Olen siskoni kanssa ollut jo muutaman vuoden parhaita kavereita ollaan jaettu ilot ja surut.
Nyt kun olen itse eronnut yli 10 vuoden parisuhteesta ja 8vuoden avioliitosta uskalsi siskoni mies avautua minulle.
Hän kertoi että oli yllättänyt mieheni sängystä toisen naisen kanssa ja oli jotenkin turhan pois tolaltaan kun kertoi siitä. Minä sitten naurahdin että älähän nyt sehän jäi niin monesti kiinni etten välittänyt enää vaan vihdoin tajusin lähtee että mitenkään se ei ole voinut olla pahempi kuin yksikään aikaisemmista että mikään siltä taholta ei mua enään voisi satuttaa.
oi voi kuinka väärässä olin ja olisi parempi ollu olla uhoomatta edes moista!
Siskon mies jo vähän sitten hiilty että tää on kuule nyt mullekkin vaikeeta että se oli tuo minun vaimoni jonka kanssa sen yllätin minun makuuhuoneestani. En saanu sanaa suustani vaan sanoin et haluan olla hetken ihan rauhassa. Siskon mies yritti saada mua kostamaan kanssaan annoin pakit ja sanoin että et sinä sillä mitään voita vajoat vain yhtä alas kuin toinenkin eikä sen jälkeen ole enään varaa sanoa yhtään mistäään mitään satutat vaan itsees lisää.
Tottakai mun oli sitten noin törkeä syytös tarkistettava joten soitin entiselle miehelleni ja sanoin että olisko hetki aikaa puhua naamatusten ja olihan sillä.
Sitten sanoin että nyt kun ei ole enään mitään menetettävää niin kerro mulle totuus olitko siskoni kanssa sängyssä meidän avioliiton aikana ja tämä myönsi ja sanoi vielä oikean ajankin koska oli tapahtunut eli en voi kuin uskoa vaikka en haluaisikaan.
Nyt tuntuu että myös siskoni olisi vetässyt minua puukolla rintaan lisäksi tuntuu pahalta siskon miehen puolesta.
Miten voisin suhtautua siskooni en pysty olemaan ajattelematta tuota asiaa kun hänet näen. Mutta en haluaisi parinvuoden takaista asiaakaan nostaa pöydälle.
On todella yliajettu olo!
Annanko asian olla vai kerronko tietäväni suoraan päin naamaa? ei voi olla näin vaikeeta!
Nyt kun olen itse eronnut yli 10 vuoden parisuhteesta ja 8vuoden avioliitosta uskalsi siskoni mies avautua minulle.
Hän kertoi että oli yllättänyt mieheni sängystä toisen naisen kanssa ja oli jotenkin turhan pois tolaltaan kun kertoi siitä. Minä sitten naurahdin että älähän nyt sehän jäi niin monesti kiinni etten välittänyt enää vaan vihdoin tajusin lähtee että mitenkään se ei ole voinut olla pahempi kuin yksikään aikaisemmista että mikään siltä taholta ei mua enään voisi satuttaa.
oi voi kuinka väärässä olin ja olisi parempi ollu olla uhoomatta edes moista!
Siskon mies jo vähän sitten hiilty että tää on kuule nyt mullekkin vaikeeta että se oli tuo minun vaimoni jonka kanssa sen yllätin minun makuuhuoneestani. En saanu sanaa suustani vaan sanoin et haluan olla hetken ihan rauhassa. Siskon mies yritti saada mua kostamaan kanssaan annoin pakit ja sanoin että et sinä sillä mitään voita vajoat vain yhtä alas kuin toinenkin eikä sen jälkeen ole enään varaa sanoa yhtään mistäään mitään satutat vaan itsees lisää.
Tottakai mun oli sitten noin törkeä syytös tarkistettava joten soitin entiselle miehelleni ja sanoin että olisko hetki aikaa puhua naamatusten ja olihan sillä.
Sitten sanoin että nyt kun ei ole enään mitään menetettävää niin kerro mulle totuus olitko siskoni kanssa sängyssä meidän avioliiton aikana ja tämä myönsi ja sanoi vielä oikean ajankin koska oli tapahtunut eli en voi kuin uskoa vaikka en haluaisikaan.
Nyt tuntuu että myös siskoni olisi vetässyt minua puukolla rintaan lisäksi tuntuu pahalta siskon miehen puolesta.
Miten voisin suhtautua siskooni en pysty olemaan ajattelematta tuota asiaa kun hänet näen. Mutta en haluaisi parinvuoden takaista asiaakaan nostaa pöydälle.
On todella yliajettu olo!
Annanko asian olla vai kerronko tietäväni suoraan päin naamaa? ei voi olla näin vaikeeta!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oma mieheni piti minua puutteessa vuosikausia. Se on rankka ja nöyryttävä kokemus, jota en nyt jaksa enää puida. Omituisia oireita vain poiki. Kerran pyysin siskoni miestä rakastelemaan, kun ihan puutteesta sattua ja poltteli. Hän olisi suostunutkin, mutta siitä ei jostain syystä tullut mitään. Olen hävennyt sitä siitä lähtien, enkä ole kenenkään kanssa siitä puhunut. Jotenkin tuntuu että tämä mies olisi siskolleni kertonut, kun sisko muuttui viileäksi pitkäksi aikaa. Nyt on kuitenkin vuosien päästä välit kunnossa. Mietin vain että ehkä teidänkin jutussa on ollut jokin "vaihe" siskollasi tai heidän parisuhteessaan. En itse uskollisena vaimona olisi ikinä itsestäni uskonut mitään noin järjetöntä. Anna asian olla! Rikkoisit vain, et rakentaisi.
Minä en oikein taas usko tähän suomalaiseen "puhumattomuus" kulttuuriin,jossa asiat yritetään peittää päivänvalolta lakaisemalla ne maton alle ja näyttelemällä,ettei mitään pahaa ole sattunutkaan.Kyllä ne asiat pitää aikuisten tavoin selvitellä ja kantaa vastuunsa tekosistaan.Jos haluaa,että suhde siskoon on aito ja hyvä ja että voisit vielä jonain päivänä luottaa häneen.Muutoin tukahdetut tunteet voivat aiheuttaa katkeruutta,vihaa ja surua, tai ryöstäytyä väärässä tilanteessa hallinnasta.Mutta itse sinä tiedät parhaiten,mikä on sinulle hyväksi.Kannattais kysyä itseltään,voitko antaa siskollesi anteeks ilman asioista puhumatta ja niitä julki tuomatta?Aidosti ja oikeasti.Jos voit,niin hyvä.Jos et,niin ota asia puheeksi,ettei se jää vaivaamaan ja muuriksi teidän välille.Ihminen on erehtyväinen ja inhimmillinen,jokainen tekee vääriä valintoja elämässään,joita katuu myöhemmin.Niin se usein vain menee.Ja voit miettiä etukäteen kysymykset joihin haluaisi vastauksen ja ennenkaikkea,millä aseteella lähdet keskustelemaan.Oletko syyttävä sormi ojossa vai rauhanomaisin keinoin liikkeellä.Ja usein kannattaa puhua vain omista tuntemuksista,miltä on itsestä tuntunut ja odottaa,mitä toinen vastaa.Tsemppiä,mitä sitten ikinä päätätkin.