Mitä mieltä te (sekä au pairit että vanhemmat) olette siitä, että miten paljon aupparilla on oikeus/velvollisuus kasvattaa lapsia vahtimisen lomassa? Tarkoitan siis ihan kunnon kasvattamista, sääntöjä ja rankaisemista (ei siis mitään ruumiillista kuritusta tietenkään, mutta esim ranteista tarttumista ja huoneeseen passittamista) ja ihan sellaisten yleisten käyttäytymissääntöjen opettamista.
Täällä mun perheessä on kaksi oikeasti villeintä ja hankalinta poikalasta keitä olen ikipäivänä vahtinut. Lasten mielestä on ihan okei esimerkiksi saada raivareita, jolloin he siis alkavat huutaa täyttä kurkkua ja myös lyövät minua. Tällaisissa tilanteissa olen yleensä kiskaussut hakkausvälineet pois käsistä, taluttanut ranteesta tai korvasta sivummalle ja tiukalla äänensävyllä (ei huutamalla) selittänyt, että tuollainen käytös ei ole sallittua. Lapset eivät myöskään tahdo syödä samaan aikaan muiden kanssa keittiön pöydän ääressä kokkaamiani ruokia, vaan heille kelpaa vain pizza, piiras ja sokeriset herkut, joita he napsivat pitkin päivää ihan omaan tahtiin kaapeista ja syövät missä sattuu. Tähän voi olla kyllä vaikea puuttua, mutta voinko ainakin yrittää luoda sellaisen säännön, että ruoka syödään pöydässä, ja herkkuja saa ainoastaan kun on edes maistettu oikeaa ruokaa? Pojat eivät myöskään siivoa jälkiään leikin jälkeen, vaan alkavat joko huutaa ja mököttää tai riehua, kun heille sanoo lelujen raivaamisesta. Saanko ns. painostaa lapset siivoamaan, vai annanko olla, siivoan itse ja toivon että äiti opettaa?
Terveisin: liian ankara toisten asioihin puuttuja vaiko tarpeellinen kasvatusapu?
Täällä mun perheessä on kaksi oikeasti villeintä ja hankalinta poikalasta keitä olen ikipäivänä vahtinut. Lasten mielestä on ihan okei esimerkiksi saada raivareita, jolloin he siis alkavat huutaa täyttä kurkkua ja myös lyövät minua. Tällaisissa tilanteissa olen yleensä kiskaussut hakkausvälineet pois käsistä, taluttanut ranteesta tai korvasta sivummalle ja tiukalla äänensävyllä (ei huutamalla) selittänyt, että tuollainen käytös ei ole sallittua. Lapset eivät myöskään tahdo syödä samaan aikaan muiden kanssa keittiön pöydän ääressä kokkaamiani ruokia, vaan heille kelpaa vain pizza, piiras ja sokeriset herkut, joita he napsivat pitkin päivää ihan omaan tahtiin kaapeista ja syövät missä sattuu. Tähän voi olla kyllä vaikea puuttua, mutta voinko ainakin yrittää luoda sellaisen säännön, että ruoka syödään pöydässä, ja herkkuja saa ainoastaan kun on edes maistettu oikeaa ruokaa? Pojat eivät myöskään siivoa jälkiään leikin jälkeen, vaan alkavat joko huutaa ja mököttää tai riehua, kun heille sanoo lelujen raivaamisesta. Saanko ns. painostaa lapset siivoamaan, vai annanko olla, siivoan itse ja toivon että äiti opettaa?
Terveisin: liian ankara toisten asioihin puuttuja vaiko tarpeellinen kasvatusapu?
Vastaukset 4
Vanhimmat
minkä ikäset lapset?
4 ja 6 :)
Kuullostaa siis aivan samalta, mitä mun hostperheessä tapahtuu. Hoidettavanani on kohta 6- vuotias tyttö, joka saa raivarin heti, jos asiat ei satu menemään hänen toiveidensa mukaan. Niiden aikana se huutaa mulle ja lyö. Oon monesti sanonut sille, etti noi voi tehdä toiselle ihmiselle, ja että hän satuttaa mua. Oon saanut mustelmiakin sen lyönneistä. Kerran korotin ääntäni ihan kunnolla, kun se taas päätti alkaa hakkaamaan mua. Ja tyttö oikeesti tais ihmetellä, miten silleen aloin hänelle puhumaan. Ja sit tietenkin meni ja kerto vanhemmilleen, että oon huutanut sille. En tiedä mitä tollasessa tilanteessa pitäis tehdä. Tuntuu et sen vanhemmatkin on välillä helisemässä tytön kanssa, kun se vaan raivoaa. Yleensä yritän pysyä niiden riidoista erossa ja meen sen tytön luokse kunhan sen on vähän rauhottunut.
Oon ollut perheessä koko kesän ajan (tällä hetkellä oon vierailulla Suomessa, mut tarkotus on mennä takasin parin viikon päästä) ja koko ajan perheen äiti on ollut kotona meidän kanssa. Perheessä on myös "palvelija", joka siivoaa ja laittaa ruokaa, ja erityisesti tätä siivoojaa tyttö pomottelee jatkuvasti. En jaksa katsella sellasta. Mut minkäs siinä teet, kun se on oppinu, että jos hän ei ite tee jotain, joku muu kyllä tekee.
Ja aivan sama juttu on meillä siivoomisen kanssa. Jos mainitsenkaan sanan leikkien siivoominen, ni se kyllä keksii jonkun muun jutun mitä hänen onnyt ihan pakko tehä ja sanoo mulle, että alota sinä niin tulen kohta takasin. Kun tajusin miten se välttelee siivoomista, aloin tekemään niin, et sanon esim että siivoot nuo kynät ja mä siivoon nää paperit, enkä koskenukkaan kyniin. Kyllä se loppujen lopuks ne sit siivoo, kun kymenennen kerran sille asiasta sanoo.
Jotenkin välillä tuntuu siltä, et haluisin opettaa sille, ettei elämä oo oikeesti sellasta, että joku siivoo kaiken sun puolesta, jos itteä ei taho huvittaaan. Eihän se lapsiraukka tuu pärjäämään elämässä, jos tuolleen luulee. Mut toisaalta en jaksais puuttua niitten kasvatus metodeihin. Varsinkaan kun en viettänyt oikeestaan ollenkaan aikaa sen lapsen kanssa täysin yksin.
Teidan kannattaisi keskustella tasta hostien kanssa. Jos he ovat sita mielta etta kasvatus on oleellista niin sitten kannattaa keskustella myos siita etta mita se heidan mielestaan tarkoittaa.
Itse olen hosti ja haluan etta au pair myos opettaa kayttaytymaan, eika anna 4-vuotiaan pompottaa. Olen huomannutkin etta au pair onnistuu tassa usein paremmin kuin toista tullut vasynyt aiti, jolla ei valttamatta pinna kesta jos heti alkaa kiukuttelu :) Mielestani omaan huoneeseen passitus, siivoamiseen kannustus ja herkkujen ja tv:n katselun rajoitus on taysin ok, usein valttamatonta, muuten kaikki menee ihan hullunmyllyksi. Tahan ei tosin kuulu huutaminen, ruumiillinen kuritus eika uhkailu. Yritan au pairini kanssa noudattaa samoja saantoja ja en kyseenalaista hanen auktoriteettiaan tyttareni edessa.