olen aloittanut seurustelun 9kk sitten. Tällä hetkellä olen tilanteessa missä mies suunnittelee kyllä hankkivansa itselleen omakotitaloa mutta ei pysty puhumaan meidän yhteisestä tulevaisuudesta tai puhuu kun patistan häntä. Eli sitten joskus tulevaisuudessa kyllä voimme yhdessä asun jne. mutta olisi hullua jos nyt muuttaisimme heti yhteen. Pidän tätä hieman outona. Tiedän, että hänellä on pitkä parisuhde takana joka on varmasti rikkonut paljon luottamusta hänen sisällään. Pelkään vain, että tuhlaan omaa aikaani. Olen reilusti yli 35-vuotias nainen ja haaveilen edelleen, että löytäisin kumppanin jonka kanssa jakaa saman talouden. Miten näiden asioiden kanssa edetään. Jätänkö miehen ja jatkan taas uuden etsimistä, olen kyllästynyt kyllä eroamaankin jatkuvasti. Olen käynyt monta suhdetta läpi ja aina olen vähän vastaavassa tilanteessa. Mies haluaa kyllä olla yhdessä mutta ei uskalla suunnitella tulevaisuutta vakavasti kanssani. Ehkä vaan elän ja annan ajan kulua ja keskityn itseeni. Sitä tuntuvat kaikki ihmiset suomessa tekevän.
etenemisnopeus parisuhteessa
syysmurmeli
8266
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mitä ihmettä luulet tuhlaavasi?
Jatkamalla "etsimistä" teet vaan itsellesi hallaa, rauhoitu ja jos viihdytte yhdessä
nauti siitä mitä sinulla on!
Nykyään pitäs saada heti kaikki tässä ja nyt.
Vähän kärsivällisyyttä.
Kenen kanssa mies aikoo talossa asua ? Onko siis joku toinen olemassa ?
6 vuotta sinkkuelämää viettäneenä huomasin että on kahdenlaisia miehiä, niitä jotka haluavat oikeesti sitoutua ja niitä jotka haluavat vaan pitää naista viihdykkkeenä, seksin vuoksi, onpahan nyt joku siinä vierellä. Ja törmäsin siis liian monta kertaa näihin sitoutumiskammoisiin.
Toivoni heitin jo monta kertaa mutta kesällä tuli vastaa vihdoin mies joka oli tosissaan ja siitä osoituksena olemme jo kihloissakin koska asiat vaan loksahti kaikki kohdilleen ja molemmat tunsi että näin haluamme edetä, mitään ei ole tarvinnut kyseenalaistaa eikä ole tullut kummallekaan tunnetta että kauhean nopeesti etenemme.
Eli jos mies on tosissaan niin kyllä hän silloin sen osoittaa, jos nyt ei aina sormuksella mutta muuten, esittelemällä ystävilleen, vanhemmilleen, suunnittelemalla tulevaisuutta ja pitämällä toista tärkeänä.
Jokaisella parilla on oma etenemistahti, toiset haluavat seurustella ja tutustua vuosia, toiset kuukausia, toiset viikkoja, ei näihin ole kaavoja mutta kyllä se tunne kertoo, tunteeko olevansa toiselle tärkeä ja se numero ykkönen, teot kertoo paljon...
Pöh. Pitkä parisuhde joka on rikkonut luottamusta. Höpön pöpön. Minulla oli 12 v aviolitto ja nykyisen mieheni kun tapasin, niin seurustelimme about 2 viikkoa ennen yhteenmuuttoa. Ihan selittelyä tuo. Ennen nykyistä miestäni tapailin joitankin miehiä/seurustelin, mutta kyllä katkaisin suhteen, jos mies sanoi, ettei kyllä yhteenmuuttoa (ikinä) tai jos sanoi, ettei nyt kumminkaan ole ihan kyse rakkaudesta tms.
Just joo. Järki hoi älä jätä.
Itsellä suhde,joka tuntuu junnaavan,mies sanoo,että olen hänen ihannenaisensa,minunlaistani on etsinyt vuosia,mutta kun tulee suvun juhlia,hän menee yksin,kysymättä edes minua mukaansa.
Olen tavannut hänen sisaruksensa ja vanhemmat,sekä ystäviä ja lapsensa.
Minua vaivaa,kun otan muuton hänen kaupunkiinsa puheeksi,tulee tunne,että hän haluaisi minun muuttavan lähemmäs mutta ei ehkä kumminkaan yhteen.
Olemme nyt olleet yhdessä yli 2 vuotta,alkaa usko hiipua suhten etenemiseen.
Mies suunnittelee hankkivansa omakotitalon itselleen. Hän haluaa yksin päättää sijainnista, hinnasta, neliöistä, sisustuksesta...
Et kai oikeasti ole valmis odottamaan, että hän hankkii mitä haluaa ja sitten JOS hän haluaa sinut asuinkumppanikseen niin maksat puolet hänen tekemistään valinnoista?
Ryhdy rakentamaan omaa elämääsi; missä haluat asua, miten, paljonko maksaa asumisesta jne.