olen seurustellut tämän nuoren miehen kanssa nyt hiukan yli vuoden verran ja tämän vuoden aikana olen saanut häneltä suhteen alkuaikoina kerran ruusun ja sitten syntymäpäivä- ja joululahjat, jotka olivat vähän..noh olivat mitä olivat, ei mitään maailman parhaiten keksittyjä ja valittuja.
yllätyksiä ei ole tullut kuukausipäivinä eikä edes vuosipäivänämme. kyse ei edes ole siitä, että minun olisi pakko saada kalliita lahjoja poikaystävältä, vaan siitä, ettei hän yllätä minua ikinä millään muullakaan tavalla. ei tee aamupalaa ellen erikseen pyydä, ei valmista ikinä muutenkaan minulle ruokaa, tai yllätä esim. romanttisella illallisella. ei siis kertaakaan ole tätä tehnyt. hän ei ole ikinä vienyt minua ravintolaan syömään tai tarjonnut ruokia missään. hän on sitä mieltä, että hän itse on minulle se yllätys, jota kaipaan. noh..mielestäni se ei ole kovin yllättävää, että hän tulee luokseni sovittuna päivänä, antaa pusun ja lösähtää sohvalle katsomaan tv:tä.
muutenkin, jos satumme yhdessä tekemään ruokaa, yleensä se olen minä, joka maksan ostokset. itse kyllä tykkäisin antaa yllätyksiä ja lahjoja edes silloin vuosipäivinä. mutta en halua tehdä niin, koska tiedän etten saa itse mitään ja se voisi tuottaa kiusallisen tilanteen sekä miehelle että minulle.
itse olen aina ajatellut, että varsinkin suhteen alkuaikoina sitä toista osapuolta haluaa hemmotella ja yllättää tätä. onko poikaystävä sitten vaan yksinkertaisesti niin juntti, ettei tajua, vai onko tälläinen yleistäkin?
yllätyksiä ei ole tullut kuukausipäivinä eikä edes vuosipäivänämme. kyse ei edes ole siitä, että minun olisi pakko saada kalliita lahjoja poikaystävältä, vaan siitä, ettei hän yllätä minua ikinä millään muullakaan tavalla. ei tee aamupalaa ellen erikseen pyydä, ei valmista ikinä muutenkaan minulle ruokaa, tai yllätä esim. romanttisella illallisella. ei siis kertaakaan ole tätä tehnyt. hän ei ole ikinä vienyt minua ravintolaan syömään tai tarjonnut ruokia missään. hän on sitä mieltä, että hän itse on minulle se yllätys, jota kaipaan. noh..mielestäni se ei ole kovin yllättävää, että hän tulee luokseni sovittuna päivänä, antaa pusun ja lösähtää sohvalle katsomaan tv:tä.
muutenkin, jos satumme yhdessä tekemään ruokaa, yleensä se olen minä, joka maksan ostokset. itse kyllä tykkäisin antaa yllätyksiä ja lahjoja edes silloin vuosipäivinä. mutta en halua tehdä niin, koska tiedän etten saa itse mitään ja se voisi tuottaa kiusallisen tilanteen sekä miehelle että minulle.
itse olen aina ajatellut, että varsinkin suhteen alkuaikoina sitä toista osapuolta haluaa hemmotella ja yllättää tätä. onko poikaystävä sitten vaan yksinkertaisesti niin juntti, ettei tajua, vai onko tälläinen yleistäkin?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Minusta sinä tässä olet se "juntti" (oma sanasi). Jos poikaystäväsi ei miellytä, lopeta suhde, mutta älä kasaa hänen päälleen omia odotuksiasi äläkä yritä muuttaa häntä.
Kuinka nuoren miehen kanssa seurustelet? Tietysti on poikkeuksiakin, mutta (valitettavan) usein nuoremmilta miehiltä unohtuu tuo yllätysten tuottaminen. Vanhemmat miehet sitten puolestaan ymmärtävät sen päälle, liekö syynä elämänkokemus ja taito naisten "käsittelyyn" vai mikä.
Ehkä miehesi ei vaan tajunnut, että haluaisit saada vuosipäivälahjan? Joulu ja synttärit ovat aika selkeitä, mutta vuosipäivä on vähän niin ja näin. Toiset tykkää juhlia sitä, toisille se on yksi päivä muiden joukossa.
Mä en ole ikinä ymmärtänyt sitä, miksi ihmeessä pitäisi viettää kuukausipäiviä. Ne ne vasta turhia onkin. Vuosipäivää kyllä vietän ja ensimmäisen vuoden aikana jaksoin laskea että "Jee, nyt ollaan seurusteltu kolme kuukautta", mutta en tosiaan nostanut siitä mitään haloota.
Ei munkaan mies ostele hirveästi mitään lahjoja tai yllätä viemällä romanttiselle illalliselle, ellen mä erikseen pyydä tai anna suoraa vihjettä. Mutta sepä sopii mulle hyvin, tärkeämpänä pidän niitä arkisia hetkiä, tekoja jotka kertovat välittämisestä.
Jos lahjojen ja yllätysten puuttuminen häiritsee sua aivan hirveän paljon, niin huomauta siitä poikaystävällesi. Ei missään nimessä nalkuttamalla, vaan rauhallisesti puhumalla. Kerro, että susta olisi kivaa jos mies yllättäisi sut romanttisella illallisella joku päivä. Ja mitä jos seuraavan kerran lösähtäisit miehesi viereen sohvalle katsomaan tv:tä, unohtaisit yllätykset sun muut ja nauttisit läheisyydestä :)
Meilläkin takana seurustelua vasta vähän reilu vuosi, mutta mä en ole kertaakaan saanut edes ruusua ;) Tosin se voi johtua siitä, että mulla on paha tapa saada kaikki kasvit kuolemaan... Ja mitä tulee huonosti keksittyihin synttäri- ja joululahjoihin, niin ei ne miehet vaan osaa :D Suhteen ensimmäiset lahjat on kaikista vaikeimpia, kun ei vielä tunne toista niin hyvin eikä tiedä mistä toinen tykkää. Siksipä parasta on valita ne lahjat yhdessä, kerrot mitä haluat ja mies hankkii sen sulle. Hirveän epäromanttista, tiedän, mutta silloin ainakin saa juuri sellaisen lahjan mitä tarvitsee/haluaa/toivoo :)
parikymppinen on tämä mies. ja kyllä, minä nautin arkisista hetkistä hänen kanssaan ja siitä kun lösähdän viereen sohvalle (enhän edes osaa ikinä odottaa mitään yllätystä, koska tiedän että niitä ei tule) olen myös hienovaraisesti vihjannut miehelle tästä asiasta, mutta "ei hän saa ikinä mitään aikaiseksi, kerran MEINASI ostaa yllärin mutta se jäi siihen kun ei uskaltanut mennä korukauppaan sisään" -tyylillä tulee vastaukset. mulla on synttäritkin tulossa lähiaikoina ja pahoin pelkään, ettei sieltä tule edes synttärilahjaa enää. hän ei ole antanut minkäänlaista vihjettä sellaisen hankkimisesta, eikä tunnu, että hän olisi sellaista missään vaiheessa kerennytkään hankkia.
tuntuu pahalta kirjoittaa tästä asiasta, koska tunnen antavani itsestäni hirveän lahjojen perässä juoksijan -kuvan. kyllä mä siitä miehestä välitän ilman yllätyksiä ja lahjojakin. elämä vaan tuntuu niin samanlaiselta päivästä toiseen, kun hän tulee aina luokseni ja sen jälkeen katsotaan sohvalla telkkaria loppuilta. tiedän, että sitä se arki on, mutta arjen keskellä vaan olisi niin ihana joskus saada jotain yllättävää, oli se sitten teko tai ihan yllätyslahja tai kukkia tai suklaapatukka. mutta ei ikinä minulle. :/
No, jos tuolle tielle lähdet - että odotat yllätyksiä jatkuvalla syötöllä - niin voin kertoa, etten ole vielä tällaiseen ylläriautomaattiin eläissäni törmännyt. Ei sen puoleen, että olisin odottanutkaan.
Ystävälläni sitä vastoin oli poikaystävä, joka osasi yllättää - seurustelun alkuvaiheessa tuli ruusua ja lahjaa ovesta ja ikkunasta, sitten mentiin kylpylään ja risteilylle jne jne. No, sitten poikaystävä yllätti vähän toisella tavalla: kertoi lähtevänsä parin viikon lomalle YKSIN - lähtöpäivän aamuna tosin selvisi, ettei ihan niin yksin kuin väitti, vaan mukaan lähti toinen tyttöystävä.
Silloin tuumasin, ettei tuollainen touhu ole mistään kotoisin, vaan ennemmin olen sellaisen miehen kanssa, joka huolehtii ne "pakolliset" muistamiset eli synttärit, joulun ja vuosipäivän. Ja on muuten luotettava ja arjen tasolla välittämistään näyttävä kumppani.
en halua lahjoja joka päivä tai joka viikko. yllätyksiä voi tehdä/antaa muutenkin kun kukilla ja lahjoilla. ja kuten juuri sanoin, enhän saa näitä edes niinä "pakollisina" päivinä, kuten vuosipäivänä ja tuskin tulee syntymäpäivänäkään mitään.
Kumpi sinulle on tärkeämpi: poikaystävä, joka rakastaa sinua - vai yllätykset?
Ainahan voit laittaa poikaystävän kiertoon ja etsiä uuden - mutta varaudu sitten siihen, ettei tämä järkkäile sinulle ylläreitä yhtään sen ahkerammin kuin exäsikään.
Tuskinpa monikaan meistä panisi pahakseen yllätyksiä järkkäilevää kumppania - mutta elämä on niin paljon muutakin ja kaikea ei voi saada.
Tämä oli hyvä pointti. Olen kuvannut itseäni niin, että en ole kauhean yllätyksellinen kaveri missään mielessä :)
Kuulostaa sille että se poikasi on jo mies ja haluaa elää oikeassa eli arkisessa parisuhteessa eikä teiniprinsessaunelmassa kuten sinä. Ehkä se pitää oikeasti sinusta eikä vain sun bodysta.
Ihmiset jotka toteavat täällä jotain arjesta, niin väärässä olette.
On ihan totta, että kun suhde alkaa olemaan vakituinen, toinen huomioiminen jää vähemmälle, mutta jos tuntuu siltä ettei toinen näe paljoa mitään vaivaa, silloin on jokin pielessä suhteen kanssa.
Vaikka ollaan vakituisessa suhteessa, pitäisi aina muistaa huomioida sitä kumppaniaansa, on sitten kuinka kauan suhteessa oltu. Jotta suhde pysyy onnellisena, pitäisi aina seurustella sillä tavalla, kuin seurustellaan alkuaikoina, yrittää pitää se pieni kipinä tai muuten pidemmällä tähtäimellä edessä on ero, ollaan totuttu jo niin vahvasti siihen "arkeen" ettei edes osata vietellä kumppania tai yllättää.
Sinulle voisin sanoa, että jos miehesi ei ole osannut huomioida sinua nyt, ei hän osaa jatkossakaan. Jos pystyt tyytymään suhteeseen jossa sinua ei koskaan yllätetä, jää suhteeseen... Jos taas koet, että olet onneton kun et edes kerran vuodessa saa mitään yllätystä, lähde, koska turha sellaiseen, jonka kanssa ei täysin onnellinen ole, kannata tuhlata aikaa.
Kyllä sellaisia miehiä on, jotka huomioivat. Jotkut heistä tarvitsee sen että nainen kertoo millä tavalla olisi kivaa jos huomioitaisi, toiset tajuaa sen jo itse... Ja sitten on niitä, jotka eivät huomioi ja jos heille kertoo miten, niin ne tekevät sen seuraavana päivänä ja sen jälkeen eivät taas huomioi vuosiin.
Kannattaa nuo viimeisimmät vaihtoehdot kiertää kaukaa.
"Vaikka ollaan vakituisessa suhteessa, pitäisi aina muistaa huomioida sitä kumppaniaansa, on sitten kuinka kauan suhteessa oltu. Jotta suhde pysyy onnellisena, pitäisi aina seurustella sillä tavalla, kuin seurustellaan alkuaikoina, yrittää pitää se pieni kipinä tai muuten pidemmällä tähtäimellä edessä on ero, ollaan totuttu jo niin vahvasti siihen "arkeen" ettei edes osata vietellä kumppania tai yllättää."
Olen eri mieltä. Eroa ei pidä yrittää väkisin välttää vaan huomata yhteensopimattomuus mahdollisimman varhain, jotta elämää ei tuhlaa väkisin ylläpidetyssä suhteessa. Väkisin pinnistäminen jää viimeistään siinä vaiheessa, kun lapset tulevat mukaan, ne kun osaavat imeä vanhemmista viimeisetkin energianrippeet.
Eli rennosti vain, ja katsotaan viihtyvätkö molemmat suhteessa. Jos on kivaa yrittämättä, sillä on erinomaiset mahdollisuudet jatkua läpi elämän.
en väittänytkään tekstissäni että suhdetta pitäisi yrittää väkisin pitää yllä, vaan mainitsin siitä, että jos suhde on alussa sellainen, että osataan yllättää tosia ja huomioida, niin sitä pitää osata pitää yllä.
Yllättävän monesti, jos ei aina, kun tämä niin paljon puhuttu "arki" tulee, se tarkoittaa sitä että silloin pitäisi hyväksyä se asia ettei kumppania enää huomioida ja se johtaa lopulta eroon.
kumppania pitäisi huomioida sen arjenkin tultua samalla tavalla kun alunperin on ihastumisaikoihin huomioitu. se on koko tekstini pointti
Vanhemmat miehet osaavat muistaa naisia ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että heidän tyttöystävänsä, vaimonsa jne ovat kouluttaneet heitä vuosien varrella. Jos nuori poika ei ole hirmu romanttinen luonteeltaan eikä hän ole nähnyt vanhempiensa kodissa muistamista ja hemmotelua, niin mistäpä nuori poika sellaista oppisi varsinkin, kun nykyään avioerot ovat niin yleisiä, että moni poika kasvaa kahdestaan joko isänsä tai äitinsä kanssa.
Sanoisin AP:llle, että jos suhde on muuten hyvä, niin opettele sanomaan asiasta. Sano, että sinä VAADIT, että jos suhdetta jatketaan, niin pitää olla romanttisuutta. Toki se on vastavuoroista eli kumpikin muistaa synttärit ja joululahjat. Jos haluat, että mies muistaa myös muita päiviä, niin laita ne päivät hänelle vaikka puhelimen kalenteriin, niin hän tietää huomioida sinut. Tällainen "opettaminen" voi tuntua tylsältä, mutta eiks se oo niin, että vaikeistakin asioista pitää puhua?
Sano mitä suhteelta haluat. Joko olet hiljaa ja opettelet hyväksymään miehen ominaispiirteet tai sitten otat asian puheeksi ja sanot asian niin, että mies tajuaa sen. Sano, että sinun huomioiminen ei ole mikään suositus, vaan VAATIMUS, jotta suhdetta kannattaa jatkaa. Miehelle voi olla vaikea tajuta naisen ajatusmaailmaa, joten se pitää sanoa miehelle niin monta kertaa, että hän alkaa toteuttaa asiaa. Jos asia on miehelle "typerää naisellista vinkumista", niin siinä tapauksessa mies tuskin mitenkään muutenkaan huomioi sinua ja tarpeitasi. Parisuhde ei ole vaan sitä, että siitä otetaan parhaat palat, vaan parisuhteessa joutuu myös opettelemaan antamista.
Kuulostat ihan mieheltä, joka VAATII, että seksiä pitää saada, jos suhdetta meinataan jatkaa. Seksi "ei ole mikään suositus, vaan VAATIMUS, jotta suhdetta kannattaa jatkaa. [Nais]elle voi olla vaikea tajuta [mieh]en ajatusmaailmaa, joten se pitää sanoa [nais]elle niin monta kertaa, että hän alkaa toteuttaa asiaa. Jos asia on [nais]elle 'typerää [miehistä vonkaamista]', niin siinä tapauksessa [nainen] tuskin mitenkään muutenkaan huomioi sinua ja tarpeitasi."
Minusta jokainen olkoon oma itsensä. Jos ei kelpaa, olkoon kelpaamatta.
tämän keksit ihan omasta päästäsi.
Minä en ainakaan näe yhtään "seksi" sanaa tuosta vastauksesta.
Huomioiminen ja yllättäminen ovat kaksi eri asiaa. Maailma on pullollaan ihmisiä jotka eivät osaa tai älyä yllättää läheisiään, mutta voivat huomioida muutoin.
Minusta romanttiset yllätykset voivat olla kivoja ja mukava vivahde suhteeseen, mutta eivät missään nimessä hyvän suhteen edellytys tai mittari. Minulla on äääääääärimmäisen huomaavainen, ihana mies, joka ei kyllä yleensä tajua saippuasarja-romantiikasta tai yllätyksistä hölkäsen pöläystä. Ja mitä lahjoihin tulee, yksi vuosi hän unohti jopa joulun! Mutta hän ostaa leivälle juustoa josta tietää minun pitävän, suostuu katsomaan Sinkkuelämää, viikkaa lakanoita iltamyöhään jos minä saan päähäni että ne pitää viikata juuri silloin ja muistaa tasan mitä Filmtownin karkkeja haluan leffanamipussiini. Ja minä kokkaan hänen mielikseen joskus kokolihaa, hiivin yöllä erityisen hiljaa vessaan jos tiedän että miehellä on aikainen herätys, vähennän kälätystäni iltayhdeksältä vaikka itse olen illanvirkku ja kuljen mieluummin itse bussilla ja annan miehen käyttää yhteistä autoamme kuin pakottaisin hänet busseilemaan. Se ei ehkä ole yllättävää tai romanttista, mutta välittämistä ja huomioimista se on.
Jos yllärit on sulle tärkeitä, vaihda miestä. Mutta jos olet valitsemassa puolisoa loppuiäksesi, niin suosittelen arvioimaan ennemmin sitä arkipäivän huomiointia.
Yllätin naiseni viime viikolla sängystä vieraan miehen kanssa. Että on meitä ylläreitä järjestäviä miehiä olemassa.
Minusta suhde voi olla hyvä ilman yllätyksiä tai lahjojakin. Voithan kokeilla joskus yllättää hänet jollain lahjalla ja vihjata, että toivoisit itsekin vastaavaa yllätystä joskus.
Eikä ravintolaan toista tarvitse "viedä" syömään, vaan toinen voi ehdottaa että käytäisiinkö joku päivä ihan ravintolassa. Ehkä se tekee sen että toinenkin uskaltaa ehdottaa joskus samaa jos molemmilla on hauskaa.
Tuo että maksat kaikki ostokset aivan joka kerta, on ainoa asia mihin ehkä puuttuisin. Sanot, että haluat vastaisuudessa vaikka molemman ostavan jotain kun teette yhdessä ruokaa, koska se on teitä molempia varten. Tai sitten toinen tarjoaa aina toisella kertaa jne. Eihän se voi mennä niin että toinen seisoskelee vieressä kun sinä joka kerta valitset ja maksat ostokset.
Yllättäminen vaatii luovaakin ja spontaania ajattelukykyä, joten jos sellaista ei ole on aika hankalaa nyhjäistä tyhjästä. Toinen ei muuksi tule muuttumaan, vaikka itte päällään seisoisi.
Tosin en täysin ymmärrä, että minkä ihmeen takia toiselle osapuolelle asetetaan odotuksia tietyistä käytösmalleista ikään kuin parisuhde olisi jokin ennalta määrätty, tiukkoihin rooleihin sidottu näytelmä? Miksei ap itse voi olla suhteessa yllättäjä ja mehustaa arkea luovilla ideoillaan? Jos kerran tietää, mitä pitää tehdä on aika tukahduttavaa nököttää toisen vieressä vihjailemassa "voisitko, kulta, muuttua sellaiseksi kuin minä tahdon, niin minäkin voisin sitten palkita sinua olemalla sinulle kivempi"? Nimittäin aika helposti, jopa rakkauden huumassakin, ihminen herkästi kokee olevansa puutteellinen toisen odotuksien ääressä ja etenkin, jos toinen ei puhu niin kuin asia on. Suorituspaine kasvaa, joka lisää vain passiivisuutta.
Mitäpäs, jos kertoisit itsestäsi enemmän? Mieskaverisi ei ole selvännäkijä, joka tietää kaiken mitä päässäsi liikkuu ja mitä toivot, vaan ihan yksinkertaisella selkokielellä kuvailet kuinka sinusta yllätyksellisyys ja huomaavaisuudet ovat asioita, joita mieheltä odotat..Voi olla, että mieskaverisi toteaa sinun elävän saippuasarjojen elämänfilosofiassa ja lähtee etsimään vähemmän ylläreitä kaipaavaa uutta naisystävää. Sinun ei kuitenkaan kannata kuluttaa arkeasi olemalla tyytymätön toiseen, koska varmasti nurkan takana odottaa joku joka on sinulle sopivampi.