Kokemuksia muilta miehiltä saa naisiltakin tulla jos haluavat. Eli kysyisin mikähän siinä on että olen menettänyt kaikki nuoruus ajan kaverini. Itsestäni en löydä mitään sellaista vikaa josta se voisi johtua. Olen nyt löytänyt jo muutama vuosi sitten uuden kaveri piirin joten ei se silleen haittaa enää. Mutta ihmetyttää mistä se voisi johtua kun olen aina ollut omasta mielestäni todella hyvä kaveri nykyisille ja entisille kavereilleni.
Huomaan kyllä että kaverini ovat viihtyneet seurassani ja ovat kehuneet minua hyväksi kaveriksi. Mutta yhtäkkiä vain entiset kaverini hävisivät eivät enää soittaneet yleensä koskaan eivätkä muutenkaan pitäneet yhteyttä. Kun yritin soittaa ja sopia tapaamisia heille ei enää koskaan sopinut. Lopulta he eivät vastanneet enää puheluihini eivätkä soittaneet takaisin vaikka oli jo mennyt kuukausia kun olimme olleet yhteyksisssä. Kerran yksi entinen kaveri soitti noin vuosi siitä kun olin viimeksi ollut puhelin yhteydessä. Tosin sanoin että vähän myöhäistä soittaa näin pitkän ajan kuluttua.
Hän selitteli jotain että on kiireinen mies ei ole enää vuosiin kuulunut kenestäkään.
Onkohan tämä vain normaaliin elämään kuuluvaa että nuoruus ajan kaverit jostain syystä ei enää halua olla samojen kavereiden kanssa ja haluavat vaihtaa kaveripiiriä eli silloin minä olen epänormaali kun en itse ruvennut omasta aloitteestani vaihtamaan kaveripiiriä. Vai eikö miesten naiset kun rupeavat seurustelemaan halua että miehet tapaavat kavereitaan. Itse kyllä olen kavereideni kanssa lähes kuukausittain vaikka minulla on vuosia ollut vakava seurustelu suhde naisen kanssa. Rakkaani monesti on myös mukanani kun vietämme aikaa kavereideni kanssa. EI YMMÄRRÄ
Huomaan kyllä että kaverini ovat viihtyneet seurassani ja ovat kehuneet minua hyväksi kaveriksi. Mutta yhtäkkiä vain entiset kaverini hävisivät eivät enää soittaneet yleensä koskaan eivätkä muutenkaan pitäneet yhteyttä. Kun yritin soittaa ja sopia tapaamisia heille ei enää koskaan sopinut. Lopulta he eivät vastanneet enää puheluihini eivätkä soittaneet takaisin vaikka oli jo mennyt kuukausia kun olimme olleet yhteyksisssä. Kerran yksi entinen kaveri soitti noin vuosi siitä kun olin viimeksi ollut puhelin yhteydessä. Tosin sanoin että vähän myöhäistä soittaa näin pitkän ajan kuluttua.
Hän selitteli jotain että on kiireinen mies ei ole enää vuosiin kuulunut kenestäkään.
Onkohan tämä vain normaaliin elämään kuuluvaa että nuoruus ajan kaverit jostain syystä ei enää halua olla samojen kavereiden kanssa ja haluavat vaihtaa kaveripiiriä eli silloin minä olen epänormaali kun en itse ruvennut omasta aloitteestani vaihtamaan kaveripiiriä. Vai eikö miesten naiset kun rupeavat seurustelemaan halua että miehet tapaavat kavereitaan. Itse kyllä olen kavereideni kanssa lähes kuukausittain vaikka minulla on vuosia ollut vakava seurustelu suhde naisen kanssa. Rakkaani monesti on myös mukanani kun vietämme aikaa kavereideni kanssa. EI YMMÄRRÄ
Vastaukset 13
Vanhimmat
Itse menetin kaverin aivan täysin erilaisten kulutustottumuksien takia.
Minä olin pihi, kaveri ei ollut.
Tilanne on nyt se, että tää kaveri edelleen melkein 30v:nä asustaa vanhempien kanssa, kaikki rahat on mennyt, työ ei kiinnostanut. Aika vaikea sen tuloilla on edes muuttaa mihinkään.
Tilanne lähti ihan kokonaan käsistä, mutta sitä törmää nuorena sellaisiin ihmisiin, joiden kanssa ei ole samalla aaltopituudella.
Vastaan naisena, että tuo on ihan tyypillistä. Pikkuhiljaa parinkympin jälkeen kaverit alkavat karsiutua. Ensimmäinen "erä" menee silloin kun suurin osa alkaa seurustella vakavasti siinä 20-30 -vuotiaana ja ei ole enää aikaa eikä halua pitää yhteyttä kaikkiin kavereihin. Osalle myös muodostuu selkeät "pariskuntaporukat". Toinen erä menee silloin kun aletaan perheellistyä ja pidetään mieluiten yhteyttä toisiin perheellisiin ja tiettyihin lapsettomiin, esim. kummeihin. En usko että suurimmassa osassa tapauksista seurustelukumppani kieltää tapaamasta (tietysti omistushaluisiakin ihmisiä löytyy) vaan suurimmalla osalla se yhteydenpidon vähentyminen tapahtuu omasta halusta.
Yksi asia tekstissäsi pisti silmään: "Rakkaani monesti on myös mukanani kun vietämme aikaa kavereideni kanssa." Miksi? Oletko ajatellut tätä asiaa kavereidesi kannalta? Sinulle rakkaasi on tietysti läheinen ja hänen aikana voit jutella kaikesta, mutta kavereiden kohdalla se ei mene niin. Sinuahan kaverisi ensisijaisesti kuitenkin tulevat tapaamaan. Harvemmin toisen seurustelukumppani on niin läheinen että hänen aikanaan halutaan tai edes kehdataan kertoa ihan kaikkia elämän käänteitä.
Omalla kohdalla tämä ainakin menee niin, että en edes kehtaisi tuppautua mukaan kun mies menee tapaamaan kavereitaan. Omilla kavereillani on pääasiassa mukavat miehet joiden kanssa tulen hyvin juttuun, mutta kyllä se tunnelma on aivan erilainen silloin kun olemme tyttöjen kesken. Silloin voimme jutella kaikesta vapautuneesti. Tottakai joskus tavataan isommalla sekaporukalla, mutta kaikkein mukavinta minusta on tavata sillä tyttöporukalla. Mieheni kanssahan minä vietän aikaa muutenkin paljon.
Luin joskus eräästä parisuhdekirjasesta hyvän ohjeen joka menee jotenkin näin: yksi ihminen ei voi tyydyttää kenenkään kaikkia tarpeita ja mielenkiinnon kohteita, joten sitä varten ihmisillä pitäisi olla useita ihmisiä ympärillään. Minusta tämä oli ainakin hyvä neuvo. Ei meillä mene miehen kanssa täysin kaikki mielenkiinnon kohteet yksi yhteen. Miksi raahaisin miestä väkisin esim. vaatekauppoihin tai hevostallille, kun miestä ei niin kiinnosta. Mieluummin menen sinne jonkun ystävän kanssa, joka tykkää tästä samasta tekemisestä. Samoin tietysti toisinpäin. Mies tykkää katsoa kauhuelokuvia, joista en tykkää ollenkaan ja menetän niistä yöuneni. Mies käy kaverin kanssa usein näitä elokuvia katsomassa ja juttelevat sitten elokuvasta ja muustakin sen jälkeen tuopin ääressä ja käyvät biljardia pelaamassa tai tikkaa heittämässä. Ei näissä tietysti ehdoton tarvitse olla eli missään nimessä en lähde vaatekauppaan tai missään tapauksessa en katso elokuvaa (yksinä esimerkkeinä), mutta itse en ymmärrä sellaista, että kaikki pitää tehdä aina tyttö/poikaystävän kanssa yhdessä ja seurustelukumppani pitää raahata joka paikkaan mukana.
En seurustellut silloin kun menetin kaverini. Olen myös paljon ilman rakastani kavereideni kanssa kun hän tekee vuorotöitä. Se pitäisi olla ihan jees kavereilleni että tulen myös usein rakkaani kanssa ja kavereillani on myös aika usein naisseuraa mukana. Että aika tasaisesti varmaan kumminkin. Minulla kyllä on niin mainio rakas että hän tulee todella hyvin toimeen kavereideni kanssa. Meininki on aika lailla sama menin yksin tai rakkaani kanssa. Voi johtua siitä kun on isukin kasvattama nainen. Näin kauhun harrastajana katsomme myös yhdessä kauhuelokuvia. Eikä mitään hollywood trrääsää vaan kunnon kauhua.
Olen kyllä huomannut että on paljon sellaisia naisia jotka eivät viihdy mies porukan mukana eivätkä halua lähtä mukaan
Pari huomiota tuli heti mieleen. Eli sinä olet löytänyt uudet kaverit. Monesti siinä vaiheessa ei ehkä välttämättä edes huomaa niitä aikaisempien kavereiden yhteydenottoja, samoin ei tule itsekään kuitenkaan pidettyä yhteyttä vanhoihin kavereihin, kun on joku kuherruskuukausi menossa uusien kanssa. Jos vanhat kaverit ovat kokeneet, että et noteeraa sellaisia asioita, mihin ehkä ennen tartuit on uudet tiiviiit menot uusien kavereiden kanssa kun sitten olet kavereidesi kanssa, kuitenkin otat kumppanin mukaan, joten silloinkaan vanhat kaverit eivät voi ehkä puhua niitä asioita, mitä haluavat tai olla sinun kanssasi, koska ihmissuhdeympäristö on uusi.
Vaikka niin ei olisi, kuitenkin voi välittyä sellainen mielikuva, että haluat elämääsi uudet ystävät ja uudet ihmissuhteet. Se ei tarkoita, että vanhat pitäisi hävittää, mutta useimmiten monilla ei riitä mielenkiinto, eikä aika kaikille.
Joskus olen tehnyt senkin huomion, että kun jonkun vanhan kaverin kanssa ehdottaa asioita x,y ja z, voi olla, ettei yhtään innostu jutuista. Sitten on vähän ristiriitaista kuulla, että tehtiin uuden kaverin kanssa asioita y,z ja x ja oli todella hieno kokemus. :/ Niinpä.
SIlti oudoksuttaa tuokin tapa, että sinä kuitenkin käännät selkäsi, jos joku ottaakin yhteyttä, vaikka kyselet, miksi toiset eivät ota. Miten itse kokisin toisen tilanteessa tuollaisen käytöksen?
Jos olisit omasta mielestäsi ollut hyvä kaveri ja sinun mielenkiinnon, ajan ja tekemisen kohteet, sekä kulkemiset edes vanhojen kavereiden kanssa tapahtuukin suurimmaksi osaksi uusien ihmisten kanssa, niin voi ihmiset kokea ettei välttämättä mahdu elämääsi ja eivät halua tupata.
Ja jos olet vielä kumppanisi kanssa paljon, se on merkki toisille, että on joku kaikkia muita tärkeämpi ihminen, joka pitää ottaa mukaan tapaamisiinkin. Kaikki yhdessäolo värittyy sen jälkeen niin, että miten sinä kumppani kaveri tulee toimeen.
Miesten kaverit katoavat samalla lailla kuin naistenkin, auta armias jos on miehellä nuoruuden kaverina ollut nainen, siis vaan paras ystävä ei muuta, niin vähintään silloin kun mies menee avioon niin kaveruus loppuu, ei soittoja, ei koneella kirjoitettuja viestejä, ja syy on tämä vaimo joka ei kestä normaalia kuulumisien kyselyjä puolin sun toisin. Vaikka kaverukset haluaisivat pitää yhteyttä niin miehen on pakko lopettaa koska vaimon kanttti ei sitä kestä. Joten ei aina ole kavereitten katkenneet välit heisdän omaa syytään, vaan sen joka määrää ja päättää.Joten kai se on niin että on katseltava uusia kavereita, vuosien vieriessä. Sillä eihan kaveri halua että toisen avioliitto kärsii kaveruudesta.
Samalla tavalla se pelittää toisinkin päin eli että naisella olisi kaverinaan ollut mies. Eipä taida tämä sopia miehelle, juu ei. Vaikka olisi ollut jo vuosia jonkun kanssa kaveria, niin eihän se käy, jos hän on vastakkaista sukupuolta. Voi vaan miettiä, että miksi nämä kaverukset eivät alkaneet seukkaamaan keskenään, jos muka jotain keksittyä kipinää on? No, koska sellaista kipinää ei ole kavereiden kanssa. Niin sitä luotetaan kumppaniin joo...
Minulla on ollut miespuolinen kaveri vuosikymmeniä. Vaan kun mies noin kymmenen vuotta sitten löysi uuden AVO vaimon niin saimme olla netissä yhteydessä ja vaihtaa kuulumisia, eräänä päivänä ei ollut vaimo ymmärtänyt viestiäni oikein kun ei ole kielitaitoinen ja voi mikä elämä siitä tuli . Ystävä raukkani oli helisemässä hänen kanssaan. Joten minä itse suljin hänet pis ystävieni joukosta netistä. Nyt kyllä soitellaan toisillemme mutta salaa ettei heikko hermoisuus ota otetta tällä epäilevällä ihmisellä. Sanottakoon että emme ole tavanneet edes vuosikymmeniin joten ei olisi mitään riskiä meidän ystävyydestämme.Mutta nettiviestitkin olivat liikaa tälle ihmiselle. Ja jos minä ja ystäväni olisimme toisemme halunneet niin olisimme tehneet siitä halusta totta jo vuosikymmeniä sitten joten ei saa olla ystäviä jos on eri sukupuolta. Joten Tämä ihminen joka sai raivarin sai sen ihan turhaan. Syy, minä en ollut mies.
En ilmeisesti ole kertonut riittävästi asioista. Siis kun kaverini hylkäsivät minut meni varmaan vuosi ennen kuin rupesin löytämään uusia kavereita. Sinä aikana minulla ei ollut ainuttakaan kaveria. Rupesi myös masennus vaivaamaan sen takia ja itkin kun menetin kaverini. Mutta pääsin sen verran siitä yli että tunteeni muuttuivat vihaksi heitä kohtaan. Enkä tunne enää mitään hyvää heitä kohtaan joten en halua enää olla missään tekemisissä heidän kanssaan vaikka joku ottaisikin yhteyttä joskus. Niin sanoin tällekin paskiaiselle joka soitti minulle.Kuten sanoin aikaisemmassa viestissä en seurustellut kun hylkäsivät minut.
En todellakaan olisi koskaan hylännyt heistä ainoatakaan. Joten kyllä se pistää vihaksi että tuhlasin 15 vuotta elämästäni ihmisiin joita luulin kavereikseni. Minä olen sitä mieltä että kavereita ei jätetä jos näin käy eivät ne koskaan ole niitä olleeetkaan.
eli sä haluat kieltää koko ystävyyden. Että mitään ei koskaan ollutkaan, et halua myöntää että ystävyyttä oli, mutta kerrankos ne nyt ihmiset etääntyy toisistaan ja sen vuoksi se ei ollutkaan yhtään mitään ja et halua antaa sille mitään arvoa, koska se satuttaisi sua, että sun ihmissuhteet ei mennyt kuin strömsöössä. Vaan on aivan samanlaisia kuin kaikilla muillakin, että välillä etääntyy ja välillä lämpenee. Ja et halua tiedostaa, että ystävyydet on kaksipuoleisia, et halua puhua asiasta, etkä sittenkään halua, jos joku haluaa olla sinun kanssasi. Miten sunlaisille ollaan ystävä? Vaikea uskoa, että ystävyydessä pelkästään toinen olisi ihanneystävä, ja toisessa tai toisissa kaikki vika. Vaikea. Mutta vaikka näin oliskin, miksi sitten kyselet, kun et kerran halua mitään. Olisit mennyt elämässäsi eteenpäin, mutta kun asia kuitenkin vaivaa, vai?
Juu ton tapauksen jälkeen olen aina miettinyt että käykö samoin näiden uusien ystävien kanssa. En haluaisi toista kertaa valita vääriä ystäviä.
miksi minusta tuntuu, ettei elämä mene vaan niin ideaalisesti koskaan, että olisi asioita, jotka olisivat oikein tai väärin. Yleensä asiat vain menevät jotenkin. Ja edelleen; ystävyys on kahden kauppa, yhtälailla siihen ystävyyteen vaikutat sinä, kukaan ei pysty yksinään olemaan ystävyys. Lisäksi ystävyydet yleensä syntyvät ja elävät, ystäviä ei valita kuin kriteereiden jälkeen myymälän hyllystä, että otan tuon ja nyt elän hyvän ihmissuhteen elämäni loppuun, vaan ystävyydet eletään läpi ja ystävyyksiksi muodostuu ne ihmissuhteet, joissa siihen on mahdollisuus. Ystävyydet eivät ole valmiita, ne ovat prosesseja, käymistilassa jatkuvasti.
Miten sä näet ihmissuhteen yleensä? Jostain pettymyksestä samantien lopetat ihmissuhteen, et koskaan enää pääse siitä yli? Vai elätkö oikeasti jopa vaikeat tilanteet ja hyväksyt, että ihmissuhteissakin ollaan välillä suvannossa ja toisinaan koskessa.