Kirjoitin tuossa aiemmin ja kyselin, mitä tehdä, jos kohta tuleva turvapaikka/oleskelulupapäätös on Hallinto-oikeudelta kielteinen. Nyt alkaa stressi jo tuntua kotona ja miehen hermot ovat aika hajalla. En voi puhua hänelle mitään mistään, ainakaan oleskelulupaan ja parisuhteeseen liittyvää, kun hän on jo pakkaamassa laukkuaan ja lähtemässä pois. Jos kielteinen päätös tulisi ja tämä odottelu on kalvanut parisuhdettamme tällä tavoin, niin miten sitä sen jälkeen jaksaisi taistella, kun ei enää edes ole varma toisen tunteita, kun ne näyttävät heilahtavan puolelta toiselle, tänään kaikki hyvin, huomenna jo pakataankin tavaroita :(. Onko teillä muilla tämä tilanne johtanut parisuhdekriiseihin ja miten olette kestäneet yhdessä?
parisuhdekriisi oleskelulupapäätöksestä
-hämmentynyt-
34585
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
kyllä siis tosi paljon samaa minulla kuin sinulla,nyt menossa tällähetkellä..minun poikaystävälläni myös "hermot kireellä" ja mieli ala vaihtelee puolelta toiselle..olen koettanut ymmärtää häntä kun vaikea tilanne edessä myöskin jännitävä,että mitenkä käy.tulevaisuudesta ei siis varmuuttaolen kuitenkin ollut tukena asian keskellä ja yrittänyt paljon ymnmärtää.varmasti itsekin olisin sekaisin tavalla tai toisella jos elämääni koskisi jokin suuri päätös tulevaisuuttani koskien ja kaiketi sinäkin? uskon,että jos mies on ollut sinua kohtaan sellainen aito ja rakastava niin on hän myös sitä nytkin.se vain,että tälläiset suuret asiat voivat laittaa ihmisen päänpyörälle ja ei välttämättä ole kokoajan tai ollenkaan oma itsensä.varmasti miehellesi merkitsee paljon,kun olet hänen rinnallaan ja tietenkin myös hänkin sitten kun tilanne ratkeaa ja toivon mukaan saatte olla yhdessä :) sinähän kultasi tunnet ja punnitset onko hän ollut sulle aito ennen tälläistä sählinkiä,joten se kertokoon sinulle toivon mukaan.toivotan teille onnea ja voimia sinulle kyllä tosi rakkaus kestää vaikeatkin ajat jopa sellaisetkin jotka ei välttämättä ole itse aiheutettuja.
"sinähän kultasi tunnet"
Voi kun tämä olisikin aina totta. Mutta niin kova kiire vain tuntuu olevan usein, että ei oikein voi tuntemisesta puhua.
Meillä tuli parisuhderiisi.Aikamoinen riisi se olikin, sekoitimme nääs puuroriisiä ja yasmin riisiä keskenään, hyvää oli.
Vetelimme koko keittimellisen puokkiin, koska oleskelulupapäätös tuli ja tietenkin myönteisenä, olihan vaimoni oikealla asialla.
Kestikin vain pari viikkoa.Kyllä parisuhderiisit oli hyvää :)
Yleensä ottaen jos pari on naimisissa ja kaikki paperit on kunnossa, ja vielä mies on JO Suomessa, lupa heltiää aika helpostikin.
Vaan mikäköhän mahtaa olla kielteisen vastauksen syytä, hieman alkoi kiinnostamaan. Turvapaikan hakijoita ymmärrän kyllä maasta ulos potkittavan, koska heillä ei mikään oikea hätä olekaan. Kuinkahan monta "turvapaikanhakijaa" tännekin on pesiytynyt vaikka mitään todellista vaaraa omassa maassa ei ole ollutkaan. Se ettei elintaso ja sosiaaliset etuuden ole kotimaassa riittävää tasoa, ei ole mikään syy turvapaikan haulle.
Kuten eräskin afrikkalainen mies joka tuli "turvapaikanhakijana" Suomeen. Millainen mies voi oikeasti jättää vaimon ja kaksi lasta kotimaahan hirveän sodan runtelemiin olosuhteisiin, jos siellä oikeasti on niin vaarallista?
samaa käydään meilläkin läpi !! olis mukava vaihtaa kommentteja
En tosiaankaan ymmärrä miksi te naiset itsenne sotkette liemeen noiden ulkkisten kanssa? Ottakaa suomalainen mies, niin voitte keskittyä opiskeluun, talon rakentamiseen, yhteisten ystävien ja sukulaisten tapaamiseen etc. Noiden ulkkisten kanssa on tuota samaa vääntöä alusta loppuun, ja ainahan siinä huonosti käy.
No omistusasunto jo on ja opinnotkin suoritettu. Taloa tuskin haluan rakentaa. Sukulaisiakaan ei paljon ole. Perheen parissa viihdyn parhaiten. Kas kun ei työelämän ohella ole aikaa seurustella tuhatta vuotta ennen kuin suomalainen mies vihdoin päättää, kelpaanko. On vähän vaikea vaan "ottaa" suomalaismiestä. Ensin pitäisi tutustuakin jossain ja kun ei käy missään muualla kuin ruokakaupassa ja töissä, niin vaikeapa se on tutustua. Miksipä siis ei ulkkismiestä?
Älä valita, itse olet tuohon tilanteeseen itsesi laittanut, pidä hyvänäsi.
Enhän minä valitakaan. Mihin tilanteeseen? Ai siihen että on asunto vai siihen että opinnot on suoritettu vai siihen, että on mukava ja komea mies?
Jotkut naiset ovat heikkoina ulkomaalaisiin, olkoon mistä kehitysmaasta tahansa, tai millainen turvapaikanhakija tahansa, ei muuta kuin äidin vaistot heräävät ja sellaisia aletaan hyysätä, voi jessus.
Mikä sinua siinä vaivaa? Anna naisten hyysätä ihan mitä haluavat.
Olethan sinä tutustunut turvapaikanhakijaankin, vaikka et missään käy.
Hyysätkööt vaan niin kauan kuin omia rahojaan miehiinsä käyttävät, ei muiden verorahoja. piste.
No voi hyvät hyssykät. Suomalaista ei siis voi "vaan ottaa" mutta ulkkiksen voi! Vähän niin kuin lemmikkieläimen? Sellaista se kuule oikean parisuhteen muodostaminen on: siihen täytyy satsata aikaa ja vaivaa. Jos ei ole siihen valmis, niin sitten kannattaa unohtaa koko juttu ja elää yksin. Ei parisuhteita saa "avaimet käteen" -periaatteella. Ja jos joku sellaista tarjoaa, ymmärtää järkevä ihminen, että liikkeellä ei silloin ehkä olla ihan puhtain jauhoin.
"On vähän vaikea vaan "ottaa" suomalaismiestä. Ensin pitäisi tutustuakin jossain ja kun ei käy missään muualla kuin ruokakaupassa ja töissä, niin vaikeapa se on tutustua. Miksipä siis ei ulkkismiestä?"
Järkyttävää lukea tällaista tekstiä!
Vai meinasit että kun ei oo aikaa tutustua miehiin niin käympä sellasen noutamassa pakolaiskeskuksesta. Tottahan toi kyllä on että 99% heppoisin perustein oleskelulupaa hakevista on valmiita menemään naimisiin kenen tahansa kanssa jos sen kautta oleskelulupa varmistuu.
Mut ainoastaan joku marsu, kani tai vastaava lemmikki haetaan lemmikkieläinkaupasta MUT EI MISSÄÄN TAPAUKSESSA aviopuolisoa oteta tutustumatta kunnolla tulevaan puolisoonsa. Tää pitää erityisen hyvin paikkaansa silloin jos kumppani on eri kulttuurista ja vielä enemmän erityisesti silloin jos kumppanilta puuttuu kaiken lisäks vielä oleskelulupakin!
Ei kirjoittamani lause tarkoita myöskään sitä, että ulkomaalainen "otetaan" vaan vastasin vain ed kirjoittajalle. Sattumoisin tapasin nykyisen mieheni eli sama pätee suomalaisiin kuin ulkomaalaisiin: ei miestä noin vain "oteta". Ja eihän sitä voi suunnitella kehen sitten lopulta törmää ja tutustuu. Nyt vain satuin tutustumaan ulkomaalaiseen mieheen vaikka en käy erityisesti missään. Olipa taas kerran järkyttävää tekstiä...kyllä nyt oma tulkintasi oli vähän sattumanvarainen.
...se "ottaa mies" oli nimimerkin "kokemusta on" käyttämä termi, ei minun termini. Vastaus oli vain ja ainoastaan hänelle eikä siis laajennettavissa yleistyksiksi kuten pari kommentoijaa on tehnyt tässä...
Tiedät kaiken elämästä ja valinnoista. Hyvä niin :). Mutta luuletko tosiaan, että miehen voi vain noutaa pakolaiskeskuksesta. Eiköhän sielläkin asuvilla miehillä ole ihan yhtä lailla älyä kuin muilla ja ihan he tekevät omat päätöksensä jne.
Niinpä olenkin. Ottaisivatpa suomalaiset miehet siis mallia ulkomaalaisista: naisiin voi tutustua muuallakin kuin ravintoloissa ja yöelämässä.
Suomalaisten miesten Thaimaan vaimonhakumatkat?
"Eiköhän sielläkin asuvilla miehillä ole ihan yhtä lailla älyä kuin muilla ja ihan he tekevät omat päätöksensä jne."
Tämäpä juuri :)
Suuri osa miehistä jotka tulevat hakemaan "turvapaikkaa" Suomesta ilman oikeaa syytä tietävät jo tänne tullessaan että turvapaikkaa ei hänen esittämillään syillä saa vaan hänen on nopeasti löydettävä suomalainen puoliso joka takaa oleskeluluvan, ja jos ei tätä jo tänne tullessaan tiedä, asia selviää hänelle välittömästi viimeistään pakolaiskeskuksessa.
Mitä itse tekisit vastaavassa tilanteessa jos vaihtoehdot ovat joko lähteä saman tien takaisin kotimaahansa tai avioitua suomalaisen kanssa?
Niinkuin tuossa jo mainittiin, jos rakkaus on aitoa, se kestää tyynet ja myrskyt. Itselläni tilanne, jossa miesystävälle tuli kolmas kielteinen päätös ja samantien käännytys. Olemme olleet koko kesän yhdessä ja olimme juuri muuttamassa yhteen asumaan, kun hän joutui lähtemään, edes työpaikka ( vakituinen) ei sitä oleskelulupaa antanut. Nyt on sitten suunnitelmissa, että minä menen sinne ja menemme naimisiin.
Ja niille jotka sanovat, eikö suomalaiselle suomalainen kelpaa, sanon, ettei ole kyse ihonväristä,. vaan ihmisestä ja sydämestä. Suomalaisissa niinkuin ulkomaalaisissakin ihmiset ovat persoonia, joita ei voi mielestäni luokitella kulttuurin, ihonvärin tai uskonnon mukaan.
Suomalaisten maine ulkomailla on, varsinkin miesten, ettei muuta osaa kun lenkkimakkaraa nassuun vetää ja kaljaa kyytipojaksi, mutta sekin on yksisuuntainen ajattelu. Suomessa on paljon ihania miehiä, mutta jos kohdalle sattuu ulkomaalainen, joka on sydämesi puolikas ( mies tai nainen) hän on ihminen, siinä kuin suomalainenkin.
Sinulle hämmentynyt, jos haluat seurata tuntemuksiani ja byrokratian kiemuroita ja sydämen tuskaa, tässä blogini linkki:
http://kukapelkaamustaamiesta.vuodatus.net/
Nigeria, sehän sanookin jo kaiken, huhhuh.
Siis kertooko blogi sinun todellisesta elämästäsi ja tunteistasi?
Vetoan sinuun, että edes pienen lapsenlapsesi takia miettisit vielä edesottamuksiasi ja ainakin turvaisit omaisuutesi, ennen kuin syöksyt naimisiin.
Missä "ulkomailla" suomalaista miehistä on kertomasilainen käsitys? Kyllä Suomi tunnetaan ulkomailla aivan muista asioista kuin lenkkimakkarasta ja kaljasta: huipputeknologiasta, korkeasta koulutustasosta, kilpailukyvystä, designistä, jopa seitsemänkymmenen vuoden takaisista sotasaavutuksista ja velkojen maksusta tai vaikkapa loistavista oopperalaulajista, joista monet ovat miehiä. Toivottavasti sydänkäpysi ei ole parjannut sinulle suomalaisia miehiä.
Oleskelulupaa ei evätä aiheettomasti. Sinun kannattaisi ottaa selvää eväämisen todellisista syistä. Mietipä, miten toimisit, jos jollakulla suomalaisella miehellä olisi yhtä epäilyttävä tilanne. Saanen uskoa, että miehen "mustuus" on tässä pienin tekijä. Muutenkin ihonvärin korostaminen on minun mielestäni melko kummallista.
Kyllä oleskeluluvan epäämiseen tarvitaankin todella painavat syyt. Mutta Migrihän/viranomaiset eivät saa tuota syytä tuoda julki.
Jos oma mies saisi kieltävän, alkaisin vahvasti epäilemään mitä taustalla mahdollisesti on. Ja joo, ehdottomasti avioehto kehiin, varsinkin jos on jo ennestään jälkipolvi olemassa!!
Nigerialaisista minulla on jonkin verran kokemusta ihan koulutusmaailmasta, ja voin sanoa että kokemukseni perusteella yrittävät huijata jo pienissäkin asioissa, kuten työn valmistumisesta ajallaan. Valehtelu on heille jotenkin luontaista ja jopa hauskaa, ihankuin he nauttisivat siitä pelistä että jäävätkö valheista kiinni vai ei. Tämä on kulttuurinen peruspiirre, ja vaikuttaa satavarmasti myös parisuhteeseen!
"Muutenkin ihonvärin korostaminen on minun mielestäni melko kummallista. "
Samaa mieltä. Varsinkin ihonvärin ja kansallisuuden rinnastaminen tähän tyyliin:
"Ja niille jotka sanovat, eikö suomalaiselle suomalainen kelpaa, sanon, ettei ole kyse ihonväristä..."
Suomalaisissakin on kaikenvärisiä, ihonväri kun ei ole kansallisuuskysymys. Tiedoksi vain aloittajalle. Ihonvärin korostaminen kertookin kenties enemmän kirjoittajan itsensä (mustavalkoisesta?) ajatusmaailmasta kuin mistään muusta.
En ole maininnut halaistua sanaa ihonväristä.
Mainintani ihonväristä oli tarkoitettu nimimerkille "Vain elämää" ja viittasi hänen blogiinsa "Kuka pelkää mustaa miestä".
Kävin tsekkaamassa blogisi. Ihan ystävällinen varoituksen sana: jos miehesi on sinua reilusti nuorempi, on erittäin todennäköistä että hän käyttää sinua vain hyväkseen. Kai olet tietoinen siitä, että suurin osa vanhempien suomalaisten naisten ja reilusti nuorempien, kehitysmaista tulevien miesten suhteista on silkkaa lumetta miehen osalta? Tämän kuuleminen ja ajatteleminen on varmasti vaikeaa ja aiheuttaa sinulle pahaa mieltä, mutta se on valitettavasti totta, hyväksyitpä sitä tai et. Jos silti aiot lähteä suhteeseen, älä tee niin suinpäin, vaan turvaa selustasi. Ja pidä mielessäsi tosiasiat koko ajan, jottet sitten aivan romahda, kun mies paljastaa todellisen karvansa. Tuskinpa lapsesikaan haluavat nähdä sinun rikkovan itsesi, tai pikemminkin jonkun rikkovan sinut. Toivotan onnea ja voimia.
On useitakin keinoja testata onko mies vakavissaan rakastunut.
Mutta epätoivonen vanha nainen on niin typerä että vaikka kaikki faktat vetää pöytään, niin silti sama sokeus jatkuu.
Sano miehelle että olet harkinnut muuttoa hänen kotimaahansa. Sano että haluat avioehdon, ja että sinusta olisi mukavaa jos mies kantaisi elannon kotiin ja voisit itse jäädä kotiin. Vedä niinsanotusti kaikki matot hyväksikäytön alta. Hyväksikäyttäjä ei ilveelläkään halua luopua a) Suomessa asumisesta b) naimisiinmenosta c) rahaetuuksista. Ei sinun tarvitse tosissaan olla, annat vaan ymmärtää että olet pohtinut moisia ja katsot miten toinen reagoi.
Kyllä kusettajan saa kiinni jos vaan uskaltaa olla itselleen rehellinen. Todella rakastunut mies lähtee kanssasi vaikka Namibiaan ja lupaa tehdä kaikkensa jotta saisit olla kotona - eikä vaadi muuta kuin olla kanssasi.
Avioehdon kanssa on syytä olla täysin tosissaan ja vaatia siihen miehen allekirjoitus todistajien tai mieluiten asianajajan ja tulkin läsnä ollessa. Ei kielitaidoton, Suomen lainsäädäntöä täysin tuntematon mies mitään leikkipuheita usko eikä ymmärrä, vaan olettaa ilman muuta, että vaimon omaisuus kuuluu hänelle sekä ennen että jälkeen avioeron.
Sama koskee sekä nuoria että vanhempia naisia. Nuoruus ei pelasta huijatuksi tulemiselta.
Ei noin rakstuneita miehiä olekaan! Kaikki nykyaikana vaan ajattelee omaa mukavuuttaan.
Lupaa odoteltu 10 kk ja nyt riitti riitely! Mies ulkoruokintaan.
Jos se on riitelyä alusta asti niin se on sitä myös kun olette aviossa kokemusta on. Itse en jaksanu takoa päätä seinään kun ei siitä kerta kummempaa tullut vaikka itse annoit 100% suhteeseen ja ukko antoi 10% jos sitäkään.
So i said bye bye and don't let the door hit you on your way out.
Se oli sillä siisti ja se kokemus oli mamuista ihan tarpeeksi tälle flikalle että päätin toista ei tule.