Olen vajaa kolmekymppinen lapseton parisuhteessa elävä nainen, ja ystäväni ovat samanlaisessa elämäntilanteessa kanssani, muutama lapsiperhe kuuluu myös ystäviin. Viime vuosien aikana olen huomannut, että ystäväsuhteeni ovat alkaneet hiipua/lopahtaa ympärilläni. Nykyisin kenelläkään ei ole oikein koskaan aikaa tavata, ja tämä harmittaa minua, sillä ystäväni ovat minulle tärkeitä ihmisiä.
Olenkin nyt alkanut miettiä, että odotanko/vaadinko kertakaikkisesti liikaa ystäviltäni näitä tapaamisia ja yhteydenpitoa. Kuinka usein te muut tapaatte ystäviänne? Itse tapaan ystäviäni kerran tai kaksi vuodessa, sen lisäksi soitellaan jonkun verran, toisten kanssa enemmän ja toisten kanssa vähemmän. Itse haluaisin tavata jotain ystävää jopa parin viikon välein. En siis tarkoita, että jokaisen kaverin pitäisi varata minulle aikaa kerran kahdessa viikossa ja juoksisin monta kertaa viikossa aina jotain kaveria tapaamassa, vaan että tapaisi ainakin jonkun kaverin parin viikon välein jolloin jokaista kaveria tulisi tavattua esim. kerran kahdessa kuukaudessa.
En odota, että ystävien pitäisi järjestää minulle koko päivä aikaa tai lähteä baariin kanssani, tietysti joskus olisi kiva käydä esim. elokuvissa tai vaikka ulkona syömässä tms tai istua iltaa kotona. Yleensä olen kuitenkin ehdottanut jotain sellaista tekemistä mikä olisi kätevää yhdistää päiväohjelmaan, esim. toiselle opiskelijalle että kävisimme opiskelijaruokalassa syömässä ja samalla voisimme vaihtaa kuulumisia, niille kavereille jotka käyttävät samoja liikuntapalveluja että kävisimme joskus jollain samalla jumppatunnilla, jolloin voisi vaihtaa kuulumisia ennen tuntia ja tunnin jälkeen. Lenkille/kävelylle olen myös pyytänyt kavereita. Kesällä pyysin kavereita myös piknikille jne. Mielenkiinto baareja kohtaan tuntuu kaikilla hiipuneen. Silti koskaan ei kenellekään mikään sovi. Enkä kysele siis mitenkään viime tipassa, vaan riippuen tapaamisen luonteesta ainakin paria päivää aikaisemmin. Muutenkaan en häiriköi ystäviäni joka päivä, vaan kerran kuukaudessa tai kahdessa kavereista riippuen kyselen tavattaisko joku päivä. Yleensä kavereilla on aina silloin kiireitä tai sitten tapaaminen jää "katsotaan" tilaan ja sekään ei yleensä toteudu. Kerran kuukaudessa tai kahdessa saan jonkun kaverin tapaamaan. Itse saan harvoin yhteydenottoja.
Onneksi on tuo mies jonka kanssa olla, muuten olisin varmaan todella yksinäinen. Olen myös välillä miettinyt, että pitäisikö antaa kavereiden olla kokonaan rauhassa, mutta moni kuitenkin muistaa minut synttäriviestillä ja joulukortilla, ja lähettävät matkoilta kortin, eli en varmasti täysin yhdentekeväkään ole ystävilleni. Mutta silti, olisiko se niin kauheaa varata ystävälle joku hetki parin kuukauden välein. Yksikin kaveri vielä valittelee silloin tällöin kun ei on niin vähän kavereita, mutta sitten kun pyydän jonnekin niin aina on jotain. Milloin pitää pyykätä ja milloin laittaa miehelle ruokaa, tai sitten tehdä koulutehtäviä. Mies tekee vielä vuorotyötä ja on usein vkl:t töissä, eli luulisi nyt että joskus olisi aikaa (ja haluakin) lähteä vkl:na vaikka elokuviin.
Olenkin nyt alkanut miettiä, että odotanko/vaadinko kertakaikkisesti liikaa ystäviltäni näitä tapaamisia ja yhteydenpitoa. Kuinka usein te muut tapaatte ystäviänne? Itse tapaan ystäviäni kerran tai kaksi vuodessa, sen lisäksi soitellaan jonkun verran, toisten kanssa enemmän ja toisten kanssa vähemmän. Itse haluaisin tavata jotain ystävää jopa parin viikon välein. En siis tarkoita, että jokaisen kaverin pitäisi varata minulle aikaa kerran kahdessa viikossa ja juoksisin monta kertaa viikossa aina jotain kaveria tapaamassa, vaan että tapaisi ainakin jonkun kaverin parin viikon välein jolloin jokaista kaveria tulisi tavattua esim. kerran kahdessa kuukaudessa.
En odota, että ystävien pitäisi järjestää minulle koko päivä aikaa tai lähteä baariin kanssani, tietysti joskus olisi kiva käydä esim. elokuvissa tai vaikka ulkona syömässä tms tai istua iltaa kotona. Yleensä olen kuitenkin ehdottanut jotain sellaista tekemistä mikä olisi kätevää yhdistää päiväohjelmaan, esim. toiselle opiskelijalle että kävisimme opiskelijaruokalassa syömässä ja samalla voisimme vaihtaa kuulumisia, niille kavereille jotka käyttävät samoja liikuntapalveluja että kävisimme joskus jollain samalla jumppatunnilla, jolloin voisi vaihtaa kuulumisia ennen tuntia ja tunnin jälkeen. Lenkille/kävelylle olen myös pyytänyt kavereita. Kesällä pyysin kavereita myös piknikille jne. Mielenkiinto baareja kohtaan tuntuu kaikilla hiipuneen. Silti koskaan ei kenellekään mikään sovi. Enkä kysele siis mitenkään viime tipassa, vaan riippuen tapaamisen luonteesta ainakin paria päivää aikaisemmin. Muutenkaan en häiriköi ystäviäni joka päivä, vaan kerran kuukaudessa tai kahdessa kavereista riippuen kyselen tavattaisko joku päivä. Yleensä kavereilla on aina silloin kiireitä tai sitten tapaaminen jää "katsotaan" tilaan ja sekään ei yleensä toteudu. Kerran kuukaudessa tai kahdessa saan jonkun kaverin tapaamaan. Itse saan harvoin yhteydenottoja.
Onneksi on tuo mies jonka kanssa olla, muuten olisin varmaan todella yksinäinen. Olen myös välillä miettinyt, että pitäisikö antaa kavereiden olla kokonaan rauhassa, mutta moni kuitenkin muistaa minut synttäriviestillä ja joulukortilla, ja lähettävät matkoilta kortin, eli en varmasti täysin yhdentekeväkään ole ystävilleni. Mutta silti, olisiko se niin kauheaa varata ystävälle joku hetki parin kuukauden välein. Yksikin kaveri vielä valittelee silloin tällöin kun ei on niin vähän kavereita, mutta sitten kun pyydän jonnekin niin aina on jotain. Milloin pitää pyykätä ja milloin laittaa miehelle ruokaa, tai sitten tehdä koulutehtäviä. Mies tekee vielä vuorotyötä ja on usein vkl:t töissä, eli luulisi nyt että joskus olisi aikaa (ja haluakin) lähteä vkl:na vaikka elokuviin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Lisään vielä kun kirjoitin ehkä sekavasti, että minulla on 5 kaveria/kaveriporukkaa, joita sitten kyselen kerran kuukaudessa tai parissa jonnekin. Vuorotellen jo(i)llekin se tapaaminen sitten käy, jolloin saan aina yhden kaverin/porukan tapaamaan minua kerran kuukaudessa tai kahdessa. Näin ollen jokaista kaveria/porukkaa tulee tavattua se 1-2 kertaa vuodessa. Minusta tämä tuntuu vaan tosi vähältä. :o(
Kuulostaa tutulta. Kun olin vielä opiskelemassa käytiin yhdessä jossain jos ei ihan joka viikko niin melkein ainakin. Mutta nykyään kaikilla on omat menot ja tuntuu, että häiritsee kamalasti, jos pyytää jonnekin. Jotain tapaamisia ollaan järjestetty pari kertaa vuodessa. Muuten niitä kavereita ei enää näe. Nyt, kun ei nähdä enää päivittäin opiskelun merkeissä, niin ei tule mitään muutakaan sitten yhdessä tehtyä.:(
Yleistä.
Mielestäni monet eivät käsitä yhteydenpidon merkitystä. Että jos ei pidetä yhteyttä, yhteys katkeaa.
Mielestäni kiire on tekosyy. Aina voi järjestää aikaa jos kiinnostusta löytyy. Mutta kai suomalaiset on niin erakoituneita, että se 2krt vuodessa näkeminen on ihan ok. Ja ilmeisesti se kertoo jonkinlaisesta henkisestä laiskuudesta, että itse ei viitsitä miettiä ja ehdottaa yhteistä tekemistä, mutta jos silloin kun kaveri ehdottaa treffejä ja silloin sattuukin olemaan pesutupa varattuna, niin ei viitsitä miettiä voisiko sen pyykin pestä muulloin. Kaiken pitää tulla ilmaiseksi ja helpolla, ja kaverin ehdotusten sopia just ja sitten vielä et kans huvittaa silloin lähteä johonkin tai sit viimetingassa perutaan ja väitetään et tuli este.
Tosi tutulta kuulostaa. Opiskelujen päätyttyä vuos vuodelta elämä tuntuu tyhjemmältä ja ikä alkaa kanssa lähestyä kalmankymppiä. Ja näin sinkkuna tilanne tuntuu varmaan reippaasti turhauttavemmalta ja yksinäisemmältä.
En kanssa oikein jaksa uskoa jotain kiire tekosyytä kuukaudesta toiseen. Kyllä nyt vähintään joku puolentunnin kahvittelu/lounas luulis kalenteriin joskus sopivan vaikka kiireinen oliskin.
Ja oon myös huomannu ton, että jos ite kysyy pitää kysyä viikkokausia etukäteen, mutta silti toinen osapuoli odottaa minun repeävän seuraks vaikka viiden minuutin varotusajalla kun yhtäkkiä tuleekin "sopiva" hetki...
ihana huomata etten ole yksin tuon ongelmani kanssa..
olen alkanut miettimään mikä mussa on vikana.. yksi kaverini oli mulle erittäin läheinen vielä kun asuimme samassa kaupungissa.. mutta kun hän muutti toisaalle miehensä kanssa niin sitten ei enää oltukaan niin läheisiä ja tämä ystäväni suuttui minulle siitä et hän oli tulossa käymään kavereidensa luona täällä missä mä asun niin mulle ilmotetaan viestillä siitä paria tuntia aikaisemmin ja oletetaan että lennän heti paikalle kun kaverini on täällä.. ilmoitin ettei onnistu et mulla on muuta menoa jo sovittuna niin vastauksena tulee katkera viesti et keksin tekosyitä.. no minkä sille mahdan jos vain niin sattui olemaan et menoja oli muita jo sille hetkelle sovittuna paria päivää aikasemmin.. ja tämä ystäväni on ollut samanlainen mua kohtaan aikaisemmin.. peru sovittuja tapaamisia ja muutoinkin oli "minä minä minä" asenteella.. kun hänelle sopi niin mulleki oli pakko sopia just sillä hetkellä..
sitten toinen ystäväni.. hän ei vastaa puhelimeen kun koitan soittaa, hän ei vastaa viesteihin ikinä, hän ei myöskään vastaa mulle fb:n kautta sähköposteihin tms.. kun kyselen viestillä et mitä touhuu esim viikonloppuna niin ei voida vastata mitään mut kyl sit fb:s kovaan ääneen hehkutetaan mitä kaikkea tekee ja kuinka kavereita tulee ryyppään etc.. ehkä tässä onkin ongelmana suurimpana se etten käytä alkoholia ollenkaan.. tai no ehkä kerran puolessa vuodessa otan sidukan jos toisenkin..
ihmettelen vain miksi ystävät hylkäävät täysin.. olen mielestäni ollut iha ookoo ystävänä.. olen auttanut jos apua on pyydetty ja olen ollut kuuntelijana ja olkapäänä jos ystävällä ollut vaikeaa.. niin mitä vielä pitää tehdä että saisin pidettyä edes yhden hyvän ystävän vierelläni??? ilmeisesti pitää alkaa maksaa jollekin et suostuu olemaan ystäväni.. :(
olen tässä moneen otteeseen kaivannut vierelle ystävää joka kuuntelisi ongelmistani ja lohduttaisi mua.. mut ei niin ei..
ja ap:n kysymykseen kuinka usein tapaan ystäviäni.. hyvä jos ees kerran vuoteen.. saati kuulen niistä ehkä kerran puoleen vuoteen.. jos niinkään usein..
onneksi sentää mulla on kaksi kissaa ja mies.. en siis ihan yksin ole.. mut oishan se kiva jos ois joku naispuoleinen ystävä mulla jonka kanssa jutella tyttöinjuttuja ja istuu iltaa ja pitää hauskaa.. mut se tuntuu olevan liikaa vaadittu nyk ystäviltäni..
tuttua hommaa Kokemuksia muilta miehiltä saa naisiltakin tulla jos haluavat. Eli kysyisin mikähän siinä on että olen menettänyt kaikki nuoruus ajan kaverini. Itsestäni en löydä mitään sellaista vikaa josta se voisi johtua. Olen nyt löytänyt jo muutama vuosi sitten uuden kaveri piirin joten ei se silleen haittaa enää. Mutta ihmetyttää mistä se voisi johtua kun olen aina ollut omasta mielestäni todella hyvä kaveri nykyisille ja entisille kavereilleni.
Huomaan kyllä että kaverini ovat viihtyneet seurassani ja ovat kehuneet minua hyväksi kaveriksi. Mutta yhtäkkiä vain entiset kaverini hävisivät eivät enää soittaneet yleensä koskaan eivätkä muutenkaan pitäneet yhteyttä. Kun yritin soittaa ja sopia tapaamisia heille ei enää koskaan sopinut. Lopulta he eivät vastanneet enää puheluihini eivätkä soittaneet takaisin vaikka oli jo mennyt kuukausia kun olimme olleet yhteyksisssä. Kerran yksi entinen kaveri soitti noin vuosi siitä kun olin viimeksi ollut puhelin yhteydessä. Tosin sanoin että vähän myöhäistä soittaa näin pitkän ajan kuluttua.
Hän selitteli jotain että on kiireinen mies ei ole enää vuosiin kuulunut kenestäkään.
Onkohan tämä vain normaaliin elämään kuuluvaa että nuoruus ajan kaverit jostain syystä ei enää halua olla samojen kavereiden kanssa ja haluavat vaihtaa kaveripiiriä eli silloin minä olen epänormaali kun en itse ruvennut omasta aloitteestani vaihtamaan kaveripiiriä. Vai eikö miesten naiset kun rupeavat seurustelemaan halua että miehet tapaavat kavereitaan. Itse kyllä olen kavereideni kanssa lähes kuukausittain vaikka minulla on vuosia ollut vakava seurustelu suhde naisen kanssa. Rakkaani monesti on myös mukanani kun vietämme aikaa kavereideni kanssa. EI YMMÄRRÄ
näen samassa kaupungissa asuvaa paria hyvää ystävääni väh. kahden viikon välein (yleensä n. kerran viikossa). yksi hyvistä ystävistäni on myös työkaverini, joten häntä näen päivittäin töissä 1-2xviikossa vapaa-ajalla. muissa kaupungeissa asuvia ystäviäni näen n. 1xkk-2xvuodessa.
aloittajalle: et todellakaan vaadi liikaa!!!!!! kannattaa etsiä myös uusia ystäviä:)
Näen ystäviäni 1 x kk tai 1 x 2kk. Oli aika, jolloin näimme noin 4 x vuodessa. Mielestäni tämä on liian vähän, mutta minkäs teet kun toisilla ei ole sinulle aikaa tai sitten tarpeeksi kiinnostusta nähdä.
Tämä harvoin näkeminen on tehnyt sen, että koen että olemme kasvaneet erillemme, ystävistä on tullut kavereita. Harvoin nähdessä välillä on tapahtunut myös niin paljon, että ei tiedä, mitä kertoa toiselle eikä monia juttuja mistä haluaisi puhua siinä tilanteessa edes muista.
No, onneksi olen löytänyt uusia tuttavuuksia, joista olisi ehkä aukeamassa jotain syvempääkin. Pakkohan se on uusia ystäviä hakea, kun vanhat eivät halua nähdä.
Tuttuja juttuja, sanon minäkin. Mies on, ja harvoin nähtäviä ystäviä/kavereita, mutta ei sellaisia hyviä ystäviä. Kaipaisin myös naispuolista ystävää, jonka kanssa viettää iltaa ja puhua niin puhelimessa kuin ihan livenäkin. Ja usein. Miespuoliset ystävät kelpaisivat myös. Joskus on sellaisia ollutkin ja osaan arvostaa sitä, että ei aina tarvitse juoruilla vaan voi vaikka tehdä yhdessä ruokaa tai käydä ulkoilemassa. Luulen että vanhojen ystävien "katoaminen" liittyy jotenkin tähän noin 30 vuoden ikään kun alkaa viimeistään tietää mikä itseä kiinnostaa ja mikä ei. Nimimerkki ystävien hylkäämä, jos uskallat julkaista s-postiosoitteesi, ottaisin mielellään yhteyttä.
Näitä vanhempia ystäviä näen aika harvoin. Ehkä noin kerran/2kk, jopa harvemmin. Pahimmillaan 2-4krt vuodessa.
Olen itse yrittänyt pitää yhteyttä ja ehdotella yhteistä tekemistä, mutta kun siihen ei tartuta ja olla vastavuoroisia niin minkäs teet?
Yksi näistä vielä avautui ja kertoi olevansa aika yksinäinen ja yritin sitten vähän enemmän alkaa pitämään yhteyttä häneen. Useita kertoja tämän tyylisiä tilanteita: Tiedustelin, sopisiko hänelle nähdä jonain päivänä ja kun tämä ei sopinut, niin kyselin seuraavan viikon ohjelmasta. Hän uskoi silloin olevan aikaa nähdä ja sovimme, että hän katsoo kalenteristaan ja ilmoittelee, milloin hänelle sopii nähdä. Ja sitten mitään ei kuulu.
Eli tämmöistä useamminkin. Ja kyseinen henkilö ei ole kovin oma-aloitteinen ottamaan yhteyttä ja valittelee kun aikalailla yksin saa olla. Asiaan ei tullut muutosta, vaikka kerroin hänelle tästä hänen toimintamallistaan ja siitä, että minä ainakin päättelen tuommoisesta, ettei se tapaaminen sitten kiinnosta, kun kerran on sovittu että hän ilmoittaa milloin voi ja haluaa nähdä, eikä sitten otakaan yhteyttä.
Itselläni oli vielä muutama vuosi sitten laaja kaveripiiri ja näin kavereitani lähes päivittäin. Ja puhelin soi monta kertaa päivässä..
Sitten tapahtui jotain, osa ystävistä muutti toiselle paikkakunnalle, osa vain lopetti yhteydenpidon jne. Olen vasta 25w ja omistan vain yhden hyvän ystävän jota näen ehkä kerran/ 2 kk. Poikaystävä kyllä löytyy mutta olo on silti välillä hirmu yksinäinen.
Kaipaisin kipeästi seuraa kahville,lenkille,baariin,syömään jne.