“Sen oikean” etsimiselle on nykyajan psykologiassa erilaisia selityksiä. Yksi niistä on ns. symbioositeoria, jossa symbioosilla tarkoitetaan vauvan kokemusta yhteenkuuluvuuden tunteesta hoitajansa kanssa. Ihmisen suurin mahdollinen tyydytyskokemus on ilmeisesti se kun tyydytetty vauva nukahtaa hoitajansa syliin.
Vaikka ihminen varhaislapsuutensa symbioosisuhteessa olisikin sisäistänyt tunteen vanhempiensa rakkaudesta häntä kohtaan ja kehittynyt itsenäiseksi yksilöksi, saattaa hän pyrkiä uudestaan saavuttamaan sen kokonaisuuden tunteen, jonka koki symbioottisen partnerinsa eli hoitajansa kanssa. Ihmisen aikuistuessa ja tullessa sukukypsäksi on symbioottinen suhde jälleen mahdollinen saavuttaa. Ennen tätä ihminen on yrittänyt turvautua ns. siirtymäobjekteihin , jotka ovat lievittäneet eroahdistusta symbioottisesta partnerista: lapsuudessa pehmolelut ja nuoruudessa kaverit.
Ihmisen aivoissa on evoluution aikana aikaisemmin ja myöhemmin kehittyneitä kerroksia. Aiemmin kehittyneet vanhat aivot eli aivorunko ja limbinen järjestelmä, joiden tehtävä on itsesäilytys, arvioivat onko henkilö tai tilanne turvallinen. Ne toimivat etsittäessä ”sitä oikeaa”, koska niillä on tarve parantaa lapsuuden haavoja, jotka syntyvät jouduttaessa eroon symbioosista. Kukaan vanhempi ei kykene täyttämään vauvan kaikkia tarpeita, joten rakkaussuhteen funktio on korjata näitä lapsuuden puutteita. Vanhat aivot elävät jatkuvasti nykyhetkessä ja sekoittavat mahdollisen kumppanin tai ehdokkaan vanhempiin. Lapsuudessa hoitaja on luonut kuvan toisesta sukupuolesta. ”Siksi oikeaksi” vanhat aivot tulkitsevat henkilön, joka kykenisi antamaan saman tai paremman huolenpidon kuin lapsuuden hoitaja. Psykoanalyyttisen tulkinnan mukaan hän on taas se henkilö, jolla on vanhempien sekä hyviä että huonoja puolia. ”Sen oikean” löytäminen merkitsee paluuta lapsuuteen. Ideaalirakastetulle annetaan se rooli, joka äidillä oli symbioosin täyttymyksen hetkillä.
Suurin osa koko parinvalintaprosessista ja mahdollisesta suojautumisesta on alitajuista, joten ensiarvoisen tärkeää on mielestäni tulla tietoiseksi, mitä minulle tapahtuu ja mitä kysymyksiä minulla on ratkaisematta tai mitä yritän ratkaista juuri nyt. Ehkä ne ovat sen laatuisia, että ne estävät teitä ottamasta aidosti kontaktia toiseen sukupuoleen. Tilanne ikään kuin “lukkiuttaa” teidät. Tämä tietoiseksi tuleminen on ensimmäinen ehto, että jotain muuttuu.
Vaikka ihminen varhaislapsuutensa symbioosisuhteessa olisikin sisäistänyt tunteen vanhempiensa rakkaudesta häntä kohtaan ja kehittynyt itsenäiseksi yksilöksi, saattaa hän pyrkiä uudestaan saavuttamaan sen kokonaisuuden tunteen, jonka koki symbioottisen partnerinsa eli hoitajansa kanssa. Ihmisen aikuistuessa ja tullessa sukukypsäksi on symbioottinen suhde jälleen mahdollinen saavuttaa. Ennen tätä ihminen on yrittänyt turvautua ns. siirtymäobjekteihin , jotka ovat lievittäneet eroahdistusta symbioottisesta partnerista: lapsuudessa pehmolelut ja nuoruudessa kaverit.
Ihmisen aivoissa on evoluution aikana aikaisemmin ja myöhemmin kehittyneitä kerroksia. Aiemmin kehittyneet vanhat aivot eli aivorunko ja limbinen järjestelmä, joiden tehtävä on itsesäilytys, arvioivat onko henkilö tai tilanne turvallinen. Ne toimivat etsittäessä ”sitä oikeaa”, koska niillä on tarve parantaa lapsuuden haavoja, jotka syntyvät jouduttaessa eroon symbioosista. Kukaan vanhempi ei kykene täyttämään vauvan kaikkia tarpeita, joten rakkaussuhteen funktio on korjata näitä lapsuuden puutteita. Vanhat aivot elävät jatkuvasti nykyhetkessä ja sekoittavat mahdollisen kumppanin tai ehdokkaan vanhempiin. Lapsuudessa hoitaja on luonut kuvan toisesta sukupuolesta. ”Siksi oikeaksi” vanhat aivot tulkitsevat henkilön, joka kykenisi antamaan saman tai paremman huolenpidon kuin lapsuuden hoitaja. Psykoanalyyttisen tulkinnan mukaan hän on taas se henkilö, jolla on vanhempien sekä hyviä että huonoja puolia. ”Sen oikean” löytäminen merkitsee paluuta lapsuuteen. Ideaalirakastetulle annetaan se rooli, joka äidillä oli symbioosin täyttymyksen hetkillä.
Suurin osa koko parinvalintaprosessista ja mahdollisesta suojautumisesta on alitajuista, joten ensiarvoisen tärkeää on mielestäni tulla tietoiseksi, mitä minulle tapahtuu ja mitä kysymyksiä minulla on ratkaisematta tai mitä yritän ratkaista juuri nyt. Ehkä ne ovat sen laatuisia, että ne estävät teitä ottamasta aidosti kontaktia toiseen sukupuoleen. Tilanne ikään kuin “lukkiuttaa” teidät. Tämä tietoiseksi tuleminen on ensimmäinen ehto, että jotain muuttuu.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Symbioosi on molempiin suuntiin sama
Niin, eihän kummatkin voi vaan vauvailla.
"Saattaa""ilmeisesti" olla näin, tai sitten ei.