Joskus teini-iän ollessa vaihtumassa parikymppiseksi, aloin taas käyttää paljon nettiä ja tuolloin rupesin rakentaa nykyistä suhdettani ja käsitystäni naisista. Mieleen ensimmäisenä kokemuksena jäi eräs eläinoikeusnainen joka kerran lähetti minulle viettelevän valokuvan itsestään sähköpostiin ja pyysi liittymään johonkin sen aikaiseen sosiaaliseen mediaan. Tätä tyttöä (ikä 19) sitten jututtelin vanhanaikaisessa mesessä ikäni mahdollistamalla hyväuskoisuudella kunnes eräänä kertana hän lopulta sanoi vain "Älä välitä minusta" jolloin lopetin.
-
Sen jälkeen oli eräs toinen kaverinainen jolle joskus suhteemme ollessa tauolla yksinäisyydessäni soittelin pilapuheluita jolloin katkaisin hänen vastatessaan. No nykyään olemme taas väleissä mutta emme puhu hädin tuskin ikinä koska hänen elämänsä on kai niin kiireistä ja jännää. Hän oli tärkeä kohde siinä kun opettelin tunnustamaan kiinnostusta naista kohtaan ja soitin hänelle pimeässä puhelun. Mitäänhän tuosta ei tietysti tullut mutta muistan kun joskus jotain tämmöisiä kirjoitellessa vatsaani kipristi orgasmisella tavalla joka tuntui hyvältä ja kutkuttavalta.
-
Oli myös yksi ikäiseni nainen sekä chatissä tapaamiani naisia joihin jotenkin rakastuin jo ensi juttelulla ilman että edes näin kuvaa koska olin jotenkin niin kokematon tunteitteni suhteen ja ihan vilpittömästi sitten ihastuin heihin, kai jonkinlaisena kasvuvaiheena. No rakastuihan minuunkin eräs gootti(mainen) 15v tyttö silloin kun olin itse sen ikäinen vaikka ei nähnyt kuvaani ja vieläkin tämä puhelinsuhde on mielessäni. Ehkä naiset käyvät tuon läpi jotenkin aiemmin?
-
Sitten vähän yli parikymppisenä hyvässä syrjäytymiskierteessä oleva elämäni sai vähän uutta pontta kun aloitin vapaaehtoistyöt ja tulin kaapista heterona äidilleni, sanoen että naiset olisivat tärkeä syy siihen miksi homma kiinnostaa. Jollakin tavalla ajatukset olivat olleet mielessäni jo kauemmin mutta tuntui niin uskomattoman nololta sanoa että voisin kaivata tyttöystävää että olin vain hiljaa ja punastuin jos joku sanoikin jotain sen tapaista kuten että voisin tarvita tyttöystävää. Voi niitä aikoja.
-
Työstin tunne-elämääni öisin sängyssä fantasioimalla ja odottamalla taas seuraavaa kertaa milloin näkisin sen viikkoista tai kuukautista ihastustani vapaaehtoistöissä ja taas möhlisin kun en saisi mitään sanottua tai koko ihminen ei tulisi paikalle. Tuolloin tuollainen fiilistely oli mukavan uutta ja virkistävää ja aloin saada konkreettisia visioita siitä millaista rakkaus ja romantiikka on eikä seksuaalisuuteni enää ollut niin seksi- tai genitaalikeskeistä ja epämääräistä. Tuolloin myöskin sain vielä noita miellyttäviä tuntemuksia vatsan alueelle jotka liittyivät näihin fantasioihin ja jotka välillä tuntuivat jopa sietämättömän voimakkailta.
-
Tykkäsin harrasta eskapismia ja uuvuin usein monta kertaa päivässä niin että oli mentävä sänkyyn köllöttämään jossa mielikuvitus jotenkin pääsi valloilleen ja pystyi taas fantasioimaan. Hyvin usein myös haaveilu ennen pitkää laukaisi hiljaisen kyynelehtimisen kun tunteilu meni jotenkin överiksi ja lopulta oli pakko hillitä itseään kun tuntui että pakahtui tunteisiin ja silmätkin jo alkoivat varmaan punottaa. Joskus saatoin tehdä samaa vaikka bussissa pitkää matkaa yksin istuessa. Oikean seuran puutteessa se oli lähin vastine sille fiilikselle että joku olisi oikeasti lähellä ja tuntui lähinnä hyvältä. Usein (ainakin 24-vuotiaaksi asti) käytin myös erilaisia mesen kaverityttöjä tunteitten käsittelyyn ja kirjoitin tavallaan läpällä jotain siirappista ja fiilistelin tytön vastausta; ääritapauksessa saatoin vähän itkeäkin. Nykyään harrastan hyvin laimeaa versiota tästä ja keksin heille lempinimiä ja muuta sellaista mutta jotenkin mieleeni ei tule enää mitään sen kummempaa. Ennen hellyydenkaipuu myös ajoittui erityisesti iltaan ja hyödynsin tämän fiilistellessäni mutta enää näin ei ole.
Nautinnolliset tunteet kehossa loppuivat alle 23-vuotiaana tai sitäkin aikaisemmin ja pikkuhiljaa fantasiointikin on alkanut menettää teräänsä kun usko naisten 'romanttisuuteen' on alkanut hiipua.
-
Jo tuolloin vähän päälle parikymppisinä sain erektioita käytännössä vain haaveilemalla jostain viattomasta ja romanttisesta enkä ikinä pornoa tai muuta erotiikkaa katselemalla, ellei materiaali sitten ollut poikkeuksellisen kiihottavaa ja sellaista ei enää ole olemassakaan. Nykyään tilanne on samanlainen paitsi tuo siirappiosastokaan ei enää aiheuta sellaista tahatonta ja odottamatonta kiihottumista.
-
Sen jälkeen oli eräs toinen kaverinainen jolle joskus suhteemme ollessa tauolla yksinäisyydessäni soittelin pilapuheluita jolloin katkaisin hänen vastatessaan. No nykyään olemme taas väleissä mutta emme puhu hädin tuskin ikinä koska hänen elämänsä on kai niin kiireistä ja jännää. Hän oli tärkeä kohde siinä kun opettelin tunnustamaan kiinnostusta naista kohtaan ja soitin hänelle pimeässä puhelun. Mitäänhän tuosta ei tietysti tullut mutta muistan kun joskus jotain tämmöisiä kirjoitellessa vatsaani kipristi orgasmisella tavalla joka tuntui hyvältä ja kutkuttavalta.
-
Oli myös yksi ikäiseni nainen sekä chatissä tapaamiani naisia joihin jotenkin rakastuin jo ensi juttelulla ilman että edes näin kuvaa koska olin jotenkin niin kokematon tunteitteni suhteen ja ihan vilpittömästi sitten ihastuin heihin, kai jonkinlaisena kasvuvaiheena. No rakastuihan minuunkin eräs gootti(mainen) 15v tyttö silloin kun olin itse sen ikäinen vaikka ei nähnyt kuvaani ja vieläkin tämä puhelinsuhde on mielessäni. Ehkä naiset käyvät tuon läpi jotenkin aiemmin?
-
Sitten vähän yli parikymppisenä hyvässä syrjäytymiskierteessä oleva elämäni sai vähän uutta pontta kun aloitin vapaaehtoistyöt ja tulin kaapista heterona äidilleni, sanoen että naiset olisivat tärkeä syy siihen miksi homma kiinnostaa. Jollakin tavalla ajatukset olivat olleet mielessäni jo kauemmin mutta tuntui niin uskomattoman nololta sanoa että voisin kaivata tyttöystävää että olin vain hiljaa ja punastuin jos joku sanoikin jotain sen tapaista kuten että voisin tarvita tyttöystävää. Voi niitä aikoja.
-
Työstin tunne-elämääni öisin sängyssä fantasioimalla ja odottamalla taas seuraavaa kertaa milloin näkisin sen viikkoista tai kuukautista ihastustani vapaaehtoistöissä ja taas möhlisin kun en saisi mitään sanottua tai koko ihminen ei tulisi paikalle. Tuolloin tuollainen fiilistely oli mukavan uutta ja virkistävää ja aloin saada konkreettisia visioita siitä millaista rakkaus ja romantiikka on eikä seksuaalisuuteni enää ollut niin seksi- tai genitaalikeskeistä ja epämääräistä. Tuolloin myöskin sain vielä noita miellyttäviä tuntemuksia vatsan alueelle jotka liittyivät näihin fantasioihin ja jotka välillä tuntuivat jopa sietämättömän voimakkailta.
-
Tykkäsin harrasta eskapismia ja uuvuin usein monta kertaa päivässä niin että oli mentävä sänkyyn köllöttämään jossa mielikuvitus jotenkin pääsi valloilleen ja pystyi taas fantasioimaan. Hyvin usein myös haaveilu ennen pitkää laukaisi hiljaisen kyynelehtimisen kun tunteilu meni jotenkin överiksi ja lopulta oli pakko hillitä itseään kun tuntui että pakahtui tunteisiin ja silmätkin jo alkoivat varmaan punottaa. Joskus saatoin tehdä samaa vaikka bussissa pitkää matkaa yksin istuessa. Oikean seuran puutteessa se oli lähin vastine sille fiilikselle että joku olisi oikeasti lähellä ja tuntui lähinnä hyvältä. Usein (ainakin 24-vuotiaaksi asti) käytin myös erilaisia mesen kaverityttöjä tunteitten käsittelyyn ja kirjoitin tavallaan läpällä jotain siirappista ja fiilistelin tytön vastausta; ääritapauksessa saatoin vähän itkeäkin. Nykyään harrastan hyvin laimeaa versiota tästä ja keksin heille lempinimiä ja muuta sellaista mutta jotenkin mieleeni ei tule enää mitään sen kummempaa. Ennen hellyydenkaipuu myös ajoittui erityisesti iltaan ja hyödynsin tämän fiilistellessäni mutta enää näin ei ole.
Nautinnolliset tunteet kehossa loppuivat alle 23-vuotiaana tai sitäkin aikaisemmin ja pikkuhiljaa fantasiointikin on alkanut menettää teräänsä kun usko naisten 'romanttisuuteen' on alkanut hiipua.
-
Jo tuolloin vähän päälle parikymppisinä sain erektioita käytännössä vain haaveilemalla jostain viattomasta ja romanttisesta enkä ikinä pornoa tai muuta erotiikkaa katselemalla, ellei materiaali sitten ollut poikkeuksellisen kiihottavaa ja sellaista ei enää ole olemassakaan. Nykyään tilanne on samanlainen paitsi tuo siirappiosastokaan ei enää aiheuta sellaista tahatonta ja odottamatonta kiihottumista.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuo sänkyyn romahtaminen liittyy ehkä terveydentilan tasaiseen heikkenemiseen aikuisiässä ja jatkuu yhä mutta ilman mitään emotionaalisia yhteyksiä.
-
Myöskin selän ja muiden nivelten kunto on ottanut kovia osumia liikunnan takia ja kivut suuresti yleistyneet. Ei vain ole kehdannut lopettaa että voisi edes itse pitää itsestään jossain määrin ja arvostaa omia saavutuksiaan. Minulla on kyllä 16v kaverityttö joka on anellut välillä lopettamaan ja ajattelin että ehkä menettäisin poikuuteni hänelle tänä syksynä mutta yhteydenpito on ollut vähäistä ja teinikaverit ja lapsellisuus taitavat painaa päälle. Kohtalokastahan siinä olisi se että hän asuu nyt samalla pikkupaikkakunnalla kuin minun nettinaiseni asui silloin minun ja hänen ollessamme kaverityttöni ikäisiä.