Aikuiset Avioerolapset luopukaa katkeruudesta

Jep, itselläni on kaksi tällaista immeistä kaveripiirissä, joiden mielestä vanhemmat ovat pilanneet heidän elämänsä.
Toinen on juurikin erolapsi - joka aina vastoinkäymisen tullen veisaa samaa virttä siitä, että jos olisi saanut viettää normaalin lapsuuden ja nuoruuden, ei tämäkään olisi näin vaikeaa...
Toinen on kyllä ns ehjän kodin lapsi - no hän puolestaan vetoaa aina siihen, että kun vanhemmat eivät koskaan kannustaneet mihinkään, niin miten hänestä olisi voinut mitään tullakaan...

"Katkerat avioerolapset lopettakaa aikuistuttuanne se vanhempienne syyllistäminen!!!"
En yhtyisi kirjoittajaan, sillä olen sen huomannut, että avioero aiheuttaa vanhemmille tilanteen, jossa lapset todella jonkin verran jäävät taka-alalle, heidän hoitamisensa on liian raskasta eronneelle.
Siksi sanoisinkin, että aina kannattaa ensin tarkistella se todellinen eron syy, auttaisiko siihen todella mennä ensin itse keskustelemaan terapeutin kanssa, sillä siellä käydään asioita läpi, itsesi kohdalta, puolissosi kohdalta, ja ennenkaikkea lapsien kohdalta. Siellä sinulle kerrotaan siitä, miten avioero sattuu lapsiin. Sinä et itse sitä huomaa, kun olet niin omien luulojesi vanki eron sattuessa, tuskainen ja rikkinäinen. Jokaisessa erossa on omat asiansa ja sen vuoksi juuri on tärkeää se asiantuntijan kanssa keskustelu. Se ole moittimista vaan yksinomaan auttamista.

Lasten elämä todella kärsii, tuska on heillä monesti kovempi kuin sinulla, joka saatat osan jopa vilä kaataa lastesi niskaan.
Toki "ehjän kodinkin " lapsi saattaa syytellä vanhempiaan, sekin on totta että siellä voi olla ongelmia ja aina tällöin olisi ajateltava ensin sen lapsen tulevaisuutta ja sitä mitä toiminta voi hänelle aiheuttaa.
Lapsen pitää saada elää lapsuus turvallisessa ilmapiirissä, jossa häntä kuunnellaan, jossa häntä rakastetaan ja jossa hänelle on aikaa, häntä viedään mukana, mutta myös asetetaan rajat ja iän mukaan myös asetetaan velvotteita. Häntä kannustetaan asiallisesti.
Ihan sama jos mies imuroi ja motkotat, että ei tehnyt kunnolla, montakohan kertaa sen jälkeen enää imuroi, sama on lapselle, ei saata ihan onnistua, mutta jo yrittämisestä pitää kiittää ja asiallisesti toimia, kun tarvitsee hieman vielä autella, kuinka onnistuu oikein hyvin.

Jos eronnut ihminen jatkuvasti on kireä, ei siinä lapsi voi muuta olla kuin peläten olla lustuuksillaan, kyllä se todella aikuisen kostautuu katkeruutena. Tarvitse silloin apua tilanteeseen ja se on keskustelu asiantuntijan kanssa, ei kaverin, ei uusion, eikä edes läheisten, he kaikki saattavat olla puoleellisia. Eikä misään nimessä tällaisten palstojen kautta, tänne voi vuodattaa pahaa oloaan, mutta mitään ei pidä omia itselleen hae ase apu oikeilta auttajilta.

Ero ei koskaan saisi olla itsekäs päätös, niin että katoaa kaikki muu, ajatellaan ainoastaan vainitseäänja tehddään todella vääriä valintoja oman tuskan keskellä.
Nämä lausahdukse palstoilla ovat monesti olleet, että kyllä se lapsi menee heittäen yli eron ja hänellä on parempi uusioliitossa kuin kylmässä liitossa, ovat ihan teidän omia ajatuksianne, eivät lasten. Kuten monet muutkin aika kärkevät kirjoitukset.
Se ex on aina joko lapsen äiti tai isä, joten lapselle asia on hirveä kokonaisuudessaan.

sekä moukaroidessa omaa onnea että moukaroidessa onnettomuutta ympärille.

sinä syyllistät kirjoituksessasi aikuisia avioerolapsia.

(sanot, että on helppo syyllistää.
jos tämäkin saitin kirjoitukset yhtään pitää paikkaansa,
niin helppoa näyttää olevan myös syyllistyminen.)