Miksi kumppaniaan pettävät ihmiset ovat ihan raivoissaan, jos tulevat jonain päivänä itse petetyksi? Miksi varatun kanssa suhteilevat sinkut repivät pelihousunsa, jos joku joskus tekee heille samoin? Miksi on niin kivaa vaatia muilta korkeampaa moraalia kuin itseltään? Miksi pettäjät ja kakkoset puolustautuvat aina samoilla vanhoilla selityksillä, mutta ne selitykset eivät enää kelpaakaan siinä vaiheessa, kun heitä vuorostaan petetään?
Tuhannen taalan kysymys
Vastatkaa viisaat
15305
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Uskon että kaikki raivostuvat tullessaan petetyksi, oli sitten kysymyksessä ykkönen, kakkonen, kolmonen jne. tai itse pettäjä.
Se on toinen asia, antaako pettämisen anteeksi. Eli jääkö suhteeseen vielä vai tekeekö ratkaisut heti. Todennäköisesti tämä on se pointti mitä haet?
Yhtä pahalta se tuntuu, olit sitten missä tahansa noista rooleista.
No vastaapa sinä itse sitten viisasti, miksi näin ei voisi / saisi olla?
Miksei parisuhteen aloittaessaan voisi / saisi edellyttää toiselta uskollisuutta, oli alkuasetelma mikä hyvänsä ?
Ja ei, en ole puolustuskannalla oleva kakkonen tai pettäjä, vaan muuten vain utelias tämän palstan suhteen.
Narsistisesti persoonallisuushäiriöiset ei kestä ilman raivoa. He itse ovat "oikeutettuja" vaikka mihin, mutta kun se sama tulee itselle, niin raivo ja kosto on toimintamalli.
Älä nyt viitsi! Tällä telluksella sitten muita olisikaan kuin narsu-häiriköitä, jos kaikki pettäjät täyttäisivät nuo "kriteerit". Ehkä olet itse kokenut elämän tuon tyyppisen pettäjän kanssa - mutta kaikki sellaisia eivät suinkaan ole. Eivätkä kaikki narsut petä.
Mitäs ne jatkuvat valheet ja tyhjät lupaukset sitten on?
Miten valheet ja tyhjät lupaukset liittyvät nimenomaan narsistisesti persoonallisuushäiriöiseen ihmiseen? Kyllä sitä paskaa pystyy suustaan suoltamaan ihan "täyspäisetkin". Ja siksi toiseksi, on aika paljon kiinni toisestakin osapuolesta - ei tarvitse olla kuin vähäsen keskimääräistä röyhkeämpi peluri pettäjänä ja toinen osapuoli sinisilmäinen ja hyväuskoinen, niin voila... Kyllä tuollaista piisaa, kun sen antaa jatkua.
"Täyspäiset" ei vedätä omaa rakastaan. Jos ei pysy totuudessa, niin tekee petoksen.
Erityisesti narsistiseen persoonallisuushäiriöön liittyy totuuden manipulointi eli suomeksi sanottuna valehtelu.
Röyhkeät pelurit on useinkin juuri näitä narskuja. Tyhjiä lupauksia annetaan, jotta saadaan sinisilmät sidottua hyväksikäytettäviksi.
Ja ihan sama onko mies vai nainen, nii narsku rikoo toisen minuutta.
Jokainen narskun kanssa elänyt tietää, että narsku tekee paljon muutakin kuin pettää ja valehtelee. Edelleenkään en allekirjoita sitä, että kaikki pettäjät ovat automaattisesti myös narskuja. Erittäin itsekkäitä ja ajattelemattomia ihmisiä ovat pettäjät, mutta eivät mieleltään välttämättä sen sairaampia kuin muutkaan.
Pettämiseen on usein sama selitys. Kakkosena olemiseen myös. Se, että kertoo totuuden ei ole "puolustautumista".
Hippusen eri mieltä. Olen ehkä jopa päinvastoin sitä mieltä, että pettäjät ymmärtävät todella hyvin, jos tulevat joskus itse petetyksi. Kukaan vaan ei kestä sitä soutamista ja huopaamista mitä kumppanin pettämisestä seuraa. Siksi kannattaa vähän raivota...
Kakkoset tietävät myös useinmiten, ettei kakkossuhde ihan 100% varmana onnistukaan. Se loppuu aikanaan, jos on loppuakseen.
Kirjoitat vähän, mutta asiaa! Oman ystäväpiirin "Leelian lepotuolina" toimiessani olen taipuvainen ajattelemaan juuri samoin.
Vaikka itse en ole "tilanteessa" ollut eli en ole pettänyt tai ollut kakkonen, en lähde tuomitsemaan ketään. Jokaisella on oma tarinansa - ei kaikkea tarvitse eikä pidäkään hyväksyä, mutta ymmärtää voi yrittää. Jokainen hakee omalla tavallaan rakkautta ja hyväksyntää eikä se, että joku on suhteessa varattuun ihmiseen, tee tunteista sen epäaidompia tai "likaisempia" kuin päivän valon kestävissä suhteissakaan. No, ilmeisesti petettyjen ja muutoin samalla puolella mustavalkoisesti seisovien on helpompi ajatella, että kyse on seksistä ja hyväksikäytöstä - se on kuitenkin "vaarattomampaa" kuin ns hyväksyttävät tunteet. Ja kun ajatellaan, että salasuhteissa on kyse jollain tavalla erilaisista tunteista, niin sitten ajatellaan näemmä myös, ettei uskottomuudesta alkaneessa parisuhteessa voida edes edellyttää uskollisuutta toiselta..? Omituista!
Aidot oikeat tunteet kestävät myös päivänvalon. Hippasen liian siloteltu kuva pettämisestä. Lähestulkoon aina nämä"salasuhteilijoiden oikeat tunteet" satuttavat jopa tuhoavat toista osapuolta siis pettäjän puolisoa. Se jos mikä on likaista. Voisit hieman tsekata katsantokantojasi! Omiuista on tuollainen "yli ymmärtäminen". Pettämisestä ei tavitse rakentaa mitään tarinaa, paska juttu niin pettäjältä kuin tietoiselta kakkoselta!!
Muistan yhden naispuolisen työkaverin, joka reilut kymmenen vuotta sitten oli suhteessa ukkomiehen kanssa. Kun asiaa ihmeteltiin, hän puolustautui aina sillä että hän on vapaa nainen eikä petä ketään, mies on se joka pettää ja valinta on hänen. Hän sanoi myös aina, ettei kukaan petä, jos oma suhteessa kaikki on hyvin. Eli näitä tyypillisiä kakkosen selityksiä.
Se ukkomies sitten erosi vaimostaan ja meni työkaverini kanssa yhteen, mutta pari vuotta sitten alkoi pettämään työkaveriani nuoren ja kauniin venäläisnaisen kanssa. Ja miten työkaverini reagoi? Haukkui tuon venäläistytön pystyyn, nimitteli huoraksi ja ryssäksi ja syytti häntä miehen vamppaamisesta jne. Kaikki, mitä hän itse oli sanonut kymmenen vuotta sitten, ei enää pätenytkään.
Ihminen selittelee asioita omasta näkölmastaan omaksi edukseen. Kukaan ei jaksa/pysty olemaan jatkuvasti täydellinen moraalinen olento joka ei tee virheitä. Niiden virheiden kanssa on jotenkin elettävä, ja helpoin keino on selitellä asiat toisiksi.
Vasta kun elämä asettaa heidät toisiin tilanteisiin, jossa entinen kakkonen joutuu petetyksi ykköseksi tai pettäjä petetyksi, näkyy kolikon toinen puoli. Niissä tilanteissa valitettavan moni unohtaa oman historiansa ja elää sillä kolikon näkyvällä puolella juuri siinä hetkessä.
Kyse on aika pitkälti empatiakyvystä asettua toisen housuihin. Osalla ihmisistä sitä on luontaisesti enemmän, osa kasvaa lapsuudessaan siihen ja osa puolestaan siitä pois. Ihan ilman mitään sen kummempia tutkimuksia arvelen, että pettäjissä ja kakkosissa on ehkä jonkin verran enemmän niitä ihmisiä, joilla on jokin osa haavoitettu tai rikki. Viilto siinä empatiakyvyssä. Ei toki kaikilla, joten ei tämä ole mikään automaattinen "syyntakeeton"-lappu. Toisaalta uskon, että ne puolisot, joille pettäminen tulee oikeasti puun takaa, ovat perusluonteelta hyvin luottavaisia ja uskovat ihmisistä mieluummin hyvää kuin pahaa. Se lasi on siis aina puoliksi täynnä eikä puolityhjä. Toiseen luotetaan lähes sokeasti ja vaikka ilmassa olisi miten paljon merkkejä, uskotaan puolisosta mieluummin hyvää kuin pahaa.
Kaikki ihmiset tekevät virheitä. Aivan jokainen. Virheiden suurus ja oma vastuu virheesstä määritetään kuitenkin itse. Sivulliset saavat niskaansa seurauksia, mutta jos esim pettäjä ei osaa kantaa vastuuta, ei se pettäminen lopulta heilauta hänen sisäistä maailmaansa kauheasti. Vastuunpakoilijat selviävät aika vähillä tunnontuskilla eivätkä näe sitä tuhoa, jota kylvävät ympärilleen.
Joillekin on vain helppo elää kantamatta vastuuta itsestään ja teoistaan. uskon kyllä, että pitkässä juoksussa tällaiset ihmiset menettävät ympäriltään hyvät ihmiset ja jäävät loukkuun omaan maailmaansa, jossa onnellisuus ei koskaan tule kohdalle vaikka sitä kuinka pakonomaisesti jahtaisi. Karman laki....
Hienoa, upeaa ajatuksen juoksua, KIITOS!! Oikea helmi;)
Vain tietyn persoonallisuuden omaavat rupeavat pettäjiksi tai petoskumppaneiksi. Eivät läheskään kaikki ihmiset.