Tunnustaisi, sinun olisi pakko ottaa ero koska olet kantasi pettämiseen naulannut kiinni. Ylpeytesi olisi saanut sellaisen kolauksen että jatkaminen olisi mahdotonta.
Sensijaan jos mies pitäisi suunsa kiinni eikä enää pettäisi eläisitte elämänne onnellisina loppuun saakka. Kumpi on parempi vaihtoehto?
Turha muuten höpöttää että kerran pettänyt pettää aina. Tämä on pelkkää legendaa, osa pettää uudestaan, ei kaikki.
Sensijaan jos mies pitäisi suunsa kiinni eikä enää pettäisi eläisitte elämänne onnellisina loppuun saakka. Kumpi on parempi vaihtoehto?
Turha muuten höpöttää että kerran pettänyt pettää aina. Tämä on pelkkää legendaa, osa pettää uudestaan, ei kaikki.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Jos on pitänyt pettää, vaikka tiesi että se on avo/avioliiton loppu, niin miksi enää mitään kysellä? Sen kun kerää kamansa ja ilmoittaa homman nimen.
Vai onko tämä taas jonkun kakkosen katkera viesti jollekin tietylle vaimokkeelle, kun on noin ehdottomasti rajattukin? Eli tarkoitettu vain joustamattomalle ja ylpeälle ihmiselle, joka näkee kaiken mustavalkoisena ja on varmasti tosi tyhmäkin? Ei kai mies vaimostaan noin rumasti kirjoita.
Tullut liikaa luettua trinsessa-satuja? Ja tullut pahasti petetyksi?
Ei ole oma lehmä ojassa, en ole pettänyt eikä minua (tietääkseni) ole petetty. Kuka tietoa lisää hän tuskaa lisää vai onko parempi olla onnellinen mutta tietämätön?
Mieheni ei tarvitse tunnustaa, koska en pidä vieraissa käymistä maailman pahimpana asiana. Shit happens, no can do.
Minä haluaisin tietää.
Niin minäkin, koska se mitä en itse tee en halua tehtävän minulle.
Mikäli miehelläni olisi ihan oikea suhde( siis jatkuva, pitkään jatkunut) haluaisin tietää. Kukaanhan ei petä vahingossa, mutta joskus voi ajautua tilanteeseen jossa tekee väärän ratkaisun jota sitten oikeasti katuu ja joka jää vain siihen kertaan. Sellaista ei välttämättä kannata kumppanilleen tunnustaa mikäli pystyy asian kanssa sitten elämään ja kärsimään omantunnon tuskat yksikseen.Sen jos toisella on meneillään suhde aistii kyllä jollain lailla vaikka ei välttämättä epäilisi juuri toisen naisen olevan kyseessä. Kyllä sen huomaa, että joku asia nyt mättää ja sen takia tuo kyllä pitää kumppanille kertoa. Epätietoisuudessa eläminen on kamalan raskasta. Eli jos yhtään välittää kumppanistaan tunnustaa. Jokainen varmasti haluaa tietää missä mennään ja jokaisella on siihen oikeus.
olen kanssasi täysin samaa mieltä. Kumpa mieheni edes suostuisi puhumaan asiasta. Saisi samalla tehdä oman kantansa selväksi ja ehkä kertoa mahdollisista suunnitelmistaan. Nyt vain kiistää kaiken vaikka on useita kertoja jäänyt kiinni tekstiviesteistä jne. Kotona on kuin mitään ei olisi taphtunut. Jos asiasta keskusteltaisiin "hyvässä hengessä" selviäisi liittomme todellinen tila hänen kannaltaan nähtynä. Minusta meillä on asiat hyvin. . Haluaako jatkaa ja jos niin kuinka kauan. onko aikeissa lähteä. Onko aikeissa ylipäätään tehdä mitään. Minulla on niin hyväksikäytetty olo kuin vain voi olla. Taloudellisessti en ole mihestäni lainkaan riippuvainen ja hän tietää sen kyllä. Jokin minussa taitaa vetää siltikin puoleensa. TAI sitten se on vain tämä arki jota minä pyöritän. Mutta ei voi tietää kun mies ei kerro ei mitään. -kiinni on ja pysyy.
Oma mieheni petti minua 5vuotta sitten tunnusti heti tekosensa. Olihan se kamala tilanne ku kaikki romahti olin niin luottanut häneen ku kiveen, että se on viimenen ihminen joka sellaista tekisi. Tekipä sitten kumminkin. Erottiin, tietysti sehän on ensimmäinen mikä mieleen tulee, mutta olemme palanneet yhteen takaisin. Luottamus ei ole 100% mutta uskon että hän on virheestään oppinut ja on vannonut ettei enää koskaan halua sitä tehdä. Miettinyt olen monesti sitä että en olis välttämättä halunnut tietääkään jos se todella olisi loppunut siihen yhteen kertaan, mutta kuka tietää olisiko se siihen jäänyt jos olisi salassa asia pysynyt. No turha kai näitä on enään arvuutella. Mutta nyt menee sitten nollaraja et jos vielä tapahtuu niin sit ei ole enää mitään tehtävissä saa mennä jos on mennäkseen. Ja tämän hän varmasti tietää.
Sen minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Itseäni mies petti kun olin raskaana, arvasin mitä oli tapahtunut ja kysyin suoraan, hän kielsi.
Sain lapseni ja kun ja kutsuin kyseisen naisen perheineen meille kylään ja
kysyin suoraan kyseiseltä naiselta että mitenkä tämä juttu meni?
Tottakai tämä nainen pyysi anteeksi itkien ja lupasi tehdä ihan mitä vaan pyydän.
Pyysin että mennään sisälle ja hän kertoo asian laidan niin että mieheni on paikalla ja hän teki sen.(lapset olivat nukkumassa)
Mieheni näytti nurkkaan ajetulta koiranpennulta ja siltä kuin pelkäisi minun hyökkäävän kimppuun.
Todellisuudessa en itse tuntenut mitään, ihan kuin olisin ollut kokonaan tyhjä.
Pointtini on olisihan se sattunut kun olisi sen myöntänyt mutta koska kielsi ja epäilin asiaa lähes vuoden hän oli saanut luottamuksen kuolemaan kokonaan.
En jättänyt olihan meillä pienet lapset, mutta en luottanutkaan yhtään ja koskeminen lähes oksetti.
Pääsin tästä hiljalleen yli ja noin neljässä vuodessa aloin taas välittämään miehestäni viidessä vuodessa luottamus alkoi palaamaan.
Se on erittäin raskasta mutta uskon että en olisi ollut niin totaallisen tunteeton jos hän olisi sen minulle myöntänyt heti kun kysyin koska syvällä sisimmässäni olin tapahtuneesta aivan varma ja jokainen kerta kun hän sen kysyessäni kielsi, tuntui kuin hän olisi pettänyt uudelleen.
Tunnustaminen osoittaa arvostusta ja katumusta.
Ex-vaimoni olisi ensin halunnut tietää.
Tunnustin vaimolle että olen pannut toista naista.
Aikansa kärvisteltyään ex sanoi ettei olisi tätä halunnut tietää, sanoi etten olisi saanut kertoa.
Minä en ole kantaani naulannut kiinni pettämisestä, mies on...
Molemmat vaihtoehdot omalla tavallaan parempia... hyvä niin. Todellisessa elämässä ei saa valita sitä miten toinen toimii, mitä tekee.
"Turha muuten höpöttää että kerran pettänyt pettää aina" Tämä on kyllä niin totta. Usein, ellen sanoisi suurimmassa osassa tapauksista, petetään vain kerran ja siitä kannetaan omantunnontuskia jopa vuosia. Joskus pelkästään siitä, että suuteli toista.
Mutta onhan tuo dunja* joissakin suhteissa pettämistä tuo suuteleminenkin, joten miksi sen pitäisi olla vähempi arvoista ja siitä pitäisi kantaa vähemmän aikaa syyllisyydentuskia??
Itse haluaisin tietää, olisi se kerta tai kaksi, pitkä tai lyhyt suhde, yhden illan juttu. Suutelua tai sänkyyn menemistä. Mutta en näe asiaa niin, että eletään hyvä suhde loppuun asti onnellisina, vaikka toinen on pettänyt ja toinen tietämätön asiasta. Ei suhde voi olla tuollaisessa tilanteessa hyvä, sen rakenteissahan on heti jotain mätää, ei valhetta, mutta kertomatta jättämistä. Sama kuin puutorniin lyötäisiin alkupäähän tai keskelle lahoa ja mätää lautaa...se lahoaa jossain vaiheessa, vaikka saattaisi monta vuotta vielä kasvaa ja kasvaa loistokkaasti onnellisena, mutta jossain vaiheessa se "tukipilari" pettää ja tässä tapauksessa toinen osapuoli tietäisi, että elämä ei ole, sitä mitä ulospäin näytetään.
Meillä mies kerto pettämisestään kun oltiin jo muutettu yhteen. Pettäminen oli tapahtunut vuotta aiemmin. En oikein ymmärrä miksi vasta silloin suu aukeni. Toisaalta en olisi halunnut tietää. Aikaa kertomisesta on kulunut pari vuotta. Yhdessä ollaan edelleen eikä asia enää nouse mieleen niin usein. Luottamus on kyllä mennyt en luota yhtään. Ehkä aika korjaa senkin? Moni varmaan miettii miksi edelleen olen hänen kanssaan. Siksi koska rakastan häntä ja koen tämän suhteen olevan sen verran tärkeä etten anna sen kaatua vaikka pettäminen meinasikin särkeä maailmani ja ennen kaikkea mielenterveyteni. Parisuhde on kahden ihmisen välinen asia ja jokainen hoitaa sen omalla tavallaan. Sen tiedän jos tilanne toistuisi ei enää paluuta olisi se olisi siinä. Mutta en mieti sellaista vaan keskityn tähän mitä on ja nautin siitä.