Olen yh-isä 34 vuotias, erosin 2,5 vuotta sitten thaimaalaisesta vaimostani. Meillä on yksi yhteinen lapsi ja toinen on vaimoni edellisestä suhteesta. Erossa sovimme että minä olen tämän meidän yhteisen lapsen huoltaja ja hän taas tämän ns. oman lapsen huoltaja. Tosin eihän se onnistunut, ex ei pystynyt huolehtimaan tyttärestään joten hain oikeuden päätöksellä oheishuoltajuuden myös toiseen lapseen. Eli minulla on nyt molempien lasten huoltajuus.
Nyt erosta on se 2,5 vuotta ja lomamatkalla thaimaassa törmäsin tyttöön, johon menin ihastumaan. Vaikka moneen vuoteen ei ole kukaan säväyttänyt minua millään tavalla, hän teki sen yhdellä hymyllä ja illan keskustelu tuokiolla. Kävin juuri häntä tapaamassa toisen kerran ja edelleen tuntuu hyvälle. Mutta se tunne sydämmessä että kaipaa jotain toista koko ajan, se tekee kipeää. Olen yrittänyt ajatella asioita järjen kanssa: jolloin lopputulos olisi että olisi helpoin unohtaa koko juttu. Se voisi olla minulle ja tälle thaimaalaiselle tytölle paras ratkaisu, eli pääsisimme helpolla. Entä jos hän onkin se minun oikea? Samalla menen pilaamaan loppu elämäni... En halua että hän tulee suomeen suinpäin, eihän täällä ole hänelle mitään muita kuin minä. Jos oikeasti rakastaa niin kestääkö suhde 8000km välimatkan, esimerkiksi vuoden, tai vaikka kaksi? Voi ihan hyvin käydä häntä katsomassa joka kolmas kuukausi, vietettäisiin aikaa viikko.. Onko se sen arvoista? Samaten hän voisi tulla parin viikon lomalle suomeen silloin tällöin.
Ja mistä tulee särkynyt sydän? Siitä kun ei tiedä mikä olisi oikein. Sydän sanoo kyllä ja järki sanoo että unohda...
Nyt erosta on se 2,5 vuotta ja lomamatkalla thaimaassa törmäsin tyttöön, johon menin ihastumaan. Vaikka moneen vuoteen ei ole kukaan säväyttänyt minua millään tavalla, hän teki sen yhdellä hymyllä ja illan keskustelu tuokiolla. Kävin juuri häntä tapaamassa toisen kerran ja edelleen tuntuu hyvälle. Mutta se tunne sydämmessä että kaipaa jotain toista koko ajan, se tekee kipeää. Olen yrittänyt ajatella asioita järjen kanssa: jolloin lopputulos olisi että olisi helpoin unohtaa koko juttu. Se voisi olla minulle ja tälle thaimaalaiselle tytölle paras ratkaisu, eli pääsisimme helpolla. Entä jos hän onkin se minun oikea? Samalla menen pilaamaan loppu elämäni... En halua että hän tulee suomeen suinpäin, eihän täällä ole hänelle mitään muita kuin minä. Jos oikeasti rakastaa niin kestääkö suhde 8000km välimatkan, esimerkiksi vuoden, tai vaikka kaksi? Voi ihan hyvin käydä häntä katsomassa joka kolmas kuukausi, vietettäisiin aikaa viikko.. Onko se sen arvoista? Samaten hän voisi tulla parin viikon lomalle suomeen silloin tällöin.
Ja mistä tulee särkynyt sydän? Siitä kun ei tiedä mikä olisi oikein. Sydän sanoo kyllä ja järki sanoo että unohda...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.