Mistä löytyy voima erota

Minua ei pelota yksin eläminen, vaan ennemminkin asuntotilanne. Opiskelijana ei ole varaa asua yksin. Pitäisi kai lähteä johonkin soluun asumaan jos meinaa erota.

Toki myös pelottaa huonon päätöksen tekeminen, emme ole puhuneet koskaan erosta, mutta suhde tuntuu menevän pikku hiljaa huonompaan suuntaan. Tyttöystävä ei ole kiinnostunut juuri mistään uudesta, täysin kaavoihin kangistunut ihminen.

Minä sain voimia erota siitä kun mies oli ilkeä, itsekäs ja jästipää. Lisäksi hän halusi elämältä ihan eri asioita kuin minä.
Talous romahti ja hädin tuskin saan maksettua vuokrani..Saati edes laskuja.

Nyt olen tavannut hyvän miehen joka on kiltti, avoin ja ymmärtäväinen.
Silti kaipaan entisen luo, ja itken ikävääni.
Kaippa se vielä joskus helpottaa..

Aloittajan kirjoitus kuulosti itseltäni noin puoli vuotta tai vuosikin sitten, tein eroa todella kauan, koska pelkäsin seurauksia. Luulin koko ajan että eroaminen olisi helpompaa, kun sitä on jo tehnyt niin kauan aikaa, mutta ei se ole, kyllä sitä itkua vaan riittää vuoden jokaiselle päivälle. Pieniä positiivisia yllätyksiä olen kuitenkin kokenut eroprosessin aikana, kuten se että kun menin katsomaan uutta asuntoa itselleni en romahtanutkaan vaan pystyin olemaan ihan normaalisti ja kun viimein löysin mieleisen asunnon, tunsin jopa iloa, miten kivaan kotiin pääsenkään muuttamaan. Yhteisten ystävien jakamisesta minulla ei ole kokemuksia. Tunnen oloni usein yksinäiseksi, mutta olen yrittänyt keksiä itselleni harrastuksia jossa tapaa muita ja yritän oma-aloitteisesti pyytää tuttuja tekemään kanssani asioita. Vaikka eron tekeminen on helvetin vaikeaa niin suosittelen että mitä nopeammin ryhdyt toimeen sitä nopeammin siitä pääset yli. Tuskimpa kivutonta eroa onkaan olemassa ellei kumpikin ole jo täysin kyllästynyt toisiinsa. Itseäni on auttanut se että annan itseni nyt surra niin paljon kun siltä tuntuu, uskon vakaasti että tämä on vain yksi vaihe elämässäni ja suruvaiheen jälkeen elämä alkaa taas hymyillä. Ei elämä eroon lopu. Tsemppiä, selviät kyllä hengissä!

Olen itse harkinnut pitkäaikaisen parisuhteen purkamista tylsyyden ja piittaamattomuuden vuoksi,sattuuhan se varmasti ja molempiin osapuoliin mutta tuntuu siltä että tarvitsen omaa aikaa ja varmuuden siitä että yksin on helpompi saada itselleen parempi olo ja onnellisempi elämä.
Oisko jollakin samantapaisia tuntemuksia?

ON samantapainen tuntemus ja itseasiassa usko, että näin on. On paljon helpompi olla yksin kuin epämääräisesti tuskaa tuottavassa suhteessa. Ero on yleensä vaikea, koska ei välttämättä haluaisi loukata toista enempää, mutta kumman kanssa joutuu elämään, itsensä vai jonkun toisen?

Itse olen justiin eronnut, ja vaikka tiedän sen sattuneen kumppaniin ihan tuhannesti, silti olen rauhoittumassa ja tyytyväinen, etten enää jatka hänen pompotteluaan ja tavallaan huijaamista sillä, ettei mitään ole vialla, vaikka oli.