyä, härreguud sentään! Mistä te (oikeat)Bipot keksitte että AINA kaikkia oikeita bipoja SYYTETÄÄN kun joku(epäpipoo) kertoo oikean tarinan elämästään, kaunistelematta.
Jos omaat kauniin rakkaustarinan bipouksineen kerro se meille kaikille, hyvä bipo!

kyllästyttävää.. kirjoitti:

Jos et sattunut huomaamaan niin tämä ketju on nimenomaan bipopipihöröjen x tai kumppanien kertomuksia ja heidän kokemuksiaan.
EI kaikkien bipojen syyttelyä, härreguud sentään! Mistä te (oikeat)Bipot keksitte että AINA kaikkia oikeita bipoja SYYTETÄÄN kun joku(epäpipoo) kertoo oikean tarinan elämästään, kaunistelematta.
Jos omaat kauniin rakkaustarinan bipouksineen kerro se meille kaikille, hyvä bipo!

Lue lisää

Bipot varmaankin ottavat yleistyksenä kaiken koska tautiin kuuluu hieman narsistisia piirteitä eli itsekeskeisyyttä.

Vaikka nämä tarinat ovat selkeästi yksittäisiä tapauksia ja niillä on samankaltaisia piirteitä, en näe että niissä on yleistetty mitään. Ehkäpä joku vaan haluaa olla taas huomion keskipisteenä ja kuvitella että juuri hänestä puhutaan.

~~~~~~life kirjoitti:

Bipot varmaankin ottavat yleistyksenä kaiken koska tautiin kuuluu hieman narsistisia piirteitä eli itsekeskeisyyttä.

Vaikka nämä tarinat ovat selkeästi yksittäisiä tapauksia ja niillä on samankaltaisia piirteitä, en näe että niissä on yleistetty mitään. Ehkäpä joku vaan haluaa olla taas huomion keskipisteenä ja kuvitella että juuri hänestä puhutaan.

Lue lisää

Tai sitten te ns. terveet ette näe, että yleistätte. On se kumma, kun täällä käy sokeita ihmisiä, jotka eivät huomaa joidenkin yleistävän kaikki bipot samanlaisiksi. Kyllä niitä haukkujia täällä on muutamia. Toki niitäkin fiksuja ihmisiä, jotka kertovat vain omista kokemuksistaan, eivätkä tuomitse toisia bipoja. Eikä kukaan bipo täällä halua varmastikaan olla huomion keskipisteenä. En ainakaan ole sellaista tapausta täältä bongannut, joka väkisin yrittäisi olla esillä jollain tavalla. Ei tämän asian esille tuominen tarkoita sitä, että juuri kyseisestä biposta puhuttaisiin. Onko se jotenkin vaikea ymmärtää? Jos joku ihminen sanoo, että kaikki bipot ovat sitä ja tätä, niin silloin se on yleistämistä. Jos käyttää sanaa _kaikki_, niin pitää myös kestää se, että bipot puolustavat itseään.

Ja ei tähän sairauteen kuulu itsekeskeisyys suoralta kädeltä. Maaninen ihminen saattaakin olla itsekäs, mutta ei se muuten tähän millään tavalla kuulu. Ihminen voi olla itsekäs ihan ilman tätä sairauttakin. Tunnen monia bipoja, jotka antaisivat vaikka paitansa päältänsä, jos joku sitä enemmän tarvitsee. Itse olen ammatiltani sairaanhoitaja, ja rakastan ihmisen auttamista. Lapsesta saakka halusin olla joko lääkäri tai hoitaja, että saan olla ihmisten kanssa tekemisissä. On myös niitä tapauksia, jotka heittäytyvät tämän sairauden vuoksi marttyyreiksi ja siksi alkavat itsekkäiksi. Ja jokainen ihminen on välillä itsekäs. Välillä pitääkin ottaa aikaa itselleen ja olla hieman itsekäs, ettei pala loppuun. Jokainen sen tietää. Ihan turhaa tuostakin asiasta oli sanoa.

Ja kiitos kysymästä, niin minulla ja miehelläni on kaunis rakkaustarina. Mieheni oli vakavasti masentunut ennen minun tuloani hänen elämäänsä. Hän usein sanookin, että minä olen hänet jollain tavalla pelastanut pimeydestä. Ja HUOM! Nämä ovat mieheni sanoja, ei minun. Itse en olisi koskaan uskonut, että joku mies minusta ajattelisi tuolla tavoin. Joten olen ilmeisesti tehnyt jotain hyvää elämässäni.

Riikka80Hki kirjoitti:

Tai sitten te ns. terveet ette näe, että yleistätte. On se kumma, kun täällä käy sokeita ihmisiä, jotka eivät huomaa joidenkin yleistävän kaikki bipot samanlaisiksi. Kyllä niitä haukkujia täällä on muutamia. Toki niitäkin fiksuja ihmisiä, jotka kertovat vain omista kokemuksistaan, eivätkä tuomitse toisia bipoja. Eikä kukaan bipo täällä halua varmastikaan olla huomion keskipisteenä. En ainakaan ole sellaista tapausta täältä bongannut, joka väkisin yrittäisi olla esillä jollain tavalla. Ei tämän asian esille tuominen tarkoita sitä, että juuri kyseisestä biposta puhuttaisiin. Onko se jotenkin vaikea ymmärtää? Jos joku ihminen sanoo, että kaikki bipot ovat sitä ja tätä, niin silloin se on yleistämistä. Jos käyttää sanaa _kaikki_, niin pitää myös kestää se, että bipot puolustavat itseään.

Ja ei tähän sairauteen kuulu itsekeskeisyys suoralta kädeltä. Maaninen ihminen saattaakin olla itsekäs, mutta ei se muuten tähän millään tavalla kuulu. Ihminen voi olla itsekäs ihan ilman tätä sairauttakin. Tunnen monia bipoja, jotka antaisivat vaikka paitansa päältänsä, jos joku sitä enemmän tarvitsee. Itse olen ammatiltani sairaanhoitaja, ja rakastan ihmisen auttamista. Lapsesta saakka halusin olla joko lääkäri tai hoitaja, että saan olla ihmisten kanssa tekemisissä. On myös niitä tapauksia, jotka heittäytyvät tämän sairauden vuoksi marttyyreiksi ja siksi alkavat itsekkäiksi. Ja jokainen ihminen on välillä itsekäs. Välillä pitääkin ottaa aikaa itselleen ja olla hieman itsekäs, ettei pala loppuun. Jokainen sen tietää. Ihan turhaa tuostakin asiasta oli sanoa.

Ja kiitos kysymästä, niin minulla ja miehelläni on kaunis rakkaustarina. Mieheni oli vakavasti masentunut ennen minun tuloani hänen elämäänsä. Hän usein sanookin, että minä olen hänet jollain tavalla pelastanut pimeydestä. Ja HUOM! Nämä ovat mieheni sanoja, ei minun. Itse en olisi koskaan uskonut, että joku mies minusta ajattelisi tuolla tavoin. Joten olen ilmeisesti tehnyt jotain hyvää elämässäni.

Lue lisää

Jotenki mulla on sellanen olo, että tää tyyppi, joka täällä jauhaa tosta samasta asiasta monella eri nimimerkillä on yksi ja sama ihminen. Jokaisessa viestissä on sama sisältö ja sama valitus. Taitaa itse haluta olla huomion keskipisteenä. Älkää bipot välittäkö tuollaisista ihmisistä. Tiedän, että teissä on monia ihania ja hyviä ihmisiä! Niin kuin oma mieheni on. Voimia kaikille!

Tähdetär&Kuumies kirjoitti:

Jotenki mulla on sellanen olo, että tää tyyppi, joka täällä jauhaa tosta samasta asiasta monella eri nimimerkillä on yksi ja sama ihminen. Jokaisessa viestissä on sama sisältö ja sama valitus. Taitaa itse haluta olla huomion keskipisteenä. Älkää bipot välittäkö tuollaisista ihmisistä. Tiedän, että teissä on monia ihania ja hyviä ihmisiä! Niin kuin oma mieheni on. Voimia kaikille!

Lue lisää

No mut se on vaan sun olos ja "jauhantaa ja valitusta" ;)

Helpottaa lukea näitä juttuja kun on suoraan kun meidän suhde. Tuli semmonen vuoristorata koettua että ei sitä pysty sanoiksi pukemaan. Tuli kuultua solvaukset, haukkumiset, kiristykset, huorittelut ja muut sekoilut ja seuraavaan hengenvetoon rakkaudentunnustukset ja loputtomat suudelmat. Ei voinut luottaa mihinkään kun saatto mielialat muuttua minuutissa. Sitten tuli nämä häpeät ja ahdistus kun oli loukannut ja lopulta että tuottaa niin paljon tuskaa että parempi häipyy ku hakee apua. Lähtikin sitten ties kuin monennen kerran mutta nyt minun puolelta riitti että saa jotenki edes oman itsensä ja elämänsä kasattua jotenki kaiken pettymisen jälkeen. Järkytys hän se oli kun tällainen Onnea täynnä oleva suhde muuttui yht äkkiä täysin painajaiseksi. Nyt katson asiaa eri kantilta ja keskityn itseeni ja omaan hyvinvointini. Tsemppiä kaikille. Nostakaa kytkintä. Älkääkä itseänne syyttäkö. Ette olisi voineet toimia toisin, korkeintaan lähteä suhteesta aikaisemmin.

Tuttua juttua, pienestäkin erimielisyydestä tehdään iso riita ja erolla uhkailu alkaa. Ja elämän tosiasioista puhuminen tuntui ahdistavan exää liikaa ja taas erosta piti mainita. Muutenkin elämä oli suhteessa sellaista, että exä sai tulla ja mennä miten halusi. Jos sanoi eriävän mielipiteen menoista ja yritti puhua järkeä, niin taas uhkailtiin erolla tai alkoi huuto. Käytös oli aivan kuin murrosikäisellä, "mä meen ja tuun niinku mä haluun, eikä mikään saa mua rajoittaa". Ja menemisistä ja tulemisista ei tietenkään useimmiten ilmoitettu mitään etukäteen. Piti vain olla aina valmis joustamaan, mutta asia ei tietenkään ollut toisinpäin.

pakko tähän kyllä sanoa, että ei maniassa oleva henkilö sen enempää pysty manipuloimaan kuin normaalissa tilassa oleva bipoton henkilö.
Valitettavasti monet ihmiset rakastuvat niin tulisesti että eivät huomaa rakkauden kohteen valehteluia tai eivät tahdo sitä uskoa. Jälkeenpäin on helpompii syyttää toista kuin itseään.

Äitilläni on tämä sairaus ja kyllä hän yrittää valehdella erilaisista asioista manian aikaan, mutta onneksi osaan lukea häntä ja muutenkin ihmisiä että tiedän koskapuhutaan totta ja koska ei.

Exäni pitää varmaan itseään jotenkin "ylempänä", kun saa olla sellaisen "nyxän" kanssa, joka ei sano vastaan juuri missään asiassa ja suorastaan palvoo häntä.
Ja tämän onnellisen "nyxän" selän takana exälläni ja mulla on seksiä, kun se osio ei tyydytä exääni riittävästi ja pahinta, että mä oon niin pahassa jamassa henkisesti, että annan tämän tapahtua, vaikka se on kammottavaa!

gerberalis kirjoitti:

Exäni pitää varmaan itseään jotenkin "ylempänä", kun saa olla sellaisen "nyxän" kanssa, joka ei sano vastaan juuri missään asiassa ja suorastaan palvoo häntä.
Ja tämän onnellisen "nyxän" selän takana exälläni ja mulla on seksiä, kun se osio ei tyydytä exääni riittävästi ja pahinta, että mä oon niin pahassa jamassa henkisesti, että annan tämän tapahtua, vaikka se on kammottavaa!

Lue lisää

Ehkäpä bipoille sopii puolisoksi ihminen, joka on tossun alla ilman omia tunteita. Gerberalis, katko kahleet ja lennä vapauteen, ennenkuin tilanne pahenee ja satutat enemmän itseäsi.

Kuiviin imetty kirjoitti:

Ehkäpä bipoille sopii puolisoksi ihminen, joka on tossun alla ilman omia tunteita. Gerberalis, katko kahleet ja lennä vapauteen, ennenkuin tilanne pahenee ja satutat enemmän itseäsi.

Lue lisää

Tiedän, että pitäisi pysyä kaukana exästä, mutta se on tämänhetkisessä elämäntilanteessani vaikeaa, kun ei ole sellaista elämän sisältöä eli esim.niin läheistä ystävää, jonka kanssa voisi usein vapaapäiviä viettää. Ystäviä on, mutta heillä on omat kuvionsa ja näemme harvoin. Olen yrittänyt myös käydä treffeillä, että ihastuisin jne. Sopivaa ei ole löytynyt ja tunteet exää kohtaan ovat kaikesta kauheasta huolimatta ihmeen syvät. Vaikea selittää, mutta meillä oli todella läheiset välit, kun kaikki oli vielä hyvin ja luulenpa, että tämän hänen uuden suhteensa "juuret" ovat hyvin pitkälti manian aikaansaannosta ja "nyxä" on alkoholisti ja ehkäpä myös bipo, jota ei ole diagnosoitu?

gerberalis kirjoitti:

Tiedän, että pitäisi pysyä kaukana exästä, mutta se on tämänhetkisessä elämäntilanteessani vaikeaa, kun ei ole sellaista elämän sisältöä eli esim.niin läheistä ystävää, jonka kanssa voisi usein vapaapäiviä viettää. Ystäviä on, mutta heillä on omat kuvionsa ja näemme harvoin. Olen yrittänyt myös käydä treffeillä, että ihastuisin jne. Sopivaa ei ole löytynyt ja tunteet exää kohtaan ovat kaikesta kauheasta huolimatta ihmeen syvät. Vaikea selittää, mutta meillä oli todella läheiset välit, kun kaikki oli vielä hyvin ja luulenpa, että tämän hänen uuden suhteensa "juuret" ovat hyvin pitkälti manian aikaansaannosta ja "nyxä" on alkoholisti ja ehkäpä myös bipo, jota ei ole diagnosoitu?

Lue lisää

Ymmärrän tilanteesi, ei se ole niin helppo irtaantua, kun on hyvä yhteinen menneisyys.
Itselläni oli avokkini kanssa vähän sama tilanne.
Annoin anteeksi hänen ihastumisensa toiseen mieheen, joka on kaksi kertaa eronnut ja mielestäni renttu, jollainen ei ole ollenkaan puolisoni tyylinen.
Tunteet ovat välillä todella vaikeasti selitettävissä.
Toki yhteiset lapset vaikuttivat myös päätökseeni pysyä yhdessä.
Voimia ja jaksamista kaikille bipojen kumppaneille.

gerberalis kirjoitti:

Tiedän, että pitäisi pysyä kaukana exästä, mutta se on tämänhetkisessä elämäntilanteessani vaikeaa, kun ei ole sellaista elämän sisältöä eli esim.niin läheistä ystävää, jonka kanssa voisi usein vapaapäiviä viettää. Ystäviä on, mutta heillä on omat kuvionsa ja näemme harvoin. Olen yrittänyt myös käydä treffeillä, että ihastuisin jne. Sopivaa ei ole löytynyt ja tunteet exää kohtaan ovat kaikesta kauheasta huolimatta ihmeen syvät. Vaikea selittää, mutta meillä oli todella läheiset välit, kun kaikki oli vielä hyvin ja luulenpa, että tämän hänen uuden suhteensa "juuret" ovat hyvin pitkälti manian aikaansaannosta ja "nyxä" on alkoholisti ja ehkäpä myös bipo, jota ei ole diagnosoitu?

Lue lisää

Kuulostaa tutulta kaikki nuo tarinat. Olen tässä reilu vuoden verran katsellut ja kokenut samoja (nyt ex). Hyvinä aikoina monia arvostamiani asioita, mutta huonoina jaksoina nimitteli/haukkui, lähti menemään. Alkoholia lääkkeeksi, mielettömiä puhelinlaskuja kun piti puhua ja puhua, tavaroita hävisi reissuilla.
Valehteleminen uskomatonta! Pahinta, että hänen edellinen exänsä, josta hän erosi, vie häntä sairasta kuin pässiä narusta, seilasi siellä ja täällä. Tunteet jotka mulla on häntä kohtaan kaikesta huolimatta tekee vaikeaa.- Äärimmaisen vaikea sairaus ja yrittää elää sellaisen kanssa.

Sitä itsekin miettinyt, maniassa varmasti meno on mukavaa kun molemmat menevät pää kolmantena jalkana... Mutta entäpä jos kummallakin on yhtä aikaa masennusvaihe? Ja varsinkin silloin, jos exällä on lapset käymässä. Suhteen aikana äitiys ei onnistunut mania- eikä masennusvaiheessa. Masennusvaiheessa exä oli niin loppu, että lasten iloisuuskin vain oli häiritsevä tekijä ja kaikki äänekäs leikkiminenkin ahdisti ja ärsytti.

Kuiviin imetty kirjoitti:

Sitä itsekin miettinyt, maniassa varmasti meno on mukavaa kun molemmat menevät pää kolmantena jalkana... Mutta entäpä jos kummallakin on yhtä aikaa masennusvaihe? Ja varsinkin silloin, jos exällä on lapset käymässä. Suhteen aikana äitiys ei onnistunut mania- eikä masennusvaiheessa. Masennusvaiheessa exä oli niin loppu, että lasten iloisuuskin vain oli häiritsevä tekijä ja kaikki äänekäs leikkiminenkin ahdisti ja ärsytti.

Lue lisää

Masennus onkin sitten asia erikseen, paljon riippuu tietysti siitä miten pahaksi se pääsee äitymään. Jos oikeen syvänä on niin tuskin pystyvät pitämään huolta edes itsestään, saati sitten lapsista. Hankala on tilanteesi kyllä.

Itse huomasin tuon saman räjähdys herkkyyden, se lähti ihan mitättömän pienestä asiasta ja sai valtavat mittasuhteet muutamassa minutissa. Järkyttävää. Ja sitten kun yritit selittää tai saada asiaan järkeä, toinen kiihtyi siitä vaan lisää.

Lasten ei pidä kärsiä vanhempien holtittomuudesta. Ota ihmeessä yhteyttä lastensuojeluun, jos olet huolissasi. He auttavat asiassa eteenpäin, huostaanotto on vasta viimeinen hätäratkaisu. Muitakin keinoja on paljon ennen sitä.

Hiton hyvä kirjoitus! Siis täyttä totta. Täten ei kannata sitoutua koskaan bipoon.

Huomasin tämän saman aivan täydellisesti. Vieläpä niin, että mieheni jopa sanoi ääneen "en tiedä kuka olen".

Kyllä varmaan narsismi liittyy bipouteen, miksi muutenkaan sitä ihminen voi heittäytyä niin syvälle itseensä ja unohtaa toisen ihmisen tunteet. Hän kävi terapiassa jossa häntä hoiti keski-ikäinen nainen, ja siitäkin hän mainitsi vain kerran:

"Terapeuttini sanoi että olen kuulema poikkeuksellisen charmikas mies".

Kuulema mitään vikaa hänestä ei löydetty ja kaikki synnit hän sai terapeutilta anteeksi, joka oli todennut että "ihmisen tulee mennä elämässä eteenpäin ja antaa omat virheet anteeksi, ja jos joku haluaa vielä syyllistää niin se on heidän oma valintansa jolle et voi mitään."
Tällä verukkeella hän totesikin että "no anteeksi" kun oli hajottanut minut totaalisesti noina yhteisinä vuosina. Hän olisi halunnut säilyttää vielä ystävyytemme vaikka oli jo uuden naisen kanssa, mutta koska olin niin vihamielinen häntä kohtaan hän totesi ettei haluakaan.

Jos minä sanon jollekin ihmiselle että hän on elämäni mies, en koskaan tule unohtamaan sen ihmisen tärkeyttä vaikka ero tulisikin.
Bipo voi sanoa mitä vaan kelle vaan silloin kun hänelle sopii, ja jonkin ajan kuluttua sillä ei ole mitään merkitystä.

Viimeiset 5 vuotta väänsimme kun hän ei halunnut lapsia eikä parisuhdetta. Kun uusi tuli kuvioihin, hän yhtäkkiä halusikin lasta. Mieli tässä asiassa muuttui pari kertaa suhteemme aikana, joskus halusi sitä ja tätä, joskus ei. Eroja meidän suhteeseen mahtui kaksi.
Kihlatkin lupasi puolen vuoden kuluessa suhteen aloittamisesta, mutta eipä niitä kuulunut 8-9 vuoteen.

Täytyy vaan taas kerran todeta että kivusta ja särystä huolimatta, ihanaa elää ilman häntä, mutta olisi ihanaa päästä myös tästä rikkonaisuudesta sekä luottamuspulasta ihmisiin jotka hän jätti jälkeensä.

Bipon (onneksi) ex kirjoitti:

Kyllä varmaan narsismi liittyy bipouteen, miksi muutenkaan sitä ihminen voi heittäytyä niin syvälle itseensä ja unohtaa toisen ihmisen tunteet. Hän kävi terapiassa jossa häntä hoiti keski-ikäinen nainen, ja siitäkin hän mainitsi vain kerran:

"Terapeuttini sanoi että olen kuulema poikkeuksellisen charmikas mies".

Kuulema mitään vikaa hänestä ei löydetty ja kaikki synnit hän sai terapeutilta anteeksi, joka oli todennut että "ihmisen tulee mennä elämässä eteenpäin ja antaa omat virheet anteeksi, ja jos joku haluaa vielä syyllistää niin se on heidän oma valintansa jolle et voi mitään."
Tällä verukkeella hän totesikin että "no anteeksi" kun oli hajottanut minut totaalisesti noina yhteisinä vuosina. Hän olisi halunnut säilyttää vielä ystävyytemme vaikka oli jo uuden naisen kanssa, mutta koska olin niin vihamielinen häntä kohtaan hän totesi ettei haluakaan.

Jos minä sanon jollekin ihmiselle että hän on elämäni mies, en koskaan tule unohtamaan sen ihmisen tärkeyttä vaikka ero tulisikin.
Bipo voi sanoa mitä vaan kelle vaan silloin kun hänelle sopii, ja jonkin ajan kuluttua sillä ei ole mitään merkitystä.

Viimeiset 5 vuotta väänsimme kun hän ei halunnut lapsia eikä parisuhdetta. Kun uusi tuli kuvioihin, hän yhtäkkiä halusikin lasta. Mieli tässä asiassa muuttui pari kertaa suhteemme aikana, joskus halusi sitä ja tätä, joskus ei. Eroja meidän suhteeseen mahtui kaksi.
Kihlatkin lupasi puolen vuoden kuluessa suhteen aloittamisesta, mutta eipä niitä kuulunut 8-9 vuoteen.

Täytyy vaan taas kerran todeta että kivusta ja särystä huolimatta, ihanaa elää ilman häntä, mutta olisi ihanaa päästä myös tästä rikkonaisuudesta sekä luottamuspulasta ihmisiin jotka hän jätti jälkeensä.

Lue lisää

Tuota kameleotti-juttua en ole aikaisemmin ajatellutkaan. Siinä voi olla kyllä vinha perä. Yksi yhteinen ominaisuus nousee esiin myös meidän ns suhteesta ulosheitetyille. Se että luulimme heidän olevan se sielun toinen puolisko. Tunteet olivat aitoja ja hyvin vahvoja ja sitten ihan kuin seinään kaikki kaatui. Ja toipuminen suhteesta on/oli rankka. Melkein jokaisessa tarinassa tämä kuvio on samankaltainen. Ja se jaksaa minua ällistyttää yhä vain edelleen. Ovatko muut huomanneet saman. Meidänhän pitäisi kirjoittaa kirja kokemuksista. Yksi kirjoittaa sen kaikkien puolesta ja muut vain allekirjoittaa sen :)

maripet71 kirjoitti:

Tuota kameleotti-juttua en ole aikaisemmin ajatellutkaan. Siinä voi olla kyllä vinha perä. Yksi yhteinen ominaisuus nousee esiin myös meidän ns suhteesta ulosheitetyille. Se että luulimme heidän olevan se sielun toinen puolisko. Tunteet olivat aitoja ja hyvin vahvoja ja sitten ihan kuin seinään kaikki kaatui. Ja toipuminen suhteesta on/oli rankka. Melkein jokaisessa tarinassa tämä kuvio on samankaltainen. Ja se jaksaa minua ällistyttää yhä vain edelleen. Ovatko muut huomanneet saman. Meidänhän pitäisi kirjoittaa kirja kokemuksista. Yksi kirjoittaa sen kaikkien puolesta ja muut vain allekirjoittaa sen :)

Lue lisää

Kyllä siinä tosiaan maailma romahtaa, kun toinen sanoo rakastavansa vieläkin, vaikka on uudessa suhteessa. Olin vakuuttunut, kun olimme yhdessä, että suhteemme oli tunteiden osalta aito. Nk. intohimoinen rakkaussuhde hyvässä ja pahassa. Todella läheinen ja paljas suhde. Olemme kumpikin varautuneita ihmisiä kohtaan tietyssä mielessä( exäni ei taida enää olla...) ja suhteemme oli sellainen, että se oli molempien mielestä ainutlaatuinen, että olimme päästäneet toisemme lähemmäksi kuin ketään ennen. Exäni tavallaan kesytti mut ja mä hänet. Siksi tämä toipuminen lienee niin hidasta ja välejä on todella vaikea katkaista, vaikka mun osaltani se olisi tarpeellista ja järkevintä. Tunteiden voimakkuus yllättää joka päivä tässä taistelussani kohti vapautta.

gerberalis kirjoitti:

Kyllä siinä tosiaan maailma romahtaa, kun toinen sanoo rakastavansa vieläkin, vaikka on uudessa suhteessa. Olin vakuuttunut, kun olimme yhdessä, että suhteemme oli tunteiden osalta aito. Nk. intohimoinen rakkaussuhde hyvässä ja pahassa. Todella läheinen ja paljas suhde. Olemme kumpikin varautuneita ihmisiä kohtaan tietyssä mielessä( exäni ei taida enää olla...) ja suhteemme oli sellainen, että se oli molempien mielestä ainutlaatuinen, että olimme päästäneet toisemme lähemmäksi kuin ketään ennen. Exäni tavallaan kesytti mut ja mä hänet. Siksi tämä toipuminen lienee niin hidasta ja välejä on todella vaikea katkaista, vaikka mun osaltani se olisi tarpeellista ja järkevintä. Tunteiden voimakkuus yllättää joka päivä tässä taistelussani kohti vapautta.

Lue lisää

Tuttua juttua. Suhde onkin todella syvä ihmisen kanssa joka tuntee tuntemuksensa 100 lasissa. Myös meillä koettiin uskomaton yhteenkuuluuvuudentunne, sielunkumppanuus, luottamus ja "yhdessä on helppo olla"-fiiliksiä.

Kai se hinta siitä on tuplasti sekin. Liekö bipo uuvuttaa itsensä rakastumisella ja yhtäkkiä tuleekin toleranssi täyteen.

Tiedän että uuden kumppanin kanssa se on sitä samaa nyt, lennellään taivaissa ja NYT on löydetty täydellinen kumppani sekä suhde. Sen tiedostaminen satuttaa, mutta toisaalta suhteen lopputulos on aina sama. Vaikka olisi miten kaunis, täydellinen, jne. tuskin se bipon olemusta muuttaa.

gerberalis kirjoitti:

Kyllä siinä tosiaan maailma romahtaa, kun toinen sanoo rakastavansa vieläkin, vaikka on uudessa suhteessa. Olin vakuuttunut, kun olimme yhdessä, että suhteemme oli tunteiden osalta aito. Nk. intohimoinen rakkaussuhde hyvässä ja pahassa. Todella läheinen ja paljas suhde. Olemme kumpikin varautuneita ihmisiä kohtaan tietyssä mielessä( exäni ei taida enää olla...) ja suhteemme oli sellainen, että se oli molempien mielestä ainutlaatuinen, että olimme päästäneet toisemme lähemmäksi kuin ketään ennen. Exäni tavallaan kesytti mut ja mä hänet. Siksi tämä toipuminen lienee niin hidasta ja välejä on todella vaikea katkaista, vaikka mun osaltani se olisi tarpeellista ja järkevintä. Tunteiden voimakkuus yllättää joka päivä tässä taistelussani kohti vapautta.

Lue lisää

Juuri näin, ensin saa kuulla olevansa toiselle jotain ainutlaatuista ja enemmänkin, kunnes... Naps, rakkaus loppuu kuin kytkimestä painaen. Normaalisuhteessa eroon on kuitenkin järkisyyt, eikä mikään "mä vaan lakkasin rakastamasta sua ja ne hyvät hetket oli vaan yrittämistä, ei muuta". Ja siitä suoraan uuteen suhteeseen sen enempiä miettimättä.

Kuiviin imetty kirjoitti:

Juuri näin, ensin saa kuulla olevansa toiselle jotain ainutlaatuista ja enemmänkin, kunnes... Naps, rakkaus loppuu kuin kytkimestä painaen. Normaalisuhteessa eroon on kuitenkin järkisyyt, eikä mikään "mä vaan lakkasin rakastamasta sua ja ne hyvät hetket oli vaan yrittämistä, ei muuta". Ja siitä suoraan uuteen suhteeseen sen enempiä miettimättä.

Lue lisää

:D Liekö heillä on joku sanakirja josta he suoltavat aivan täysin samoja fraaseja tuleville exilleen. Minäkin sain kuulla että

"...yritin niin saada tämän suhteen toimimaan".

Suhteen toiminnassa ei välttämättä ole mitään vikaa... Bipo vaan ei kestä kun arki tulee ja pitäisi alkaa tekemään vastuullisia päätöksiä elämästään.

"Ne hetket oli vaan yrittämistä". :D Päivän naurut, kiitos niistä.

Kuiviin imetty kirjoitti:

Juuri näin, ensin saa kuulla olevansa toiselle jotain ainutlaatuista ja enemmänkin, kunnes... Naps, rakkaus loppuu kuin kytkimestä painaen. Normaalisuhteessa eroon on kuitenkin järkisyyt, eikä mikään "mä vaan lakkasin rakastamasta sua ja ne hyvät hetket oli vaan yrittämistä, ei muuta". Ja siitä suoraan uuteen suhteeseen sen enempiä miettimättä.

Lue lisää

Löysin tämän ketjun vasta nyt, yli 3,5 vuotta ex-mieheni sairastumisesta ja reilu 3 vuotta erosta. Tämä on niiiiiin tuttua. Kaikki loppui kuin seinään. Ei ollut kuulemma koskaan mitään ollutkaan sen 13 vuoden aikana. - Niin ja varmaan monelle tuttua: mieheni mielestä hän ei ollut mitenkään sairas...

Traumatisoitumisesta en ole itse päässyt vieläkään. Tapahtumia (puoli vuotta kesti vuoristorataa) en pysty mitenkään käsittämään. Huomaan, että kaikilla muillakin on sama.

HH kirjoitti:

Löysin tämän ketjun vasta nyt, yli 3,5 vuotta ex-mieheni sairastumisesta ja reilu 3 vuotta erosta. Tämä on niiiiiin tuttua. Kaikki loppui kuin seinään. Ei ollut kuulemma koskaan mitään ollutkaan sen 13 vuoden aikana. - Niin ja varmaan monelle tuttua: mieheni mielestä hän ei ollut mitenkään sairas...

Traumatisoitumisesta en ole itse päässyt vieläkään. Tapahtumia (puoli vuotta kesti vuoristorataa) en pysty mitenkään käsittämään. Huomaan, että kaikilla muillakin on sama.

Lue lisää

Tervetuloa sinullekin tähän samaan veneeseen. Minäkin, luojalle kiitos, löysin tämän paikan juuri eron jälkeen ja oli hienoa huomata että meitä "soutajia" on muitakin tässä veneessä. On auttanut ihan hirveesti.
Myös minun tarinani loppui kuin seinään, ja exäni on edelleen huonossa kunnossa ja uudessa suhteessa. Toivoa hänen pinnalle tulosta on vähän, koska ei omasta mielestä ole sairas hänkään.
Luin erään suomalaisen tutkimuksen, missä puolisot olivat saaneet suurimman tuen juuri keskustelupalstoilta. Surullista sekin on, mutta että on ainakin edes joku paikka missä voi asioistaan puhua ja saada tukea. Mitä tulee toipumiseen niin matka on pitkä, mutta olen omalla kohdalla tyytyväinen, että se on edes alkanut.

maripet71 kirjoitti:

Tervetuloa sinullekin tähän samaan veneeseen. Minäkin, luojalle kiitos, löysin tämän paikan juuri eron jälkeen ja oli hienoa huomata että meitä "soutajia" on muitakin tässä veneessä. On auttanut ihan hirveesti.
Myös minun tarinani loppui kuin seinään, ja exäni on edelleen huonossa kunnossa ja uudessa suhteessa. Toivoa hänen pinnalle tulosta on vähän, koska ei omasta mielestä ole sairas hänkään.
Luin erään suomalaisen tutkimuksen, missä puolisot olivat saaneet suurimman tuen juuri keskustelupalstoilta. Surullista sekin on, mutta että on ainakin edes joku paikka missä voi asioistaan puhua ja saada tukea. Mitä tulee toipumiseen niin matka on pitkä, mutta olen omalla kohdalla tyytyväinen, että se on edes alkanut.

Lue lisää

Niin ja täytyy sanoa, että monien kommentit täällä ovat sanasta sanaan samoja kuin ex-miehelläni maanisessa vaiheessa... Oli kyllä todella ikävä kuulla joiltakin (jotka eivät ole samaa kokeneet) kaikenlaisia kommentteja, kuinka avioerot ovat aina sellaisia jne. Eivätpä ymmärrä, millaisen asian kanssa olemme olleet tekemisissä.

Pitkäaikainen liittoni (13 vuotta) loppui todella kuin seinään; kuin hän olisi kuollut. Ja sen jälkeen emme todella ole olleet missään ei minkäänlaisissa tekemisissä lukuun ottamatta tätä syksyä, jolloin lähetin hänelle joitain tavaroita töihin ja laitoin "kohteliaisuusviestin" mukaan. Kysyin samalla viestissä, voisiko hän kertoa, mitä oikeasti tapahtui; koska se auttaisi minua eteenpäin (en ole vieläkään selvinnyt, vaikka aikaa on mennyt jo 3,5 vuotta). Vastaus otti aikansa; sitten tuli vastaus, ettei hän oikeastaan itsekään tiedä mitä tapahtui ja että edelleen kamppailee ahdistusten yms. kanssa ja nyt tuntee valtavaa syyllisyyttä ja itseinhoa tapahtuneesta... (Hänellä ei siis ole mitään diagnoosia - paitsi lääkäreiden, jotka eivät ole häntä tavanneet.) Todella surullista. Yritin saada häntä nimittäin lääkäriin tuloksetta. Syyhän oli tietysti vain minussa.

Onko sinulla Maripet mitään arkielämän vinkkiä, miten selvitä traumoista, joita vuoristorata (tunteeton toiminta mm.) aiheutti? Minä olen hakenut ja saanut itselleni apua, mutta haavat ovat syvällä ja nytkin, kun kirjoitan tätä alkaa tulla takaumia ja huono olo.

Kuiviin imetty kirjoitti:

Juuri näin, ensin saa kuulla olevansa toiselle jotain ainutlaatuista ja enemmänkin, kunnes... Naps, rakkaus loppuu kuin kytkimestä painaen. Normaalisuhteessa eroon on kuitenkin järkisyyt, eikä mikään "mä vaan lakkasin rakastamasta sua ja ne hyvät hetket oli vaan yrittämistä, ei muuta". Ja siitä suoraan uuteen suhteeseen sen enempiä miettimättä.

Lue lisää

Aivan liian tuttua tämä toteamus 3,5 vuoden takaa!

HH kirjoitti:

Niin ja täytyy sanoa, että monien kommentit täällä ovat sanasta sanaan samoja kuin ex-miehelläni maanisessa vaiheessa... Oli kyllä todella ikävä kuulla joiltakin (jotka eivät ole samaa kokeneet) kaikenlaisia kommentteja, kuinka avioerot ovat aina sellaisia jne. Eivätpä ymmärrä, millaisen asian kanssa olemme olleet tekemisissä.

Pitkäaikainen liittoni (13 vuotta) loppui todella kuin seinään; kuin hän olisi kuollut. Ja sen jälkeen emme todella ole olleet missään ei minkäänlaisissa tekemisissä lukuun ottamatta tätä syksyä, jolloin lähetin hänelle joitain tavaroita töihin ja laitoin "kohteliaisuusviestin" mukaan. Kysyin samalla viestissä, voisiko hän kertoa, mitä oikeasti tapahtui; koska se auttaisi minua eteenpäin (en ole vieläkään selvinnyt, vaikka aikaa on mennyt jo 3,5 vuotta). Vastaus otti aikansa; sitten tuli vastaus, ettei hän oikeastaan itsekään tiedä mitä tapahtui ja että edelleen kamppailee ahdistusten yms. kanssa ja nyt tuntee valtavaa syyllisyyttä ja itseinhoa tapahtuneesta... (Hänellä ei siis ole mitään diagnoosia - paitsi lääkäreiden, jotka eivät ole häntä tavanneet.) Todella surullista. Yritin saada häntä nimittäin lääkäriin tuloksetta. Syyhän oli tietysti vain minussa.

Onko sinulla Maripet mitään arkielämän vinkkiä, miten selvitä traumoista, joita vuoristorata (tunteeton toiminta mm.) aiheutti? Minä olen hakenut ja saanut itselleni apua, mutta haavat ovat syvällä ja nytkin, kun kirjoitan tätä alkaa tulla takaumia ja huono olo.

Lue lisää

Moi HH, itselleni on eniten auttanut asiasta lukeminen. Luin ja edelleen luen kaiken bibolaarisuudesta mitä vaan käteeni saan. Itselläni on aivan ihania ystäviä jotka ovat jaksaneet kuunnella, mutta jotenkin ns ulkopuoliselle kertominen on ollut vaikeeta, koska sanoiksi pukeminen on tässä tarinassa ollut ainakin minulle uskomattoman hankalaa. Vaikka yleensä osaan käsitellä asiat mielestäni ainakin hyvin. Mutta täällä olen saanut oikeaa tukea, asioista ei ole tarvinnut kuin sanoa alku tavut, niin bibojen omaiset ovat tajunneet täysin sen mitä tarkoitan. Kukaan joka ei ole elänyt suhdetta hoitamattoman bibon kanssa ei sitä pysty tajuamaan.

Suurin ongelma sinulla on tämä sama kuin minulla. Tarina loppu kuin seinään. Kuin sitä ei olisi tapahtunutkaan. Minäkään en ole saanut vielä tänä päivänäkään selitystä siihen. Sen kanssa on vaikea elää. Minä olen tehnyt selvityksen itsekseni. Mieheni oli vain niin sairas ja akuutissa mania vaiheessa. Sairaudentunnoton ja lääkevastainen ollut aina. Ei ole hyväksynyt sairauttaa koskaan. Miten tällaiselta ihmiseltä saa koskaan mitään selitystä, kun ei itsekkään asioita tajua. Tappelen vastaan, en häntä, vaan hoitamatonta sairautta vastaan. Voittajaksi en siis voi selvitä.

Erittäin hyvin tuo kommenttisi kuvaa minunkin tunteita, olisi kuin hän olisi vain kuollut. Minulla on ihan samoja tuntemuksia. Mies ketä rakastin vain lakkasi olemasta. Niin se vaan on.
Taikan tapauksessa mies ei koskaan palannut ennalleen ja minun tapauksessa käy varmasti samoin. Asiat on hyvä käydä läpi ja selvittää, mutta siihen kannattaa varautua, ettei koskaan saa mitään selvitystä. Ei mikään helppo rooli meille, mutta monesti näissä pahimmissa tapauksissa tarina on samankaltainen.

Aika parantaa haavat, ja niin tulee käymään meidänkin tarinoissa. Miten kauan aikaa siihen menee on jokaisen kohdalla eri. Minulla on parempia päiviä ja toisinaan sitten taas ei. Tulee ei kannata jäädä makaamaan kuitenkaan.

Kuiviin imetty kirjoitti:

Juuri näin, ensin saa kuulla olevansa toiselle jotain ainutlaatuista ja enemmänkin, kunnes... Naps, rakkaus loppuu kuin kytkimestä painaen. Normaalisuhteessa eroon on kuitenkin järkisyyt, eikä mikään "mä vaan lakkasin rakastamasta sua ja ne hyvät hetket oli vaan yrittämistä, ei muuta". Ja siitä suoraan uuteen suhteeseen sen enempiä miettimättä.

Lue lisää

Kuulin lähes samat sanat kolmisen vuotta sitten, kun erosin kymmenen vuoden avioliitostani - mieheni maniassa.

Joo, oikein tuttua että bipo on kavereiden ja tuttujen silmissä huipputyyppi. Äitinikin oikein soitti erosta kuulleessaan ja surkutteli minkä helmen olinkaan menettänyt.

Hän on kerrassaan hurmaava, hymyilee, on ystävällinen, aukaisee naiselle ovia, oikea gentlemanni. Kaikkien mielestä hyvä tyyppi.

Lähimmäisilleen kuin kyykäärme, tunteeton ja itsekäs pas*iainen.

Bipoko hyvä tyyppi kirjoitti:

Joo, oikein tuttua että bipo on kavereiden ja tuttujen silmissä huipputyyppi. Äitinikin oikein soitti erosta kuulleessaan ja surkutteli minkä helmen olinkaan menettänyt.

Hän on kerrassaan hurmaava, hymyilee, on ystävällinen, aukaisee naiselle ovia, oikea gentlemanni. Kaikkien mielestä hyvä tyyppi.

Lähimmäisilleen kuin kyykäärme, tunteeton ja itsekäs pas*iainen.

Lue lisää

Tämän "edustuspuolen" huomasin exässäni myös jo vuosia sitten ja paljon ennen diagnoosia. Hän oli hyvin avulias esim.työkavereitaan kohtaan, mitä omituisemmissa asioissa, mitkä mielestäni olivat ns.perheasioita eikä työkaverin velvotteita, mutta ilmeisesti exä sai päteä sitten niillä touhuillaan ja samaan aikaan mulle ei pidetty lupauksia eikä sopimusten rikkomisilla ollut hänelle merkitystä, mutta mua ne kaikki ikävät episodit rikkoivat ihmisenä pikku hiljaa enemmän ja aloin kärsiä unettomuudesta ja epämääräisistä oireista. Monta asiaa on tullut mieleen näin jälkeenpäin ja käyn niitä sitten läpi itekseni ja yritän ymmärtää niitä tilanteita ja myös eheytyä ihmisenä. Sanoinkin hänelle joskus suutuspäissäni, että tietäisipä ne hänen työkaverinsa, että miten itsekäs ja välillä jopa häijy hän on...

Bipoko hyvä tyyppi kirjoitti:

Joo, oikein tuttua että bipo on kavereiden ja tuttujen silmissä huipputyyppi. Äitinikin oikein soitti erosta kuulleessaan ja surkutteli minkä helmen olinkaan menettänyt.

Hän on kerrassaan hurmaava, hymyilee, on ystävällinen, aukaisee naiselle ovia, oikea gentlemanni. Kaikkien mielestä hyvä tyyppi.

Lähimmäisilleen kuin kyykäärme, tunteeton ja itsekäs pas*iainen.

Lue lisää

Tunnistan myös tämän, juuri noilla upeilla ja hienoilla teoilla ja kommenteilla saa koukutettua kenet tahansa. Kunnes tulee se kaunis päivä kun kaikki kääntyy päin helvettiä. Ei välttämättä yhdessä yössä, mutta pikku hiljaa ja vaikka tajuat että jokin muuttuu, niin mitään et voi tehdä sen muutoksen pysäyttämäksi. Se että rakastaisi yli kaiken muun ei vaan paranna.
Tätä se vaan on. Parisuhteessa kun olet kaksisuuntaisen kanssa. Ja vaikka eivät itselleen mitään voi, niin suhteessa saa niin usein siipeensä ja kovaa.

gerberalis kirjoitti:

Tämän "edustuspuolen" huomasin exässäni myös jo vuosia sitten ja paljon ennen diagnoosia. Hän oli hyvin avulias esim.työkavereitaan kohtaan, mitä omituisemmissa asioissa, mitkä mielestäni olivat ns.perheasioita eikä työkaverin velvotteita, mutta ilmeisesti exä sai päteä sitten niillä touhuillaan ja samaan aikaan mulle ei pidetty lupauksia eikä sopimusten rikkomisilla ollut hänelle merkitystä, mutta mua ne kaikki ikävät episodit rikkoivat ihmisenä pikku hiljaa enemmän ja aloin kärsiä unettomuudesta ja epämääräisistä oireista. Monta asiaa on tullut mieleen näin jälkeenpäin ja käyn niitä sitten läpi itekseni ja yritän ymmärtää niitä tilanteita ja myös eheytyä ihmisenä. Sanoinkin hänelle joskus suutuspäissäni, että tietäisipä ne hänen työkaverinsa, että miten itsekäs ja välillä jopa häijy hän on...

Lue lisää

Totean vaan gerberalis, että sama on täällä. Edustuspuoli toimi niin hyvin, että se oli suorastaan pelottavaa. Kaksi puolta oli vahvasti olemassa, kaksi persoonaa oikeastaan.

Hei
Olen itse juuri päätynyt eroon bipomiehestä,joka oli aivan ihana,mutta pikkuhiljaa alkoi tulla tietynlaisia outoja merkkejä....En tiedä olivatko ne tästä sairaudesta johtuvia,vai hänen luonteestaan.Suhde katkesi kuitenkin niin,että hän ei selittänyt yhtään mitään....olimme sentään kihloissa.
Hänelle tuli pelkotiloja mm.lapsiani kohtaan.
Siis sairaat tai terveet,älkää jättäkö ketään kuin PANG!!!
ONKO SITTEN IHME,JOS SAIRAUDEN PIIKKIIN LAITETAAN VAIKKA MITÄ.....
Minulle ainakin tästä suhteesta eheytymiseen menee kauan.
Kiitos kaikista mielipiteistä,sain lohtua,että ei kaikki kuitenkaan ollut minun ja perheeni vika.KAIKILLE lämmintä syksyä.

Se meidän entinen puoliso on jo laittanut meidän nimen, jokaisen "bipo" sanamme tilalle, olemme saaneet syyt päällemme kaikesta, mitä hän on tehnyt ja vielä paljon enemmästäkin. Vihaa ja itsekkyyttä nimenomaan se bipo on kohdistanut meihin - ja tämä usein ilman ennakkovaroituksia.

Bipoudesta olen ainakin minä lukenut ja ottanut selvää enemmän kuin exmieheni. En oikein enempää voisi tautiin perehtyä, teen sitä nimittäin vielä nyt suhteen jälkeenkin. Bipoexäni taas ei ymmärrä itseään yhtään, vaan perustelee kaikki tekonsa sillä, koska ne toiset sitä ja tätä ja olosuhteet sitä ja tätä myös. Ei hän näe omaa sairasta käytöstään eikä huomaa sitä. Jos häntä ottaa päähän tai ahdistaa, niin syy siihen täytyy hänen mielestään löytyä muista ihmisistä tai ympäristöstä - yleensä.

Bipo-läheinen käyttäytyy loukkaavasti, koska hän on sairas, ei nyt taas viitsisi kuulla kuinka se hänen käytös johtuukin vain meistä. Voin vakuuttaa sinulle, että nämä sanat täällä eivät ole lähelläkään niitä loukkauksia, mitä exmieheni on minulle tehnyt sanallisesti ja teoillaan.

En oikein ymmärrä miten osaa näistä viesteistä lukiessa ei voi loukkaantua ja "ottaa itseensä". Asia on tärkeä ja siitä todellakin täytyy puhua, mutta puhua voi monella tavalla ja tyyli jota täällä on harrastettu ei ole asiallista.

Ymmärrän ihmisten tarpeen purkaa ahdistustaan eron jälkeen. Purkaminen helpottaa olo ja auttaa pääsemään eteenpäin. Sopii kuitenkin miettiä onko tämä oikea paikka tähän purkutyöhön. Palstaa lukee moni sairaudesta kärsivä, joka etsii tietoa ja kaipaa kontaktia muihin vastaavassa tilanteessa oleviin. Miettikään miten ahdistavana, joku juuri diaknoosin saanut saattaa tällaisen kirjoittelun kokea. Pelko omasta tulevaisuudesta on taatusti karmea. Kun miettii, että sairaudessamme on kohonnut itsemurhan riski, niin asia ei todellakaan ole vähäpätöinen.

Entäpä mitä tapahtuu, jos henkilö, joka on aloittamassa parisuhdetta bipolaarin kanssa? Alkaako suhde? Vaimoni luki läpi tämän viestiketjun ja totesi, että jos tällaista olisi lukenut suhteemme alkuaikoina, hän lähtenyt toiseen suuntaan, jos näin olisi käynyt, ei meillä olisi ihanaa lastamme. Hän olisivat jäänyt syntymättä.

Ei myöskään pidä sekoittaa ihmisen luonetta ja sairautta. Ihminen voi olla täysi ku...pää ihan vaan luonnostaa. Jokaista negatiivista luonteenpiirrettä ei voi laittaa sairauden piikkiin. Näin ei voi toimia sairas itse, mutta ei niin voi toimia myöskään omainen.

Toivoisin, että tällaiset keskustelut käytäisiin asiallisesti tai sitten jossakin muualla. En tiedä onko omaisille omia forumeita. Jos ei ole, niin pitäisi olla. Jos niitä on, niin sielläkään tuskin tällaista kielenkäyttöä hyvällä katsottaisiin.

Jos tästä kirjoituksesta tulee sellainen kuva, että syyllistän, niin kuva on täysin oikea. Osa teksteistä on törkeitä, ahdistusta herättäviä ja täysin vastuuttomia. Toivottavasti edes joku kirjoittajista tuntee pienen piston sydämessään, kun miettii mitä on voinut teksteillään aiheuttaa.

Olmersson kirjoitti:

En oikein ymmärrä miten osaa näistä viesteistä lukiessa ei voi loukkaantua ja "ottaa itseensä". Asia on tärkeä ja siitä todellakin täytyy puhua, mutta puhua voi monella tavalla ja tyyli jota täällä on harrastettu ei ole asiallista.

Ymmärrän ihmisten tarpeen purkaa ahdistustaan eron jälkeen. Purkaminen helpottaa olo ja auttaa pääsemään eteenpäin. Sopii kuitenkin miettiä onko tämä oikea paikka tähän purkutyöhön. Palstaa lukee moni sairaudesta kärsivä, joka etsii tietoa ja kaipaa kontaktia muihin vastaavassa tilanteessa oleviin. Miettikään miten ahdistavana, joku juuri diaknoosin saanut saattaa tällaisen kirjoittelun kokea. Pelko omasta tulevaisuudesta on taatusti karmea. Kun miettii, että sairaudessamme on kohonnut itsemurhan riski, niin asia ei todellakaan ole vähäpätöinen.

Entäpä mitä tapahtuu, jos henkilö, joka on aloittamassa parisuhdetta bipolaarin kanssa? Alkaako suhde? Vaimoni luki läpi tämän viestiketjun ja totesi, että jos tällaista olisi lukenut suhteemme alkuaikoina, hän lähtenyt toiseen suuntaan, jos näin olisi käynyt, ei meillä olisi ihanaa lastamme. Hän olisivat jäänyt syntymättä.

Ei myöskään pidä sekoittaa ihmisen luonetta ja sairautta. Ihminen voi olla täysi ku...pää ihan vaan luonnostaa. Jokaista negatiivista luonteenpiirrettä ei voi laittaa sairauden piikkiin. Näin ei voi toimia sairas itse, mutta ei niin voi toimia myöskään omainen.

Toivoisin, että tällaiset keskustelut käytäisiin asiallisesti tai sitten jossakin muualla. En tiedä onko omaisille omia forumeita. Jos ei ole, niin pitäisi olla. Jos niitä on, niin sielläkään tuskin tällaista kielenkäyttöä hyvällä katsottaisiin.

Jos tästä kirjoituksesta tulee sellainen kuva, että syyllistän, niin kuva on täysin oikea. Osa teksteistä on törkeitä, ahdistusta herättäviä ja täysin vastuuttomia. Toivottavasti edes joku kirjoittajista tuntee pienen piston sydämessään, kun miettii mitä on voinut teksteillään aiheuttaa.

Lue lisää

Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että tekstit voivat olla juuri diagnoosin saaneelle täällä varmasti pelottavia. Myös sille joka suunnittelee aloittavansa suhteen "bibon" kanssa. Onko tämä oikea foorumi asioiden purkamiseen. Ja mikä sitten on se oikea paikka. Kaikessa on aina se kaksi puolta ja tietä kulkea. Niin myös tässä. Muutamassa tutkimuksessa juuri omaiset ja läheiset ovat jääneet kaiken mahdollisen tiedon ulkopuolelle ja tilanteeseen täysin yksin. Se että tämä aihe sai ihmiset reakoimaan ja avautumaan elämistään, niin sairastuneet kuin heidän läheisetkin, kertoo juuri siitä.

Osa tekstistä on varmasti täysin vastuuttomia, mutta ihmiset kirjoittavat niitä itsekkin suuressa tuskassa ja osin suuressa tietämättömyydessään. Me omaiset ja läheiset olemme myös tuntevia ja reakoivia ihmisiä, omineen puutteineen. Vertiastuki niin teille kuin meillekin.

Olmersson kirjoitti:

En oikein ymmärrä miten osaa näistä viesteistä lukiessa ei voi loukkaantua ja "ottaa itseensä". Asia on tärkeä ja siitä todellakin täytyy puhua, mutta puhua voi monella tavalla ja tyyli jota täällä on harrastettu ei ole asiallista.

Ymmärrän ihmisten tarpeen purkaa ahdistustaan eron jälkeen. Purkaminen helpottaa olo ja auttaa pääsemään eteenpäin. Sopii kuitenkin miettiä onko tämä oikea paikka tähän purkutyöhön. Palstaa lukee moni sairaudesta kärsivä, joka etsii tietoa ja kaipaa kontaktia muihin vastaavassa tilanteessa oleviin. Miettikään miten ahdistavana, joku juuri diaknoosin saanut saattaa tällaisen kirjoittelun kokea. Pelko omasta tulevaisuudesta on taatusti karmea. Kun miettii, että sairaudessamme on kohonnut itsemurhan riski, niin asia ei todellakaan ole vähäpätöinen.

Entäpä mitä tapahtuu, jos henkilö, joka on aloittamassa parisuhdetta bipolaarin kanssa? Alkaako suhde? Vaimoni luki läpi tämän viestiketjun ja totesi, että jos tällaista olisi lukenut suhteemme alkuaikoina, hän lähtenyt toiseen suuntaan, jos näin olisi käynyt, ei meillä olisi ihanaa lastamme. Hän olisivat jäänyt syntymättä.

Ei myöskään pidä sekoittaa ihmisen luonetta ja sairautta. Ihminen voi olla täysi ku...pää ihan vaan luonnostaa. Jokaista negatiivista luonteenpiirrettä ei voi laittaa sairauden piikkiin. Näin ei voi toimia sairas itse, mutta ei niin voi toimia myöskään omainen.

Toivoisin, että tällaiset keskustelut käytäisiin asiallisesti tai sitten jossakin muualla. En tiedä onko omaisille omia forumeita. Jos ei ole, niin pitäisi olla. Jos niitä on, niin sielläkään tuskin tällaista kielenkäyttöä hyvällä katsottaisiin.

Jos tästä kirjoituksesta tulee sellainen kuva, että syyllistän, niin kuva on täysin oikea. Osa teksteistä on törkeitä, ahdistusta herättäviä ja täysin vastuuttomia. Toivottavasti edes joku kirjoittajista tuntee pienen piston sydämessään, kun miettii mitä on voinut teksteillään aiheuttaa.

Lue lisää

Tulikohan Olmerssonin kirjoitus nyt oikean otsikon alle? Tässä ketjussa on tarkoitus puhua elämästä ja siitä selviytymisestä eron jälkeen. Jos haluat perustaa oman ketjun omille ajatuksillesi, niin ole hyvä. Olet varmaan huomannutkin, että hyvin monet piirteet sävyttävät parisuhde-eroja. Täältä ei ainakaan vielä löydy kovin montaa hyvin sujunutta eroa... Ja ehkäpä joku saattaisi saada jotain vinkkiäkin toimia toisin eron sattuessa, eikös? Eihän unohdeta myöskään kirjoituksien positiivista puolta?

Olmersson kirjoitti:

En oikein ymmärrä miten osaa näistä viesteistä lukiessa ei voi loukkaantua ja "ottaa itseensä". Asia on tärkeä ja siitä todellakin täytyy puhua, mutta puhua voi monella tavalla ja tyyli jota täällä on harrastettu ei ole asiallista.

Ymmärrän ihmisten tarpeen purkaa ahdistustaan eron jälkeen. Purkaminen helpottaa olo ja auttaa pääsemään eteenpäin. Sopii kuitenkin miettiä onko tämä oikea paikka tähän purkutyöhön. Palstaa lukee moni sairaudesta kärsivä, joka etsii tietoa ja kaipaa kontaktia muihin vastaavassa tilanteessa oleviin. Miettikään miten ahdistavana, joku juuri diaknoosin saanut saattaa tällaisen kirjoittelun kokea. Pelko omasta tulevaisuudesta on taatusti karmea. Kun miettii, että sairaudessamme on kohonnut itsemurhan riski, niin asia ei todellakaan ole vähäpätöinen.

Entäpä mitä tapahtuu, jos henkilö, joka on aloittamassa parisuhdetta bipolaarin kanssa? Alkaako suhde? Vaimoni luki läpi tämän viestiketjun ja totesi, että jos tällaista olisi lukenut suhteemme alkuaikoina, hän lähtenyt toiseen suuntaan, jos näin olisi käynyt, ei meillä olisi ihanaa lastamme. Hän olisivat jäänyt syntymättä.

Ei myöskään pidä sekoittaa ihmisen luonetta ja sairautta. Ihminen voi olla täysi ku...pää ihan vaan luonnostaa. Jokaista negatiivista luonteenpiirrettä ei voi laittaa sairauden piikkiin. Näin ei voi toimia sairas itse, mutta ei niin voi toimia myöskään omainen.

Toivoisin, että tällaiset keskustelut käytäisiin asiallisesti tai sitten jossakin muualla. En tiedä onko omaisille omia forumeita. Jos ei ole, niin pitäisi olla. Jos niitä on, niin sielläkään tuskin tällaista kielenkäyttöä hyvällä katsottaisiin.

Jos tästä kirjoituksesta tulee sellainen kuva, että syyllistän, niin kuva on täysin oikea. Osa teksteistä on törkeitä, ahdistusta herättäviä ja täysin vastuuttomia. Toivottavasti edes joku kirjoittajista tuntee pienen piston sydämessään, kun miettii mitä on voinut teksteillään aiheuttaa.

Lue lisää

Toivottavasti joku bipo tuntisi jotain sydämessään ja miettisi nyt kerrankin jotain muuta kuin itseään. Tässä ketjussa oli kyse meistä muista. Mutta täällähän meitä taas yritetään syyllistää, juuri samoilla sanoilla, joita saimme puolisoiltamme jo kuunnella.

Ja sitten kaksisuuntainen on perinnöllinen sairaus. Ajatteltko todella, että on asiatonta olla haluamatta tätä hel###tiä seuraaville sukupolville? Mielestäni itsekästä on se, että sairastaa noin vakavaa sairautta ja haluaa levittää sitä eteenpäin, tai haluaa tarjota tarkoituksella lapsilleen epästabiilin perheen. Vastuutonta todella. Itselläni on lapsia bipoexäni kanssa. Kun teimme lapset hänellä ei vielä ollut diagnoosia. Perheessä kaksisuuntainen aiheuttaa lapsille suurta kärsimystä tavalla tai toisella, vanhemman käytöksen, perinnöllisyyden tai näiden molempien kautta.

bipon exä kirjoitti:

Toivottavasti joku bipo tuntisi jotain sydämessään ja miettisi nyt kerrankin jotain muuta kuin itseään. Tässä ketjussa oli kyse meistä muista. Mutta täällähän meitä taas yritetään syyllistää, juuri samoilla sanoilla, joita saimme puolisoiltamme jo kuunnella.

Ja sitten kaksisuuntainen on perinnöllinen sairaus. Ajatteltko todella, että on asiatonta olla haluamatta tätä hel###tiä seuraaville sukupolville? Mielestäni itsekästä on se, että sairastaa noin vakavaa sairautta ja haluaa levittää sitä eteenpäin, tai haluaa tarjota tarkoituksella lapsilleen epästabiilin perheen. Vastuutonta todella. Itselläni on lapsia bipoexäni kanssa. Kun teimme lapset hänellä ei vielä ollut diagnoosia. Perheessä kaksisuuntainen aiheuttaa lapsille suurta kärsimystä tavalla tai toisella, vanhemman käytöksen, perinnöllisyyden tai näiden molempien kautta.

Lue lisää

Hyvä kirjoitus.
Mekin teimme lapset ennen vaimoni diagnoosia.
Yksi lapsista on joutunut käymään terapiassa äidin maniatekosten aiheuttamien traumojen vuoksi.
Lapseni oli myös minulle vihainen kun olen kuulemma liian kiltti vaimolleni (hänen äidilleen) ja annan anteeksi pettämiset ja muut toilailut.
Olen yrittänyt selittää kokonaisuutta ja haluani perheen koossa pitämiseen.
Tuo syyllistäminen on sellainen asia, mitä en siedä enää yhtään ja olen sen tehnyt myös vaimolleni selväksi.
Joskus vaan on niin vaikea tietää mikä on oikein ja mikä on väärin.

bipon exä kirjoitti:

Toivottavasti joku bipo tuntisi jotain sydämessään ja miettisi nyt kerrankin jotain muuta kuin itseään. Tässä ketjussa oli kyse meistä muista. Mutta täällähän meitä taas yritetään syyllistää, juuri samoilla sanoilla, joita saimme puolisoiltamme jo kuunnella.

Ja sitten kaksisuuntainen on perinnöllinen sairaus. Ajatteltko todella, että on asiatonta olla haluamatta tätä hel###tiä seuraaville sukupolville? Mielestäni itsekästä on se, että sairastaa noin vakavaa sairautta ja haluaa levittää sitä eteenpäin, tai haluaa tarjota tarkoituksella lapsilleen epästabiilin perheen. Vastuutonta todella. Itselläni on lapsia bipoexäni kanssa. Kun teimme lapset hänellä ei vielä ollut diagnoosia. Perheessä kaksisuuntainen aiheuttaa lapsille suurta kärsimystä tavalla tai toisella, vanhemman käytöksen, perinnöllisyyden tai näiden molempien kautta.

Lue lisää

Hyvä kommentti!

bipon exä kirjoitti:

Toivottavasti joku bipo tuntisi jotain sydämessään ja miettisi nyt kerrankin jotain muuta kuin itseään. Tässä ketjussa oli kyse meistä muista. Mutta täällähän meitä taas yritetään syyllistää, juuri samoilla sanoilla, joita saimme puolisoiltamme jo kuunnella.

Ja sitten kaksisuuntainen on perinnöllinen sairaus. Ajatteltko todella, että on asiatonta olla haluamatta tätä hel###tiä seuraaville sukupolville? Mielestäni itsekästä on se, että sairastaa noin vakavaa sairautta ja haluaa levittää sitä eteenpäin, tai haluaa tarjota tarkoituksella lapsilleen epästabiilin perheen. Vastuutonta todella. Itselläni on lapsia bipoexäni kanssa. Kun teimme lapset hänellä ei vielä ollut diagnoosia. Perheessä kaksisuuntainen aiheuttaa lapsille suurta kärsimystä tavalla tai toisella, vanhemman käytöksen, perinnöllisyyden tai näiden molempien kautta.

Lue lisää

kaksisuuntainen ei ole suoraan perinnöllinen sairaus, vaan suvussa oleva sairaus lisää alttiutta sairastua siihen. omassa suvussani ei edes muilla ole samaa sairautta. ja muista, että sairaus voi myös olla elimellisistä syistä johtuva.

on myös hyvin kylmää sanoa, etteivätkö bipot saisivat hankkia lapsia. monilla on sairaus lievempi tai muuten hyvässä hoidossa. yhtälailla voidaan sitten kieltää alkoholisteja, narkomaaneja, mielenterveysongelmaisia, tules-sairauksista tai autoimmuunisairauksista kärsiviä hankkimaan lapsia. suvussani on tules- ja autoimmuunisairauksia vaikka muille jakaa sekä alkoholiongelmia. olisiko vanhempieni pitänyt olla tekemättä minua? tietenki vastuu pitää kantaa siinä, ettei huonoissa olosuhteissa ala tekemään lasta. sairaus ja muut asiat pitää olla hoidossa ja kunnossa, kun alkaa tekemään uutta elämää tähän maailmaan.

mielestäni sinunlaistesi tulisi myöskin olla hankkimatta lapsia, koska taidat olla hyvin kylmä ja tuomitseva ihminen. mieti vähän, miten pahaa mieltä aiheutat toisille, jotka kärsivät jo muutenkin. tässähän tuntee itsensä aivan kamalaksi. narun jatkoksi vaan kaikki me bipopäät.

joopajootaas. kirjoitti:

kaksisuuntainen ei ole suoraan perinnöllinen sairaus, vaan suvussa oleva sairaus lisää alttiutta sairastua siihen. omassa suvussani ei edes muilla ole samaa sairautta. ja muista, että sairaus voi myös olla elimellisistä syistä johtuva.

on myös hyvin kylmää sanoa, etteivätkö bipot saisivat hankkia lapsia. monilla on sairaus lievempi tai muuten hyvässä hoidossa. yhtälailla voidaan sitten kieltää alkoholisteja, narkomaaneja, mielenterveysongelmaisia, tules-sairauksista tai autoimmuunisairauksista kärsiviä hankkimaan lapsia. suvussani on tules- ja autoimmuunisairauksia vaikka muille jakaa sekä alkoholiongelmia. olisiko vanhempieni pitänyt olla tekemättä minua? tietenki vastuu pitää kantaa siinä, ettei huonoissa olosuhteissa ala tekemään lasta. sairaus ja muut asiat pitää olla hoidossa ja kunnossa, kun alkaa tekemään uutta elämää tähän maailmaan.

mielestäni sinunlaistesi tulisi myöskin olla hankkimatta lapsia, koska taidat olla hyvin kylmä ja tuomitseva ihminen. mieti vähän, miten pahaa mieltä aiheutat toisille, jotka kärsivät jo muutenkin. tässähän tuntee itsensä aivan kamalaksi. narun jatkoksi vaan kaikki me bipopäät.

Lue lisää

Kertoisitko lisää noista elimellisistä syistä?

kiinnostaakp kirjoitti:

Kertoisitko lisää noista elimellisistä syistä?

teksti suoraan lääkärikirjasta, ettei tarvitse itse selittää vaikeasti:

"Elimellinen mielialahäiriö vastaa taudinkuvaltaan kaksisuuntaista mielialahäiriötä, mutta sille voidaan osoittaa elimellinen syy. Potilaan mieliala on maaninen tai masentunut. Mania- tai masennusjaksojen lisäksi hän voi kärsiä esim. ahdistuksesta, peloista, ärstyisyydestä ja paniikkikohtauksista."

"Elimellisen mielialahäiriön takana saattaa olla esim. haiman tai muun elimen syöpä, kilpirauhasen tai lisämunuaisten vajaatoiminta, infektio tai hormonien tai lääkkeiden, kuten eräiden verenpainelääkkeiden käyttö. Maanisen jakson voivat laukaista mm. oikean aivopuoliskon kasvain, kilpirauhasen liikatoiminta ja lääkkeet sekä hormonit, kuten masennuslääkkeet ja lisämunuaishormonit. Tavallisimpana syynä pidetään elimistön hormonitasapainon häiriöitä."

itselläni on kilpirauhasen vajaatoiminta, ja myös usealla bipoa sairastavilla. omat bipon-oireeni alkoivat samoihin aikoihin, kun vajaatoiminnan oireet. thyroxin (kilpirauhashormoni) ei ole vienyt useitakaan oireita pois. thyroxin-annosta rukkaamalla toiset oireet tasoittuvat ja toiset lisääntyvät.

kiinnostaakp kirjoitti:

Kertoisitko lisää noista elimellisistä syistä?

Olisko ihan oma ketjunsa paikallaan elimellisille syille, ettei karkaa aihe käsistä kun on muutenkin jo melko pitkä ketju?

Pysytäänkö aiheessa? kirjoitti:

Olisko ihan oma ketjunsa paikallaan elimellisille syille, ettei karkaa aihe käsistä kun on muutenkin jo melko pitkä ketju?

Taudinkuva on aivan sama, joten aihe ei karkaa käsistä millään tavoin. Yhtälailla miehelläni lukee B-lausunnossa kaksisuuntainen mielialahäiriö, vaikka syyt ovat luultavammin elimelliset. Monet lääkärit eivät edes halua uskoa tähän elimelliseen juttuun, vaikka siitä tietävätkin. Joten voit miettiä, kuinka moni jää hoitamatta lääkärien vuoksi.

Bipon tyttis kirjoitti:

Taudinkuva on aivan sama, joten aihe ei karkaa käsistä millään tavoin. Yhtälailla miehelläni lukee B-lausunnossa kaksisuuntainen mielialahäiriö, vaikka syyt ovat luultavammin elimelliset. Monet lääkärit eivät edes halua uskoa tähän elimelliseen juttuun, vaikka siitä tietävätkin. Joten voit miettiä, kuinka moni jää hoitamatta lääkärien vuoksi.

Lue lisää

Mä lähinnä mietin asioita ja elämää eron jälkeen, niinkuin ketjun otsikossakin lukee? Jos haluan miettiä, kuinka moni jää hoitamatta lääkärien vuoksi, etsin ketjun "kuinka moni jää hoitamatta lääkärien vuoksi". Capiche?

Pysytäänkö aiheessa? kirjoitti:

Mä lähinnä mietin asioita ja elämää eron jälkeen, niinkuin ketjun otsikossakin lukee? Jos haluan miettiä, kuinka moni jää hoitamatta lääkärien vuoksi, etsin ketjun "kuinka moni jää hoitamatta lääkärien vuoksi". Capiche?

Lue lisää

Niin, oma napa on tärkein. :) Et tosiaan mieti varmaan koskaan ketään toista. :) Sinä, sinä ja sinä. :) Kukaan ei ole väittänyt, että elämä olisi helppoa, joten lopeta vinkuminen. Tää on elämää ei sen enempää... ;)

vinkunaankyllästynyt kirjoitti:

Niin, oma napa on tärkein. :) Et tosiaan mieti varmaan koskaan ketään toista. :) Sinä, sinä ja sinä. :) Kukaan ei ole väittänyt, että elämä olisi helppoa, joten lopeta vinkuminen. Tää on elämää ei sen enempää... ;)

Lue lisää

Heh, tyypillistä bipoa... Ei osata noudattaa sääntöjä :) Pakko saada se oma mielipide sanottua, vaikkei edes liity aiheeseen :) Syyllinen löydetään aina ulkopuolisesta tekijästä, vaikka tosielämä on jotain aivan muuta :) Toi on ehkä sun elämää, ei muiden :) Ja mitä asioiden sietokykyyn tulee, niin itse taisitkin jo vastata itsellesi... ;)

Tipahdin :D kirjoitti:

Heh, tyypillistä bipoa... Ei osata noudattaa sääntöjä :) Pakko saada se oma mielipide sanottua, vaikkei edes liity aiheeseen :) Syyllinen löydetään aina ulkopuolisesta tekijästä, vaikka tosielämä on jotain aivan muuta :) Toi on ehkä sun elämää, ei muiden :) Ja mitä asioiden sietokykyyn tulee, niin itse taisitkin jo vastata itsellesi... ;)

Lue lisää

Mahdoitko tarkoittaa meikäläistä? Ei ole kyllä todettu bipoa. :D Tipahdin kyllä itsekin, kun luin tekstisi. Teetkö useinkin diagnooseja netin välityksellä? Kun ei kerran ole bipoa, niin seuraavaksi olen narsisti... siis sinun mielestäsi. ;) Mistä sinäkin tiedät toisten elämästä mitään? Olisitko ystävällinen, ja jättäisit kommentoimatta kaikkien maailman ihmisten osalta. Voit kommentoida ainoastaan itsesi osalta.

Tää on kyllä jännä palsta. Heti kun tuo rehellisen mielipiteen esiin, niin johan alkaa itku ja parku joka asiasta. Ei kestetä todellisuutta millään.

vinkunaankyllästynyt kirjoitti:

Mahdoitko tarkoittaa meikäläistä? Ei ole kyllä todettu bipoa. :D Tipahdin kyllä itsekin, kun luin tekstisi. Teetkö useinkin diagnooseja netin välityksellä? Kun ei kerran ole bipoa, niin seuraavaksi olen narsisti... siis sinun mielestäsi. ;) Mistä sinäkin tiedät toisten elämästä mitään? Olisitko ystävällinen, ja jättäisit kommentoimatta kaikkien maailman ihmisten osalta. Voit kommentoida ainoastaan itsesi osalta.

Tää on kyllä jännä palsta. Heti kun tuo rehellisen mielipiteen esiin, niin johan alkaa itku ja parku joka asiasta. Ei kestetä todellisuutta millään.

Lue lisää

Heh, luepas ihan oma tekstisi uudelleen, ja mieti ihan rauhassa, kuka aloitti ja mitä... :D Suora lainaus ihan omista teksteistäsi: "Et tosiaan mieti varmaan koskaan ketään toista. :) Sinä, sinä ja sinä. :) Kukaan ei ole väittänyt, että elämä olisi helppoa, joten lopeta vinkuminen" JA "Olisitko ystävällinen, ja jättäisit kommentoimatta kaikkien maailman ihmisten osalta. Voit kommentoida ainoastaan itsesi osalta.". Kerropas ihan itse omin pikku sanoin, kuka aloitti kommentoimisen muiden osalta... ;D Kannattaa katsoa peiliin ennenkuin tulee nolaamaan itseään tänne ;)

vinkunaankyllästynyt kirjoitti:

Niin, oma napa on tärkein. :) Et tosiaan mieti varmaan koskaan ketään toista. :) Sinä, sinä ja sinä. :) Kukaan ei ole väittänyt, että elämä olisi helppoa, joten lopeta vinkuminen. Tää on elämää ei sen enempää... ;)

Lue lisää

Hei ihan oikeasti, jos sulla ei ole muuta sanottavaa tähän ketjun aiheeseen liittyen, niin kannattaako itseään tulla tänne nolaamaan?

Tipahdin... Taas :D kirjoitti:

Heh, luepas ihan oma tekstisi uudelleen, ja mieti ihan rauhassa, kuka aloitti ja mitä... :D Suora lainaus ihan omista teksteistäsi: "Et tosiaan mieti varmaan koskaan ketään toista. :) Sinä, sinä ja sinä. :) Kukaan ei ole väittänyt, että elämä olisi helppoa, joten lopeta vinkuminen" JA "Olisitko ystävällinen, ja jättäisit kommentoimatta kaikkien maailman ihmisten osalta. Voit kommentoida ainoastaan itsesi osalta.". Kerropas ihan itse omin pikku sanoin, kuka aloitti kommentoimisen muiden osalta... ;D Kannattaa katsoa peiliin ennenkuin tulee nolaamaan itseään tänne ;)

Lue lisää

Miten netissä voi nimettömänä nolata itsensä? :D Osuinko arkaan paikkaan, kun noin aloit "tippumaan" ja kommentoimaan kirjoitustani? Muista laittaa pyllysi alle joku tyyny, kun tipahtelet niin kovasti siellä. Ei tule ainakaan mustelmia kermapeppuun. Thih. Et taida muuten ymmärtää lukemaasi ollenkaan. Kuulostat muuten ihan meikäläisen katkeralta eksältä. ;)

vinkunaankyllästynyt kirjoitti:

Miten netissä voi nimettömänä nolata itsensä? :D Osuinko arkaan paikkaan, kun noin aloit "tippumaan" ja kommentoimaan kirjoitustani? Muista laittaa pyllysi alle joku tyyny, kun tipahtelet niin kovasti siellä. Ei tule ainakaan mustelmia kermapeppuun. Thih. Et taida muuten ymmärtää lukemaasi ollenkaan. Kuulostat muuten ihan meikäläisen katkeralta eksältä. ;)

Lue lisää

taitaa tämä vinkunaan kypsynyt ja tipahtelija olla yks ja sama henkilö. niin samanlaista juttua. :( menkää pois trollaamasta tältä keskustelualueelta.

vinkunaankyllästynyt kirjoitti:

Miten netissä voi nimettömänä nolata itsensä? :D Osuinko arkaan paikkaan, kun noin aloit "tippumaan" ja kommentoimaan kirjoitustani? Muista laittaa pyllysi alle joku tyyny, kun tipahtelet niin kovasti siellä. Ei tule ainakaan mustelmia kermapeppuun. Thih. Et taida muuten ymmärtää lukemaasi ollenkaan. Kuulostat muuten ihan meikäläisen katkeralta eksältä. ;)

Lue lisää

Heh, sovitaan niin xD

Tipahdin x3 :D kirjoitti:

Heh, sovitaan niin xD

Sovitaan vaan, rakas. ♥

lapsettaako_kenties? kirjoitti:

taitaa tämä vinkunaan kypsynyt ja tipahtelija olla yks ja sama henkilö. niin samanlaista juttua. :( menkää pois trollaamasta tältä keskustelualueelta.

Samaa mietin minäkin, ymmärtäisi jo mennä pois. Molempien tekstit ovat elämää kokemattomien tasolla, ja aiheeseen liittymättömiä. Lapsellista käytöstä.

Ajattelepas asiaa järjellä. Miten ex-miehesi väkivaltaisuus, ja se että olisit sen ansainnut, liittyy tähän ketjuun? Teitkö ilmoitusta poliisille väkivaltaisuudesta? Jos tosiaan luit näitä opiskelumielessä, niin eikö se ole hyvä juttu? Jos jatkossa itse huomaat itsessäsi parisuhteen aikana samoja piirteitä, niin eikö opiskelumielessä näiden lukeminen ole silloin kannattanut? Eikö tosiaan asioita voi nähdä positiiviselta kantilta? Nämä tosiaan ovat karuja kirjoituksia, mutta silti ne ovat ihan elävästä elämästä kirjoitettuja. Faktat faktoina.

...ja millä pätevyydellä sä väität, että kaikki sun ex:n puheet ja tekemiset johtuu siit et se on bibo.

"...mutta bipopäällä ei mitään tosiasiallisia syitä ole paitsi ne itsekkäät syyt tietysti."
Voi hyvänen aika. Et todellakaan tajuu mitää tästä sairaudesta. Kuulostat melko katkeralta ja vihaa täynnä olevalta ihmiseltä. Koita hakea itselles apua. Hae jostain muualta, koska täällä sä saat aikaan pahaa. Jos et apua hae, niin et kyllä tulevaisuudessa pysty uuteen suhteeseen, edes terveen loistoyksilön kanssa.

Kenekään kurjia kokemuksia yhtään vähättelemättä haluan nyt tuoda oman mielipiteeni myös julki. Yksikään bipo ei ole bipo, vaan ihan kokonainen ihminen, jolla on oma luonteensa ja tapansa. Asia erikseen onkin sitten itse sairaus, joka tuo tietysti omat haasteensa elämään ja sitäkautta myös suhteeseen.

Itse olen naimisissa bipolaarihäiriödiagnoosin saaneen fantastisen miehen kanssa ja meillä on vallan suloinen, onnellinen ja tasapainoinen pieni poika. Elämä on ajoittain haastavampaa kuin toisilla hetkillä, mutta yhtäkaikki suhde on hyvä ja luottamusta piisaa molemmilla sekä omaan itseen että toiseen. Hyvän suhteen edellytys on mielestäni kunnioitus ja ymmärrys. Se pätee myös sairauteen ja molempiin osapuoliin. Yhdenkään ihmisen on ihan turha kuvitella pystyvänsä muuttamaan tai parantamaan ketään, toinen on hyväksyttävä sellaisena kuin on. Sama myös toisinpäin, on hyväksyttävä itsensä sellaisena kuin on, suhteen molempien osapuolien. Bipolaarihäiriöisen on kuitenkin vaikea ymmärtää välillä omia tunteitaankin, ja välillä oman rakkaan tuki ja hyväksyntä on tärkeintä.

Tilanne varmasti olisi täysin toinen, mikäli puolisoni ei ymmärtäisi itse sairauttaan tai yrittäisi vähätellä sitä. Mutta kun molemmat suhtaudumme siihen asiana muiden joukossa, on elämä huomattavasti helpompaa.

Se, mikä pätee yhteen, ei välttämättä päde toiseen. Tolkutonta yrittää niputtaa kaikkia "BIPOJA" yhteen läjään. Sama olisi yrittää niputtaa vaikkapa kaikkia epileptikkoja tai diabeetikkoja tietynlaisiksi persooniksi. Kusipäitä riittä kaikissa ihmisryhmissä, samoin kuin ihania ja luotettavia ihmisiäkin. Se, jos joku haluaa kaikki huonot tapansa perustella kaksisuuntaisella miealialahäiriöllä on väärin. Vaikka osaan se saattaa vaikuttaakin, ei sairaus ole oikeutus käyttäytyä huonosti. Siinä täytyy läheisten muistaa myös omat oikeutensa ja velvollisuutensa pitää niistä kiinni. Riidoilta ei voi välttyä, mutta etsikää yksikin suhde, jossa riitoja ei olisi!

Bipo tai ei, on otettava vastuuta tekemisistään. Ja se kyky ottaa vastuuta ei liity sairauteen! Eikä myös millään pahalla, myös suhteen toisen osapuolen on otettava vastuuta. Jokainen varmasti tietää mihin on lähtenyt ja kenen kanssa on ruvennut seurustelemaan. Sekin on päätös, josta vastuu on kannettava. On täysin turhaa kuvitalla saavansa tasapaksua suhdetta ihmisen kanssa, jolla mielialat heittelevät täysin hänestä itsestään riipumatta. Ja itse ainakaan en ole sellaista kaivannutkaan.

Pääasia että rakkautta ja KUNNIOITUSTA riittää.

Bipon vaimo kirjoitti:

Kenekään kurjia kokemuksia yhtään vähättelemättä haluan nyt tuoda oman mielipiteeni myös julki. Yksikään bipo ei ole bipo, vaan ihan kokonainen ihminen, jolla on oma luonteensa ja tapansa. Asia erikseen onkin sitten itse sairaus, joka tuo tietysti omat haasteensa elämään ja sitäkautta myös suhteeseen.

Itse olen naimisissa bipolaarihäiriödiagnoosin saaneen fantastisen miehen kanssa ja meillä on vallan suloinen, onnellinen ja tasapainoinen pieni poika. Elämä on ajoittain haastavampaa kuin toisilla hetkillä, mutta yhtäkaikki suhde on hyvä ja luottamusta piisaa molemmilla sekä omaan itseen että toiseen. Hyvän suhteen edellytys on mielestäni kunnioitus ja ymmärrys. Se pätee myös sairauteen ja molempiin osapuoliin. Yhdenkään ihmisen on ihan turha kuvitella pystyvänsä muuttamaan tai parantamaan ketään, toinen on hyväksyttävä sellaisena kuin on. Sama myös toisinpäin, on hyväksyttävä itsensä sellaisena kuin on, suhteen molempien osapuolien. Bipolaarihäiriöisen on kuitenkin vaikea ymmärtää välillä omia tunteitaankin, ja välillä oman rakkaan tuki ja hyväksyntä on tärkeintä.

Tilanne varmasti olisi täysin toinen, mikäli puolisoni ei ymmärtäisi itse sairauttaan tai yrittäisi vähätellä sitä. Mutta kun molemmat suhtaudumme siihen asiana muiden joukossa, on elämä huomattavasti helpompaa.

Se, mikä pätee yhteen, ei välttämättä päde toiseen. Tolkutonta yrittää niputtaa kaikkia "BIPOJA" yhteen läjään. Sama olisi yrittää niputtaa vaikkapa kaikkia epileptikkoja tai diabeetikkoja tietynlaisiksi persooniksi. Kusipäitä riittä kaikissa ihmisryhmissä, samoin kuin ihania ja luotettavia ihmisiäkin. Se, jos joku haluaa kaikki huonot tapansa perustella kaksisuuntaisella miealialahäiriöllä on väärin. Vaikka osaan se saattaa vaikuttaakin, ei sairaus ole oikeutus käyttäytyä huonosti. Siinä täytyy läheisten muistaa myös omat oikeutensa ja velvollisuutensa pitää niistä kiinni. Riidoilta ei voi välttyä, mutta etsikää yksikin suhde, jossa riitoja ei olisi!

Bipo tai ei, on otettava vastuuta tekemisistään. Ja se kyky ottaa vastuuta ei liity sairauteen! Eikä myös millään pahalla, myös suhteen toisen osapuolen on otettava vastuuta. Jokainen varmasti tietää mihin on lähtenyt ja kenen kanssa on ruvennut seurustelemaan. Sekin on päätös, josta vastuu on kannettava. On täysin turhaa kuvitalla saavansa tasapaksua suhdetta ihmisen kanssa, jolla mielialat heittelevät täysin hänestä itsestään riipumatta. Ja itse ainakaan en ole sellaista kaivannutkaan.

Pääasia että rakkautta ja KUNNIOITUSTA riittää.

Lue lisää

Hyvä bipon vaimo, äläpä vähättele meidän muiden kokemuksia äläkä sitä tuskaa mitä bipot ovat saaneet meidän elämässämme aikaiseksi. Jos sinulle ei (vielä) ole käynyt samoin, niin älä tee omasta kokemuksestasi sääntöä, sekun saattaa olla se kuuluisa poikkeus.

Bipolaarihäiriö on aivan eriasia kuin esim. epilepsia. Tottakai kaikilla epileptikoilla on aivan oma persoona, mutta bipon kanssa juttu onkin sitten jo aivan toisin. Sairausvaiheen päälle sattuessa juuri käytös määrittää sairauden ja siksi se on kaikille sairastuneille "sitä samaa".

Nauti lapsestasi ja perheestäsi, mutta älä usko vuorenvarmasti olevasi turvassa niiltä samoilta kokemuksilta, joista olemme kertoneet. Muista myös, että se sinun sydämessi murskaaja voi olla tulevaisuudessa vaikka se oma suloinen lapsesi, bipous kulkee suvussa.

bipon exä kirjoitti:

Hyvä bipon vaimo, äläpä vähättele meidän muiden kokemuksia äläkä sitä tuskaa mitä bipot ovat saaneet meidän elämässämme aikaiseksi. Jos sinulle ei (vielä) ole käynyt samoin, niin älä tee omasta kokemuksestasi sääntöä, sekun saattaa olla se kuuluisa poikkeus.

Bipolaarihäiriö on aivan eriasia kuin esim. epilepsia. Tottakai kaikilla epileptikoilla on aivan oma persoona, mutta bipon kanssa juttu onkin sitten jo aivan toisin. Sairausvaiheen päälle sattuessa juuri käytös määrittää sairauden ja siksi se on kaikille sairastuneille "sitä samaa".

Nauti lapsestasi ja perheestäsi, mutta älä usko vuorenvarmasti olevasi turvassa niiltä samoilta kokemuksilta, joista olemme kertoneet. Muista myös, että se sinun sydämessi murskaaja voi olla tulevaisuudessa vaikka se oma suloinen lapsesi, bipous kulkee suvussa.

Lue lisää

Tää on jotenkin niin tuttua. Me bipojen exät ja kaiken kokeneet emme saa edelleenkään puhua omista tunteista, ne loukkaavat herkkää ihmistä. Juuri sitä toista sairasta pitäisi paapoa ja ymmärtää.

Näinhän se menee. Niin klassista.

Bipon vaimo kirjoitti:

Kenekään kurjia kokemuksia yhtään vähättelemättä haluan nyt tuoda oman mielipiteeni myös julki. Yksikään bipo ei ole bipo, vaan ihan kokonainen ihminen, jolla on oma luonteensa ja tapansa. Asia erikseen onkin sitten itse sairaus, joka tuo tietysti omat haasteensa elämään ja sitäkautta myös suhteeseen.

Itse olen naimisissa bipolaarihäiriödiagnoosin saaneen fantastisen miehen kanssa ja meillä on vallan suloinen, onnellinen ja tasapainoinen pieni poika. Elämä on ajoittain haastavampaa kuin toisilla hetkillä, mutta yhtäkaikki suhde on hyvä ja luottamusta piisaa molemmilla sekä omaan itseen että toiseen. Hyvän suhteen edellytys on mielestäni kunnioitus ja ymmärrys. Se pätee myös sairauteen ja molempiin osapuoliin. Yhdenkään ihmisen on ihan turha kuvitella pystyvänsä muuttamaan tai parantamaan ketään, toinen on hyväksyttävä sellaisena kuin on. Sama myös toisinpäin, on hyväksyttävä itsensä sellaisena kuin on, suhteen molempien osapuolien. Bipolaarihäiriöisen on kuitenkin vaikea ymmärtää välillä omia tunteitaankin, ja välillä oman rakkaan tuki ja hyväksyntä on tärkeintä.

Tilanne varmasti olisi täysin toinen, mikäli puolisoni ei ymmärtäisi itse sairauttaan tai yrittäisi vähätellä sitä. Mutta kun molemmat suhtaudumme siihen asiana muiden joukossa, on elämä huomattavasti helpompaa.

Se, mikä pätee yhteen, ei välttämättä päde toiseen. Tolkutonta yrittää niputtaa kaikkia "BIPOJA" yhteen läjään. Sama olisi yrittää niputtaa vaikkapa kaikkia epileptikkoja tai diabeetikkoja tietynlaisiksi persooniksi. Kusipäitä riittä kaikissa ihmisryhmissä, samoin kuin ihania ja luotettavia ihmisiäkin. Se, jos joku haluaa kaikki huonot tapansa perustella kaksisuuntaisella miealialahäiriöllä on väärin. Vaikka osaan se saattaa vaikuttaakin, ei sairaus ole oikeutus käyttäytyä huonosti. Siinä täytyy läheisten muistaa myös omat oikeutensa ja velvollisuutensa pitää niistä kiinni. Riidoilta ei voi välttyä, mutta etsikää yksikin suhde, jossa riitoja ei olisi!

Bipo tai ei, on otettava vastuuta tekemisistään. Ja se kyky ottaa vastuuta ei liity sairauteen! Eikä myös millään pahalla, myös suhteen toisen osapuolen on otettava vastuuta. Jokainen varmasti tietää mihin on lähtenyt ja kenen kanssa on ruvennut seurustelemaan. Sekin on päätös, josta vastuu on kannettava. On täysin turhaa kuvitalla saavansa tasapaksua suhdetta ihmisen kanssa, jolla mielialat heittelevät täysin hänestä itsestään riipumatta. Ja itse ainakaan en ole sellaista kaivannutkaan.

Pääasia että rakkautta ja KUNNIOITUSTA riittää.

Lue lisää

Epilepsia ja diabetes ovat fyysisiä sairauksia kun taas bipo henkinen, siinä se suurin ero.

bipon mies kirjoitti:

Epilepsia ja diabetes ovat fyysisiä sairauksia kun taas bipo henkinen, siinä se suurin ero.

Bipokin on kyllä ihan oikeasti fyysinen sairaus, vaikka se oireilee henkisesti. Se on aivojen sairaus. Aivojen kemiat ovat menneet sekaisin ja siitä seuraa niitä käyttäytymisen ja tunneelämän oireita. Epilepsiassa ja diabeteksessä näin ei juuri ole.

bipon exä kirjoitti:

Bipokin on kyllä ihan oikeasti fyysinen sairaus, vaikka se oireilee henkisesti. Se on aivojen sairaus. Aivojen kemiat ovat menneet sekaisin ja siitä seuraa niitä käyttäytymisen ja tunneelämän oireita. Epilepsiassa ja diabeteksessä näin ei juuri ole.

Lue lisää

Tiedän ja ymmärrät varmaan mitä tarkoitin.

bipon mies 20 vuotta kirjoitti:

Tiedän ja ymmärrät varmaan mitä tarkoitin.

Ymmärsin kyllä heti mitä tarkoitit. Tarkensin vain niille, jotka eivät ymmärrä bipouden fyysisiä syitä.

Bipon vaimo kirjoitti:

Kenekään kurjia kokemuksia yhtään vähättelemättä haluan nyt tuoda oman mielipiteeni myös julki. Yksikään bipo ei ole bipo, vaan ihan kokonainen ihminen, jolla on oma luonteensa ja tapansa. Asia erikseen onkin sitten itse sairaus, joka tuo tietysti omat haasteensa elämään ja sitäkautta myös suhteeseen.

Itse olen naimisissa bipolaarihäiriödiagnoosin saaneen fantastisen miehen kanssa ja meillä on vallan suloinen, onnellinen ja tasapainoinen pieni poika. Elämä on ajoittain haastavampaa kuin toisilla hetkillä, mutta yhtäkaikki suhde on hyvä ja luottamusta piisaa molemmilla sekä omaan itseen että toiseen. Hyvän suhteen edellytys on mielestäni kunnioitus ja ymmärrys. Se pätee myös sairauteen ja molempiin osapuoliin. Yhdenkään ihmisen on ihan turha kuvitella pystyvänsä muuttamaan tai parantamaan ketään, toinen on hyväksyttävä sellaisena kuin on. Sama myös toisinpäin, on hyväksyttävä itsensä sellaisena kuin on, suhteen molempien osapuolien. Bipolaarihäiriöisen on kuitenkin vaikea ymmärtää välillä omia tunteitaankin, ja välillä oman rakkaan tuki ja hyväksyntä on tärkeintä.

Tilanne varmasti olisi täysin toinen, mikäli puolisoni ei ymmärtäisi itse sairauttaan tai yrittäisi vähätellä sitä. Mutta kun molemmat suhtaudumme siihen asiana muiden joukossa, on elämä huomattavasti helpompaa.

Se, mikä pätee yhteen, ei välttämättä päde toiseen. Tolkutonta yrittää niputtaa kaikkia "BIPOJA" yhteen läjään. Sama olisi yrittää niputtaa vaikkapa kaikkia epileptikkoja tai diabeetikkoja tietynlaisiksi persooniksi. Kusipäitä riittä kaikissa ihmisryhmissä, samoin kuin ihania ja luotettavia ihmisiäkin. Se, jos joku haluaa kaikki huonot tapansa perustella kaksisuuntaisella miealialahäiriöllä on väärin. Vaikka osaan se saattaa vaikuttaakin, ei sairaus ole oikeutus käyttäytyä huonosti. Siinä täytyy läheisten muistaa myös omat oikeutensa ja velvollisuutensa pitää niistä kiinni. Riidoilta ei voi välttyä, mutta etsikää yksikin suhde, jossa riitoja ei olisi!

Bipo tai ei, on otettava vastuuta tekemisistään. Ja se kyky ottaa vastuuta ei liity sairauteen! Eikä myös millään pahalla, myös suhteen toisen osapuolen on otettava vastuuta. Jokainen varmasti tietää mihin on lähtenyt ja kenen kanssa on ruvennut seurustelemaan. Sekin on päätös, josta vastuu on kannettava. On täysin turhaa kuvitalla saavansa tasapaksua suhdetta ihmisen kanssa, jolla mielialat heittelevät täysin hänestä itsestään riipumatta. Ja itse ainakaan en ole sellaista kaivannutkaan.

Pääasia että rakkautta ja KUNNIOITUSTA riittää.

Lue lisää

Kiitos paljon sinun ajatuksista jotka jaoit tänne! Olen hyvin iloinen, että jollain ulkopuolisella (SINULLA! :) ) on jotain iloistakin sanottavaa eikä vain synkkiä, harmaita pilviä maalailevia tekstejä kirjoitettavana.

Kiitos paljon!!! :) ....you brought a star in to the dark blue sky!!! :)

sympatiaa ei kirjoitti:

...ja millä pätevyydellä sä väität, että kaikki sun ex:n puheet ja tekemiset johtuu siit et se on bibo.

"...mutta bipopäällä ei mitään tosiasiallisia syitä ole paitsi ne itsekkäät syyt tietysti."
Voi hyvänen aika. Et todellakaan tajuu mitää tästä sairaudesta. Kuulostat melko katkeralta ja vihaa täynnä olevalta ihmiseltä. Koita hakea itselles apua. Hae jostain muualta, koska täällä sä saat aikaan pahaa. Jos et apua hae, niin et kyllä tulevaisuudessa pysty uuteen suhteeseen, edes terveen loistoyksilön kanssa.

Lue lisää

Itse voin kyllä yhtyä tuohon "Sori ei sympatiaa" juttuun. Minunkin bipo mies etsii uutta jatkuvasti tai ainakin seksuaalista kiihoketta muista naisista. Valitettavaa mutta totta.

bipon exä kirjoitti:

Hyvä bipon vaimo, äläpä vähättele meidän muiden kokemuksia äläkä sitä tuskaa mitä bipot ovat saaneet meidän elämässämme aikaiseksi. Jos sinulle ei (vielä) ole käynyt samoin, niin älä tee omasta kokemuksestasi sääntöä, sekun saattaa olla se kuuluisa poikkeus.

Bipolaarihäiriö on aivan eriasia kuin esim. epilepsia. Tottakai kaikilla epileptikoilla on aivan oma persoona, mutta bipon kanssa juttu onkin sitten jo aivan toisin. Sairausvaiheen päälle sattuessa juuri käytös määrittää sairauden ja siksi se on kaikille sairastuneille "sitä samaa".

Nauti lapsestasi ja perheestäsi, mutta älä usko vuorenvarmasti olevasi turvassa niiltä samoilta kokemuksilta, joista olemme kertoneet. Muista myös, että se sinun sydämessi murskaaja voi olla tulevaisuudessa vaikka se oma suloinen lapsesi, bipous kulkee suvussa.

Lue lisää

Mun sydämen murskasi aivan tavallinen mies ilman mitään diagnooseja. Mutta joo, jatkakaa toki yleistystä. Huh huh.

dfsdfsa kirjoitti:

Tää on jotenkin niin tuttua. Me bipojen exät ja kaiken kokeneet emme saa edelleenkään puhua omista tunteista, ne loukkaavat herkkää ihmistä. Juuri sitä toista sairasta pitäisi paapoa ja ymmärtää.

Näinhän se menee. Niin klassista.

Lue lisää

pitäis paapoa ja ymmärtää? minä ainakin olen aikuinen ihminen, jota kenenkään ei tarvitse paapoa, vaikka hullu bipo olenkin.

Bipon vaimo kirjoitti:

Kenekään kurjia kokemuksia yhtään vähättelemättä haluan nyt tuoda oman mielipiteeni myös julki. Yksikään bipo ei ole bipo, vaan ihan kokonainen ihminen, jolla on oma luonteensa ja tapansa. Asia erikseen onkin sitten itse sairaus, joka tuo tietysti omat haasteensa elämään ja sitäkautta myös suhteeseen.

Itse olen naimisissa bipolaarihäiriödiagnoosin saaneen fantastisen miehen kanssa ja meillä on vallan suloinen, onnellinen ja tasapainoinen pieni poika. Elämä on ajoittain haastavampaa kuin toisilla hetkillä, mutta yhtäkaikki suhde on hyvä ja luottamusta piisaa molemmilla sekä omaan itseen että toiseen. Hyvän suhteen edellytys on mielestäni kunnioitus ja ymmärrys. Se pätee myös sairauteen ja molempiin osapuoliin. Yhdenkään ihmisen on ihan turha kuvitella pystyvänsä muuttamaan tai parantamaan ketään, toinen on hyväksyttävä sellaisena kuin on. Sama myös toisinpäin, on hyväksyttävä itsensä sellaisena kuin on, suhteen molempien osapuolien. Bipolaarihäiriöisen on kuitenkin vaikea ymmärtää välillä omia tunteitaankin, ja välillä oman rakkaan tuki ja hyväksyntä on tärkeintä.

Tilanne varmasti olisi täysin toinen, mikäli puolisoni ei ymmärtäisi itse sairauttaan tai yrittäisi vähätellä sitä. Mutta kun molemmat suhtaudumme siihen asiana muiden joukossa, on elämä huomattavasti helpompaa.

Se, mikä pätee yhteen, ei välttämättä päde toiseen. Tolkutonta yrittää niputtaa kaikkia "BIPOJA" yhteen läjään. Sama olisi yrittää niputtaa vaikkapa kaikkia epileptikkoja tai diabeetikkoja tietynlaisiksi persooniksi. Kusipäitä riittä kaikissa ihmisryhmissä, samoin kuin ihania ja luotettavia ihmisiäkin. Se, jos joku haluaa kaikki huonot tapansa perustella kaksisuuntaisella miealialahäiriöllä on väärin. Vaikka osaan se saattaa vaikuttaakin, ei sairaus ole oikeutus käyttäytyä huonosti. Siinä täytyy läheisten muistaa myös omat oikeutensa ja velvollisuutensa pitää niistä kiinni. Riidoilta ei voi välttyä, mutta etsikää yksikin suhde, jossa riitoja ei olisi!

Bipo tai ei, on otettava vastuuta tekemisistään. Ja se kyky ottaa vastuuta ei liity sairauteen! Eikä myös millään pahalla, myös suhteen toisen osapuolen on otettava vastuuta. Jokainen varmasti tietää mihin on lähtenyt ja kenen kanssa on ruvennut seurustelemaan. Sekin on päätös, josta vastuu on kannettava. On täysin turhaa kuvitalla saavansa tasapaksua suhdetta ihmisen kanssa, jolla mielialat heittelevät täysin hänestä itsestään riipumatta. Ja itse ainakaan en ole sellaista kaivannutkaan.

Pääasia että rakkautta ja KUNNIOITUSTA riittää.

Lue lisää

Pieni tarkennus, "se kyky ottaa vastuuta ei liity sairauteen!" ei pidä paikkansa. Maaninen ihminen on syyntakeeton ja se tarkoittaa, että ei pysty ottamaan vastuuta. Toinen tarkennus bibous voi puhjeta esimerkiksi vasta monien vuosien päästä. Olen ihanan bibomiehen vaimo, ollut kohta kolmekymmentä vuotta, mutta mieheni sairaus ilmeni vasta kolme vuotta sitten! Diagnoosin hän sai nopeasti sekä hyvän hoidon, onneksi.

Menin "terveen" luotettavan, kaikin puolin tasapainoisen ja herkän miehen kanssa naimisiin. Bibous muutti miehen käytöstä sekä tunne-elämää. Sanotaan, että aikamoinen helvetti läpi käytiin, pettämiset, tunne kylmyydet, valehtelut, vauhtia ja vaarallisia tilanteita myöden. Liittomme pelastus oli miehen hakeutuminen hoitoon. Vuosi on nyt eletty tasapainoisesti, siis mahdollisimman hyvää arkea. Toki pieni peikko uusista manioista masennukseen putoamisineen kummittelee mielessä. Olen aika realisti asian kanssa ja tällä hetkellä kaiki on hyvin. Mies on jälleen todellakin oma itsensä, se "vieras" mies hävisi ja oma tuttu rakas palasi!

Siinä olen samaa mieltä, että rakkaus ja kunnoitus on tärkeää, mutta omat rajansa on vedettävä ja omaa jaksamistaan on ajateltava. Aina se vaikka kuinka rakastaisi ei vaan riitä.

Bipon vaimo kirjoitti:

Kenekään kurjia kokemuksia yhtään vähättelemättä haluan nyt tuoda oman mielipiteeni myös julki. Yksikään bipo ei ole bipo, vaan ihan kokonainen ihminen, jolla on oma luonteensa ja tapansa. Asia erikseen onkin sitten itse sairaus, joka tuo tietysti omat haasteensa elämään ja sitäkautta myös suhteeseen.

Itse olen naimisissa bipolaarihäiriödiagnoosin saaneen fantastisen miehen kanssa ja meillä on vallan suloinen, onnellinen ja tasapainoinen pieni poika. Elämä on ajoittain haastavampaa kuin toisilla hetkillä, mutta yhtäkaikki suhde on hyvä ja luottamusta piisaa molemmilla sekä omaan itseen että toiseen. Hyvän suhteen edellytys on mielestäni kunnioitus ja ymmärrys. Se pätee myös sairauteen ja molempiin osapuoliin. Yhdenkään ihmisen on ihan turha kuvitella pystyvänsä muuttamaan tai parantamaan ketään, toinen on hyväksyttävä sellaisena kuin on. Sama myös toisinpäin, on hyväksyttävä itsensä sellaisena kuin on, suhteen molempien osapuolien. Bipolaarihäiriöisen on kuitenkin vaikea ymmärtää välillä omia tunteitaankin, ja välillä oman rakkaan tuki ja hyväksyntä on tärkeintä.

Tilanne varmasti olisi täysin toinen, mikäli puolisoni ei ymmärtäisi itse sairauttaan tai yrittäisi vähätellä sitä. Mutta kun molemmat suhtaudumme siihen asiana muiden joukossa, on elämä huomattavasti helpompaa.

Se, mikä pätee yhteen, ei välttämättä päde toiseen. Tolkutonta yrittää niputtaa kaikkia "BIPOJA" yhteen läjään. Sama olisi yrittää niputtaa vaikkapa kaikkia epileptikkoja tai diabeetikkoja tietynlaisiksi persooniksi. Kusipäitä riittä kaikissa ihmisryhmissä, samoin kuin ihania ja luotettavia ihmisiäkin. Se, jos joku haluaa kaikki huonot tapansa perustella kaksisuuntaisella miealialahäiriöllä on väärin. Vaikka osaan se saattaa vaikuttaakin, ei sairaus ole oikeutus käyttäytyä huonosti. Siinä täytyy läheisten muistaa myös omat oikeutensa ja velvollisuutensa pitää niistä kiinni. Riidoilta ei voi välttyä, mutta etsikää yksikin suhde, jossa riitoja ei olisi!

Bipo tai ei, on otettava vastuuta tekemisistään. Ja se kyky ottaa vastuuta ei liity sairauteen! Eikä myös millään pahalla, myös suhteen toisen osapuolen on otettava vastuuta. Jokainen varmasti tietää mihin on lähtenyt ja kenen kanssa on ruvennut seurustelemaan. Sekin on päätös, josta vastuu on kannettava. On täysin turhaa kuvitalla saavansa tasapaksua suhdetta ihmisen kanssa, jolla mielialat heittelevät täysin hänestä itsestään riipumatta. Ja itse ainakaan en ole sellaista kaivannutkaan.

Pääasia että rakkautta ja KUNNIOITUSTA riittää.

Lue lisää

Bipon vaimo: toi kertomuksesi EI voi olla totta!! arrrgghhh.. Toi ei vvoi oilla oikean `epäpipon` kirjoitus! mitenkään:O
Tämän sairauden pääongelmahan on just se että sairas EI ITSE TAJUA sairauttaan kun on sairaus päällä. Ongelmia syntyy jos omaa läheisiä, lapsia, työpaikan, ystäviä.. naapureita.. Bipous on aivosairaus, EI LUONNE!
Ykköstyypin bipo ei voi tunnistaa/tunnustaa sairauttaan mitenkään, vain läheistensä voimalla, tuella, avulla, manian hiipuessa. Ja silloinkin SUURELLA TYÖLLÄ ja todellakin voimia vievällä vaivalla. PALJON helpompaa olisi vain lähteä, kadota, erota, häipyä..
Miten kävi Tapani Kansan, hmm, tunnusti manian julkisesti, kunnes tuli uusi mania: ei minulla mtn sairautta ole, HÖPÖÖHÖPÖÖ juttuja kaikki.. mitees kansanedustaja Pertti Salovaara.. eronneita, läheiset taistelleet viimeiseen asti..
Itse en TOD tiennyt sairaudesta mitään,en sitä että se on tulossa elämääni, en mitään muutakaan. Kaikki sairauteen liittyvä on tullut pikkuhiljaa 15v aikana, nyt viimeiset 6 v ollut IHAN karseen kaameen kauheita. En IKINÄ KOSKAAN MILLOINKAAN NEVER EVER olisi tähän lähtenyt jos olisin tiennyt mitä tuleman pitää. Nyt toivon kädet kainaloita myöten ristissä että ei periydy lapsillemme.

Ainakin minun suhde bipo mieheen muuttui kun koettiin se ensimmäinen mania.

Minulta kuoli luottamus ja se on vähentänyt merkittävästi tunteita häntä kohtaan.

Jos joku pystyy bipojen kanssa leijumaan pilvissä niin en voi muuta kuin onnitella.

Naulan kantaa tälle kommentille, keskutellaan aiheesta elämästä bibo suhteen jälkeen

Juuri näin. Tarkoitus oli juurikin kirjoitella asiallisesti tuntoja eron jälkeen, niin huonoja kuin hyviäkin.

Itse olisin myös kiinnostunut lukeman kannanottoja, miltä tuntuu manian jälkeen. Kaduttaako vai onko kaikki vain "so what?"

Aivan, kokemukseni mukaan bipo kyllä katuu tekoaan ja saattaa pyytää anteeksikin, mutta kuten jo monta kertaa on todistettu, sanat ja teot eivät kohtaa. Järkevin kuulemani syy kaikille teoille on "mua pelottaa". Yrityksen perustaminen, asunnon ostaminen tai uuteen suhteeseen astuminen eivät pelota yhtään.
Mutta exä, ihminen jonka on tuntenut 8 vuotta ja jota "rakastaa", pelotti niin kamalasti. Ja se kamala arki sekä sitoutuminen siihen arkeen.

Siis aivan traagista.

Elin väkivaltaisen alkoholistin ja sitten bibon kanssa,alkoholismi on sairaus niinkuin bibo,mutta raskaimmat surut sain bibo-suhteesta,vannotaan ikuista rakkautta ja sitten jätetään kuin nalli kalliolle,syy en huomioinut toista tarpeeksi,minulla kuoli läheinen ihminen,suru oli musertava,ei riittänyt syyksi,ei ymmärtänyt toisen surua.Ja on-off suhteeseen en ala,bibothan lähtevät ja palaavat,rakastavat ja eivät rakasta,lupaavat mutteivat muista lupauksiaan.Ihan sama vaikka lääkkeet olisivat kohdallaan....

Täytyy kyllä olla Taikan kanssa samaa mieltä. Melko lujaa teksiä ja suhteellisen vihamielisesti kirjoitettu.... On ollut varmasti järkytys saada kaksisuuntainen diagnoosi ja jotenkin tuntuu että asia ei ole vielä ihan käsitelty loppuun edellisen kirjoituksen perusteella.

En pidä biboja minään huonoina tai ilkeinä ihmisinä. Ovat henkisesti sairaita varsinkin kun akuutti tilanne on päällä. Haluan vain ymmärtää tautia, sillä mielestäni se on ainut mahdollisuus tajuta omaa tilannettani suhteen loputtua bibon kanssa. Nimenomaan katson näin itseäni peiliin. Mikään ei olisi minua osannut valmistaa tähän tilanteeseen etukäteen, mitä yhteiselo bibon kanssa voi olla. Siitä huolimatta vaikka tarinamme on ohi, niin halua ymmärtää.

maripet71 kirjoitti:

Täytyy kyllä olla Taikan kanssa samaa mieltä. Melko lujaa teksiä ja suhteellisen vihamielisesti kirjoitettu.... On ollut varmasti järkytys saada kaksisuuntainen diagnoosi ja jotenkin tuntuu että asia ei ole vielä ihan käsitelty loppuun edellisen kirjoituksen perusteella.

En pidä biboja minään huonoina tai ilkeinä ihmisinä. Ovat henkisesti sairaita varsinkin kun akuutti tilanne on päällä. Haluan vain ymmärtää tautia, sillä mielestäni se on ainut mahdollisuus tajuta omaa tilannettani suhteen loputtua bibon kanssa. Nimenomaan katson näin itseäni peiliin. Mikään ei olisi minua osannut valmistaa tähän tilanteeseen etukäteen, mitä yhteiselo bibon kanssa voi olla. Siitä huolimatta vaikka tarinamme on ohi, niin halua ymmärtää.

Lue lisää

Juuri näin olen itsekin yrittänyt asiaa käsitellä, kuten maripet71:kin. Yritin jo suhteen aikana, mutta ei riittänyt, omat eväät loppuivat ainaisen syyllistämisen, haukkumisen, sivuuttamisen yms. takia. Masennusvaiheessa olkapää kyllä kelpasi, mutta masennuksen käännyttyä maniaksi, olo oli kuin sillä kuuluisalla nallilla siellä kalliolla. Nykyään yritän edelleen ymmärtää sairautta ja sen kulkua, mutta vain lasten takia. Onneksi kuitenkin näin sairaudesta paljonkin, jotta nykyään osaa melko helposti tunnistaa, onko lapsilla turvallista olla äitinsä luona.

Kuiviin imetty kirjoitti:

Juuri näin olen itsekin yrittänyt asiaa käsitellä, kuten maripet71:kin. Yritin jo suhteen aikana, mutta ei riittänyt, omat eväät loppuivat ainaisen syyllistämisen, haukkumisen, sivuuttamisen yms. takia. Masennusvaiheessa olkapää kyllä kelpasi, mutta masennuksen käännyttyä maniaksi, olo oli kuin sillä kuuluisalla nallilla siellä kalliolla. Nykyään yritän edelleen ymmärtää sairautta ja sen kulkua, mutta vain lasten takia. Onneksi kuitenkin näin sairaudesta paljonkin, jotta nykyään osaa melko helposti tunnistaa, onko lapsilla turvallista olla äitinsä luona.

Lue lisää

Juuri niin, tuo tiedon saanti on ensiarvoisen tärkeää vaikka suhde onkin jo ohi. Varsinkin jos ja kun on lapsia. Hysteriaan ei varmasti ole aihetta. Hyvin hoidettuna mikä tahansa sairaus on hallinnassa.

Itsekkin näin sairaudesta paljon ja olen nyt viisaampi ja osaan tunnistaa oireet ajoissa.

Eikö se aivokemia ole perinnöllinen siis bipoa sairastaa aina ihan lapsesta asti mutta mania tuo sille diagnoosin. Siis bipo on aina ollutkin sairas?

kyssärielli kirjoitti:

Eikö se aivokemia ole perinnöllinen siis bipoa sairastaa aina ihan lapsesta asti mutta mania tuo sille diagnoosin. Siis bipo on aina ollutkin sairas?

Ei. Alttius bipoon on perinnöllinen, toisin sanoen bipojen lapset sairastuvat bipoon jonkin verran todennäköisemmin kuin muut. Samoin identtisistä kaksosista, jos toisella on bipo, niin yli 50% todennäköisyydellä se jossain vaiheessa elämää puhkeaa myös toisella. Mutta väistämätöntä se ei ole. Toisaalta esimerkiksi itselläni ei kuitenkaan tietääkseni ole ketään biposukulaisia.

Tyypillisesti bipo puhkeaa - eli siihen sairastuu - (ensimmäinen masennus tai maniajakso tulee) - joskus kolmannen vuosikymmenen (20-30) alkupuolella, mutta se voi alkaa milloin hyvänsä. Lisäksi siitä, kun se puhkeaa voi kulua monta vuotta ennen kuin se diagnosoidaan.

Bipo on kuitenkin siinä mielessä erilainen kuin esim. samankaltainen epävakaa persoonallisuus, että se on aina jaksottainen, eikä aina päällä. Siksi voisikin eräässä mielessä sanoa, että bipo ei ole sairas muulloin kuin silloin, kun on jakso päällä - joko masennus tai mania. Siinä välissä hän on terve. Onpa vain muita alttiimpi sairastumaan näihin. (Kuka tahansa voi sairastua masennukseen tai maniaan aivan milloin hyvänsä. Viimemainitussa tapauksessa hänestä siis tulee myös bipo.)

Mitä taas tulee elämään biposuhteen jälkeen, niin bipot myös kärsivät siitä, ehkä hieman eri tavoin, ja eräässä mielessä paljon enemmänkin. Ero masennuksen takia on vielä jotenkin käsiteltävissä. Mutta moni bipo kokee manian hallitsemattomaksi, ja maniasta johtuvassa erossa on hän siis kokee itsensä samaan aikaan aivan perustellusti sekä syylliseksi että uhriksi.

Tuossa selitys miksi et ymmärrä, sinulla ei ole kokemusta maniasta.
Voin kokemuksesta kertoa, että 4 lapsisen perheen arkea ei ole kiva pyörittää, jos puolisolla on mania päällä.
Varsinkin kun itse kaikkensa perheen eteen antaneena saa kiitokseksi pettämisen ja haukut -ei kiva ei.

Jooei ei vaadi hoitoa... hypoMAANIKON omasta mielestä.
Miten pystyt olemaan työssä täydessä hypoMANIAssa? Miten hoidat vauvaa hypoMANIAssa? Leikki ikäistä, teiniä, pientä koululaista..??? Miten käy vanhempainillassa hypomaanikon kanssa? Miten käytöksesi liikenteessä? Miten puolisosi ja muut läheisesi ovat mieltä siitä ettei tarvitse hoitoa?

Kirjoituksiesi sävy Saarnaaja-Saara kuvaa hyvin bipon luonnetta. Hyökkäävä ja agressiivinen, vailla myötätuntoa. Kiteytät kaiken hyvin tuohon viimeiseen lauseeseen.

bipon mies kirjoitti:

Kirjoituksiesi sävy Saarnaaja-Saara kuvaa hyvin bipon luonnetta. Hyökkäävä ja agressiivinen, vailla myötätuntoa. Kiteytät kaiken hyvin tuohon viimeiseen lauseeseen.

Minä tuolla ylempänä ketjussa jo kerroinkin, miksi en välttämättä kaipaa niitä bipojen kommentteja (selityksiä) siitä, miksi he tekevät tai tekivät, mitä tekivät ja tekevät (lähinnä maniaa tarkoitin). Se kaikki kun vain aina uudelleen ja uudelleen kaatuu meidän puolisoiden ja ex-puolisoiden syyksi.

Voisin vähän hypähtää ajassa taaksepäin ja kertoa, että minun mieheni oli erittäin empaattinen, antelias ja lojaali ihminen, ennen kuin hypomaniat muuttuivat todellisiksi manioiksi. Juuri sen hyvän ihmisen menetystä olen tässä surrutkin ja on vaikea uskoa, että hän ei sitten enää palannut entiseksi ja ei ehkä koskaan palaakaan. Itse hän ei näytä tilaansa huomaavan. Ehkä hän ei itse kärsi läheskään yhtäpaljon tautinsa seurauksista kuin me läheiset.

taika1965 kirjoitti:

Minä tuolla ylempänä ketjussa jo kerroinkin, miksi en välttämättä kaipaa niitä bipojen kommentteja (selityksiä) siitä, miksi he tekevät tai tekivät, mitä tekivät ja tekevät (lähinnä maniaa tarkoitin). Se kaikki kun vain aina uudelleen ja uudelleen kaatuu meidän puolisoiden ja ex-puolisoiden syyksi.

Voisin vähän hypähtää ajassa taaksepäin ja kertoa, että minun mieheni oli erittäin empaattinen, antelias ja lojaali ihminen, ennen kuin hypomaniat muuttuivat todellisiksi manioiksi. Juuri sen hyvän ihmisen menetystä olen tässä surrutkin ja on vaikea uskoa, että hän ei sitten enää palannut entiseksi ja ei ehkä koskaan palaakaan. Itse hän ei näytä tilaansa huomaavan. Ehkä hän ei itse kärsi läheskään yhtäpaljon tautinsa seurauksista kuin me läheiset.

Lue lisää

Samat fiilikset minullakin oli, kun eksä syytti aina joka asiaa minusta. Jopa päihteiden käyttö oli minun syytäni, vaikka ne olivat kuvioissa paljon ennen minua. Itse pyrin ns. menemään itseeni, ja miettimään omia tekojani ja niiden vaikutuksia itseeni. Kerroin siitä, että hän lähetti eron jälkeen sähköpostia... Siitä tosiaan tuli sellainen kuva, ettei hän ymmärrä, mitä teki minulle niiden vuosien aikana. En voi kuitenkaan uskoa, että hän tahallaan niin häijy olisi, että siksi lähetti sen viestin. Ainakin haluan uskoa niin.

Kyllä minunkin bipo-eksässä oli hyvin paljon hyviä puolia. Ainut mies, joka on saanut minut aina nauramaan. Oli hyvin romanttinen ja useimmiten antelias. Juuri näiden vuoksi en halua, että sairauksista kärsiviä ihmisiä yleistetään. Jokainen mielenterveyden sairaus kärjistettynä tekee ihmisestä hankalan.

Ja onhan se asia niinkin, ettei kaikki voi olla toisen syytä (tässä tapauksessa bipon). Kyllä ns. normaalitkin ihmiset virheitä tekevät suhteissa. Harvemmin vika on vain ja ainoastaan toisessa osapuolessa. Itse ainakin olen tehnyt monia asioita väärin jokaisessa suhteessa, eikä ne virheet mistään biposta välttämättä johdu. Minulla on omakin persoona, jossa on erilaisia piirteitä.

Olen todella pahoillani, että menetit miehesi sairaudelle. Voin vaan kuvitella, miltä sinusta tuntuu. Itse uskon vaan pöhlönä vieläkin, että eksäni ei rakastanut minua ja siksi oli sellainen kuin oli. Vaikea sanoa, kun en tiedä ollenkaan, miten käyttäytyy nykyisen naisensa kanssa.

Saarnaaja-Saara kirjoitti:

Samat fiilikset minullakin oli, kun eksä syytti aina joka asiaa minusta. Jopa päihteiden käyttö oli minun syytäni, vaikka ne olivat kuvioissa paljon ennen minua. Itse pyrin ns. menemään itseeni, ja miettimään omia tekojani ja niiden vaikutuksia itseeni. Kerroin siitä, että hän lähetti eron jälkeen sähköpostia... Siitä tosiaan tuli sellainen kuva, ettei hän ymmärrä, mitä teki minulle niiden vuosien aikana. En voi kuitenkaan uskoa, että hän tahallaan niin häijy olisi, että siksi lähetti sen viestin. Ainakin haluan uskoa niin.

Kyllä minunkin bipo-eksässä oli hyvin paljon hyviä puolia. Ainut mies, joka on saanut minut aina nauramaan. Oli hyvin romanttinen ja useimmiten antelias. Juuri näiden vuoksi en halua, että sairauksista kärsiviä ihmisiä yleistetään. Jokainen mielenterveyden sairaus kärjistettynä tekee ihmisestä hankalan.

Ja onhan se asia niinkin, ettei kaikki voi olla toisen syytä (tässä tapauksessa bipon). Kyllä ns. normaalitkin ihmiset virheitä tekevät suhteissa. Harvemmin vika on vain ja ainoastaan toisessa osapuolessa. Itse ainakin olen tehnyt monia asioita väärin jokaisessa suhteessa, eikä ne virheet mistään biposta välttämättä johdu. Minulla on omakin persoona, jossa on erilaisia piirteitä.

Olen todella pahoillani, että menetit miehesi sairaudelle. Voin vaan kuvitella, miltä sinusta tuntuu. Itse uskon vaan pöhlönä vieläkin, että eksäni ei rakastanut minua ja siksi oli sellainen kuin oli. Vaikea sanoa, kun en tiedä ollenkaan, miten käyttäytyy nykyisen naisensa kanssa.

Lue lisää

Se minun miehen muuttuminen tapahtui niin totaalisesti ja niin nopeasti, että muutoksen takana oli aivan varmasti sairaus.

Miehelleni meidän perhe (minä, lapset ja lemmikkimme) olimme aina olleet kaikki kaikessa ja hän myös yritti pitää perheestään paljon paremmin huolta kuin monet ns. terveet tekivät ja tekevät. Mutta se kaiken tuohoava mania vain tuli, oli hirvittävää nähdä hänen "katoavan" silmieni edessä. Olisi luullut, että olisin voinut saada hänet hoitoon tai järkiinsä tai jotain, mutta kaikki vain ryöstäytyi käsistä ...

Uskoisin, että olen kärsinyt nyt siis jo ex-mieheni manian aikana enemmän kuin hän, mutta ehkä tulee myös aika manian jälkeen, jolloin myös ex-mieheni joutuu vastaamaan siitä, mitä maniassa teki. Ehkä se aika on jo tullut. Tai ehkä hän ei ole siksi palannut entiseksi itsekseen, koska ei kestäisi kohdata sitä totuutta, joka häntä nyt odottaa. Tai ehkä mania oli niin psykoottinen, että se ei vain mene kokonaan ohi. Minä en tiedä.

Vaikka useampi vuosi on jo vierähtänyt minä ja lapset edelleen pelätään sitä, mitä seuraavaksi mahtaa tapahtua, myös hänelle. Bipolaarihäiriö on hyvin sydämetön sairaus. Toivon, että lääketiede löytää hyvän ja toimivan lääkkee siihen pian.

Kiitoksia maripet71! Tästä on ollut apua enemmän kuin itse aluksi uskoinkaan. Tuolla ylempänä oli ehdotuksia kirjankin kirjoittamisesta - no, tässähän näitä sivuja rupeaa kohta olemaan kirjaksi asti!

Huomasin myös itse suhteen aikana, että mietin ihan samoja asioita, olenko itse sekoamassa. Silloinkin jo vierailin tällä palstalla ja vertaistuki oli todella tärkeää. Onneksi myös ystävistä löytyi ihmisiä, joilla löytyi kuuntelutaitoa, ettei oma kaali ihan kokonaan levinnyt.

Syyttely ei vie asioita eteenpäin, ei puolin eikä toisin. Ymmärrän kyllä hyvin sairauden kanssa eläviä, näistä viesteistä voi tulla hyvinkin syyllinen olo. Nämä ovat karuja tarinoita, mutta silti ihan elävästä elämästä. Pitää myös muistaa, että ihmiset ovat erilaisia, oli sairas tai ei, vaikka pääpiirteittäin lähes samaa kaavaa erotilanteet ovatkin noudattaneet. Siksi olisikin mukavaa saada myös lisää kertomuksia "siististi" hoidetuista eroista, niin bipoa sairastavilta kuin puolisoiltakin. Ja ennenkaikkea asiallisesti ja aiheessa pysyen. Luin toisesta ketjusta "Jusu S"-nimimerkin kirjoituksia omasta sairaudestaan, hän osaa mielestäni kertoa asiallisesti aiheesta. Löytäisiköhän hän tiensä tänne?

Voisko Saarnaaja-Saara aloittaa oman viestiketjun. Monien kirjoitusten lukeminen on mielenkiintoista, on antanut vertaistukea ja on arvokasta tietoa myös meille ei-sairastaville. Voisiko viestiketju olla jotenkin "bipoa sairastavan näkemys bipouden vaikutuksesta parisuhteisiin" tmv.

Itse kun on saanut kuulla näitä sairastavan ihmisen näkökulmasta tapahtuvia juttuja monta vuotta niin ennemmin kiinnostaisi nyt ne kokemukset ei-bipoa-sairastavan näkökulmasta. Ei millään pahalla. Satunnaiset erot ja kuka niihin oli syypää milloinkin ei oikein kiinnosta... Kyse on perheen perustaneista, jopa lapsia saaneista ihmisistä joiden elämä on lähes tuhoutunut kokonaan tämän sairauden vuoksi.

Karuja kokenut kirjoitti:

Voisko Saarnaaja-Saara aloittaa oman viestiketjun. Monien kirjoitusten lukeminen on mielenkiintoista, on antanut vertaistukea ja on arvokasta tietoa myös meille ei-sairastaville. Voisiko viestiketju olla jotenkin "bipoa sairastavan näkemys bipouden vaikutuksesta parisuhteisiin" tmv.

Itse kun on saanut kuulla näitä sairastavan ihmisen näkökulmasta tapahtuvia juttuja monta vuotta niin ennemmin kiinnostaisi nyt ne kokemukset ei-bipoa-sairastavan näkökulmasta. Ei millään pahalla. Satunnaiset erot ja kuka niihin oli syypää milloinkin ei oikein kiinnosta... Kyse on perheen perustaneista, jopa lapsia saaneista ihmisistä joiden elämä on lähes tuhoutunut kokonaan tämän sairauden vuoksi.

Lue lisää

Sinä "Karuja kokenut". Miten kehtaat sanoa jollekin ihmiselle joka on myöskin kokenut eron biposta ettei hän saa kirjoitella tänne? Jokaisella on oikeus kirjoittaa omista kokemistaan. Minusta se on vaan mielenkiintoista että itse bipoa sairastava ja bipon kanssa suhteessa ollut kertoo omia kokemuksiaan. Hänellä kuitenki näyttää olevan järki päässä. Itse taas vaikutat melkoisen katkeralta ja kylmältä ihmiseltä.

Kyllä normaaleillakin ihmisillä kamalia eroja on. Älytöntä vedota siihen että kaksisuuntaisen kanssa eläineiden erot ovat olleet hirveitä. Monesti suhteen päättyminen tapahtuu kamalissa riidoissa, tapellaan lapsista ja omaisuudesta, kostetaan asioita. Monille jää varmaan aikamoiset traumat. Ennenkuin kukaan ehtii sanomaan niin itselläni on järkyttäviä kokemuksia ihan normaaleista naisista ja eroista. En niitä täällä ala puimaan.

normaali(M) kirjoitti:

Sinä "Karuja kokenut". Miten kehtaat sanoa jollekin ihmiselle joka on myöskin kokenut eron biposta ettei hän saa kirjoitella tänne? Jokaisella on oikeus kirjoittaa omista kokemistaan. Minusta se on vaan mielenkiintoista että itse bipoa sairastava ja bipon kanssa suhteessa ollut kertoo omia kokemuksiaan. Hänellä kuitenki näyttää olevan järki päässä. Itse taas vaikutat melkoisen katkeralta ja kylmältä ihmiseltä.

Kyllä normaaleillakin ihmisillä kamalia eroja on. Älytöntä vedota siihen että kaksisuuntaisen kanssa eläineiden erot ovat olleet hirveitä. Monesti suhteen päättyminen tapahtuu kamalissa riidoissa, tapellaan lapsista ja omaisuudesta, kostetaan asioita. Monille jää varmaan aikamoiset traumat. Ennenkuin kukaan ehtii sanomaan niin itselläni on järkyttäviä kokemuksia ihan normaaleista naisista ja eroista. En niitä täällä ala puimaan.

Lue lisää

Hyvä kirjoitus Saara. Jatka samaa rataa. :)

Ehkäpä juuri eniten satuttaakin, kun ei itse voi asialle mitään muuta kuin katsoa, kun toinen vain lipuu pois. Toiselle ei voi olla vihainen, kun ei itse ymmärrä aina tekojaan. Oma "pienuus" tässä asiassa on varmaankin se raastavin asia. Oloa helpottaisi ehkä se, jos exä olisi ollut luonnostaan paha. Olisi ollut järkevä syy erota. Mutta kun huomasi sairauden aaltoilevuuden ja sen, että se entinen exä aina joskus löytyi (tosin loppua kohden harvemmin), tuli tunne että erosi toisesta sairauden takia ja se satuttaa. Omiin periaatteisiin kun ei kuulu jättää puolisoa, olkoonkin kuinka sairas tahansa vaan olla tukena ja yrittää auttaa. Tämä sairaus vaan pistää asiat uusiksi.

Raskas elämä, samassa venessä ollaan. Kun olisi edes jokin mihin voisi kohdistaa oman katkeruutensa, mutta kun ei ole. Ei ole todellakaan ex mieheni vika että kantaa sairautta. Ja tiedän että ne suuret loukkaukset eivät ole häntä itseään. Välillä on niin karsee olo juuri tuon takia. Kun ei voi olla vihainen millekkään konkreettiselle. Hemmetti. Tekis mieli kiljua...
Mutta onneksi nämäkin mielialan aaltoilut kuuluvat siihen omaan surutyöhöni suhteen loppumisesta. Aallot tasoittuvat ajan kanssa, nyt ollaan syvässä pohjassa, huomenna taas olo on helpompi. Onneks on tämä paikka, saan kaataa tein bittikavereideni syliin tätä huonoa oloani.
Kiitos siitä ja mukavaa sunnuntaita kaikille siitä huolimatta.

maripet71 kirjoitti:

Raskas elämä, samassa venessä ollaan. Kun olisi edes jokin mihin voisi kohdistaa oman katkeruutensa, mutta kun ei ole. Ei ole todellakaan ex mieheni vika että kantaa sairautta. Ja tiedän että ne suuret loukkaukset eivät ole häntä itseään. Välillä on niin karsee olo juuri tuon takia. Kun ei voi olla vihainen millekkään konkreettiselle. Hemmetti. Tekis mieli kiljua...
Mutta onneksi nämäkin mielialan aaltoilut kuuluvat siihen omaan surutyöhöni suhteen loppumisesta. Aallot tasoittuvat ajan kanssa, nyt ollaan syvässä pohjassa, huomenna taas olo on helpompi. Onneks on tämä paikka, saan kaataa tein bittikavereideni syliin tätä huonoa oloani.
Kiitos siitä ja mukavaa sunnuntaita kaikille siitä huolimatta.

Lue lisää

Mukavaa sunnuntaita myös sinne! Itsellä sama olo välillä, että tekisi mieli karjaista paha olo pihalle. Lasten takia ei halua, onneksi oloa helpottaa vähän kovan P*****Een päästäminen ajatuksissa =) Ja fyysinen liikunta yms., itsensä vetäminen piippuun liikkumalla auttaa myös, ei jää aikaa eikä energiaa miettiä menneitä synkkiä aikoja. Ja vertaistuen merkitys on todella suuri, kiitos kaikille ketjuun osallistujille!

Kuiviin imetty kirjoitti:

Mukavaa sunnuntaita myös sinne! Itsellä sama olo välillä, että tekisi mieli karjaista paha olo pihalle. Lasten takia ei halua, onneksi oloa helpottaa vähän kovan P*****Een päästäminen ajatuksissa =) Ja fyysinen liikunta yms., itsensä vetäminen piippuun liikkumalla auttaa myös, ei jää aikaa eikä energiaa miettiä menneitä synkkiä aikoja. Ja vertaistuen merkitys on todella suuri, kiitos kaikille ketjuun osallistujille!

Lue lisää

Kuiviin imetty, kiitos sinulle että aloitit ketjun. Tänään on vaikea päivä kyllä. Aamu oli todella raskas ja rinnan päällä oli paksu möykky joka esti hengitämisenkin melkein. Lähdin lenkille ja sain samalla ajatuksia hieman selkeytettyä. Onneksi lapset tulivat kotiin ja saan jotain muutakin ajateltavaa. Vaikka edelleenkin ahdistaa niin nyt on parempi olo.
Ja onhan aina tämä paikka, pidän koneen auki varmuuden vuoksi koko päivän :)

maripet71 kirjoitti:

Kuiviin imetty, kiitos sinulle että aloitit ketjun. Tänään on vaikea päivä kyllä. Aamu oli todella raskas ja rinnan päällä oli paksu möykky joka esti hengitämisenkin melkein. Lähdin lenkille ja sain samalla ajatuksia hieman selkeytettyä. Onneksi lapset tulivat kotiin ja saan jotain muutakin ajateltavaa. Vaikka edelleenkin ahdistaa niin nyt on parempi olo.
Ja onhan aina tämä paikka, pidän koneen auki varmuuden vuoksi koko päivän :)

Lue lisää

Tuo möykky on juuri se, joka on taas niin osuva kuvaus; sana jota olen itsekin käyttänyt kuvaamaan oloani. Kuin joku olisi valanut sementtiä minuun...

Lapset - en kadehdi sinänsä bipon kanssa lapsia saanutta - varmasti on äärimmäisen vaikeaa sopia lasten huoltajuuksista yms.

Minulle kävi vain tosi huonosti; yksi asia elämästäni meni mieheni "kuolemassa". Se mitä olin eniten halunnut ja toivonut. Minä taisin jäädä tässä ruletissa ilman perhettä. Olin kaiketi raskaana, kun eka (hypo?)mania exälläni alkoi - mutta eihän siitä mitään tullut. Ja nyt on ikää jo 39 pian, enkä usko selviäväni kovin pian minkäänlaiseen parisuhteeseen tässä.

HH kirjoitti:

Tuo möykky on juuri se, joka on taas niin osuva kuvaus; sana jota olen itsekin käyttänyt kuvaamaan oloani. Kuin joku olisi valanut sementtiä minuun...

Lapset - en kadehdi sinänsä bipon kanssa lapsia saanutta - varmasti on äärimmäisen vaikeaa sopia lasten huoltajuuksista yms.

Minulle kävi vain tosi huonosti; yksi asia elämästäni meni mieheni "kuolemassa". Se mitä olin eniten halunnut ja toivonut. Minä taisin jäädä tässä ruletissa ilman perhettä. Olin kaiketi raskaana, kun eka (hypo?)mania exälläni alkoi - mutta eihän siitä mitään tullut. Ja nyt on ikää jo 39 pian, enkä usko selviäväni kovin pian minkäänlaiseen parisuhteeseen tässä.

Lue lisää

Ihmiset tulee raskaaksi vielä 45 vuotisina. Älä huoli siitä. Ei lapset tee kenenkään elämää onnelliseksi, kyllä se onni lähtee jostain muualta.

maripet71 kirjoitti:

Ihmiset tulee raskaaksi vielä 45 vuotisina. Älä huoli siitä. Ei lapset tee kenenkään elämää onnelliseksi, kyllä se onni lähtee jostain muualta.

Näin, on ja se on tiedossakin. En epäile lasten tuovan vain onnea, niin sinisilmäinen en ole. Mutta en usko, että itsekään olisit 15 vuotta elämästäsi menettäneenä iloinen siitä, että satuitkin sitoutumaan juuri tämän ihmisen kanssa ja vieläpä satuit viettämään ne ratkaisevat vuodet hänen kanssaan. Lopulta et saanutkaan perhettä, sinulle jäivät vain traumat. Kas, kenen muun tahansa kanssa minulla todennäköisesti olisi ihan tavallinen perhe-elämä.

H kirjoitti:

Näin, on ja se on tiedossakin. En epäile lasten tuovan vain onnea, niin sinisilmäinen en ole. Mutta en usko, että itsekään olisit 15 vuotta elämästäsi menettäneenä iloinen siitä, että satuitkin sitoutumaan juuri tämän ihmisen kanssa ja vieläpä satuit viettämään ne ratkaisevat vuodet hänen kanssaan. Lopulta et saanutkaan perhettä, sinulle jäivät vain traumat. Kas, kenen muun tahansa kanssa minulla todennäköisesti olisi ihan tavallinen perhe-elämä.

Lue lisää

Itse myös mietin asioita "Miksi en huomannut aikaisemmin, miksi valitsin lasten äidiksi juuri exän". Tulin siihen lopputulokseen, että en voinut tietää. Elämä ei mene aina niin kuin suunnittelee, vaikka kuinka tekisi töitä sen eteen. Muista elämän tosiasiat, anna itsellesi anteeksi kun et voinut sinäkään tietää etukäteen. Kukaan meistä ei ole ennustaja, joka näkisi tulevaisuuteen ja voisi sen perusteella tehdä valintansa. Tie on kivinen, mutta yhtä nimimerkkiä tuolla ylempänä lainaten "se mikä ei tapa, vahvistaa". Itse ainakin opin tällä tiellä nauttimaan siitä mitä on olemassa, ja jättämään hieman vähemmälle haaveilut siitä, mitä voisi olla. Toki haaveille ja suunnitelmille pitää jättää tilaa, mutta ne menivät uusiksi uudessa elämäntilanteessa. Ja Maripet kertoi ihan totta ylempänä, jälkikasvulle on sinullakin vielä aikaa. Elämä tuo tullessaan vastaan yllätyksiä, niille emme mahda mitään, onneksi mukana on välillä myös iloisiakin yllätyksiä. Otetaan ilo irti niistä hyvin pienistäkin.

Olen samaa mieltä Raskas elämä, kyllä jotain hyvää katosi ja vaikka itse elänkin niin jotain myös varmasti kuolikin. Mikään ei ole kuin ennen tosiaan.
Mutta tästä on pakko repiä jotain hyvää irti. Kerron kyllä sitten sen täällä, jos jotain hyvää ilmaantuu :) nyt ei kyllä siltä tunnu...

Kyllä siinä kieltämättä jotain kuoli sisältä. En usko voivani koskaan enää rakastaa ketään, koska en uskalla enkä oikeastaan enää tahdo. En halua koskaan enää kokea sitä tuskaa, mitä tässä suhteessa bipon kanssa koin.

Kaisaliinu80 kirjoitti:

Kyllä siinä kieltämättä jotain kuoli sisältä. En usko voivani koskaan enää rakastaa ketään, koska en uskalla enkä oikeastaan enää tahdo. En halua koskaan enää kokea sitä tuskaa, mitä tässä suhteessa bipon kanssa koin.

Lue lisää

Mun myös vaikea kuvitella. että rakastuisin ja päätyisin uuteen suhteeseen. Itsetunto romahti rankan eron jälkeen sillä "osastolla" sen verran pahasti. Työelämässä pärjään kyllä, mutta vapaa-aika kuluu aika pitkälti haavoja nuollessa eli pohdin menneitä ja arkailen tulevia. Sikäli olen poikkeus tässä ketjussa, että olen edelleen tekemisissä exäni kanssa, vaikka ei ole mitään konkreettista syytä. Meillä on vieläkin vahva ja kivulias tunneside.

wwwooo kirjoitti:

Mun myös vaikea kuvitella. että rakastuisin ja päätyisin uuteen suhteeseen. Itsetunto romahti rankan eron jälkeen sillä "osastolla" sen verran pahasti. Työelämässä pärjään kyllä, mutta vapaa-aika kuluu aika pitkälti haavoja nuollessa eli pohdin menneitä ja arkailen tulevia. Sikäli olen poikkeus tässä ketjussa, että olen edelleen tekemisissä exäni kanssa, vaikka ei ole mitään konkreettista syytä. Meillä on vieläkin vahva ja kivulias tunneside.

Lue lisää

Itse luulin ihan konkreettisesti kuolevani, masennus ja isku psyykelle oli niin paha eromme jälkeen. Hän vain jatkoi hymyilemistä, miten luonnotonta vuosien suhteen jälkeen on ettei toinen vuodata edes kyyneltä. Hymyili ja kertoi miten onnellinen on kun on löytänyt uuden, "hel*etin kauniin naisen" omien sanojensa mukaisesti.

Uudessa suhteessa olin vainoharhainen. Kun toinen puhui tulevaisuudesta, annoin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tarkistin, kyttäsin, testasin. Lopulta ajauduimme kriisiin, jossa hänellekin selvisi luottamukseni totaalinen puute. Nyt ollaan jo paremmalla maaperällä, mutta kyllä suhde bipon kanssa jätti syvät arvet ja vakavia jälkiseuraamuksia luottamukselleni. Aiheutti vakavia kriisejä myös uudessa suhteessa. Vaikea oli uskoa, että toisen sanaan voi luottaa ja että toinen on tosissaan.

Särjetty rikottu kirjoitti:

Itse luulin ihan konkreettisesti kuolevani, masennus ja isku psyykelle oli niin paha eromme jälkeen. Hän vain jatkoi hymyilemistä, miten luonnotonta vuosien suhteen jälkeen on ettei toinen vuodata edes kyyneltä. Hymyili ja kertoi miten onnellinen on kun on löytänyt uuden, "hel*etin kauniin naisen" omien sanojensa mukaisesti.

Uudessa suhteessa olin vainoharhainen. Kun toinen puhui tulevaisuudesta, annoin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tarkistin, kyttäsin, testasin. Lopulta ajauduimme kriisiin, jossa hänellekin selvisi luottamukseni totaalinen puute. Nyt ollaan jo paremmalla maaperällä, mutta kyllä suhde bipon kanssa jätti syvät arvet ja vakavia jälkiseuraamuksia luottamukselleni. Aiheutti vakavia kriisejä myös uudessa suhteessa. Vaikea oli uskoa, että toisen sanaan voi luottaa ja että toinen on tosissaan.

Lue lisää

Ihan ymmärrän kyllä täysin jos luottamuksesi on hieman horjunut, ihan kenelläkään vaan se olisi mennyt tuossa tarinassa. Jokainen kiisi jättää jäljet, mutta ei pidä luovuttaa ja hyvä ettet ole luovuttanut.

Samaa miettinyt itsekin. Ainakin sen verran on tilanteet vaikuttaneet, että jos tapaisin naisen, joka sanoisi sairastavansa tätä sairautta, juoksisin kirkuen karkuun. Vaikka olisikin lääkkeet ja hoitosuhteet kunnossa. Sääli sinänsä, mutta haavat ovat syvät. Sen verran olen kuitenkin vielä positiivinen, että uskon kuitenkin parempaan huomiseen, uskon jonkun olevan kuitenkin vielä tuolla jossain minuakin varten. Jonkun, jonka kanssa ottaa kilpa-ajoja rollaattoreilla pitkin vanhainkodin käytäviä sitten joskus.

Muistakaa säilyttää oma positiivisuutenne, vaikka elämä välillä vetääkin märällä rätillä ympäri korvia. Näilläkin tapahtumilla on joku positiivinen puoli, itse olen ruvennut enemmän nauttimaan siitä mitä tällä hetkellä on ja jättänyt vähemmälle miettimisen siitä mitä ei ole. Eiköhän tämäkin kivinen tie pääty joskus.

Kiitokset Taika hienosta kirjoituksesta! En tiedä, miten voisi paremmin kuvailla tätä tunteiden vuoristorataa. Se puoliso on "kuollut", mihin aikoinaan rakastui ja rakasti joka päivä. Silti tämän "kuolleen" kanssa joutuu edelleen olemaan tekemisissä. Olen myöskin lukenut toisista ketjuista siitä, miten jotkut exät ovatkin ottaneet jonkin ajan päästä uudelleen yhteyttä omana rakastettavana itsenään, aivan kuin olisivat "nousseet kuolleista". Olenkin pohtinut, miten oma psyyke kestäisi sellaista, jos näin tulee käymään. Silloin lienee parasta jättää omat tunteet taka-alalle ja ajatella asioita järjellä. Muutoin saattaa jo hieman parantuneet haavat aueta uudestaan.

Kuiviin imetty kirjoitti:

Kiitokset Taika hienosta kirjoituksesta! En tiedä, miten voisi paremmin kuvailla tätä tunteiden vuoristorataa. Se puoliso on "kuollut", mihin aikoinaan rakastui ja rakasti joka päivä. Silti tämän "kuolleen" kanssa joutuu edelleen olemaan tekemisissä. Olen myöskin lukenut toisista ketjuista siitä, miten jotkut exät ovatkin ottaneet jonkin ajan päästä uudelleen yhteyttä omana rakastettavana itsenään, aivan kuin olisivat "nousseet kuolleista". Olenkin pohtinut, miten oma psyyke kestäisi sellaista, jos näin tulee käymään. Silloin lienee parasta jättää omat tunteet taka-alalle ja ajatella asioita järjellä. Muutoin saattaa jo hieman parantuneet haavat aueta uudestaan.

Lue lisää

Niin.. Minulle kävi pari vuotta sitten juuri niin. Silloin en käsittänyt mistä voi olla kysymys. Muutaman kuukauden (aivan järjettömän) menovaiheen jälkeen kumppani tuli katumapäälle ja otin hänet takaisin. Silloin minulle varmaankin oli tärkein asia että oltaisiin kokonainen perhe koska meillä on myös pieni lapsi. Jonkin aikaa meni ihan hyvin. Elämä hymyili. Kunnes viime keväänä oli taas piru irti..
Kumppanille se oli kuin jokin normaali ilmoitusluontoinen asia että: "Minä olen vuokrannut asunnon ja muutan nyt pois". Ilman mitään järkevää selitystä. Kesä meni hänen osaltaan jälleen todella vauhdikkaasti. Itse vietin kesän lapsen kanssa mikä ei ole ollenkaan huono asia. Päinvastoin.

Kesällä oli pakko alkaa etsiä tietoa että mistä tässä voi olla kysymys ja missä voi olla syy noin järjettömään käytökseen.
Tältä palstaltahan sitä selitystä asialle löytyi. Vaikka diagnoosia hänellä ei ole edelleenkään. Nyt on useampi ihminen yrittänyt puhua hänen kanssaan asiasta mutta ilman tulosta.

Nyt kun tämä ex-kumppani on huomannut että on tullut laskujen maksun aika hän on "pelottavan paljon" alkanut ottamaan minuun yhteyttä. Itse olen vältellyt häntä mahdollisimman paljon ja nuollut haavojani.
Nyt minulla ei oikeastaan ole muuta vaihtoehtoa kun yrittää todellakin jättää omat tunteet taka-alalle ja ajatella asioita järjellä. Liian paljon vaan vieläkin pyörii päässä ajatus: "Entä jos kuitenkin..".

Hän on nyt kaksi kertaa aivan äkkiarvaamatta romuttanut minut totaalisesti. Minun on nyt vain yritettävä kaikkeni että kolmatta kertaa ei tule. Se saattaisi olla todellakin liikaa.. Eli psyyke on ja on ollut todella koetuksella.
(Minun tarinani voi lukea ketjun: "Voisiko kumppanillani olla kaksisuuntainen mielialahäiriö?" alta.).

Voimia sinulle "Kuiviin imetty" ja kaikille muille myös..

Olen myös miettinyt tuota bipon "omaa itseä" jo suhteen aikana. Parhaiten sain asian hyväksyttyä siten, että mielialojen vaihtelut masennuksesta (hypo)maniaan kuuluivat siihen bipon omaan itseen. Asiat vaan etenivät siihen suuntaan, että edes se ei riittänyt. Puoliso teki omat (tietoiset?) valintansa, enkä niihin voinut vaikuttaa. Hän valitsi toisen miehen jo suhteen aikana. Sen, miten suhteet jatkuvat, näyttää varmaankin vaan aika...

Kuiviin imetty kirjoitti:

Olen myös miettinyt tuota bipon "omaa itseä" jo suhteen aikana. Parhaiten sain asian hyväksyttyä siten, että mielialojen vaihtelut masennuksesta (hypo)maniaan kuuluivat siihen bipon omaan itseen. Asiat vaan etenivät siihen suuntaan, että edes se ei riittänyt. Puoliso teki omat (tietoiset?) valintansa, enkä niihin voinut vaikuttaa. Hän valitsi toisen miehen jo suhteen aikana. Sen, miten suhteet jatkuvat, näyttää varmaankin vaan aika...

Lue lisää

Mietin myös tuota uuteen suhteeseen suoraan hyppäämistä, itselleni kun se on aivan vieras käsite. Oli sitten sairas tahi ei, niin vanhat asiat täytyy käsitellä alta pois, ennen uuteen ryhtymistä.

maripet71 kirjoitti:

Mietin myös tuota uuteen suhteeseen suoraan hyppäämistä, itselleni kun se on aivan vieras käsite. Oli sitten sairas tahi ei, niin vanhat asiat täytyy käsitellä alta pois, ennen uuteen ryhtymistä.

Lue lisää

En myöskään ymmärrä sitä, että miten joku pystyy hyppäämään suoraan uuteen suhteeseen. Mutta tapahtuu sitä normaaleiden ihmisten keskuudessakin. Entinen ystäväni oli kihloissa 10 vuotta, ja hänen salarakkaansa oli myöskin kihloissa omalla tahollaan monia vuosia. He sitten erosivat kihlatuistaan ja muuttivat välittömästi yhteen. Parin kuukauden päästä oli jo uudet kihlat. Varmaan se on myöskin tämä nykyaika. Moraalia ei näy missään.

Itse ainakin olen sitä mieltä, että asiat todellakin pitää käsitellä. Mikä meni vikaan, mitä itse teki väärin ja mitä olisi voinut tehdä paremmin. Se on osa eroprosessia. Ainoastaan sillä tavoin voi kasvaa johonkin suuntaan. En edes huolisi miestä, joka on juuri eronnut edellisestä kumppanistaan.

Tuli tuossa mieleen, että oletteko joutuneet kuulemaan syyllistämisiä bipo-kumppanin kavereilta tai perheeltä? Siis suhteen aikana tai jälkeen? Itse sain p*skaa niskaani bipo-kumppanin perheeltä ja yhdeltä ystävältä. Eivät tainneet oikein tuntea omaa poikaansa/kaveriaan. Jopa oma äitini oli usein tämän silloisen mieheni puolella. Jälkeenpäin vasta tajusi monia asioita.

Nimen omaan juuri näin. Jos sairaus on hallinnassa on koko elämä hallinnassa, myös läheisten kanssa. Jos bibo on sairaudentunnoton on täysin kävelevä katastrofi ihmisille ympärillään. Se miten asiat oli eilen, voivat olla tänään täysin toisin. Ovat itsekkäitä ja epävakaita ihmissuhteissa, eivätkä yleensä näe itsessään mitään vikaa.
Bibon exä, olen kanssasi täysin samaa mieltä. Hyvä kannanotto !

Otsikko on edelleen "elämä biposuhteen jälkeen"

Onko bipojen niin vaikea pysyä aiheessa?.....vitsi vitsi vitsi ;

bipon puoliso kirjoitti:

Otsikko on edelleen "elämä biposuhteen jälkeen"

Onko bipojen niin vaikea pysyä aiheessa?.....vitsi vitsi vitsi ;

On, koska en luapauskaan merkitse mitään, niin miksi ei sitten aikeessakin pysyminen ohitetaan. Elin yli viisi vuotta bipon kanssa, ja annettu lupaus ei ollut minkään arvoinen, aina piti olla varasuunnitelma, koska bipo teki oharit, valehteli, jätti vastaamatta puhelimeen, viesteihin ym, jos minä taas en vastannut, helvetti oli vastassa, alkoi sitkä tenttaaminen missä olin, kun en vastannut.

Jätin hänet lopuksi, ja se on elämäni paras päätös, hankalaa se oli, kun ei bipo millään uskonut, että olen oikeasti jättänyt hänet. Vielä vuosienkin jälkeen ottaa yhteytta kerta toisensa jälkeen, joskus haluaa kertoa kuinka huonosti voi, joskus haluaa tietää vihaanko häntä ja joskus taas on muka huolissaan minusta.

En kertakaikkaan ymmärrä, että bipo ei voi noudattaa sovittuja pelisääntöjä,
ihan itseni ja oman hyvinvointini takia en halua olla missään tekemisissä,
ja odotan myös että aikuinen ihminen kunniottaa toisen tahtoa, eihän kenenkään kanssa voi olla väkisin, mutta kun ei niin ei, ei mene perille.

Biposta eroaminen jättää ihan oikeasti ihan erilaiset jäljet, kun terveesta ihmisestä eroaminen. Se vaatii niin paljon voimaa saada itsensä ehjäksi bipo suhteen jälkeen ettei sitä voi kuvitellakaan.

Bipo on hirvittävä sairaus, olisin niin toivonut, että ex:lläni olisi ollut vaikka astma tai joku muu fyysinen sairaus.

bipon puoliso kirjoitti:

Otsikko on edelleen "elämä biposuhteen jälkeen"

Onko bipojen niin vaikea pysyä aiheessa?.....vitsi vitsi vitsi ;

Bipot hirvioöitä?
Bireöljfölkjdslkfjksfldjö on hirviö ei kiva bipo pipo...

bipon ex... kirjoitti:

On, koska en luapauskaan merkitse mitään, niin miksi ei sitten aikeessakin pysyminen ohitetaan. Elin yli viisi vuotta bipon kanssa, ja annettu lupaus ei ollut minkään arvoinen, aina piti olla varasuunnitelma, koska bipo teki oharit, valehteli, jätti vastaamatta puhelimeen, viesteihin ym, jos minä taas en vastannut, helvetti oli vastassa, alkoi sitkä tenttaaminen missä olin, kun en vastannut.

Jätin hänet lopuksi, ja se on elämäni paras päätös, hankalaa se oli, kun ei bipo millään uskonut, että olen oikeasti jättänyt hänet. Vielä vuosienkin jälkeen ottaa yhteytta kerta toisensa jälkeen, joskus haluaa kertoa kuinka huonosti voi, joskus haluaa tietää vihaanko häntä ja joskus taas on muka huolissaan minusta.

En kertakaikkaan ymmärrä, että bipo ei voi noudattaa sovittuja pelisääntöjä,
ihan itseni ja oman hyvinvointini takia en halua olla missään tekemisissä,
ja odotan myös että aikuinen ihminen kunniottaa toisen tahtoa, eihän kenenkään kanssa voi olla väkisin, mutta kun ei niin ei, ei mene perille.

Biposta eroaminen jättää ihan oikeasti ihan erilaiset jäljet, kun terveesta ihmisestä eroaminen. Se vaatii niin paljon voimaa saada itsensä ehjäksi bipo suhteen jälkeen ettei sitä voi kuvitellakaan.

Bipo on hirvittävä sairaus, olisin niin toivonut, että ex:lläni olisi ollut vaikka astma tai joku muu fyysinen sairaus.

Lue lisää

Allekirjoitan tämän, samoja asioita kävin suhteen aikana läpi. Ja nyt on ruvennut tulemaan yhteydenottoja, eikä pelkästään lapsiin liittyen...

Kuivin imetty kirjoitti:

Allekirjoitan tämän, samoja asioita kävin suhteen aikana läpi. Ja nyt on ruvennut tulemaan yhteydenottoja, eikä pelkästään lapsiin liittyen...

Nuo tuo ei ole kyllä kivaa. Että on aloittanut yhteydenpidon. Alkaa ilmeisesti vauhti hiipumaan. Luojalle kiitos minulla ei ole exäni kanssa yhteisiö lapsia, eikä siksi tarvitse olla enään missään yhteydenpidossa keskenään. Ei kay kateeksi tilannettasi...

maripet71 kirjoitti:

Nuo tuo ei ole kyllä kivaa. Että on aloittanut yhteydenpidon. Alkaa ilmeisesti vauhti hiipumaan. Luojalle kiitos minulla ei ole exäni kanssa yhteisiö lapsia, eikä siksi tarvitse olla enään missään yhteydenpidossa keskenään. Ei kay kateeksi tilannettasi...

Lue lisää

Selvästi olen huomannut, että järki on hieman palannut kuvioihin mukaan. Täytyy vain nyt itse pitää myös järki mukana ja tosiasiat mielessä. Olen kyllä itse valmis juttelemaan asioista, jotta ero olisi helpompi jo ihan lastenkin takia. Täytynee ottaa samat "aseet" käyttöön, eli olla itsekäs ja kylmettää muut tunteet exää kohtaan. Toivottavasti onnistuu...

Kuiviin imetty kirjoitti:

Selvästi olen huomannut, että järki on hieman palannut kuvioihin mukaan. Täytyy vain nyt itse pitää myös järki mukana ja tosiasiat mielessä. Olen kyllä itse valmis juttelemaan asioista, jotta ero olisi helpompi jo ihan lastenkin takia. Täytynee ottaa samat "aseet" käyttöön, eli olla itsekäs ja kylmettää muut tunteet exää kohtaan. Toivottavasti onnistuu...

Lue lisää

Ja tunteiden kylmettäminen on varmasti helppo homma :) Hui, ihan jännittää sinun puolesta. Itse toivon niin kädet sydämmellä, ettei exäni aloita tota rumpaa minun kanssa sitten joskus. Vaikka haluaisinkin keskustella asiat halki, niin jollain tavalla se on aika pelottava tunne. Exäni on erittäin taitava puhuja. Manipulaation mestari.

maripet71 kirjoitti:

Ja tunteiden kylmettäminen on varmasti helppo homma :) Hui, ihan jännittää sinun puolesta. Itse toivon niin kädet sydämmellä, ettei exäni aloita tota rumpaa minun kanssa sitten joskus. Vaikka haluaisinkin keskustella asiat halki, niin jollain tavalla se on aika pelottava tunne. Exäni on erittäin taitava puhuja. Manipulaation mestari.

Lue lisää

Ei tule olemaan helppoa, tiedän jo etukäteen. Pakko pitää pää kylmänä ja mielessä se tosiasia, että tämäkin on todennäköisesti ohimenevä vaihe, vaikka exä tuntuukin nyt ymmärtävän omat tekonsa ja sen, mitä on aiheuttanut. Selviä katumuksenkin merkkejä on ilmassa. Pakko kuitenkin sopia menneitä jo ihan lastenkin takia, jotta olisi helpompi hoitaa heihin liittyviä asioita. Mutta nähtäväksi jää, kuinka kauan tämäkään jatkuu... Niin ja kiitos että otit osan jännityksestä :D

Kuiviin imetty kirjoitti:

Ei tule olemaan helppoa, tiedän jo etukäteen. Pakko pitää pää kylmänä ja mielessä se tosiasia, että tämäkin on todennäköisesti ohimenevä vaihe, vaikka exä tuntuukin nyt ymmärtävän omat tekonsa ja sen, mitä on aiheuttanut. Selviä katumuksenkin merkkejä on ilmassa. Pakko kuitenkin sopia menneitä jo ihan lastenkin takia, jotta olisi helpompi hoitaa heihin liittyviä asioita. Mutta nähtäväksi jää, kuinka kauan tämäkään jatkuu... Niin ja kiitos että otit osan jännityksestä :D

Lue lisää

Ole hyvä vaan :D :D

maripet71 kirjoitti:

Ja tunteiden kylmettäminen on varmasti helppo homma :) Hui, ihan jännittää sinun puolesta. Itse toivon niin kädet sydämmellä, ettei exäni aloita tota rumpaa minun kanssa sitten joskus. Vaikka haluaisinkin keskustella asiat halki, niin jollain tavalla se on aika pelottava tunne. Exäni on erittäin taitava puhuja. Manipulaation mestari.

Lue lisää

Bipon jätteenä on suhteellisen sekava olo; näin vaikka aikaa on jo mennyt. Saan itse nyt kohtauksia 3,5 vuoden kuluttua yhä, kun ajattelen että olisi hyvä puhua asiat läpi; siis mitä tapahtui ja miksi. Tunne on lähinnä kauhua. Omat tunteet on ihan sekaisin, kun on sääliä "kuolleesta"puolisosta ja traumaattinen pelko, että itseä satutetaan...

maripet71 kirjoitti:

Ole hyvä vaan :D :D

Jatketaanpas vaikka tästä viestihaarasta... Tunteiden kylmettäminen on ollut loppujen lopuksi melko helppoa tässä pyörityksessä, kun ajattelee asioita järjellä. Olemme nyt pystyneet käymään exän kanssa lapsiin liittyviä keskusteluja, mutta aihe on kuitenkin aina lipsunut meidän edesmenneen suhteen asioihin ja olen saanut vetää asioita takaisin aiheeseen.

Exän nykyinen mies oli jo ehtinyt käydä peuhaamassa toisen naisen kanssa, oli kuulemma vaan sanonut että "olen sairas, enkä voi tälle mitään, kai myös itse tiedät sen kun on sama sairaus". Se oli saanut exän silmiä auki, mitä oli minulle aiheuttanut. Nyt olen saanut kuulla olevani maailman ihanin ja ymmärtäväisin mies, parasta mitä hänelle on koskaan tapahtunut. Varsinaista yhteenpalaamisehdotusta en ole kuullut. Omat tunteet kertovat taas, että siinä on jälleen se sama ihminen, johon aikoinani silmäni iskin. Mutta järki vie helposti voiton, ihan jo lasten takia. Ja he ovat isona tekijänä järkipuolella.

Kuiviin imetty kirjoitti:

Jatketaanpas vaikka tästä viestihaarasta... Tunteiden kylmettäminen on ollut loppujen lopuksi melko helppoa tässä pyörityksessä, kun ajattelee asioita järjellä. Olemme nyt pystyneet käymään exän kanssa lapsiin liittyviä keskusteluja, mutta aihe on kuitenkin aina lipsunut meidän edesmenneen suhteen asioihin ja olen saanut vetää asioita takaisin aiheeseen.

Exän nykyinen mies oli jo ehtinyt käydä peuhaamassa toisen naisen kanssa, oli kuulemma vaan sanonut että "olen sairas, enkä voi tälle mitään, kai myös itse tiedät sen kun on sama sairaus". Se oli saanut exän silmiä auki, mitä oli minulle aiheuttanut. Nyt olen saanut kuulla olevani maailman ihanin ja ymmärtäväisin mies, parasta mitä hänelle on koskaan tapahtunut. Varsinaista yhteenpalaamisehdotusta en ole kuullut. Omat tunteet kertovat taas, että siinä on jälleen se sama ihminen, johon aikoinani silmäni iskin. Mutta järki vie helposti voiton, ihan jo lasten takia. Ja he ovat isona tekijänä järkipuolella.

Lue lisää

Juuri tuo tunteiden sekavuus on itselle raskasta.

Näkee tosiaan, että tuossahan on se ihana ihminen taas. Ja sitten tulee kauhu, ahdistus - ja järki. Eieieiei en halua tätä enää koskaan.

Näitä unia olen nähnyt noin kolme vuotta.

Bipossa on pahaa se, jossa sillä on tavoite liialliseen puhtauteen HYVÄ PAHA lajittelussa... Itse se yleensä haluaisi kuolla olla se hyvä osapuoli ja pitää kumppaniaan vain jonain absoluuttisena pahana.
Ei ole totuutta jos luulee, että suhteellisissa asioissa kuten ihmisen mielessä ja lihallisessa olemuksessa on absoluuttista samaisuusrakennetta...

Ääni ja sana pysyy sanottuna jokaisella samana, ja ihminen voi sitoutua ismeihin, joissa on kaikissa SEKÄ HYVÄÄ ETTÄ PAHAA!
Sellaista uskotoa ei ole olemassa, joka olisi absoluuttinen hyvä tai paha, mutta sellaisia olentoja sanana on, kun muistaa mitä sana tarkoittaa, ja sen selityksen... Ei kannata olla vaihtamassa sanamerkitystä sen vastakohtaan merkityksessä, se on järjen särkemistä, vaikka homonyymeissä ja kaimaihmisissa on sellaisiakin piirteitä. Ei sydän selviä ilman aivoja, eikä aivot ilman sydäntä, eikä kannata luulla, että ne olisvat eri mieltä, ne ovat siinä kohtaa missä pitää.

Ei kannata myöskään luulla, että henki ja liha voittaisivat toiseensa muussa kuin siinä, missä määrin valitsee niiden olla herrana ja narrina. Liha on minulla narri, ja henki herra. En vielä sitä vaihda, vaikka narri on paljon kivempi ja hassumpi.

Tiguy kirjoitti:

Bipossa on pahaa se, jossa sillä on tavoite liialliseen puhtauteen HYVÄ PAHA lajittelussa... Itse se yleensä haluaisi kuolla olla se hyvä osapuoli ja pitää kumppaniaan vain jonain absoluuttisena pahana.
Ei ole totuutta jos luulee, että suhteellisissa asioissa kuten ihmisen mielessä ja lihallisessa olemuksessa on absoluuttista samaisuusrakennetta...

Ääni ja sana pysyy sanottuna jokaisella samana, ja ihminen voi sitoutua ismeihin, joissa on kaikissa SEKÄ HYVÄÄ ETTÄ PAHAA!
Sellaista uskotoa ei ole olemassa, joka olisi absoluuttinen hyvä tai paha, mutta sellaisia olentoja sanana on, kun muistaa mitä sana tarkoittaa, ja sen selityksen... Ei kannata olla vaihtamassa sanamerkitystä sen vastakohtaan merkityksessä, se on järjen särkemistä, vaikka homonyymeissä ja kaimaihmisissa on sellaisiakin piirteitä. Ei sydän selviä ilman aivoja, eikä aivot ilman sydäntä, eikä kannata luulla, että ne olisvat eri mieltä, ne ovat siinä kohtaa missä pitää.

Ei kannata myöskään luulla, että henki ja liha voittaisivat toiseensa muussa kuin siinä, missä määrin valitsee niiden olla herrana ja narrina. Liha on minulla narri, ja henki herra. En vielä sitä vaihda, vaikka narri on paljon kivempi ja hassumpi.

Lue lisää

Ihminen on alkanut näyttää "vain" sydämeltä tietokoneeseen nähden, silloin kun tietokone on netissä, ja tietokonidemuistien yhteenlaskettu massa ylittää aivon maassan ja kapsiteetti on samanmuotoisempi tietokoneella (8 bittiä aina), ja ihmisen niihin ohjelmoima ohjelmisto ylittää ihmisen kyvyt SUORITTAA MEKAANISESTI ja ikuisesti OIKEIN ne asiat...
Ette usko vielä, että tietokone tekee joitakin asioita miten itsekin haluaa, oletteko ihmeltelleet esim. fujizunne kovalevyn ylimääräistä turinaa tai kummallisen pitkiä viiveitä? Onko ne oikeasti edes ohjemoitu sinne? Bill Gates hymyilee... Mutta ei sille että Apple veljensä kuoli.

Aukino kirjoitti:

Ihminen on alkanut näyttää "vain" sydämeltä tietokoneeseen nähden, silloin kun tietokone on netissä, ja tietokonidemuistien yhteenlaskettu massa ylittää aivon maassan ja kapsiteetti on samanmuotoisempi tietokoneella (8 bittiä aina), ja ihmisen niihin ohjelmoima ohjelmisto ylittää ihmisen kyvyt SUORITTAA MEKAANISESTI ja ikuisesti OIKEIN ne asiat...
Ette usko vielä, että tietokone tekee joitakin asioita miten itsekin haluaa, oletteko ihmeltelleet esim. fujizunne kovalevyn ylimääräistä turinaa tai kummallisen pitkiä viiveitä? Onko ne oikeasti edes ohjemoitu sinne? Bill Gates hymyilee... Mutta ei sille että Apple veljensä kuoli.

Lue lisää

Tietokoneilla on mikroprosoreillan kaksi rotua(bipolaarista) Motorola(Apple) ja Intel(PC), Japsit käyttää vieläkin Z80?...
Hieman hölmoä tehdä prosessoille nimiä, joissa esi-isän nimi ei ole enää tiedossa...

Onkohan se elämää biposuhteen jälkeen?

Tuo tuntuukin olevan hyvin yleinen (jos ei ominainen) piirre, että kehuskellaan uudella puolisolla. Aivan kuin selkään iskettyä puukkoa vielä haluttaisiin käännellä haavassa. Olen huomannut, että samat lauseet lähes sanasta sanaan, jotka sain itse suhteen alussa kuulla, kerrotaan nyt uudesta puolisosta. Itse huomasin myös tuon "kameleontti-ilmiön" tämän palstan kautta, ihmettelin exäni uutta vaatetusta, käytöstä yms... Nyt jälkeenpäin asiaa selviteltyäni muutos osuikin aika hyvin kohdilleen uuden ihastuksen löytymiseen.

Minäkin toivoin ja toivoin.. Että suhde olisi kestänyt. Lapseni äiti oli tai on juuri samanlainen. "Toisina viikkoina hurjan energinen, iloinen, menevä ja bilettävä, toisina viikkoina taas nukkuisi koko ajan, ei jaksa mitään". Aivan "perässävedettävä". Tosin hänellä on ollut kaksi todella rankkaa menovaihetta jolloin hän muutti pois kotoa. Viimeksi keväällä, eikä ole takaisin tullut. Enkä enää halua että tuleekaan. Lapsi jäi asumaan minun kanssani. Exä sanoi keväällä että lapsen osoite saa olla minun luonani. Eikä hän lapsen kanssa ole viime aikoina juurikaan aikaa viettänyt saatikka osallistunut lapsen päivähoitomaksuun tai muihinkaan kuluihin vaikka käy vakituisesti töissä. Nyt kun hain kelalta lapsilisää itselleni hän yllättäen tulikin toisiin aatoksiin.. Hän on sotkenut kesän ja syksyn aikana raha-asiansa niin pahasti ettei kuulemma selviä jos ei saa itse käyttää lapsilisää. Eli muuta perustetta hän ei ole kyennyt kertomaan sille että haluaa muuttaa lapsen osoitteen luokseen. Mielestäni lapsilisä on tarkoitettu lapsen menoja varten eikä visa-laskun tai pikavippien lyhennykseen. Saa nähdä miten tässä vielä käy..
Hän ei omasta mielestään ole sairas mutta hänen lähipiirinsä on kyllä huomannut että kaikki ei ole nyt ihan kunnossa.

ihmettelen.. kirjoitti:

Minäkin toivoin ja toivoin.. Että suhde olisi kestänyt. Lapseni äiti oli tai on juuri samanlainen. "Toisina viikkoina hurjan energinen, iloinen, menevä ja bilettävä, toisina viikkoina taas nukkuisi koko ajan, ei jaksa mitään". Aivan "perässävedettävä". Tosin hänellä on ollut kaksi todella rankkaa menovaihetta jolloin hän muutti pois kotoa. Viimeksi keväällä, eikä ole takaisin tullut. Enkä enää halua että tuleekaan. Lapsi jäi asumaan minun kanssani. Exä sanoi keväällä että lapsen osoite saa olla minun luonani. Eikä hän lapsen kanssa ole viime aikoina juurikaan aikaa viettänyt saatikka osallistunut lapsen päivähoitomaksuun tai muihinkaan kuluihin vaikka käy vakituisesti töissä. Nyt kun hain kelalta lapsilisää itselleni hän yllättäen tulikin toisiin aatoksiin.. Hän on sotkenut kesän ja syksyn aikana raha-asiansa niin pahasti ettei kuulemma selviä jos ei saa itse käyttää lapsilisää. Eli muuta perustetta hän ei ole kyennyt kertomaan sille että haluaa muuttaa lapsen osoitteen luokseen. Mielestäni lapsilisä on tarkoitettu lapsen menoja varten eikä visa-laskun tai pikavippien lyhennykseen. Saa nähdä miten tässä vielä käy..
Hän ei omasta mielestään ole sairas mutta hänen lähipiirinsä on kyllä huomannut että kaikki ei ole nyt ihan kunnossa.

Lue lisää

No johan on tarina. Lapsilisät on nimenomaan ja ainoastaan lapset kuluihin, eikä mihinkään omien kulutusjuhlien maksuihin. Ihan vihaks pistää tuollainen. Kannattaa varmasti panna kova kovaa vasten, koska jos noilla oireilla on nainen liikenteessä ja samalla omasta mielestään terve, niin parannusta oikeesti ei ole tulossa lähi vuosina jos koskaan.
Suosittelen myäs että laitatte kaikki lapseen liittyvät asiat viranomaisten kanssa mustaa valkoselle, koska luottaa exääsi et voi yhtään.

maripet71 kirjoitti:

No johan on tarina. Lapsilisät on nimenomaan ja ainoastaan lapset kuluihin, eikä mihinkään omien kulutusjuhlien maksuihin. Ihan vihaks pistää tuollainen. Kannattaa varmasti panna kova kovaa vasten, koska jos noilla oireilla on nainen liikenteessä ja samalla omasta mielestään terve, niin parannusta oikeesti ei ole tulossa lähi vuosina jos koskaan.
Suosittelen myäs että laitatte kaikki lapseen liittyvät asiat viranomaisten kanssa mustaa valkoselle, koska luottaa exääsi et voi yhtään.

Lue lisää

Ei voi luottaa ei.. Ja todellakin pistää vihaksi tuollainen.. Muutama viikko sitten hän sanoi että parempi kun siirretään lapsilisät mulle kun maksan kaikki maksutkin mutta kuinkas kävikään..
Nyt täytyy odotella kelan päätöstä ja katsoa sitten mitä tapahtuu. Lapsenvalvojaankin olin yhteydessä mutta hän ei tee päätöksiä vaan korkeintaan vahvistaa sen mitä vanhemmat ovat sopineet. Miten sitten sovit tuollaisen kanssa yhtään mitään.. Ja jos yhdessä mentäisiinkin lapsenvalvojan kanssa keskustelemaan niin hänen puhelahjansa ovat niin toista luokkaa kuin itselläni että pelkään jääväni sielläkin jalkoihin. Minulle olisi riittänyt että lapsen äiti olisi maksanut edes puolet päivähoitomaksusta ja pitänyt lapsilisät mutta kun ei se hänelle käynyt. Minulla tosin on antaa lapselle melko vakaa kasvuympäristö ja turvallinen koti joka ei vaihdu. Naapurustossa samanikäiset kaverit joiden kanssa leikkii ja viettää aikaa. Lapsi on syntymästään asti asunut täällä ja samassa paikassa on saanut olla perhepäivähoidossa alusta asti. Ensi syksynä menee esikouluun. Kunpa saisi mennä tuttujen kavereiden kanssa.. Kysyin exältä että mitä mieltä hän on näistä asioista niin vastaus oli:"Se on voi voi.. elämä on sellasta". Eli koen kyllä olevani vahvoilla jos käräjille mennään mutta ei vaan jaksaisi riidellä kun elämässä olisi muutakin tekemistä..

ihmettelen.. kirjoitti:

Ei voi luottaa ei.. Ja todellakin pistää vihaksi tuollainen.. Muutama viikko sitten hän sanoi että parempi kun siirretään lapsilisät mulle kun maksan kaikki maksutkin mutta kuinkas kävikään..
Nyt täytyy odotella kelan päätöstä ja katsoa sitten mitä tapahtuu. Lapsenvalvojaankin olin yhteydessä mutta hän ei tee päätöksiä vaan korkeintaan vahvistaa sen mitä vanhemmat ovat sopineet. Miten sitten sovit tuollaisen kanssa yhtään mitään.. Ja jos yhdessä mentäisiinkin lapsenvalvojan kanssa keskustelemaan niin hänen puhelahjansa ovat niin toista luokkaa kuin itselläni että pelkään jääväni sielläkin jalkoihin. Minulle olisi riittänyt että lapsen äiti olisi maksanut edes puolet päivähoitomaksusta ja pitänyt lapsilisät mutta kun ei se hänelle käynyt. Minulla tosin on antaa lapselle melko vakaa kasvuympäristö ja turvallinen koti joka ei vaihdu. Naapurustossa samanikäiset kaverit joiden kanssa leikkii ja viettää aikaa. Lapsi on syntymästään asti asunut täällä ja samassa paikassa on saanut olla perhepäivähoidossa alusta asti. Ensi syksynä menee esikouluun. Kunpa saisi mennä tuttujen kavereiden kanssa.. Kysyin exältä että mitä mieltä hän on näistä asioista niin vastaus oli:"Se on voi voi.. elämä on sellasta". Eli koen kyllä olevani vahvoilla jos käräjille mennään mutta ei vaan jaksaisi riidellä kun elämässä olisi muutakin tekemistä..

Lue lisää

Tautihan vain pahenee ajan kuluessa ilman asianmukaista hoitoa. Pidä lapsesi puolia, ei hoitotasapainossa oleva äiti ajatteleen vain itseään tai ei ymmärrä lapsen parasta vaikka yrittäisikin parhaansa.

; kirjoitti:

Tautihan vain pahenee ajan kuluessa ilman asianmukaista hoitoa. Pidä lapsesi puolia, ei hoitotasapainossa oleva äiti ajatteleen vain itseään tai ei ymmärrä lapsen parasta vaikka yrittäisikin parhaansa.

Lue lisää

Mikähän tietäjä sinäkin mahdat olla? Tauti pahenee ajan kuluessa? Yleensä se kyllä lievenee iän myötä. Samaa rataa on itselläni ollut jo 14 vuotta.

ihmettelen.. kirjoitti:

Ei voi luottaa ei.. Ja todellakin pistää vihaksi tuollainen.. Muutama viikko sitten hän sanoi että parempi kun siirretään lapsilisät mulle kun maksan kaikki maksutkin mutta kuinkas kävikään..
Nyt täytyy odotella kelan päätöstä ja katsoa sitten mitä tapahtuu. Lapsenvalvojaankin olin yhteydessä mutta hän ei tee päätöksiä vaan korkeintaan vahvistaa sen mitä vanhemmat ovat sopineet. Miten sitten sovit tuollaisen kanssa yhtään mitään.. Ja jos yhdessä mentäisiinkin lapsenvalvojan kanssa keskustelemaan niin hänen puhelahjansa ovat niin toista luokkaa kuin itselläni että pelkään jääväni sielläkin jalkoihin. Minulle olisi riittänyt että lapsen äiti olisi maksanut edes puolet päivähoitomaksusta ja pitänyt lapsilisät mutta kun ei se hänelle käynyt. Minulla tosin on antaa lapselle melko vakaa kasvuympäristö ja turvallinen koti joka ei vaihdu. Naapurustossa samanikäiset kaverit joiden kanssa leikkii ja viettää aikaa. Lapsi on syntymästään asti asunut täällä ja samassa paikassa on saanut olla perhepäivähoidossa alusta asti. Ensi syksynä menee esikouluun. Kunpa saisi mennä tuttujen kavereiden kanssa.. Kysyin exältä että mitä mieltä hän on näistä asioista niin vastaus oli:"Se on voi voi.. elämä on sellasta". Eli koen kyllä olevani vahvoilla jos käräjille mennään mutta ei vaan jaksaisi riidellä kun elämässä olisi muutakin tekemistä..

Lue lisää

Oliko exälläsi jo ihan diagnoosi kaksisuuntaisesta. Jo on, niin se helpottaa asioitasi lasten suhteen kyllä. Varsinkin jos sairaus ei ole tasapainossa. Lapsesta joudut varmasti käymään taistelua, mutta jos soskussa asiat saa edes jollekin jamalle. Lähinnä tapaamisia ja elatusmaksua ajatellen. Ei ole kiva käydä taistoa, mutta voi olla, että sinulla on sota nousemassa. Laita kalenteriin ylös miten lapsi on äidillä ollut, kaikki viestit talteen ym oman tausta varmistamista on nyt hyvä tehdä.
Se että lapsi asuu ns syntymäkodissa on vahva argumentti. Asiat kun vaan saa selvyyden niin homma lähtee toimivaan. Matka on pitkä, mutta täysin välttämätöntä kuitenkin tehdä. Itsesi ja varsinkin lapsesi takia. Se kenen luona lapsi asuu nostaa myös lapsilisän. On ihan laissa ja kansissa niin.

maripet71 kirjoitti:

Oliko exälläsi jo ihan diagnoosi kaksisuuntaisesta. Jo on, niin se helpottaa asioitasi lasten suhteen kyllä. Varsinkin jos sairaus ei ole tasapainossa. Lapsesta joudut varmasti käymään taistelua, mutta jos soskussa asiat saa edes jollekin jamalle. Lähinnä tapaamisia ja elatusmaksua ajatellen. Ei ole kiva käydä taistoa, mutta voi olla, että sinulla on sota nousemassa. Laita kalenteriin ylös miten lapsi on äidillä ollut, kaikki viestit talteen ym oman tausta varmistamista on nyt hyvä tehdä.
Se että lapsi asuu ns syntymäkodissa on vahva argumentti. Asiat kun vaan saa selvyyden niin homma lähtee toimivaan. Matka on pitkä, mutta täysin välttämätöntä kuitenkin tehdä. Itsesi ja varsinkin lapsesi takia. Se kenen luona lapsi asuu nostaa myös lapsilisän. On ihan laissa ja kansissa niin.

Lue lisää

Diagnoosia ei edelleenkään ole.. Minä aloitin kesällä ketjun: "Voisiko kumppanillani olla kaksisuuntainen mielialahäiriö". Sieltä voi lukea mitä kaikkea on tapahtunut..
Kelalta tuli tänään päätös että lapsilisä maksetaan minulle takautuvasti puolen vuoden ajalta..
Tiedän että kohta se sota nousee. Tietäs vaan mitä tehdä seuraavaksi..

ihmettelen.. kirjoitti:

Diagnoosia ei edelleenkään ole.. Minä aloitin kesällä ketjun: "Voisiko kumppanillani olla kaksisuuntainen mielialahäiriö". Sieltä voi lukea mitä kaikkea on tapahtunut..
Kelalta tuli tänään päätös että lapsilisä maksetaan minulle takautuvasti puolen vuoden ajalta..
Tiedän että kohta se sota nousee. Tietäs vaan mitä tehdä seuraavaksi..

Lue lisää

Huoltajuuskiistat on rankkoja oli ne sitten sairaiden tai terveiden kesken koettuja. Voimia sinulle. Jomman kumman vanhemman se on oltava se aikuinen ja vastuunkantaja. Rahaa et saa exällesi antaa, mahdollistat vain hänen menonsa jatkumista. Rahat kuuluu sinulle perheesi pyörittämiseen. Piste.

ihmettelen.. kirjoitti:

Diagnoosia ei edelleenkään ole.. Minä aloitin kesällä ketjun: "Voisiko kumppanillani olla kaksisuuntainen mielialahäiriö". Sieltä voi lukea mitä kaikkea on tapahtunut..
Kelalta tuli tänään päätös että lapsilisä maksetaan minulle takautuvasti puolen vuoden ajalta..
Tiedän että kohta se sota nousee. Tietäs vaan mitä tehdä seuraavaksi..

Lue lisää

Kävin lukemassa aloittamasi ketjun, kuulostaa melko tutulta touhulta... Itse olin vastaavassa tilanteessa yhteydessä lastensuojeluun, koska olin huolissani lapsista. Kynnys yhteydenottoon oli iso, mutta en näin jälkeenpäin kadu sitä tippaakaan. Eikä lapsistakaan tullut ns. "lastensuojelutapauksia", vaan heillä oli myös paljon muita keinoja asioiden eteenpäin viemiseksi. Se, että heihin päin ottaa itse yhteyttä, kertoo vain sen että on omien lastensa elämästä ja kehityksestä huolissaan. Minullekin sanottiin, että oli hyvä ottaa ajoissa yhteyttä, ennenkuin tilanne menee liian pitkälle. Niitäkin tapauksia heillä valitettavasti on. Itse kävin ensin yksin juttelemassa tilanteesta, jolloin sai ihan vapautuneesti kertoa huolensa. Olo käynnin jälkeen oli huomattavasti keventynyt, koska vastassa oli kuuntelija, joka ymmärsi tilanteen ja tiesi asiat kokemuksesta. Ja antoi siihen päälle vielä neuvoja umpisolmujen avaamiseen. Ja kommenttisi "hänen puhelahjansa ovat niin toista luokkaa kuin itselläni että pelkään jääväni sielläkin jalkoihin", sano se siellä ääneen. Minulta kysyttiin ensimmäisellä kerralla, että "onko mahdollista, että puolisosi saattaa lastensuojelun tapaamisessa vähätellä ongelmaa ja kaunistella asioita", ennenkuin edes itse ehdin ottaa asiaa puheeksi. Tuli olo että viimeinkin on naamatusten juttelemassa asioista oikeassa paikassa.

ghjgkdiosjd kirjoitti:

Mikähän tietäjä sinäkin mahdat olla? Tauti pahenee ajan kuluessa? Yleensä se kyllä lievenee iän myötä. Samaa rataa on itselläni ollut jo 14 vuotta.

Yleensä tauti pahenee iän myötä JOS ei ole lääkitys kohdillaan! Muistakaa ja uskokaa hyvät ihmiset että jokainen mania(hypo) raivaa aivoissa tietä helpommaksi seuraavalle tulla. Aina useammin ja rajummin aina pienemmästä sysäyksestä. Niinjotta huolehtikaa toisistanne älkää päästäkä maniaa(hypoa) tulemaan jos mitenkään siihen voitte vaikuttaa. Ja te voitte.

Melkoista myllerrystä, laittelinkin jo tuonne ylempään viestihaaraan tarinaa nykymenosta :)

Tämä kaikki on niin kovin kovin tuttua. Jaksamista Saara sinulle ja muillekin. Muutkin roskiin heitetyt elävät samoja tunteita yhä uudelleen. Kauhean ristiriitaisia tunteita. Pelkoa, kaipuuta, pakenemista...

Entinen mieheni myös löysi heti uuden ja on nyt avoliitossa uusperheessä jossa lapsikin -- vauva...(ei hänen). seukattu on koko odotusaika.
Viestitti kuitenkin olevansa masentunut ja traumatisoitunut. Ja ettei yhä tiedä kuka on ja on ahdistunut jne...

Huuuh...

Samanlaisessa rakkauden ansassa olen minäkin, sillä exäni sanoo rakastavansa mua, vaikka on ollut toisen kanssa jo 2v, lennossa vaihtoi. Yritän pysyä kaukana, koska tahdon suojella itseäni pettymyksiltä. Yritän pikku hiljaa eheytyä, mutta takapakkeja tulee usein. Pitäisi muuttaa kauemmas ettei olisi "rakkauden raunioilla". Mutta muutto vaatii henkistä voimaa niin paljon etten ole vielä tarpeeksi voimistunut siihen. Päivä kerrallaan.

Samaa pelkoa olen minäkin elänyt. Sen verran traumoja on, että olen vältellyt kaikin keinoin kontaktia millään tasolla. Ja sitten kun se yhteydenotto tapahtui, olinkin jo traumaattisessa tilassa. Niin rankasti koin tämän. siinä on pelkoa ja kauhua, kuten sanoit.

Kyllä tässä on tosiaan tuntenut itsensä yksinäiseksi näiden asioiden kanssa. Ei oikein kukaan ymmärrä, miksi en pääse millään traumojen yli. Tämä palsta on auttanut ymmärtämään monia asioita. Nyt vasta ymmärrän, kuinka paljon bipous saattoi vaikuttaa eksäni käytökseen. Ei se silti lievennä tuskaani. Oli rankka kokemus, kun luuli päässeensä kaiken yli ja sitten kaikki levähtää uudelleen päin naamaa. Sitä toivoo, että unissaan pääsisi edes eroon todellisuudesta, mutta ei sielläkään pääse.

Ehkä me yhdessä pääsemme vielä jokin päivä kaikkien asioiden yli, ja elämme vielä onnellista ja hyvää elämää. :) Niin ainakin toivon. Se on suurin ja hartain toiveeni meidän kaikkien puolesta.

Kysyit onko joku alitajunnan juttu blokata pahat asiat mielestä. Kyllä, näin juuri on. Se on mielen suojamekanismi, defenssi, jotta pystyy selviämään. Minulla asiat vyöryivät päälle n. 2 kuukauden kuluttua "amputoinnista".

Tuo sinun exän uusi on kyllä varmaan ihan omaa luokkaansa; uskomaton tarina, mutta sitähän nämä tuntuvat olevan: jotain jota ei uskoisi vaan tapahtuvan.

Sinä olet selvästi niin fiksu, että olit varmasti liian hyvä exällesi. Olet myös valtavan vastuuntuntoinen ja valitettavan syyllisyydentuntoinen. Sama on täällä. Minä eron jälkeen koin ja olen yhä kokenut jostain kumman syystä syyllisyyttä, vaikka oikeasti en voinut mitään millekään. Ei minussa ollut mitään syytä. Jostain syystä vaativuus itseä kohtaan rankaisee näissä todella rankasti. Se on jossain syvällä tunnetasolla - syyllisyyden tunne. Vastuu kaikesta. Näinpä nämä exät ovatkin onnistuneet haavoittamaan syvästi, koska ainakin minä analysoin ja etsin aina vikaa myös itsestäni. - Nyt se saisi kyllä vihdoin loppua.

Kyllä sitä vuoristorataa melkein koko suhteen ajan oli. Tietenkin välillä oli myös aikoja, jolloin kaikki oli hyvin ja normaalisti. Tällöin hän myös pystyi olemaan erossa päihteistä. Kyllä sitä kaikkea kamalaa on kestänyt rakkauden nimissä.

Heippa kaikille samaa kokeneille

Muutaman vuoden elin sitä vuoristorataa. Tosin alkuvuodet olivat ihanan koukuttavia. Ihanin kumppani, mitä voisi kuvitella. Ei lääkitystä, vaikka lääkäri olikin kertonut hänellä olevan tämän sairauden. Ei hän sitä uskonut, vaikka välillä kyselikin minulta, että mikä häntä oikein vaivaa.

Vuoristorata on tasan tarkkaan oikea termi. Hän eli aivan omassa todellisuudessaan ja ongelmat alkoivatkin vasta sitten, kun olin eri mieltä. En siis hyväksynyt hänen "seksiystäväänsä", en salapuheluita ja tapaamisia yms. Mutta hänen mielestään minulla oli päässä vikaa, ei hänellä. Hänellä oli kuulemma oikeus unelmiin ja se pitää hyväksyä. Hän eli ihan omaa maailmaansa. Eikä koskaan pyytänyt anteeksi sanojaan, ei tekojaan, ei lyöntiä. Eikä edes muistanut puheitaan ja tekojaan. Kaiketi jotain itsesuojelua. Eivätkä taatusti hänen ystävänsä tai sukunsa tiedä totuutta. Kaikki asiat muuttuivat toisiksi hänen puheissaan muille (ja myös minulle).

Eikä kukaan, joka ei ole kokenut tällaista, voi ymmärtää. Sitä, miten hurmaava ihminen koukuttaa kiltin ihmisen ja saa miettimään, että jospa vika onkin omassa päässä ja kumppani onkin oikeassa. No taatusti meitä liikakilttejä viedäänkin kuin pässiä narussa, vaikka ikää ja kokemuksia onkin. Se kuuluu kuvioon. Olemme just sopivia "uhreja" ja meitähän riittää.

Vuosia on kulunut ja päivittäin asia on mielessä. Miten mielestään (ja myös muiden mielestä) järkevä ihminen suostuu sellaiseen hullunmyllyyn? Oiskohan aihetta vähän kehittyä ihmisenä että voisi elää normaalia elämää ja ymmärtää, että sairaus on sairautta, eikä se, että on kohdannut omaa todellisuuttaan elävän ihmisen, saa pilata omaa tulevaisuutta. Kumppani voi valehdella tai pettää tai kyllästyä, se on nähty. Ja se on ns. normaalia elämää ja sen kestää.

Jaaha, kirjoitin aika järkeväntuntuisen tekstin, vaikka on juukelin paha olo. Järki pelaa, mutta eipä se aina auta. Haluan ja aion vielä elää suht tasapainoista elämää ihmisen kanssa, joka on myös nähnyt elämää. Mut sellaisen, jolla on pää kunnossa, kummallisuudet sinänsä hyväksytään...

Noin 99 % tapahtuneista asioista jää tässä kertomatta, mutta he, jotka ovat kokeneet samaa, tietävät miten tämä menee. Yksi vinkki teille kaikille. Uskokaa nitä ihmisiä, jotka ovat tunteneet teidät hyvin kauan. Minulla ainakin heidän tukensa on saanut uskomaan, että mulla ei ole vikaa päässä ja olen tasapainoinen ihminen, joka epäonnekseen kohtasi ongelmaisen (ja tosi ihanan ja herkän ihmisen).

Haleja kaikille biponjälkeiseen elämään. Ja voimia myös heille, jotka eivät voi itselleen mitään ja ovat epäonnekseen saaneet tämän ongelman taakakseen...Ootte ihania, mut se on liika rankkaa

Kyllähän meissä bipoissa tietenkin yhtäläisyyksiä on, mutta ei voi silti yleistää sitä asiaa, että kaikki liitot päättyvät tuolla tavalla. Onhan niitä hyviäkin biposuhteita. Bipolle kumppaniksi sopii henkisesti vahva, tasapainoinen ja hyvällä huumorintajulla varustettu järki-ihminen. Tunneihminen tuskin bipon kanssa jaksaa kauaa, koska tunneihminen ottaa asioita liikaa itseensä. Järki-ihminen pystyy järkeistämään asioita, jolloin tuollaisia traumoja ei välttämättä pääse syntymään. Enkä tarkoita sitä, että pitäisi hyväksyä pettämistä, valehtelua tai muuta todella kamalaa käytöstä. Siinä on vain se, että järki-ihminen pystyy helpommin lähtemään suhteesta. Tunneihminen jää usein roikkumaan oman mielenterveytensä uhalla, koska uskoo asioiden parantuvan. Eivätkä nämä pettämiset ja muut ole suoraan bipolle tyypillistä käytöstä. En tiedä terveistä kavereistani yms. kovinkaan montaa uskollista ihmistä. Yhtälailla terveet tekevät samoja asioita.

Tuo yhtäkkiä jättäminen ja tunteiden loppuminen on asia erikseen. Ristoke_68 kuvasi hyvin sitä, että kyllä samantapaista käytöstä on terveilläkin, mutta ne tunteet ovat tosiaan loppuneet jo varmasti aikoja sitten. Minkä me bipot sille voimme, että aivot toimivat miten sattuu? Sitähän tämä sairaus on. Emme me juurikaan kykene säätelemään tunteitamme, ne menevät ihan omia polkujaan. Henkilökohtaisesti se on minulle helvettiä, koska en kykene tunnistamaan tunteitani. Miten voin ikinä enää tietää, että välitänkö jostain ihmisestä aidosti vai en.

Olen itse bipona ollut suhteessa bipo-mieheen. Tarinani on Saarnaaja-Saaran kanssa melko samanlainen. Olen edelleen traumatisoitunut tästä suhteesta, vaikka erosta on yli 4 vuotta. Minä rakastin häntä todella paljon, ja varmaan rakastan vieläkin. Olen siis rakastanut samaa miestä yli 11 vuotta. Ehkä se johtuu siitä, että rakastuin häneen vielä kun olin terve. Olen katkera siitä, että minulla on ollut vuosia yhtä helvettiä ja tämä eksäni on onnensa kukkuloilla tämän uuden naisensa kanssa. Olen ihastunut kolme kertaa eromme jälkeen, ja luullut kaksi kertaa olevani rakastunut. Kuitenkin tunteet ovat hävinneet tuosta noin vaan. Tämä viimeisin ihastukseni on sellainen, että tänään voin pitää hänestä ja huomenna on ihan sama, että onko hän edes elossa vai ei. Minulle se on hyvin raskasta ja raastavaa.

Ilmeisesti tämä sinun eksäsi on sitten maaninen, jos tuolleen pystyy olemaan onnellinen ja unohtamaan menneet. Itse en ole onnellinen ollut vuosiin. Tietenkin hypomaniassa tulee hetkellisiä onnentunteita, mutta ne eivät kauaa kestä. Minä en ole suhteessa pettänyt. Olen ainoastaan suhteessa melko hankala ihminen. Tuskin johtuu edes bipoudesta, koska olen ilman sitäkin aika vaikeahko tapaus. En oikein osaa luottaa miehiin kokemuksieni vuoksi. Siksi en pidä siitä, että meitä yleistetään. Emme me kaikki tee tuollaisia asioita.

Piti vielä sanoa, että oma kaksisuuntaisuuteni on enemmän masennuspainotteinen, joten siksi en kai tuollaista tee. Hypomaniat ovat suhteellisen laimeita: siivoan paljon ja jaksan käydä kaupassa ym. Ne myöskin kestävät todella lyhyitä jaksoja eli muutaman viikon aina sillon tällöin. Toivon todellakin, ettei tämä muutu I-tyypin bipoksi.

En ole vähätellyt asioita. Olen itsekin kokenut elämässäni melkoisen paljon. Kyllä minä tiedän minkälainen maaninen ihminen on. Yritin vain sanoa, että turhaa syyllistää ja yleistää kaikkien olevan samanlaisia.

Moi
Sun kannattaa tehdä valitus tuosta. Kun mun bipo-ystävänäni, kertoi, että hänen terapeuttinsä myöhästyy jatkuvasti terapiasta ja sanoo vaan, että kyllä se hyvin menee ja lisää lääkitystä. Puutuin asiaan ja soitin Mielenterveystoimistoon ja kerroin asiasta, nainen tuli 'silmille', koska se sattui juuri olemaan ystäväni terapeutti, mutta sen jälkeen hän kuitenkin pääsi terapiaryhmiin ja lääkkeetkin jäivät vähemmäksi. Lääkkeet ovat niin kehittyneet, että nykyään hän elää lähes normaalia elämää.

Tietenkin se on kamalaa, mutta tajuavatko nämä maaniset ihmiset sitä? Eivät todellakaan. He ovat jo ihan muissa maailmoissa. II-tyypin bipo pystyy (halutessaan) ajattelemaan, että ne tunteet tulevat sieltä mahdollisesti takaisin, vaikka tällä hetkellä tuntuisi siltä ettei rakasta. Maniassa oleva ihminen menee tunteittensa mukaan. He eivät pysty kantamaan vastuuta sillä hetkellä. Eivätkä tajua loukkavansa toista. Niin ainakin luulen. Oletko huomannut, että nykyaikana se on tuollaista ettei suhteet kestä enää mitään? Sehän on tieteellisesti todistettu, että rakkauden tunteet kestävät 1-2 vuotta. Kun ensihuuma on ohi ja arki ovella, niin nämä nykyajan ihmiset eivät kestä sitä. Pitkässä suhteessa pitäisi aina rakastua uudelleen ja uudelleen, että suhde kestää. Kyllä se niin on, että rakkautta siis oikeaa rakkautta on aika harvoilla enää. monet ovat tottumuksesta yhdessä.

Niin no, eihän noille asioille voi mitään. Ei sille mahda mitään, että eksäsi on maaninen ja hän ei tunne teitä kohtaan mitään. Se on hirvittävä asia. Lapselle voi vaan kertoa, että isä on sairas. Uskon, että syvällä jossain sinunkin eksäsi rakastaa ainakin lapsiaan. Tuo sairaus vaan saattaa pahimmillaan tehdä ihmisestä tuollaisen. Kyllä hän joskus vielä on oma itsensä ja tajuaa kaiken. Sairaus ei ole hänen syytään. Sinun pitää hyväksyä totuus että hän on pahasti sairas ja se totuus on juuri tuo. Sinä et voi asioille mitään ja hänkään ei voi. Voi vaan hyväksyä totuuden ja yrittää jatkaa elämää. Ei asiat aina tule olemaan huonosti. Totuus satuttaa aina, se on varmaa. En minä pahalla näitä asioita sano. Ei pahaa käytöstä pidä hyväksyä, mutta sairaus on mikä se on pahimmillaan.

Millähän perusteella minäkin olen muka tunnevammainen. :´( Juuri tällaiset tekstit satuttavat ja paljon. En voi ymmärtää tuollaista epäempaattisuutta ihmisissä. Me muut emme ole teitä satuttaneita ihmisiä.

Minä BIPO otin siitä itseeni. Tiedän hyvin mitä tämä sairaus on, varmasti sinua paremmin koska minulla tämä sairaus on. Tiedän myöskin sen, että en missään tapauksessa ole tunnevammainen ihminen, vaan erittäin tunteva ja lämmin persoona. Masennus, normaali olotila tai hyvä olotila ei ole tunnevammaa. Hypomaniassa olen ainoastaan aktiivisempi, koska energiaa tuntuu olevan hyvin. En ole ylimielinen tai tunteeton. En ole sitä myöskään masennuksessa.

Niillä ihmisillä, joilla on perinnöllinen alttius sairastua kaksisuuntaiseen, on varmasti suurempi riski sairastua siihen traumojen vuoksi. Ei se tosiaan mene aina niin, että traumojen vuoksi siihen sairastutaan. Se on vain jotain syiden hakemista. Ainahan psykologiassa haetaan syitä kaikille jutuille. Ja aina palataan siihen, että suurin osa johtuu traumaattisesta lapsuudesta tai jotain. Typerää toimintaa joka tapauksessa. Omassa suvussani ei ole havaittu tätä sairautta, joten olen ehkä ainoa sitten. Voisin minäkin syyttää tätä bipo-eksääni sairastuttamisestani tai alkoholisti isääni tai vaikka liian vaativaa äitiäni, mutta mitä turhia. Se tuli minulle, ja minä en sille mitään mahda. Syyttelemällä se ei parane. Tämäkin pätee varmasti kaikkiin sairastuneisiin, että syyllistä haetaan jossain vaiheessa. Ei pelkkiin bipoihin, joten älä yleistä. Kyllä meillä jollain bipoilla se järki on päässä.

En ole minäkään saanut minkäänlaista anteeksipyyntöä eksältäni, enkä tule koskaan saamaan. Häntä ylimielisempää ihmistä ei taida olla. Kaikkihan oli minun vikaani aina. Uskon, ettei hän edes tajua minkälaista tuhoa teki minulle. Hän on onnellinen uuden naisensa kanssa, ja minä olen muinaishistoriaa.

"Olen hyvin avarakatseinen ja ymmärtäväinen - toivon ettette turhan takia kaada Taikan ja meidän muiden erittäin vaikeita elämänkokemuksia kokeneiden niskaan lisätaakkoja."

Oletko sokea kenties? Te kaadatte bipojen niskaan jatkuvasti kaikkea pahaa ja nyt kehtaat sanoa, että teidän niskaan ei saa kaataa mitään. Miten kehtaat sanoa jotain tuollaista? Bipoja mollataan ihan jatkuvalla syötöllä mutta teille ei saa sanoa mitään. Uskomatonta. Varjellaan taikaa tosiaan. Mitä bipoilla on väliä.

Taika puhuu monien monien ihan samassa jamassa olleiden ja olevien suulla. Siinä yksi syy sympatiatulvaan Taikaa kohtaan eri ketjuissa.On niin tuhannen tuttua tarinaa. Vaikka kaikilla on eri kumppani niin täsmälleen kuin just siitä omasta kertoisi. Niin on samat teot jopa repliikkeineen :0
Hyvä Taika! jatka kirjoitteluasi on auttanut varmasti satoja vastaavassa kamaluudessa rämpiviä ymmärtämään monta asiaa.
Ps. Taika ei ole ketään haukkunut.. totta törissyt, siinä kaikki,

Ehkä ne sairaat, jotka vierittävät syyn toisten niskoille ovat jo alun alkaen luonteeltaan sellaisia. Tiedän monta ns. tervettä, jotka heittävät aina syyn toisten niskaan. Heissä itsessään ei ole mitään vikaa. Itse pyrin aina siihen, että menen itseeni ja mietin kenessä oli vikaa ja miksi. Tunnistan omat vikani. Tuskin sitä voitaisiin edes varmaksi sanoa, että sairastuiko joku traumojen vuoksi vai ei. Se nyt vaan on yleisesti psykologiassa/terapiassa se ydinjuttu, josta lähdetään liikkeelle. Kartoitetaan lapsuus ja nuoruus. Kysellään kaikki perheestä jne. Nämä ihmiset kai mielellään haluavat hakea jonkun syyn kaikelle sairastamiselle. Oma sairaanhoitajani valitteli korkeaa verenpainettaan, ja sekin oli raskaan työn syytä. Teki mieli sanoa, että niin sinun suvussasi taitaa olla verenpainetautia, koska olet joskus niin sanonut. Tietenkin voi olla niin, että raskas työ on se aiheuttanut, mutta ei sitä voi sanoa varmaksi. Tällöin myös hän etsi jonkun syyllisen omaan sairauteensa, eikä millään meinannut alkaa syömään verenpainelääkkeitä, koska ei hyväksynyt sairauttaan.

En minäkään hyväksy sitä, että nämä tietyt sairaat ihmiset syyttävät joko sairauttaan tai toisia ihmisiä kaikesta. Minulla on yksi entinen bipo-ystävä, joka aina syytti vaan hypomaniaa ja alkoholia kaikesta aiheuttamasta tuskastaan. Kehtasi vielä ihmetellä, että miksi kaikki kaverit ovat lähteneet. No miksiköhän. Tuntuu, että joillain bipoilla tai ehkä muillakin sairailla se oma persoona katoaa sairauden taakse. Kaikki pyörii sairauden ympärillä, ja sen taakse on niin helppoa itsensä kätkeä. Ehkä jotkut eivät todella tajua, että heissä itsessään on vikoja.

pretty.eyes kirjoitti:

Ehkä ne sairaat, jotka vierittävät syyn toisten niskoille ovat jo alun alkaen luonteeltaan sellaisia. Tiedän monta ns. tervettä, jotka heittävät aina syyn toisten niskaan. Heissä itsessään ei ole mitään vikaa. Itse pyrin aina siihen, että menen itseeni ja mietin kenessä oli vikaa ja miksi. Tunnistan omat vikani. Tuskin sitä voitaisiin edes varmaksi sanoa, että sairastuiko joku traumojen vuoksi vai ei. Se nyt vaan on yleisesti psykologiassa/terapiassa se ydinjuttu, josta lähdetään liikkeelle. Kartoitetaan lapsuus ja nuoruus. Kysellään kaikki perheestä jne. Nämä ihmiset kai mielellään haluavat hakea jonkun syyn kaikelle sairastamiselle. Oma sairaanhoitajani valitteli korkeaa verenpainettaan, ja sekin oli raskaan työn syytä. Teki mieli sanoa, että niin sinun suvussasi taitaa olla verenpainetautia, koska olet joskus niin sanonut. Tietenkin voi olla niin, että raskas työ on se aiheuttanut, mutta ei sitä voi sanoa varmaksi. Tällöin myös hän etsi jonkun syyllisen omaan sairauteensa, eikä millään meinannut alkaa syömään verenpainelääkkeitä, koska ei hyväksynyt sairauttaan.

En minäkään hyväksy sitä, että nämä tietyt sairaat ihmiset syyttävät joko sairauttaan tai toisia ihmisiä kaikesta. Minulla on yksi entinen bipo-ystävä, joka aina syytti vaan hypomaniaa ja alkoholia kaikesta aiheuttamasta tuskastaan. Kehtasi vielä ihmetellä, että miksi kaikki kaverit ovat lähteneet. No miksiköhän. Tuntuu, että joillain bipoilla tai ehkä muillakin sairailla se oma persoona katoaa sairauden taakse. Kaikki pyörii sairauden ympärillä, ja sen taakse on niin helppoa itsensä kätkeä. Ehkä jotkut eivät todella tajua, että heissä itsessään on vikoja.

Lue lisää

pretty.eyes, totta monet terveetkin hakevat syytä omiin ongelmiinsa vain itsensä ulkopuolelta. Se voi olla myös sitä prosessia ennen kuin pystyy hyväksymään joskus karunkin totuuden, esim. vakavasta sairaudesta.

Empatiasta sairaita kohtaan. Minulla olisi empatiaa exääni kohtaan, jos hän vain vähänkin muuttuisi siksi ihmiseksi joka hän ennen maniaa oli. Nyt on vaikeaa tuntea empatiaa, sillä hän on täysin piittaamaton ja tunnekylmä. Lisäksi hän on maniansa aikana nauttinut elämästään ja ylimieliesti sillä myös kerskaillut, tyyliin toisten tunteista viis, itsellä menee lujaa ja unelmia toteutetaan, vaikka muiden kustannuksella. Sitten kun unelmat alkoivat sortua, jälleen syy oli vain itsensä ulkopuolella. Kyllä tällaisessa tilanteessa toivoo, että exä saisi maistaa omaa lääkettään, jos se vaikka opettaisi hänelle jälleen inhimillisiä tunteita, etenkin myötätuntoa.

Ja toisaalta. Jos hän palaisi entiseksi itsekseen, en tiedä kuinka hän voisi totuuden kanssa selvitä. Kyllä minulla olisi myötätuntoa hänellekin ja kauhulla ajattelen, miltä hänestä silloin tuntuisi. Sairauden takia kaikki menetetty ja itse vielä tehnyt sen. Uskon, että hänen asemansa olisi ja onkin huonompi kuin minun. Manian aikana hän ei sitä vain ole tajunnut. Mutta minun exäni on nauttinut sairaana olemisestaan, hän ei ole kärsinyt, eikä hän ole osoittanut minkäänlaista myötätuntoa tai ymmärrystä meitä kärsineitä kohtaan. Ehkä hänellä se oma persoona on kadonnut sinne sairauden taakse.

taika1965 kirjoitti:

pretty.eyes, totta monet terveetkin hakevat syytä omiin ongelmiinsa vain itsensä ulkopuolelta. Se voi olla myös sitä prosessia ennen kuin pystyy hyväksymään joskus karunkin totuuden, esim. vakavasta sairaudesta.

Empatiasta sairaita kohtaan. Minulla olisi empatiaa exääni kohtaan, jos hän vain vähänkin muuttuisi siksi ihmiseksi joka hän ennen maniaa oli. Nyt on vaikeaa tuntea empatiaa, sillä hän on täysin piittaamaton ja tunnekylmä. Lisäksi hän on maniansa aikana nauttinut elämästään ja ylimieliesti sillä myös kerskaillut, tyyliin toisten tunteista viis, itsellä menee lujaa ja unelmia toteutetaan, vaikka muiden kustannuksella. Sitten kun unelmat alkoivat sortua, jälleen syy oli vain itsensä ulkopuolella. Kyllä tällaisessa tilanteessa toivoo, että exä saisi maistaa omaa lääkettään, jos se vaikka opettaisi hänelle jälleen inhimillisiä tunteita, etenkin myötätuntoa.

Ja toisaalta. Jos hän palaisi entiseksi itsekseen, en tiedä kuinka hän voisi totuuden kanssa selvitä. Kyllä minulla olisi myötätuntoa hänellekin ja kauhulla ajattelen, miltä hänestä silloin tuntuisi. Sairauden takia kaikki menetetty ja itse vielä tehnyt sen. Uskon, että hänen asemansa olisi ja onkin huonompi kuin minun. Manian aikana hän ei sitä vain ole tajunnut. Mutta minun exäni on nauttinut sairaana olemisestaan, hän ei ole kärsinyt, eikä hän ole osoittanut minkäänlaista myötätuntoa tai ymmärrystä meitä kärsineitä kohtaan. Ehkä hänellä se oma persoona on kadonnut sinne sairauden taakse.

Lue lisää

taika, tai sitten se tauti on muuttunut skitsaffektiiviseksi. Ei mania yleensä kestä vuosia.

; kirjoitti:

taika, tai sitten se tauti on muuttunut skitsaffektiiviseksi. Ei mania yleensä kestä vuosia.

Minäkin ihmettelen näitä pitkittyneitä manioita joista täällä on puhuttu. Onkohan se kovinkin yleistä? Tosin yksi näyttelijä sanoi että hän oli vuosia maaninen ja painoi töitä kuin hullu.

netta-maarit kirjoitti:

Minäkin ihmettelen näitä pitkittyneitä manioita joista täällä on puhuttu. Onkohan se kovinkin yleistä? Tosin yksi näyttelijä sanoi että hän oli vuosia maaninen ja painoi töitä kuin hullu.

Lue lisää

On tosiaan totta ja varmasti yleistäkin, ei mene ohi ilman lääkkeitä / hoitoa. Voi muuttua ja olla välillä sekamuotoinen manian silti jyllätessä. Niin että mania ja masennus samaan aikaan päällä. Mutta maanisuus kokoajan piitkiä aikoja päällä. Voi mennä kunnon psykoosiin asti toisilla harhoineen ja silloin pakkohoito edessä.Tai sitten brakaa fysiikka kun vuodenkin ylikierroksilla menty, vähillä unosilla, tuhat ja sata projektia kesken ja uusia sovittuna useita.. suhde katkolla, raha-asiat perinnässä, puhelin katki... ja aina hoidon jälkeen noin vuoden max puolitoista, sama alkaa JOLLEI ole `kovapäistä` rohkeaa läheistä joka uskaltaa viheltää (jälleen kerran) ylikierron poikki. Käsittääkseni, ja kokemuksellani juuri tämän tyypin bipoon on kaikkein vaikein löytää lääkitys. Toimii aina jonkin aikaa, juuri tuon vuoden keskimäärin ja tehot hiipuu.
``mania mania mania! A i n a mania! mul mitää maniaa, mene ite hoitoo!jos sua ei olis koko maniaa ei olis olemassakaan!! v*#*u SÄ oot sairas!! `` näin ikkään tuttu repliikki menee meillä ; /

ManiamaniaAinaMania kirjoitti:

On tosiaan totta ja varmasti yleistäkin, ei mene ohi ilman lääkkeitä / hoitoa. Voi muuttua ja olla välillä sekamuotoinen manian silti jyllätessä. Niin että mania ja masennus samaan aikaan päällä. Mutta maanisuus kokoajan piitkiä aikoja päällä. Voi mennä kunnon psykoosiin asti toisilla harhoineen ja silloin pakkohoito edessä.Tai sitten brakaa fysiikka kun vuodenkin ylikierroksilla menty, vähillä unosilla, tuhat ja sata projektia kesken ja uusia sovittuna useita.. suhde katkolla, raha-asiat perinnässä, puhelin katki... ja aina hoidon jälkeen noin vuoden max puolitoista, sama alkaa JOLLEI ole `kovapäistä` rohkeaa läheistä joka uskaltaa viheltää (jälleen kerran) ylikierron poikki. Käsittääkseni, ja kokemuksellani juuri tämän tyypin bipoon on kaikkein vaikein löytää lääkitys. Toimii aina jonkin aikaa, juuri tuon vuoden keskimäärin ja tehot hiipuu.
``mania mania mania! A i n a mania! mul mitää maniaa, mene ite hoitoo!jos sua ei olis koko maniaa ei olis olemassakaan!! v*#*u SÄ oot sairas!! `` näin ikkään tuttu repliikki menee meillä ; /

Lue lisää

Kuulostipas tutulta tuo viimeinen kommentti :/

Niin - eli jos syyllistyt - miksi luet näitä? Täällä ei olla ketään syyttämässä.

Taisit myös vähän vääristellä kertomaasi hoitajillesi - sille tietysti oli syynsä? Suurin osa täällä ei syyttele ketään, vaan päinvastoin yrittää ymmärtää ja ymmärtääkin asioita.

??? kirjoitti:

Taisit myös vähän vääristellä kertomaasi hoitajillesi - sille tietysti oli syynsä? Suurin osa täällä ei syyttele ketään, vaan päinvastoin yrittää ymmärtää ja ymmärtääkin asioita.

Lue lisää

Miten voin vääristellä näitä tekstejä jos yhdessä koneelta katselimme? Eikä ole tapana vääristellä tai valehdella. No niin, siinä taas oli yleistämistä. Ei vittu sentään. Teidän seassa tuntee itsensä kyllä melko terveeksi.

missä_empatia? kirjoitti:

Miten voin vääristellä näitä tekstejä jos yhdessä koneelta katselimme? Eikä ole tapana vääristellä tai valehdella. No niin, siinä taas oli yleistämistä. Ei vittu sentään. Teidän seassa tuntee itsensä kyllä melko terveeksi.

Lue lisää

Niin - siis mutta näytitkö lääkärille myös ne viestit, joissa ymmärrystä on? Vai vain ne, joissa sattuu olemaan epäasiallisuuksia? Minusta niitä epäasiallisia ei ole kovin montaa. Ja tuomitsen ne itsekin. Tarkoitin vain, että sinun oliis hyvä nähdä myös ne (me), jotka ymmärrämme sairastuneita, jopa niitä, jotka ovat meitä satuttaneet. Olisit kiltti, etkä leimaisi ja vihaisi meitä kaikkia sen vuoksi, että joku yksittäinen typerys on vihoissaan yleistänyt asioita koskemaan kaikkia.

??? kirjoitti:

Niin - siis mutta näytitkö lääkärille myös ne viestit, joissa ymmärrystä on? Vai vain ne, joissa sattuu olemaan epäasiallisuuksia? Minusta niitä epäasiallisia ei ole kovin montaa. Ja tuomitsen ne itsekin. Tarkoitin vain, että sinun oliis hyvä nähdä myös ne (me), jotka ymmärrämme sairastuneita, jopa niitä, jotka ovat meitä satuttaneet. Olisit kiltti, etkä leimaisi ja vihaisi meitä kaikkia sen vuoksi, että joku yksittäinen typerys on vihoissaan yleistänyt asioita koskemaan kaikkia.

Lue lisää

Me puhuimme terveiden ennakkoluuloista ja kokemuksista bipoista. Siis nimenomaan huonoista jutuista. Puhuimme siitäkin, että on myös terveitä jotka ymmärtävät. En minä vihaa ketään. Joskus tulee vaan niin tolkuttoman paha olo, kun joku kirjoittaa että olemme hirviöitä emmekä ole ansainneet mitään onnea. Ja ihan sama mua loukkaa nekin bipot jotka kirjottavat ylimielisesti ja haukkuvat terveitä. Tietenkin ymmärrän sen raivon mikä tulee kun on traumaattisessa suhteessa tai sen jos on hypossa tai maniassa raivo pinnalla. Masennuksessa tietenkin voi olla. Mielestäni jokaisen pitäisi silti osata pyytää anteeksi jos on vihoissaan sanonut jotain. Minä ainakin olen pahoillani jos olen loukannut kirjoituksillani.

missä_empatia? kirjoitti:

Me puhuimme terveiden ennakkoluuloista ja kokemuksista bipoista. Siis nimenomaan huonoista jutuista. Puhuimme siitäkin, että on myös terveitä jotka ymmärtävät. En minä vihaa ketään. Joskus tulee vaan niin tolkuttoman paha olo, kun joku kirjoittaa että olemme hirviöitä emmekä ole ansainneet mitään onnea. Ja ihan sama mua loukkaa nekin bipot jotka kirjottavat ylimielisesti ja haukkuvat terveitä. Tietenkin ymmärrän sen raivon mikä tulee kun on traumaattisessa suhteessa tai sen jos on hypossa tai maniassa raivo pinnalla. Masennuksessa tietenkin voi olla. Mielestäni jokaisen pitäisi silti osata pyytää anteeksi jos on vihoissaan sanonut jotain. Minä ainakin olen pahoillani jos olen loukannut kirjoituksillani.

Lue lisää

Voisitteko kaikki lukijat alkaa ilmoittamaan ylläpitäjälle niistä teksteistä, joissa on yleistämistä tai asiatonta tekstiä? Ne pitäisi tietenkin poistaa! Nyt kaikki vain väittelevät täällä, vaikka olemme ilmeisesti kaikki samaa mieltä.

Bipo ei ole automaattisesti mitään, kuten ei kukaan muukaan. Hän on tunteva ihana ihminen siinä missä muutkin. Ennakkoluulot siis romukoppaan!

Joskus sairaus on valitettavasti vienyt jonkun mennessään ja aiheuttanut todella kurjoa kokemuksia koko perheelle, joka on hajonnut. Niistä on täällä kerrottu ja niitä on ollut useampia.

Tämä ei tarkoita sitä, että te bipot yleensä olisitte huonoja. Näin on vain joidenkin elämässä tapahtunut, että koko elämä on pirstaloitunut. Teidän ei ole syytä siksi mitenkään syyllistyä. Bipous ei automaattisesti johda mihinkään ongelmiin. Varmasti jokainen teistä, jotka kamppailette oireiden kanssa ja olette hyvin todennäköisesti hyvinkin vastuuntuntoisia, ymmärtäväisiä ja empaattisia ihmisiä. Pää pystyyn siis.

Samoin ne jotka ovat kokeneet kovia ja haavoittuneet - kertovat useat, kuinka olisivat tehneet mitä vain auttaakseen puolisoaan. Olette kokeneet vaikeita elämänkokemuksia. Niistä selvittyänne (vaikka se aikaa vie ja energiaa) olette varmastikin entistä vahvempia ihmisiä.

Halveksuttavaa ja raukkamaista on tuhota viattoman ihmisen elämä! Jättää yhtäkkiä ja olla niin nynnerö, ettei uskalla nähdä ja jutella nokitusten. Missä empatia, missä ihmisestä välittäminen. Miten joku voi kohdella toista kuin rättiä?

Ihmisen joka on auttanut vuosikausia ja ollut tukena, teraputtina ja turvana ja lyönyt laimin oman elämänsä, vain jotta sinulla olisi hyvä olla. Elänyt välittämättä siitä, ettei koskaa saanut huomiota tai hyvänä pitoa. Sillä välin hän kehittää itselleen vara elämän jossain, netissä, töissä, missä tahansa jotta on valmiina juoksemaan kun kiima iskee.

Vain raukkamainen ihminen käyttäytyy näin traumatisoiden ihmisen, joka ollut vuosia tukena. Vain pelkuri juoksee karkuun omia tekojaan! Kuka tässä halveksii ja ketä, rakkautta ei ole näkynyt, sillä se tarkoittaisi tekoja ei sanoja.

Kaiken huippu on se, että bibo syyttää mielessään täysin syytöntä!

vxuuu kirjoitti:

Halveksuttavaa ja raukkamaista on tuhota viattoman ihmisen elämä! Jättää yhtäkkiä ja olla niin nynnerö, ettei uskalla nähdä ja jutella nokitusten. Missä empatia, missä ihmisestä välittäminen. Miten joku voi kohdella toista kuin rättiä?

Ihmisen joka on auttanut vuosikausia ja ollut tukena, teraputtina ja turvana ja lyönyt laimin oman elämänsä, vain jotta sinulla olisi hyvä olla. Elänyt välittämättä siitä, ettei koskaa saanut huomiota tai hyvänä pitoa. Sillä välin hän kehittää itselleen vara elämän jossain, netissä, töissä, missä tahansa jotta on valmiina juoksemaan kun kiima iskee.

Vain raukkamainen ihminen käyttäytyy näin traumatisoiden ihmisen, joka ollut vuosia tukena. Vain pelkuri juoksee karkuun omia tekojaan! Kuka tässä halveksii ja ketä, rakkautta ei ole näkynyt, sillä se tarkoittaisi tekoja ei sanoja.

Kaiken huippu on se, että bibo syyttää mielessään täysin syytöntä!

Lue lisää

"Ihmisen joka on auttanut vuosikausia ja ollut tukena, teraputtina ja turvana ja lyönyt laimin oman elämänsä, vain jotta sinulla olisi hyvä olla. Elänyt välittämättä siitä, ettei koskaa saanut huomiota tai hyvänä pitoa. Sillä välin hän kehittää itselleen vara elämän jossain, netissä, töissä, missä tahansa jotta on valmiina juoksemaan kun kiima iskee."

Tässä sen taas huomaa... läheisriippuvuuden. Tuhoaa oman elämänsä toisen vuoksi, koska ei arvosta itseään. Sinun pitää opetella arvostamaan itseäsi, jottei tuollaista pääse enää koskaan tapahtumaan. Parisuhde ei ole sitä, että toinen osapuoli antaa ja antaa kaikkensa eikä koskaan saa mitään takaisin. Et arvostanut itseäsi tarpeeksi ja annoit eksäsi kohdella sinua huonosti. Kun tämän tajuat, niin olet päässyt pitkälle ja olet valmis parantumaan. Ja varsinkin jos tiesit hänen kehittelevän jotain varaelämää, niin siinä vaiheessa sinun olisi jo pitänyt lähteä suhteesta. Tämä ei ole syyllistämistä vaan totuuden sanomista. Monilla ihmisillä on läheisriippuvuutta, kun he antavat itseään kohdella miten tahansa.

ristoke_68 kirjoitti:

"Ihmisen joka on auttanut vuosikausia ja ollut tukena, teraputtina ja turvana ja lyönyt laimin oman elämänsä, vain jotta sinulla olisi hyvä olla. Elänyt välittämättä siitä, ettei koskaa saanut huomiota tai hyvänä pitoa. Sillä välin hän kehittää itselleen vara elämän jossain, netissä, töissä, missä tahansa jotta on valmiina juoksemaan kun kiima iskee."

Tässä sen taas huomaa... läheisriippuvuuden. Tuhoaa oman elämänsä toisen vuoksi, koska ei arvosta itseään. Sinun pitää opetella arvostamaan itseäsi, jottei tuollaista pääse enää koskaan tapahtumaan. Parisuhde ei ole sitä, että toinen osapuoli antaa ja antaa kaikkensa eikä koskaan saa mitään takaisin. Et arvostanut itseäsi tarpeeksi ja annoit eksäsi kohdella sinua huonosti. Kun tämän tajuat, niin olet päässyt pitkälle ja olet valmis parantumaan. Ja varsinkin jos tiesit hänen kehittelevän jotain varaelämää, niin siinä vaiheessa sinun olisi jo pitänyt lähteä suhteesta. Tämä ei ole syyllistämistä vaan totuuden sanomista. Monilla ihmisillä on läheisriippuvuutta, kun he antavat itseään kohdella miten tahansa.

Lue lisää

Miksi kohdella toista huonosti?MIKSIMIKSIMIKSIMIKSI?


Tiedän:vastausta ei koskaan tule.

Mahdatko itse tajuta, että sairaskin ihminen voisi käsitellä aiheuttamaansa pahaa, aivan varmasti hän ymmärtää sen. Exänikin tunnusti sen suoraan minulle.

Mikä olet sanomaan etten tätä sairautta ymmärrä. En sanonut sanaakaan ettenkö tietäisi miksi sairas on tehnyt, niinkuin on tehnyt!

Ei täällä kenenkään tarvitse lupaa kysyä saako sanoa sanottavansa. Kaadoithan juuri itsekin minun niskaan oman tarinasi! Miksi oikeutat itsellesi sellaista, mitä et minulle oikeuttaisi?

Tämä on erittäin hyvä vertaistuki palsta bibojen läheisille. Meillä on oikeus kertoa kokemuksiamme.

aerhah kirjoitti:

Mahdatko itse tajuta, että sairaskin ihminen voisi käsitellä aiheuttamaansa pahaa, aivan varmasti hän ymmärtää sen. Exänikin tunnusti sen suoraan minulle.

Mikä olet sanomaan etten tätä sairautta ymmärrä. En sanonut sanaakaan ettenkö tietäisi miksi sairas on tehnyt, niinkuin on tehnyt!

Ei täällä kenenkään tarvitse lupaa kysyä saako sanoa sanottavansa. Kaadoithan juuri itsekin minun niskaan oman tarinasi! Miksi oikeutat itsellesi sellaista, mitä et minulle oikeuttaisi?

Tämä on erittäin hyvä vertaistuki palsta bibojen läheisille. Meillä on oikeus kertoa kokemuksiamme.

Lue lisää

Just näin! Kyllä bipo voi käsitellä tekonsa ja pitääkin varsinkin jos kohteena perhe/ läheiset.
Minunki x myöntää että jälkeenpäin kyllä tajuaa tekonsa ja JUURI se on pistänyt alulle sairauden paremman hallinnan.
Toki voi läheisensä myötävaikutuksella piiloutua maniansa taakse ja jättää asiat selvittämättä, mikäs sen lokoisampaa.. Ei nimittäin ole helppoa kellään alkaa selvittämään maniatekoja ja sanoja.
Viaton bipo HUOMIOO! ei sinun niskaan ole täällä yhtään mitään heitetty. Miten ihmeeessä asiat voi kääntyä noin jonkun päässä?? Ei käsitä mitenkään!!! Tai ehkä sittenkin, aikas tuttua..
No ihanaa kuiteskin kun voi täältä lukea ja saada vertaistukea ja hyviä ajatuksia :) kiitos siitä

samamielinen kirjoitti:

Just näin! Kyllä bipo voi käsitellä tekonsa ja pitääkin varsinkin jos kohteena perhe/ läheiset.
Minunki x myöntää että jälkeenpäin kyllä tajuaa tekonsa ja JUURI se on pistänyt alulle sairauden paremman hallinnan.
Toki voi läheisensä myötävaikutuksella piiloutua maniansa taakse ja jättää asiat selvittämättä, mikäs sen lokoisampaa.. Ei nimittäin ole helppoa kellään alkaa selvittämään maniatekoja ja sanoja.
Viaton bipo HUOMIOO! ei sinun niskaan ole täällä yhtään mitään heitetty. Miten ihmeeessä asiat voi kääntyä noin jonkun päässä?? Ei käsitä mitenkään!!! Tai ehkä sittenkin, aikas tuttua..
No ihanaa kuiteskin kun voi täältä lukea ja saada vertaistukea ja hyviä ajatuksia :) kiitos siitä

Lue lisää

Jos minua tarkoitat, niin sinä et oikein voi tietää siitä mitään, mitä minun niskaani on heitetty. Tietenkin voin ajatella tuolla tavoin, koska täällä on parjattu meitä bipoja hyvin paljon. Jopa psykopaattiin verrattu. Jotkut vaan jutuissaan väittävät, että KAIKKI bipot ovat samanlaisia. Silloin se kohdistuu myös minuun ja muihin viattomiin bipoihin, jotka eivät ole tehneet mitään pahaa. Osaat varmasti itsekin lukea näitä juttuja täällä. Joten aika typerää tulla väittämään, että käännän asiat päässäni sairauden vuoksi. Järkeni ei ole kadonnut mihinkään. Jos täällä väitetään kaikkea palturia KAIKISTA bipoista, niin meillä on oikeus puolustautua. Jokainen voi kertoa ainoastaan omista kokemuksistaan, mutta ei leimata kaikkia bipoja samanlaisiksi, koska tätä sairautta on montaa eri vaikeusastetta. Onko sinulla sen vertaa empatiaa, että pystyt käsittämään, miten nuo asiat saattavat loukata niitä bipoja, jotka eivät ole tehneet mitään? Onneksi täällä on myös niitä ihmisiä, jotka eivät syyllistä/syytä meitä kaikkia bipoja samanlaisiksi. Kiitos siitä!

Niin ja muuten, tuo asioiden kääntäminen päässään vastakkaiseksi ei liity mitenkään yksin bipoon. Monet masentuneet tekevät sitä, huonosta itsetunnosta kärsivät, narsistit ja jopa ihan terveet.

ffffffffffffffffffff kirjoitti:

Jos minua tarkoitat, niin sinä et oikein voi tietää siitä mitään, mitä minun niskaani on heitetty. Tietenkin voin ajatella tuolla tavoin, koska täällä on parjattu meitä bipoja hyvin paljon. Jopa psykopaattiin verrattu. Jotkut vaan jutuissaan väittävät, että KAIKKI bipot ovat samanlaisia. Silloin se kohdistuu myös minuun ja muihin viattomiin bipoihin, jotka eivät ole tehneet mitään pahaa. Osaat varmasti itsekin lukea näitä juttuja täällä. Joten aika typerää tulla väittämään, että käännän asiat päässäni sairauden vuoksi. Järkeni ei ole kadonnut mihinkään. Jos täällä väitetään kaikkea palturia KAIKISTA bipoista, niin meillä on oikeus puolustautua. Jokainen voi kertoa ainoastaan omista kokemuksistaan, mutta ei leimata kaikkia bipoja samanlaisiksi, koska tätä sairautta on montaa eri vaikeusastetta. Onko sinulla sen vertaa empatiaa, että pystyt käsittämään, miten nuo asiat saattavat loukata niitä bipoja, jotka eivät ole tehneet mitään? Onneksi täällä on myös niitä ihmisiä, jotka eivät syyllistä/syytä meitä kaikkia bipoja samanlaisiksi. Kiitos siitä!

Niin ja muuten, tuo asioiden kääntäminen päässään vastakkaiseksi ei liity mitenkään yksin bipoon. Monet masentuneet tekevät sitä, huonosta itsetunnosta kärsivät, narsistit ja jopa ihan terveet.

Lue lisää

Piti vielä sanoa, että on niin kovin helppoa syyllistää bipoa, kun sinulla ei ole diagnoosia ja olet ns. "terve" ihminen. Aina kaikki asiat johtuu muka bipoudesta. Älkää unohtako sitä ihmisen omaa persoonaa. Minä en ole = sairaus. Minulla on oma persoona. Koita ymmärtää, että on todella raskasta, kun aina kaiken väitetään johtuvan tästä sairaudesta. Mitään mielipiteitä ei saisi tuoda julki, kun heti olet aggressiivinen, masentunut, hypomaniassa tai ties mitä ihmeellistä kukin keksii päässään. Kannattaisi miettiä, että oletko itse sokea itsellesi. On aikamoista sokeutta, jos ei huomaa tällä palstalla olevia henkilöitä, jotka haukkuvat meitä ja väittävät meidän kaikkien olevan samanlaisia. Sinähän teit ihan saman virheen itsekin väittämällä, että käännän asiat päässäni haluamallani tavalla.

ffffffffffffffffffff kirjoitti:

Piti vielä sanoa, että on niin kovin helppoa syyllistää bipoa, kun sinulla ei ole diagnoosia ja olet ns. "terve" ihminen. Aina kaikki asiat johtuu muka bipoudesta. Älkää unohtako sitä ihmisen omaa persoonaa. Minä en ole = sairaus. Minulla on oma persoona. Koita ymmärtää, että on todella raskasta, kun aina kaiken väitetään johtuvan tästä sairaudesta. Mitään mielipiteitä ei saisi tuoda julki, kun heti olet aggressiivinen, masentunut, hypomaniassa tai ties mitä ihmeellistä kukin keksii päässään. Kannattaisi miettiä, että oletko itse sokea itsellesi. On aikamoista sokeutta, jos ei huomaa tällä palstalla olevia henkilöitä, jotka haukkuvat meitä ja väittävät meidän kaikkien olevan samanlaisia. Sinähän teit ihan saman virheen itsekin väittämällä, että käännän asiat päässäni haluamallani tavalla.

Lue lisää

Kyllähän se tosiaan niin on, että täällä on joitain tapauksia, kun väittävät kaikkien bipojen olevan samanlaisia. Onko se sitten katkeruutta, vihaa, tietämättömyyttä vai osa parantumisprosessia. Jokainen tätä palstaa lukenut varmasti tietää sen. Joten minunkin mielestäni on aika turhaa lähteä syyttelemään, että tämä ffffffffffffffffffff kääntää asiat mielessään halutulla tavalla. Aika kyllästyttävää katsella, kun bipo ei uskalla sanoa mitään, kun hänet jo leimataan tai väitetään kaiken johtuvan sairaudesta. Ihan kuin meillä ei olisi omaa luonnetta ollenkaan. Tietenkin joskus käy niin, että sairaus tavallaan muuttuu ihmisen persoonaksi, mutta kaikilla se ei mene niin, koska sairaus on huomattavasti lievempi. Ja kyllä meillä useimmilla se todellisuudentaju on ihan kohdillaan. Jokaisella on oikeus puolustaa itseään, jos jotkut ihmiset eivät pysty kohtaamaan sitä totuutta, että kaikki bipot eivät tuhoa toisten elämiä koskaan.

Saarnaaja-Saara. kirjoitti:

Kyllähän se tosiaan niin on, että täällä on joitain tapauksia, kun väittävät kaikkien bipojen olevan samanlaisia. Onko se sitten katkeruutta, vihaa, tietämättömyyttä vai osa parantumisprosessia. Jokainen tätä palstaa lukenut varmasti tietää sen. Joten minunkin mielestäni on aika turhaa lähteä syyttelemään, että tämä ffffffffffffffffffff kääntää asiat mielessään halutulla tavalla. Aika kyllästyttävää katsella, kun bipo ei uskalla sanoa mitään, kun hänet jo leimataan tai väitetään kaiken johtuvan sairaudesta. Ihan kuin meillä ei olisi omaa luonnetta ollenkaan. Tietenkin joskus käy niin, että sairaus tavallaan muuttuu ihmisen persoonaksi, mutta kaikilla se ei mene niin, koska sairaus on huomattavasti lievempi. Ja kyllä meillä useimmilla se todellisuudentaju on ihan kohdillaan. Jokaisella on oikeus puolustaa itseään, jos jotkut ihmiset eivät pysty kohtaamaan sitä totuutta, että kaikki bipot eivät tuhoa toisten elämiä koskaan.

Lue lisää

Hyvä fffffffffffffffff! TIEDÄN että sinun niskaasi EI OLE MITÄÄN tässä viestiketjussa heitetty! JA tätä ketjua lueskeltuani en ole yhtään kertomusta nähnyt mikä tuomitsisi kaikki bipot syypäiksi samoihin tekoihin. itsekään en nii ajattele. Vain tiedän omat kokemukseni, kummatki ykköstyypin tapauksia. Eivät ole ihania ja helppoja ja omaa sairauttaan ymmärtäviä tapauksia tietyissä vaiheissa. Toisinaan kyllä, nyt ikääntyesään yhä vaikeampaa, nimenomaan läheisillä kuten lapsilla, puolisoilla (niitä ei kyllä tällä hetkellä ole, muuten kuin omaishoitajan virassa), vanhemmilla, sisaruksilla, ystävillä(?) , työfrendeillä(?)..jne
Mitään muuta en haluaisikaan kuin että EHTA BIPO kertoisi oikeaa rehtiä ehtaa todellista totuutta tästä maniisesta olotilasta, mitä siellä päässä tapahtuu oikeesti!Ei taida niin rohkeeta bipokasta olla, vai miten on? Nää palstat on TÄYS puolustus höpölöpöö, ei me sitä ja ei me tätä, aina syytetään, syytetään ja syytetään. Kuiteski teil on sama sairaus samoilla kriteereillä ja diagnooseilla. Aina on joka asiassa joku pahempi, sairaampi, rumempi , juopompi, lihavampi.. SAMA bipo teil on kaikil kuiteskin, ykkös tai kakkos. Ihan samoja juttuja voi lukea joka tarinassa. Ei kukaan oo kummempi kuin toinen. Mitä paskemmin joku bipo on läheisiään kohdellu sitä paskaa vastaanottavaisempi on `terve puolisko`ollut. Ja sanontahan on : vakka kantensa löytää. Ah ja voih kuinka moni bipo perheineen olisikaan pelastunut monilta pahoinvoinneilta ja eroilta jos terve puolisko olisi osannut olla tarpeeksi vaativa hyvän hoidon ja bipon huonon käytöksen epähyväksynnän kanssa..

eioopipoo kirjoitti:

Hyvä fffffffffffffffff! TIEDÄN että sinun niskaasi EI OLE MITÄÄN tässä viestiketjussa heitetty! JA tätä ketjua lueskeltuani en ole yhtään kertomusta nähnyt mikä tuomitsisi kaikki bipot syypäiksi samoihin tekoihin. itsekään en nii ajattele. Vain tiedän omat kokemukseni, kummatki ykköstyypin tapauksia. Eivät ole ihania ja helppoja ja omaa sairauttaan ymmärtäviä tapauksia tietyissä vaiheissa. Toisinaan kyllä, nyt ikääntyesään yhä vaikeampaa, nimenomaan läheisillä kuten lapsilla, puolisoilla (niitä ei kyllä tällä hetkellä ole, muuten kuin omaishoitajan virassa), vanhemmilla, sisaruksilla, ystävillä(?) , työfrendeillä(?)..jne
Mitään muuta en haluaisikaan kuin että EHTA BIPO kertoisi oikeaa rehtiä ehtaa todellista totuutta tästä maniisesta olotilasta, mitä siellä päässä tapahtuu oikeesti!Ei taida niin rohkeeta bipokasta olla, vai miten on? Nää palstat on TÄYS puolustus höpölöpöö, ei me sitä ja ei me tätä, aina syytetään, syytetään ja syytetään. Kuiteski teil on sama sairaus samoilla kriteereillä ja diagnooseilla. Aina on joka asiassa joku pahempi, sairaampi, rumempi , juopompi, lihavampi.. SAMA bipo teil on kaikil kuiteskin, ykkös tai kakkos. Ihan samoja juttuja voi lukea joka tarinassa. Ei kukaan oo kummempi kuin toinen. Mitä paskemmin joku bipo on läheisiään kohdellu sitä paskaa vastaanottavaisempi on `terve puolisko`ollut. Ja sanontahan on : vakka kantensa löytää. Ah ja voih kuinka moni bipo perheineen olisikaan pelastunut monilta pahoinvoinneilta ja eroilta jos terve puolisko olisi osannut olla tarpeeksi vaativa hyvän hoidon ja bipon huonon käytöksen epähyväksynnän kanssa..

Lue lisää

Olen eioopipoo kanssa täysin samaa mieltä.