Sovitte, että tapailette ja tutustutte toisiinne ja muutaman kuukauden jälkeen tämä toinen päätyy lopputulokseen, ettei ole järkeä jatkaa pidemmälle. Siis suhdemielessä.
Haluaisitko tietää siihen syyt?
Haluaisitko tietää siihen syyt?
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 63
Vanhimmat
Oletko siis jättämässä tai jättänyt jonkun miehen? Kerro meille ekaksi MIKSI EI KELVANNUT.
En ole jättänyt, kun ei kerta yhdessä oltukaan. Mutta en siis halunnut jatkaa tapailemista enää, tiettyjen piirteiden takia, enkä ruveta seurustelemaan.
Vitttu mitä paskaaa. Ei se, että sinä yksipuolisesti olet päättänyt että ette seurustele, vaan "tapailette", tee siitä yhtään sen vähemmän jättämistä. Sinä jätit sen miehen senkin ämmä. Paina kalloosi se. Ja ala kertoa meille miksi mies ei kelvannut sinulle.
Olitkohan se sinä?
En mutta olen kyllästynyt kaltaisiisi naisiin. Olet halveksuttava, se on selvää, mutta sitä voidaan vielä tarkentaa. Jos kerrot miksi mies ei kelvannut, niin voidaan katsoa oletko todella halveksuttava vai vain kohtuullisen halveksuttava.
Otat vähän ihmeellisesti tuon parin kk:n tapailun jälkeen jättämisen. Eihän kenenkään kanssa ole pakko olla?
Taas joku nainen leuhkii miten antoi lemput jollekin miehelle. Jostain se on näköjään kaltaistesi naisten irvikuvien revittävä oma itsetuntonsa elämässä.
Eli sinä et haluaisi tietää olisiko sinussa jotain kehitettävää ajatellen seuraavaa tilaisuutta?
Mitä merkitystä tuolla asialla on? Jotain toista naista ne kyseiset piirteet ei välttämättä häiritse, siis jos puhutaan luonteen piirteistä (tähän ei sitten sisälly väkivltaisuus ym. skeida joka jokasen järkevän ihmisen pitäs itekkin tajuta itsestään). Minä en ainakaan aio alkaa muuttamaan luonnotteni ja olemaan joku muu vain sen takia että joku nainen ei jotain tiettyä piirrettäni hyväksyny.
Ei puhuta luonteenpiirteistä vaan sellaisista pienistä asioista joille olisi jotain tehtävissä jos vain haluaisi. Ja joihin muutkin naiset varmasti ovat kiinnittäneet huomiota. Tai niiden takia jättäneet huomioimatta.
Kun et kerro mitä ne pienet asiat ovat, niin keskustelu on aika turhaa.
Kuten tuossa alempanakin joku jo totesi, joissain tapauksissa siitä saattaa olla kaverille hyötyä. Riippuu niin paljon asiasta itsestään ja ihmisestä, kuinka hän osaa asian ottaa vastaan. Eipä tässä tuu muuta mieleen sun vihjailuista ku suikussa käynti ja vaatteidein peseminen.... :)
Valitettavasti nuokin vihjailut on menneet monelta ohi. Tullaan paskasissa farkuissa tapaamiseen uuden ihmisen kanssa, karhun juoksulenkkarit jalassa, aamurähmät silmäripsissä.
Mutta nämä ei nyt olleet tästä ko. tapauksesta.
Et vastannut omalta osaltasi vielä?
Niin kauan kuin et kerro mitä asia koskee, niin kukaan ei voi miettiä asiaa tosissaan ja vastata mitä tekisi tositilanteessa.
Kuten sanoin, moni tahoinen asia. Omalta osaltani voin kertoa esimerkkinä, että ennen halusin aina tietää.... Mutta, nyt se tuntuu jotenkin typerältä. Koska olen itse törmännyt tilanteeseen jossain ex nimesi syitä suhteen päättymiselle, mutta seuraava seurustelukumppani piti yhtä kyseisistä ex:n mainitsemista asioista parhaimpana ominaisuutenani.
Mutta haluaisitko itse tietää ne päätökseen johtavat syyt? Oli ne mitä tahansa tilanteessanne.
Mutta jos nyt hypoteettisesti kuvitellaan että ne liittyisivät jollain tavalla pukeutumiseen, joka olisi kertakaikkisen väärä tilanteeseen. Tyyliin menet naisen luokse kolmeksi päiväksi ja otat muka vahingossa mukaan kengiksi vain croksit (miten helvetissä ne nyt kirjoitetaankaan) mikä rajoittaa kyllä aikalailla sitä, mitä tänä aikana voidaan tehdä. Tai pukeudut aina vain urheilupaitoihin, joiden ainoa oikea väri on musta.
Ymmärtäisin tiettyyn pisteeseen asti. Jos mies on aivan täydellisen tyylitajuton ja pukeutuu aina niin väärin kuin voi olla, niin ymmärtäisin.
Tietäen kuitenkin naiset, nämä tyylivirheet, joista kirjoitat, ovat todellisuudessa sellaisia, että miehellä oli ulkoilutakki päällä kun menitte sinun vaatimuksestasi kauppoihin kiertelemään, tai miehellä oli epämuodikkaat housut kun menitte ystäväpariskuntasi luokse vierailulle, tai miehen tukka ei ollut Beckham-stailattu vaan pelkistetty miestukka. Tällaisiahan sinä tarkoitat. Aivan sama haluaisinko tietää, siitä ei ole kyse. Ongelma ei ole meidän eikä sen miehen. Ongelma on sinun omasi.
Noi crocsit on sellanen asia mistä voi mainita kuvailemassasi tilanteessa, mutta tuo paita asia nyt ei välttämättä sellanen ole.
"Tietäen kuitenkin naiset". No, mua et tiedä.
Miksi niin mukava mies on sitten niin yksin? Koska hän pukeutuu adidaksen verkkopaitaan ja crokseihin myös baariin mennessä. En yhtään ihmettele ettei ole tuohon ikään mennessä naisseuraa saanut. Silloin se on myös hänen ongelmansa.
Ja hänellä on kuitenkin IHANA pelkistetty miestukka.
Totta kai voi mainita, jos omasta mielestään kumppaniehdokas ei osaa pukeutua asiallisesti. Ja jos se on syynä siihen ettei jatka suhdetta on ihan reilukin sanoa se ääneen. Tietääpähän sitten mistä kenkä puristaa.
Siis jos jo vaikkapa viides nainen sanoo että "muuten olit tosi ihana mutta en voinut sietää sitä että aina sukulaisvierailuilla olit alasti" voi mies vetää tuosta johtopäätöksiä ja joko etsiä jatkossa naisia jotka eivät ole turhan tarkkoja tai muuttaa tapojaan.
Jos et liioittele, vaan mies usein oikeasti pukeutuu verkkopaitaan ja crokseihin, niin ehkä hienovarainen kommentti asiasta voisi olla paikallaan. Itse olisin hienovaraisesta kommentista kiitollinen.
Toisaalta. Mattinykäs tai uunoturhapuro -tyyliin pukeutuvat miehetkin saavat naisia, jos ovat tarpeeksi vaarallisia tai jännittäviä. Et siis voi olettaa, että verkkopaita ja crocksit olisivat maaginen este, jonka poistamalla mies parantuisi naisten silmissä kuin taikaiskusta. Jos mies on riittävän härski, aggressiivinen, ovela ja/ tai supliikki, niin mies saa pukeutua ihan millä tavalla ja kelpaa silti naisille. Go figure.
Ahaa, siis koska tämä mies oli hyvännäköinen muuten, työssäkäyvä, asui omassa talossa, hellä ja mukava niin ne olivakin ne todelliset syyt miksi kiinnostukseni ei herännyt.
Adidaksen urheilupaitaa en tule IKINÄ hyväksymään käytettäväksi kodin ulkopuolella, paitsi urheillessa.
Enkä mä kestä jos en saa ostella miehelle vaatteita, vaan aina kaikkeen vastaus on "liian värikäs" "liian raidallinen" "liian puuvillainen".
Olisi myös mielenkiintoista tietää mikä se asia oli.
Kerronpa sinulle jotain yllättävää. Itsekin sanoisin helposti naiselle, että "liian värikäs" tai "liian kuvioitu". Se ei kuitenkaan johdu siitä, että en missään nimessä haluaisi käyttää värikkäitä vaatteita tai että kokisin ne jotenkin vääriksi päälläni. Ei, se jothuu siitä, että olen tottunut siihen, että muut ihmiset, erityisesti naiset, edellyttävät että miehellä on päällä mustaa, sinistä, ruskeaa, harmaata, valkoista, tai jotain näiden sekoitusta. Taistelet siis sitä vastaan, että mies on sosiaalistunut niihin vaatimuksiin, joita sinäkin naisena, muiden naisten mukana, olet ollut asettamassa miehelle.
Ei hemmetti, sähän alat kuullostaa ihan mun exältä! Onneks oon päässy jo eroon hänen mulle ostamistaan raitapaidoista! :)
Epäilemättä. Jätän kuitenkin tällä kertaa paljastamatta muuta kun sen että ei liity vaatteisiin.
Ai siis edelliset naiset ovat asettaneet aikaisemmin eri vaatimuksia kuin minä nyt ehdotin?
Mutta kun ei niitä aikaisempia naisia ole ollut?
Good fot U :)
Naiset kollektiivina eivät halua, että miehet pukeutuvat värikkäästi tai koristeellisesti. Poikalapsi oppii sen jo tarhassa, viimeistään koulussa. Aikuisena mies voi toki, jos on erittäin vahva ja erikoinen persoona, pukeutua kuten haluaa ja ehkä saavuttaa sillä suosiotakin. Vähemmän vahvojen ja tavallisempien persoonien kannattaa kuitenkin pysyttäytyä siinä värittömässä peruspukeutumisessa, koska tavallisen miehen päällä värikkäät ja kuvioidut vaatteet näyttävät vain naurettavilta. ( aivan erityisesti naisten mielestä)
Voi hyvänen aika mitä kakkaa...
Ööh. Kyllä se on ihan ihmisten "kollektiivi", joka näitä vaatimuksia on esittänyt. Meidän koulussamme ainakin pojat haukkuivat poikia, joilla oli "liian" värikkäät vaatteet. Typerähän olet jos syytät jotain yksittäistä naista tälläisestä asiasta.
Minäkin tykkään värikkäistä vaatteista tai mustavalkoisesta pukeutumisesta. Haaleat värit taas ällöttävät. Olenko minäkin kuitenkin syyllinen siihen, ettet uskalla laittaa hawaii-paitaa päällesi?
Ymmärrän tavallaan edellisen kirjoittajan pointin siitä, että "kollektiivi" vaikuttaa ihmisen pukeutumisvalintoihin ja etenkin jos henkilö itse ei ole mitenkään muotiorientoitunut, kerran opittu kaava jää helposti päälle, ellei kukaan ole siitä pois opettamassa. Tietynlainen mitäänsanomattomuus pukeutumisessa antaa laumasuojaa, ja vaikka urheilupaitaan pukeutuminen olisikin tyylitöntä, niin siten tekevä yksilö ei kauhesti erotu suomalaisesta katukuvasta satojen samoin tekevien joukosta.
Se, että nainen ryhtyy pistämään miehen vaatekaappia kerralla uusiksi voi henkilöstä riippuen olla aika voimakas mukavuusalueen rajan ylitys. Riippuen muutosten suuruudesta se voi esim. riisua miehen henkisesti mainitusta laumasuojasta tai mennä yli sen rajan, joka miehen mielestä määrittelee miehekkään pukeutumisen kentän.
Se, mikä sinun silmääsi näyttää mauttomalta pukeutumiselta, saattaa miehen silmissä viestiä sitä, että hän on mutkaton tyyppi, jolla on rento asenne elämään. Herkkänahkainen voi kokea omaksuttuun tyyliin puuttumisen oman arvostelukykynsä, valintojensa ja elämäntyylinsä arvosteluna: en kelpaakaan sellaisena kuin olen, onko tuo henkilö sittenkin oikeasti kiinnostuneempi jostakin toisenlaisesta tyypistä.
Uskoisin, että tyylitajun kehittäminen ja mukavuusalueen laajentaminen asteittain vaikka sinne värikkäämpään pukeutumiseen päin on kuitenkin mahdollista. Sellainen taktiikka vaatii tietysti joustoa molemmilta osapuolita: ehkä on sittenkin pakko tyytyä siihen, että mies saa edelleen hoitaa ruokakauppareissunsa mieleisessään urheilupaidassaan.
Niin, eihän mun ole pakko lähteä mukaan kauppareissulle. Mutta sitten kun se rajoittaa myös käymistä esim. ravintoloissa...
Tota kohtaa jäin miettimään, että mun mielestä mauton pukeutuminen saattaa miehen silmissä näyttää mutkattomalta ja rennolta. Muiden miesten silmissä siis? Muiden miestenkö takia miehet pukeutuvat tai ei-pukeutuvat?
Se on toivottavasti sinun ansiota jos joku ei pukeudu hawaii-paitaan.
Kyllä se joillekin karhuille sopii. http://static.tvfanatic.com/images/gallery/angel-batista-photo.jpg :D
Tiedän miehen, joka ei suostunut laittamaan harmaata t-paitaa, koska siinä oli vaaleanpunaista tekstiä. Miehet eivät halua purkaa omaa äijätyyliään, siksi nuo kaikki näyttävät ja esiintyvät toistensa kaltaisilta. Naisille ei taas ole mikään ongelma käyttää mitä tahansa värejä, tai tyylejä, tai valita poikatytön rooli. Eikä tuo tietenkään ole naisten syytä, vaan miesten itsensä. Sillä miehet pitävät kaikkea äijämäistä parempana kuin naismaista ja sen perusteella muodostavat omat hierarkiansa.
Ja mitä aloitukseen tulee, niin usein näkee miesten valittavan sitä kun ei kerrota syytä miksi ei juttu toiminut. Mutta jos kertoo, pitää myös varautua toisen vihaan, harva pystyy asiallisena nielemään itsensä arvostelun.
Tuollaisista asioista, joita voi helposti itse korjata ja joita ei ehkä itse edes tiedosta voi huomauttaa. Eri juttu sitten sellainen, että on niin ruma, lyhyt yms. Se on vain ilkeyttä.
Voisi kai sen syyn kertoa, jos pystyy sen rakentavassa hengessä kertomaan. Sukulaisnaiseni oli ystävä yli kolmikymppisen miehen kanssa, joka aina puhui, kuinka hän se varmaan kohta kuolee, kun on vaikka mitä vaivoja ja valitteli vaivojaan.
Luonnollisesti miehen suhteet naisten kanssa eivät koskaan kestäneet 2 viikkoa kauemmin. Sitten tämä sukulaiseni suuttui ja sanoi syyn miksi tämä mies ei tule koskaan saamaan suhdetta. Kukaan nainen ei halua miestä, joka aina valittaa ja puhuu siitä, kuinka hän se varmaan kohta kuolee. Mies kiitti rehellisyydestä ja sanoi, että tämä oli ensimmäinen nainen, joka koskaan on sanonut hänelle suoraan, mikä on vikana. Mies löysi kuin löysikin itselleen vaimon vaikka oli noin 35 ja kaikki aiemmat suhteet olivat kestäneet vain viikkoja.
Hyvä esimerkki. Tätä juuri mietin että kannattaako olla rehellinen ja ehkä tehdä tälle palvelus vai antaa olla ja toivoa että löytää jonkun hienomman ihmisen kuin minä jota nää ei häiritsisi.
Toisaalta jos mies lähenee neljääkymppiä ja aikaisemmatkaan suhteet ei oikein ole ottaneet tuulta alleen niin voisin ajatella että muilla on ollut samoja mietteitä...
No mitä ihmettä sä tätä mietit?
Kerro pois, mies sitten ottaa opiksensa tai ottaa itseensä (ja saattaa silti myöhemmin ottaa opiksensa). Kun ei tiedä mikä asia on kyseessä voi tietenkin myös olla että joku toinen nainen olisi päinvastaista mieltä - mutta silti minusta ystävällisempää kertoa kuin olla kertomatta.
Kiitos kommentistasi ja mielipiteestäsi.
Eipä kestä. Sitä vartenhan täällä ollaan.
Maailma on siinä mielessä hyvä paikka, että sinun kaltaiset ihmiset vetää toisiaan puoleensa. Kyllä sekin mies, josta sinä kuvittelet että se on se oikea juuri sinulle keksii sinusta jotain vikaa ja etsii itselleen toisen naisen. Ei sinun kaltaiset sinkut pääse ikinä irti tuosta loputtomasta oravanpyörästä, jossa joku joutuu aina jätetyksi ja/tai vaihdetuksi. Kurja ja yksinäinen loppu häämöttää ~50 vuoden päässä.
Mutta mä haluaisin silti tietää, että voisinko tehdä jonkun asian toisin.
Enpä usko. Ei se lopputulos siitä miksikään muutu. Kylmä on se vanhainkodin yksinäinen huone niillä, jotka elämänsä aikana jatkuvasti kumppaniaan vaihtavat... Ainoa mikä lämmittää on se peitto siinä päällä... Ruutukuvioinen... Ja sitten tulee se viimeinen henkäys...
Näin puhuu nelikymppinen sinkkumies. Mistähän sulle löydettäis edes se ensimmäinen kumppani :)
Tässäpä tämä joidenkin (sukupuoleen katsomatta) joustamattomuus nähdään. Ennemmin ollaan yksin hamaan hautaan kuin muutetaan itsessä jotain joka ei muuta minää millään tavalla (ainakaan huonompaan suuntaan) vaan kyse on lähinnä pienistä itselle ehkä täysin merkityksettömistäkin asioista joiden muuttaminen saisi kuitenkin aikaan radikaalin muutoksen vastakkaisen sukupuolen kiinnostuksessa. No, mitäpä suhde tällaisen ihmisen kanssa olisi sitten? Parisuhde kun sisältää kuitenkin AINA vastaantulemista.
Niin siis tarkoittiko että minun pitäisi muuttua vai hänen?
Molempien pitää muuttua.
Puhuin yleisellä tasolla mutta tässä yhteydessä puhuin miehestä, että hänen kannattaa ottaa asia vastaan avoimella mielellä ja miettiä sitä (jos hänelle syyn kerrot). Tuo alempi vastaus ei ole minulta.
Tuo yläpuolellani siis ei ole minun. Ps. on väärin esiintyä toisena, keksi oma nimimerkki.
Näin on! Minäkin trimmaan nykyään nenäkarvojani ja peitän tummia silmänalusia. Yritän kasvaa ihmisenä myös.
00:02 lähetetty ei siis ole minun. vituttaa ihmiset jotka kirjoittavat toisten nimimerkeillä.
Toiset tahtovat tietää jonkun syyn, toisia taas ei kiinnosta kuulla kuin kyllä vai ei ja pipaut antavat syille. Toisia jonkin syyn tietäminen helpottaa asian hyväksymistä ja toiset kokevat sen täysin turhana tietona. Jotkut haluavat koettaa muuttaa itseään enemmän miellyttävään suntaan ja toiset taas etsiä mieluummin sellaisen jota ne seikat eivät vaivaa. Mitä merkitystä sillä tässä tapauksessa on mitä me omalla kohdalla toivoisimme. Ainut mikä merkitsee on tahtooko juuri se sinulta lemput saanut mies jotain syitä torjumiseen tietää vai ei. Eiköhän se sinulta sitä kysy, jos kiinnostaa tietää. Paitsi, jos toimit vain raukkamaisesti ja jätät toisen roikkumaan epätietoisena tilanteeseen ja toivomaan jatkoa mitä ei tule, kun vain katoat hiljaisuuteen.
Jään miettimään tätä ja lähden nukkumaan.
Hitusen noista syistä. Ongelmaksi useimmiten nousee se mitä toiset oikeasti tarkoittaa niillä syillänsä eli mitä ovat kehittäneet selittämään itselle "miksi tämä kumppani ei kelpaa". Esimerkiksi siis kovin usein mies ei tajua hölkäsen pöläystä näistä naisten syistä koska toinen ei niitä omia kokemuksia ei oikein osata selittää toiselle niin, että hän tajuaisi (ja sama varmasti toimii mieheltä naiselle pakeissa). Useimmiten ongelmaksi näissä tilanteissa nousee juurikin se silottelu, jota tehdään, että toinen ei kokisi niitä pakkeja niin sanotusti omaksi syykseen vaan pikemminkin pakkien antajan "viaksi".
Lopputuloksena ihmiset uppoutuvat näihin mantroihin, joita täälläkin hoetaan vähän väliä, koska niillä jotenkin onnistutaan selittämään tilanne niin, että myös vastakkainen sukupuoli sen ymmärtää (esim. naiset rakastuu renttuihin tai miehet haluaa vai seksiä). Ja se samainen sykli taas alkaa.
Veikkaisin, että ongelman ytimessä on nimen omaan tämä silottelu sekä ihmisten erilainen tapa käsittää asioita, käsitteitä ja erityisesti näitä syitä, joita "mitäs jos ollaan vaan kavereita" puheissa tulee yleensä esille.
Omalta kohdaltani muistan erään "ollaan vaan kavereita" -puheen, jonka sain kuulla naiselta, josta olin kiinnostunut, parisen vuotta sitten. Mitä siitä jäi minulle käteen? Välttelevä puhe, jossa nainen lähinnä painotti sitä kuinka hyvä tyyppi olin, mutta ei silti voinut ajatella minua kuin kaverina. Pääsyynä tähän oli se kuinka hän ei oikein ollut "valmis mihinkään suhteeseen" ja kuinka mukava kaveri olin, minkä takia hän halunnut uhrata hyvää kaverisuhdetta. Eli siis käytännössä nämä vakiosyyt, joita varmasti aika moni mies on saanut elämänsä aikana kuulla.
Puolisen vuotta tuon tapahtuman jälkeen sain kuulla ne "syyt", jotka olisin halunnut kuulla jo siinä samalla "ei kelpaa" hetkellä. Tuon puolisen vuotta olin kuluttanut opiskelemalla ja tutkimalla ihmisten, ja erityisesti omaa, käytöstä koska se nyt sattuu kiinnostamaan minua, mistä johtuen minä osasin esittää ne "oikeat" kysymykset, joiden avulla pystyin itse hahmottamaan mitä tämä nainen näillä "ei se sinusta johdu vaan minusta" -puheet oikeasti tarkoittaa. Eli siis sain tietää, että
- olin ollut liian helppo,
- liian suostuvainen kaikkiin oikkuihin,
- liian valmis sietämään kaikkea,
- liian hanakka olemaan yhteyksissä,
- otin suhteet puheeksi ennen kuin nainen oli asiaa kerennyt ajattelemaan ja minulle ehdottamaan
- ollut tarpeeksi demonstroinut kuinka minulla omia tekemisiä enemmän kuin tarpeeksi ilmankin häntä
- sekä olin antanut hänelle liikaa valtaa päättää omista asioistani.
Tämän kaltaisia asioita harvemmin tulee esille kun niistä "ollaan vaan kavereita" -puheista on kysymys, koska toista ei haluta loukata. Valitettavasti kuitenkaan niistä korulausepuheista, joilla ei haluta "loukata toista" ei kuitenkaan jää varsinaisesti sitä pääpointtia ikinä käteen kun se kätketään kaiken sen kohteliaisuuden alle.
Sen jälkeen kun nuo edellä mainitut asiat, sekä monia muitakin juttuja, olen itsekseni läpi käsitellyt ja "korjannut", olen havainnut totaalisen muutoksen näissä asioissa. Todella harvoin enää näitä "mitäs jos ollaan vaan kavereita" -puheita kuulee toisen suusta, pikemminkin tietynlainen kiinnostus persoonaani kohtaan kasvanut ja juttuun pääsee paljon helpommin. Samalla myös omat ennakko-odotukset ovat tyystin kadonneet, mikä huomaan heijastuneen kaikkeen kommunikointiini ja toimintaani. Useimmiten se nykyään olen minä, joka toppuuttelee toista ja käskee ottamaan ihan rauhassa.
Edit: uusi yritys
Toista ei tosiaan halua loukata, ja kertomalla ne syyt siinä tilanteessa ei kuitenkaan enää pelasta sitä tilannetta kun kiinnostus on jo lopahtanut.
Nämä syyt ei ole sellaisia, että "jos muutat itsessäsi nämä asiat, voimme edetä" vaan peli on menetetty jo. Kuten kai sinunkin esimerkissäsi.
Kiinnostus ei noussut tarpeeksi suureksi mainitsemiesi syiden takia.
Mutta olet siis tyytyväinen, että sait ne tietoosi.
Osuva postaus. Itsekin kävin läpi tuollaisen vaiheen, jolloin olin "liian helppo". Selityksenä kuuli sitten mm. sen legendaarisen että "kemiat eivät vain kohdanneet". On ihan oikeasti hyödyllistä kuulla asiallinen palaute siitä miksi ei synkannut. Jos se toinen osapuoli nyt sitä itsekään ihan täysin hahmottaa, tai pystyy pukemaan sanoiksi.
Tyhmät ihmiset eivät ymmärtäneet kysymystä että oli tarkoitus miettiä jos ite olisi samassa tilanteessa. Nämä palstalaiset tietäen tietysti tilanne täytyisi vaan kuvitella koska konkreettista kertomista ei ole. Ja eihän näissä miehissä ole mitään vikaa eikä kehitettävää, vaan kaikki on hyväksyttävä omana itsenään. Hah.
Taidat olla näitä "palstan miehiä" yleistyksinesi?
Tjaa. Tässä syitä miksi olen itse sortunut samaan kahdesti: en ole osannut sanoa ei tarpeeksi topakasti heti (mies ei vetänyt puoleensa, rumahko ulkomuoto) tai odottanut iskuyritystä (kaveriksi on livahdettu ja sitä kautta viereen hilauduttu) ja sitten en ole sitä vain saanut enää sanottua ja mitta on tullut täyteen lopulta ja kauhistus, ettei enää pääse eroon toisesta. Pohjimmiltaan 3 syytä vain mitkä vievät kiinnostuksen: ruma, tyhmä ja tylsä. Ja tietty hullut, pers.häiriöiset, sairaat ja vammaiset. Siis vikaa löytyy kaikista, mutta noista vioista ei yli pääse. Rumalla ei tee mitään, inhottaa katsoakin, saati koskea, tyhmää ei jaksa kuunnella, eikä voi luottaa missään asiassa ja tylsän kanssa olla möllötetään tai kitistään vain ja odotetaan kuolemaa. Yleensä kun ketä tahansa tarpeeksi tenttaa, syy hylkäämiseen löytyy juuri pohjimmiltaan jostakin noista.
No totta kai haluaisin tietää, kun kerran olisin noin pitkään halunnut jatkaa tutustumista ja pannut tunteitani peliin. Vois sitten ehkä ottaa jotain oppiakin ja ei tarvis jäädä ihmettelemään mikä oikein meni pieleen. Oikeastaan minusta tuossa vaiheessa on jo suorastaan vähintäänkin tuollaiset selitykset jo velkaa.
Lyhyesti: Enpä nyt silleen jos toinen ei kerro, koska se asia ei kuitenkaan muuta tilannetta (toinen sen varmaan olisi muutoin kertonut, jos kokisi asialle voi tehdä jotain ja jatkaa eteenpäin).
Jos toisella on haluja jatkaa kanssani jossain muussa mielessä (eteenpäin) esim. kaverina (siis jonain muuna kuin moikkaus), niin en nyt välttämättä silloin haluisi kuulla jotain negatiivisia mielipiteitä itsestäni. Eriasia jos asia/syy on häneen liittyvä, esim. on löytänyt toisen, tms. niin tietty silloin siitä ei tulisi otettua itseensä.
Jos taas tarkoitus on, ettei enää pidetä yhteyttä, niin olisihan silloin ihan kiva kuulla syyt. Mutta en lähtisi itse kyselemään.